Tapailu päättyi ja nyt on suru. Miten olette helpottaneer oloanne vastaavassa tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa. ja se että kerrot ystävillesi että suhde on loppunut ja suret ja tarvitset lohdutusta heiltä. Myös se että voi muistella hyviä hetkiä ja kertoa niistä ystäville ja sitten surra vaikka yhdessä vie eteenpäin.

Erotessa jokainen suree omalla tavallaan, suree kaikkea siinä toisessa ja teissä jopa niitä huonoja hetkiä. Sse kuuluu asiaan, pääasia että käsittelet tilannetta etkä yritä vaan porskuttaa. jokainen suree eroa, se on luonnollista,

voimia surussasi.

Voi kiitos, kyllä mä suren, vaikka en haluaisi. Jään varmaan yksin loppuelämäkseni.

Ap

Voimia ja jaxuhaleja sulle just nyt! Kyllä sä vielä löydät oman kullan kun olet taas valmis!

Kiitos. Kaikki ei löydä ja mä pelkään, että olen juuri se.

Ap

Olen kyllä kiitollinen kannustavista sanoistanne vaikka kuulostankin niin synkältä. Sellainen oli nyt.

Ap

Ompa täällä taas ystävällisiä ja avuliaita neuvojia. Paras oli ehkä, että kaikki loppui. Me oltiin aika myrkyllisiä toisillemme.

Tuttu tunne. Itsehän sain viime keskiviikkona pakit tapailemaltani mieheltä. En tiedä mikä auttaa kun itseäkin surettaa niin paljon ja olen varma ettei kukaan voi ikinä olla niin ihana kuin mitä tuo oli. En tiedä edes mitä tein väärin, sain kylmän viestin ja perään poisti facekavereista ja esti whatsapissa. Itkettää. Ei oikein uudet kengät tunnu siltä että auttaisi.

No tavallaan lohduttaa että joku toinenkin painii saman tunteen kanssa.

Aika parantaa haavat... anna itselles aikaa surra. Voimia! 🌻

Vierailija kirjoitti:

Aika parantaa haavat... anna itselles aikaa surra. Voimia! 🌻

Kiitos. Suru on jotenkin pelottavaa. Siinä on lopullisuuden tunne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tunne. Itsehän sain viime keskiviikkona pakit tapailemaltani mieheltä. En tiedä mikä auttaa kun itseäkin surettaa niin paljon ja olen varma ettei kukaan voi ikinä olla niin ihana kuin mitä tuo oli. En tiedä edes mitä tein väärin, sain kylmän viestin ja perään poisti facekavereista ja esti whatsapissa. Itkettää. Ei oikein uudet kengät tunnu siltä että auttaisi.

No tavallaan lohduttaa että joku toinenkin painii saman tunteen kanssa.

Ei ne kengät suruun autakaan, mutta hetken on hyvä mieli.

Ap

Tapaat vielä sen sopivan. :) Minutkin usein torjuttiin vuosien ajan, toki itsekin torjuin välillä. Yksi särki sydämeni, ja olin todella vihainen, mutta kun tapasin nykyisen avomieheni, huomasin että se viimeisin olikin aivan liian erilainen ihmisenä, eikä jutusta olisi tullut mitään.

Samalla tavalla surkea fiilis, ja yksinäinen ja ikävöivä. Minulta loppui juttu, joka oli jo alun perin puhuttu kevytjuttuja. Että se ei etene mihinkään. Ja ihan hyvältä järjestely vaikutti. Mutta nyt kun se loppui, on kuin kaikki haaveetkin olisi samalla torpattu.

Kuntoilu, riittävän rankalla teholla niin että menee flow-tilaan ja jälkikäteen väsyttää.  Vaikka lenkille lähtiessä olisi tippa vielä linssissä ja kova ikävä menneitä aikoja, tilanne paranee siinä parinkymmenen minuutin päästä. Ruumiillinen rasitus auttaa pysymään henkisestikin kasassa ja takaa riittävän unen.

Itse menen unettomaksi stressitilanteissa, treeni on ainoa joka auttaa pitemmän päälle. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin, asettaa vaikka uusia tavoitteita mitä ei silloin aiemmin tullut asetettua.

Ja kavereiden kanssa vietetty aika, uusien suunnitelmien tekeminen ei niinkään sen vanhan purku. Tulevaisuuden rakentaminen, elämän mielekkyyden löytäminen nykytilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla surkea fiilis, ja yksinäinen ja ikävöivä. Minulta loppui juttu, joka oli jo alun perin puhuttu kevytjuttuja. Että se ei etene mihinkään. Ja ihan hyvältä järjestely vaikutti. Mutta nyt kun se loppui, on kuin kaikki haaveetkin olisi samalla torpattu.

Suru se on silti. Kevytsuhteitten yhteiset hetket voi olla ihan huippuja, koska ristiriitoja ei ole. Niustä on vaikea luopua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tapaat vielä sen sopivan. :) Minutkin usein torjuttiin vuosien ajan, toki itsekin torjuin välillä. Yksi särki sydämeni, ja olin todella vihainen, mutta kun tapasin nykyisen avomieheni, huomasin että se viimeisin olikin aivan liian erilainen ihmisenä, eikä jutusta olisi tullut mitään.

