Taidan olla masentunut, mutten hae apua leiman vuoksi

Leiman...? Joku leima tai se mitä muut mahdollisesti ajattelevat ovat tärkeämpää kun OMA hyvinvointi ja terveys..? Oikeasti..? Ootko edes tosissasi!?

Mitä jos vaan sanot ettet halua tallentaa käyntiä omakantaan?

En kyllä ymmärrä minkälaisen leiman siitä saa jos hakee apua terveysongelmiin, paitsi saikkulappuun on muistaakseni joskus laitettu terveysaseman leima.

Miksi olet masentunut?

Elli897 kirjoitti:

Leiman...? Joku leima tai se mitä muut mahdollisesti ajattelevat ovat tärkeämpää kun OMA hyvinvointi ja terveys..? Oikeasti..? Ootko edes tosissasi!?

Avun hakeminen ei automaattisesti tarkoita sitä että saa onnistunutta hoitoa. Tietääkseni nuo merkinnät vaikuttaa vakuutusten hakuun. Jos on lähipiirissä välittäviä ihmisiä niin aloittaisin sieltä puhumalla jne.

Riippuu miksi on masentunut.. Kevätväsymys? Työkiireet? Alkoholismi?

Ei käsittääkseni voi olla vaan masentunut.

Moni näyttää vaan väsyvän välillä ja kuvittelee heti että on masentunut. Oisko kiva koittaa jotain ihmelääkettä joka antaa poweria päivään?

Vierailija kirjoitti:

Elli897 kirjoitti:

Leiman...? Joku leima tai se mitä muut mahdollisesti ajattelevat ovat tärkeämpää kun OMA hyvinvointi ja terveys..? Oikeasti..? Ootko edes tosissasi!?

Avun hakeminen ei automaattisesti tarkoita sitä että saa onnistunutta hoitoa. Tietääkseni nuo merkinnät vaikuttaa vakuutusten hakuun. Jos on lähipiirissä välittäviä ihmisiä niin aloittaisin sieltä puhumalla jne.

Mutta jos ei edes hae apua niin ei varmasti saa minkäänlaista hoitoa. Masennusdiagnoosi VOI vaikuttaa henkivakuutuksen saamiseen, mutta silloin masennuksen pitää olla vakava. Lievä tai keskivaikea ei vakuutuksiin vaikuta.

Minusta tuo oma kanta on erittäin hyvä, sillä joskus voi tulla tilanne, missä jopa henki voidaan pelastaa, kun on nähtävissä ne tärkeimmät tiedot terveydestä.

Masennuksella ei saa mitään leimaa.

Järkevintä on hakea apua ajoissa, jolloin voidaan heti tehdä jotain asioita parantaakseen.

Toinen vaihtoehto on odottaa, että kuntosi romahtaa, nii että kaikki sen huomaavat esim. psykoosi ja joudut pakkohoitoon.

Parantumiseen sitten vaaditaan jo huomattavasti enemmän, kuin tuossa masennuksessa.

Ei mua ainakaan siinä itsemurhayrityksen jälkeen osastolle joutuessani voinut vähempää kiinnostaa mikään leima. Halusin vaan sen pahan olon pois ja onneksi sainkin. Nyt kaksi vuotta syönyt lääkkeitä ja käynyt terapiassa.

No sehän on fiksu valinta. 

Elli897 kirjoitti:

Leiman...? Joku leima tai se mitä muut mahdollisesti ajattelevat ovat tärkeämpää kun OMA hyvinvointi ja terveys..? Oikeasti..? Ootko edes tosissasi!?

Tästä on kokemusta. Ystäväni ei halunnut hakea apua "hullun" leiman pelossa, masennus paheni ja päätyi itsemurhaan.

Vierailija kirjoitti:

Elli897 kirjoitti:

Leiman...? Joku leima tai se mitä muut mahdollisesti ajattelevat ovat tärkeämpää kun OMA hyvinvointi ja terveys..? Oikeasti..? Ootko edes tosissasi!?

