Lue keskustelun säännöt.
Tapailu päättyi ja nyt on suru. Miten olette helpottaneer oloanne vastaavassa tilanteessa?
06.03.2018 |
Sydänsurut ovat inhottavia, kun välillä itkettää ja välillä on ikävä.
Kommentit (59)
Lohdullista lukea, että muillakin on samoja tunteita ja niistä on selvitty.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa tietäis. Koville ottaa kun tietää että toinen hakee uutta ja ei tunteita minuun ollenkaan, itse olin kovin rakastunut.
Olen nähnyt ystäviä, liikkunut, harrastanut, laittanut yhteydenpidon minimiin.
En tiedä kauanko tuskaa kestää.
Aika auttaa, lupaan sen. En kuitenkaan suosittele etsimään uutta miestä heti tilalle. Loppujen lopuksi onnellisuus täytyisi kuitenkin löytyä jokaisesta itsestä. Ota tämä oppimiskokemuksena ja tutustu itseesi!
Tee asioita, joista tulet hyvälle mielelle. Itseäni on yleensä auttanut liikunta eri muodoissaan ja ystäville juttelu. Täytyy myös antaa itselleen lupa surra ja tarvittaessa oikein kunnolla piehtaroida siinä surussa ja vanhoissa muistoissa, kuten täällä on jo sanottukin. Mitään tunteita ei kannata lakaista maton alle.
Suuri ja lämmin halaus, selviät kyllä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ajoi siihen ettei se haluu enää tavata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan nykyään niin että ne tapailut päättyvät yksi toisensa jälkeen ja jossain vaiheessa ei enää jaksa välittää. Vähän kyynisesti aloittaa jo seuraavaa kun neljän kuukauden kohdalla yleensä loppuu.
Miksi suret ihmistä, joka ei halua olla sinun kanssasi? Ei se sinusta välitä, joten kannattaako uhrata enää yhtään aikaa moiseen?
Minun aviomieheni jätti minut julmimmalla mahdollisella tavalla kymmenen vuoden yhteiselämän jälkeen. Itkin miesti joka päivä puolen vuoden ajan, kunnes eräänä päivänä oivalsin, että miksi ihmeessä suren ihmistä, joka ei minusta välitä pätkän vertaa. Ja se loppui siihen. Olisinpa ymmärtänyt sen vain jo hieman aikaisemmin :D .
Ja uutta putkeen vain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapaat vielä sen sopivan. :) Minutkin usein torjuttiin vuosien ajan, toki itsekin torjuin välillä. Yksi särki sydämeni, ja olin todella vihainen, mutta kun tapasin nykyisen avomieheni, huomasin että se viimeisin olikin aivan liian erilainen ihmisenä, eikä jutusta olisi tullut mitään.
Moni on kertonut tuota samaa, suhteet on alkaneet aurinkoisesti, kestäneet muutaman kuukauden ja sitten mies on todennut että tää ei ookkaan mun juttu ja on löytänyt jonkun toisen tinderistä. Sitten nainen on löytänyt jonkun joka on alusta saakka ollut erilainen kuin ne muut ja nyt rakennetaan taloa ja tehdään vauvoja.
Nyt kun miehillä on se karkkikauppa täynnä nättien naisten kuvia, on vaihtaminen nopeaa ja helppoa. Mutta jospa se aivan erilainen tulisi joskus meidänkin kohdalle kun jaksetaan katoa nämä väärät pois alta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi suret ihmistä, joka ei halua olla sinun kanssasi? Ei se sinusta välitä, joten kannattaako uhrata enää yhtään aikaa moiseen?
Minun aviomieheni jätti minut julmimmalla mahdollisella tavalla kymmenen vuoden yhteiselämän jälkeen. Itkin miesti joka päivä puolen vuoden ajan, kunnes eräänä päivänä oivalsin, että miksi ihmeessä suren ihmistä, joka ei minusta välitä pätkän vertaa. Ja se loppui siihen. Olisinpa ymmärtänyt sen vain jo hieman aikaisemmin :D .
Ja uutta putkeen vain!
Mulla tapahtu ihan sama! Ihastuin ja rakastuin hyvään ystävääni, meillä oli semmoista säätöä parinkin vuoden ajan, läheisyyttä, hassuttelua, söpöilyä, pussailua jne. Ajattelin että meistä voisi tulla jotain, mutta lopulta sanoi ettei ole koskaan tuntenut mitään. SHOKKI. Nyt hän etsii oikeasti uutta suhdetta, ja olen tajunnut että surin täysin yksipuolisesti. Vielä en ole täysin kuivilla, mutta tajunnut, että olen hänelle yhdentekevä, joten koitan olla liikaa surematta ja näkemättä missään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi suret ihmistä, joka ei halua olla sinun kanssasi? Ei se sinusta välitä, joten kannattaako uhrata enää yhtään aikaa moiseen?
Minun aviomieheni jätti minut julmimmalla mahdollisella tavalla kymmenen vuoden yhteiselämän jälkeen. Itkin miesti joka päivä puolen vuoden ajan, kunnes eräänä päivänä oivalsin, että miksi ihmeessä suren ihmistä, joka ei minusta välitä pätkän vertaa. Ja se loppui siihen. Olisinpa ymmärtänyt sen vain jo hieman aikaisemmin :D .
Ja uutta putkeen vain!
Sitähän mä juuri suren. Ja niin surit sinäkin, kunnes tulit suruprosessissasi siihen vaiheeseen, että päästit irti. Kauhea ajatus, että ei tuntisi mitään.
Ap
Hyvä ja tärkeä ketju. Vain muutama ääliövastaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi suret ihmistä, joka ei halua olla sinun kanssasi? Ei se sinusta välitä, joten kannattaako uhrata enää yhtään aikaa moiseen?
Minun aviomieheni jätti minut julmimmalla mahdollisella tavalla kymmenen vuoden yhteiselämän jälkeen. Itkin miesti joka päivä puolen vuoden ajan, kunnes eräänä päivänä oivalsin, että miksi ihmeessä suren ihmistä, joka ei minusta välitä pätkän vertaa. Ja se loppui siihen. Olisinpa ymmärtänyt sen vain jo hieman aikaisemmin :D .
Ja uutta putkeen vain!
Entä jos kymmenien treffien jälkeenkään ei löydä ketään joka haluaisi olla sun kanssa tai välittäisi susta?
Entisistä pääsee parhaiten yli menemällä seuraavan alle
Mies laittoi eilen naistenpäiväterveiset. Näyttää roikkuvan Whatsappissa koko ajan. Varmaan uusi nainen jo. Tuli niin ikävä siitä viestistä. Taas itkettää.
Ap
Takapakkeja tulee, kunnes ei enää tule. Ei ole hyvä seurata miehen liikkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Takapakkeja tulee, kunnes ei enää tule. Ei ole hyvä seurata miehen liikkeitä.
Tuntuu vaan niin pahalta, että miehellä on muuta viestittelyseuraa ja muuta seuraa. Ennen olin minä.
Ap
Uutta suoleen kun vanha kuolee!
Samppakaljaa naamaan ja ei kun radalle! Jos jäät kotiin itkemään, kuivut koppuraan.
Ilo pintaa vaik syvän märkänis, sanoo karjalaisemäntä!