Mä toivon näin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuntoilu, riittävän rankalla teholla niin että menee flow-tilaan ja jälkikäteen väsyttää.  Vaikka lenkille lähtiessä olisi tippa vielä linssissä ja kova ikävä menneitä aikoja, tilanne paranee siinä parinkymmenen minuutin päästä. Ruumiillinen rasitus auttaa pysymään henkisestikin kasassa ja takaa riittävän unen.

Itse menen unettomaksi stressitilanteissa, treeni on ainoa joka auttaa pitemmän päälle. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin, asettaa vaikka uusia tavoitteita mitä ei silloin aiemmin tullut asetettua.

Ja kavereiden kanssa vietetty aika, uusien suunnitelmien tekeminen ei niinkään sen vanhan purku. Tulevaisuuden rakentaminen, elämän mielekkyyden löytäminen nykytilanteessa.

Mäkin yritän välillä miettiä, mitä muuta tärkeää voin nyt tehdä. Välillä en pysty.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa. ja se että kerrot ystävillesi että suhde on loppunut ja suret ja tarvitset lohdutusta heiltä. Myös se että voi muistella hyviä hetkiä ja kertoa niistä ystäville ja sitten surra vaikka yhdessä vie eteenpäin.

Erotessa jokainen suree omalla tavallaan, suree kaikkea siinä toisessa ja teissä jopa niitä huonoja hetkiä. Sse kuuluu asiaan, pääasia että käsittelet tilannetta etkä yritä vaan porskuttaa. jokainen suree eroa, se on luonnollista,

voimia surussasi.

Voi kiitos, kyllä mä suren, vaikka en haluaisi. Jään varmaan yksin loppuelämäkseni.

Ap

Tuolta minustakin just nyt tuntuu. Tsemppiä!

Kiitos vinkeistä kaikille. Olen just eronnut (pitkästä suhteesta) ja kun on pienet lapset ja olen ihan yksin ilman tukiverkkoa, en pysty ihan noita kaikkia toteuttamaan. Esim. matkalle tai kauheushoitoihin ei vielä tällä hetkellä lähdetä.

Juuri sitä mietin, että kun iskee se ikävä, suru, tuska tai viha, niin mitä juuri sillä hetkellä pitää tehdä? En voi alkaa lasten edessä suorittamaan mitään näkyviä irtautumistiittejä, joten joku nopea ikävää torjuva ajatus pitäisi vielä keksiä. Kertokaa jos olette keksineet. :)

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vinkeistä kaikille. Olen just eronnut (pitkästä suhteesta) ja kun on pienet lapset ja olen ihan yksin ilman tukiverkkoa, en pysty ihan noita kaikkia toteuttamaan. Esim. matkalle tai kauheushoitoihin ei vielä tällä hetkellä lähdetä.

Juuri sitä mietin, että kun iskee se ikävä, suru, tuska tai viha, niin mitä juuri sillä hetkellä pitää tehdä? En voi alkaa lasten edessä suorittamaan mitään näkyviä irtautumistiittejä, joten joku nopea ikävää torjuva ajatus pitäisi vielä keksiä. Kertokaa jos olette keksineet. :)

jotenkin sun pitäisi "varata itsellesi aikaa" siihen hetkeen kun lapset ei ole siinä ja sulla on hetki omaa aikaa. silloin ottaa se suru esille, ja itkeä ja surra. toki toivon sulle myös tukiverkkoa jossa voit myös käsitellä eroa. tarvitset lohdutusta nyt.

voimia ja jaxuhaleja sinne.

Surussa vaikeinta on se lopullisuus, toivo elää niin kauan kun jotain on. kun itse haluaa jatkaa ja toinen ei se tuntuu musertavalta. hylätyksi tuleminen on hirveää. kysyy itseltään mikse en kelvannut. mutta kaikella on joku tarkoitus, ja usein kun yksi ovi sulkeutuu ajan kanssa toinen avautuu.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vinkeistä kaikille. Olen just eronnut (pitkästä suhteesta) ja kun on pienet lapset ja olen ihan yksin ilman tukiverkkoa, en pysty ihan noita kaikkia toteuttamaan. Esim. matkalle tai kauheushoitoihin ei vielä tällä hetkellä lähdetä.

Juuri sitä mietin, että kun iskee se ikävä, suru, tuska tai viha, niin mitä juuri sillä hetkellä pitää tehdä? En voi alkaa lasten edessä suorittamaan mitään näkyviä irtautumistiittejä, joten joku nopea ikävää torjuva ajatus pitäisi vielä keksiä. Kertokaa jos olette keksineet. :)

Mä kuuntelen jotain iloista musiikkia. Menen suihkuun itkemään.

Ap

Miksi lopetitte tapailun? Miehen päätös?

Mulla kans on auttanut et välillä oikeen "piehtaroi" siinä ikävässään. Rakkauslauluja soimaan ja annat itkun tulla. Noiden kohtausten jälkeen on aina parempi olla. Mut itke ihmeessä jos itkettää!Ei oo mikään pakko pystyä heti menemään eteenpäin:)