Tästä on kokemusta. Ystäväni ei halunnut hakea apua "hullun" leiman pelossa, masennus paheni ja päätyi itsemurhaan.

Tuo on juurikin tämän yhteiskunnan suurin hulluus. Tunnen isän, joka hyssytteli ja vähätteli poikansa masennusta, ettei nyt sitten koko perheen maine mene. Suorastaan häpesi ja kielsi muuta perhettä puhumasta kenellekkään poikansa tilasta. Käski vaan mennä lenkille ja ottamaan itteänsä niskasta kiinni. No junan alle meni. Kirkossa mietin, kuinka paljon isä ajatteli alttarilla kukkalaitetta laskiessaan tuttujaan tai naapureitaan.

Tuo on nyt tyhmintä mitä voi tehdä, miksi et hae apua ongelmiisi. 

Olin masennuksen takia sairauslomalla, mutta ei siitä mitään ongelmia ole tullut. Pomot olivat iloisia, kun tulin takaisin töihin. Minulle jopa suositellaan ylennystä vuosi masennuksen jälkeen. 

Samoin koen. En ole kuitenkaan vakavasti masentunut vaan enemmänkin alakuloinen, surullinen ja väsynyt. Ajattelen tämän olevan normaaliin elämään kuuluvaa enkä halua missään tapauksessa lääkitystä enkä usko tämän asian vatvomisenkaan auttavan, yritän vain tehdä työni ja löytää pieniä ilon aiheita joka päivä ja haaveita tulevaisuuteen.

Täh!? Mä oon kyllä ollut ihan osastollakin masennuksen takia, enkä koe leimaantuneeni terveydenhuollossa asian takia.

Kyllä valitettavasti leimaantuu masennusdiagnoosin vuoksi. t. sairaanhoitaja

Työtervyshuollosta ei mene mitään tietoa mihinkään, jollet anna erikseen lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä valitettavasti leimaantuu masennusdiagnoosin vuoksi. t. sairaanhoitaja

Millä tavalla? Papereissani lukee vakavasti masentunut, mutta ei siitä mitään haittaa ole vielä ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä valitettavasti leimaantuu masennusdiagnoosin vuoksi. t. sairaanhoitaja

Mitä sitten.. Sairastuin vaikeaan masennukseen, hain apua ja selvisin. Nyt olen taas onnellinen. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä merkintöjä minusta missäkin on tai mitä joku joku lääkäri/ hoitaja minusta ajattelee, jos joskus haen tulevaisuudessa apua johonkin vaivaan. Olen kiitollinen vaan joka päivä, että sain apua ja selvisin siitä ahdistuksesta ja jatkuvasta ajatuksesta päättää tämä elämä.

Ja minulla onki sitten suurinpiirtein jokainen mt-diagnoosi mitä vain suomen mittapuulla löytyy, ja vielä en oo kokenut tulevani leimatuksi esimerkiksi hakiessani apua fyysisiin ongelmiin.

Tämä varmaan tapauskohtaista (?) mutta mitä väliä saada leima mt-ongelmien takia, jos niitä kerta oikeasti löytyy? Yrittääkö ihmiset peitellä todellista itseään ja ajatella että ongelmaa ei ole jos se ei ole mustaa valkoisella? Varmasti osa mt-ongelmista katoaa kuin tuhkatuuleen kevään lämmittäessä mielen, mutta entä silloin kun mieli synkkenee vain entisestään?

Muutenkin minua henkilökohtaisesti näissä mielen sairauksissa ärsyttää se, että jengi vitkuttelee avun saamisen kanssa (ei kuitenkaan kaikki) niin kauan omassa päässä että tilanne levähtää käsiin. Se missä vuosi sitten olisi pärjännyt pelkällä muutamalla juttutuokiolla terveydenhoitajan kanssa, niin tällähetkellä onkin yhden solmun sijaan kolmekymmentä solmua selvitettävänä. Ja sanomattakin selvää että siihen ei enää riitä muutama juttutuokio.