Lue keskustelun säännöt.
Tapailu päättyi ja nyt on suru. Miten olette helpottaneer oloanne vastaavassa tilanteessa?
06.03.2018 |
Sydänsurut ovat inhottavia, kun välillä itkettää ja välillä on ikävä.
Kommentit (59)
Inhottaa sanoa, mutta aika auttaa. Samoin muiden ihmisten seura, mahdollisimman paljon. Puhu tuskastasi muille. Katkaise kaikki yhteydet, älä jää roikkumaan toiveikkaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhottaa sanoa, mutta aika auttaa. Samoin muiden ihmisten seura, mahdollisimman paljon. Puhu tuskastasi muille. Katkaise kaikki yhteydet, älä jää roikkumaan toiveikkaana.
En oikein viitsi puhua, tuntuu ettei kukaan halua kuunnella. Sehän tässä, että pieni toivo jäi jatkaa tapailua vähän myöhemmin. Mutta ei taida olla hyvä jäädä odottamaan.
Ap
Tapaile useampaa yhtä aikaa niin yhden menetys ei tunnu missään
Vierailija kirjoitti:
Tapaile useampaa yhtä aikaa niin yhden menetys ei tunnu missään
Hah. Mieluiten yksi mies kerrallaan. Eikä niitäkään niin vain löydy, sellaista, josta oikeasti tykkää.
Ap
Mutta oikeasti, mitä teit kun tuli oikein paha ja surullinen hetki?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla toiminut tämä:
kun ikävä ja kaipaus iskee, rupean oikein liioittelemaan ko. henkilön ihanuutta. Ja laitan myös överiksi kaikki voivottelut ja ajatukset "se ja se oli NIIIIIiiin ihanaa hänen kanssaan". Vettä myllyyn, keksit keksimällä vielä kaihoisamman ajatuksen ja piirteen. Haikaile, kaipaile oikein urakalla.
Ja tätä teet Tietoisesti, mieluiten niin, että ihan istut alas ja teet sen ihan työnä vaikkapa 20 minuuttia. Monta kertaa päivässä, päivittäin, viikkoja. Tiedät itse, milloin riittää. On tärkeää, että on se määritelty aika, jolloin On Pakko ikävöidä, hehkuttaa ja jossitella.
Jossain vaiheessa se tuntuu koomiselta (hyvä!), jossain vaiheessa totuudelta (hyvä!), puuduttavalta (hyvä!) koko homma. Mutta älä luovuta, vaan ikävöi Perusteellisesti!
Vierailija kirjoitti:
Mulla toiminut tämä:
kun ikävä ja kaipaus iskee, rupean oikein liioittelemaan ko. henkilön ihanuutta. Ja laitan myös överiksi kaikki voivottelut ja ajatukset "se ja se oli NIIIIIiiin ihanaa hänen kanssaan". Vettä myllyyn, keksit keksimällä vielä kaihoisamman ajatuksen ja piirteen. Haikaile, kaipaile oikein urakalla.
Ja tätä teet Tietoisesti, mieluiten niin, että ihan istut alas ja teet sen ihan työnä vaikkapa 20 minuuttia. Monta kertaa päivässä, päivittäin, viikkoja. Tiedät itse, milloin riittää. On tärkeää, että on se määritelty aika, jolloin On Pakko ikävöidä, hehkuttaa ja jossitella.
Jossain vaiheessa se tuntuu koomiselta (hyvä!), jossain vaiheessa totuudelta (hyvä!), puuduttavalta (hyvä!) koko homma. Mutta älä luovuta, vaan ikävöi Perusteellisesti!
Tämä on aika hyvä ja uusi juttu. täytyy kokeilla, olen itsekin juuri lopettelemassa suhdettani. Pitää vaan surra aikansa ja vannoa ettei enää ketään.
Sitten joskus ehkä taas joku voi tulla elämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Varaan silloin aikaa kavereille ja mennään pizzalle tai menen vaikka itsekseni. Kampaajaa, kosmetologia, jotain uutta vaatetta. Nuo kauneushoidot on jotenkin parhaita, kun siinä saa vaan olla ja tulee hyvä olo. Hetkeksi notkahtanut itsetunto kohoaa, kun on uusi kampaus ja uutta vaatetta yllä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Varaan silloin aikaa kavereille ja mennään pizzalle tai menen vaikka itsekseni. Kampaajaa, kosmetologia, jotain uutta vaatetta. Nuo kauneushoidot on jotenkin parhaita, kun siinä saa vaan olla ja tulee hyvä olo. Hetkeksi notkahtanut itsetunto kohoaa, kun on uusi kampaus ja uutta vaatetta yllä.
Ymmärrän tämän. Mä ostelen. Kenkiä, laukkuja...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla toiminut tämä:
kun ikävä ja kaipaus iskee, rupean oikein liioittelemaan ko. henkilön ihanuutta. Ja laitan myös överiksi kaikki voivottelut ja ajatukset "se ja se oli NIIIIIiiin ihanaa hänen kanssaan". Vettä myllyyn, keksit keksimällä vielä kaihoisamman ajatuksen ja piirteen. Haikaile, kaipaile oikein urakalla.
Ja tätä teet Tietoisesti, mieluiten niin, että ihan istut alas ja teet sen ihan työnä vaikkapa 20 minuuttia. Monta kertaa päivässä, päivittäin, viikkoja. Tiedät itse, milloin riittää. On tärkeää, että on se määritelty aika, jolloin On Pakko ikävöidä, hehkuttaa ja jossitella.
Jossain vaiheessa se tuntuu koomiselta (hyvä!), jossain vaiheessa totuudelta (hyvä!), puuduttavalta (hyvä!) koko homma. Mutta älä luovuta, vaan ikävöi Perusteellisesti!
Ihan päinvastainen keino kuin katkoa kaikki yhteydet, poistaa kuvat ja viestit jne. Pitää kokeilla tätäkin, kun kuitenkin mietin ja itken.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tapaile useampaa yhtä aikaa niin yhden menetys ei tunnu missään
Ja näin jäät lopulta täysin yksin. Kiitos ja tack!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan soittele sille kännipuheluita baarista, please.
Aika auttaa. ja se että kerrot ystävillesi että suhde on loppunut ja suret ja tarvitset lohdutusta heiltä. Myös se että voi muistella hyviä hetkiä ja kertoa niistä ystäville ja sitten surra vaikka yhdessä vie eteenpäin.
Erotessa jokainen suree omalla tavallaan, suree kaikkea siinä toisessa ja teissä jopa niitä huonoja hetkiä. Sse kuuluu asiaan, pääasia että käsittelet tilannetta etkä yritä vaan porskuttaa. jokainen suree eroa, se on luonnollista,
voimia surussasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa. ja se että kerrot ystävillesi että suhde on loppunut ja suret ja tarvitset lohdutusta heiltä. Myös se että voi muistella hyviä hetkiä ja kertoa niistä ystäville ja sitten surra vaikka yhdessä vie eteenpäin.
Erotessa jokainen suree omalla tavallaan, suree kaikkea siinä toisessa ja teissä jopa niitä huonoja hetkiä. Sse kuuluu asiaan, pääasia että käsittelet tilannetta etkä yritä vaan porskuttaa. jokainen suree eroa, se on luonnollista,
voimia surussasi.
Voi kiitos, kyllä mä suren, vaikka en haluaisi. Jään varmaan yksin loppuelämäkseni.
Ap
Vietin mahdollisimman paljon aikaa kavereiden kanssa. Parasta oli, kun pääsin toiselle puolelle Suomea ystävän luo pienelle lomalle pian eron jälkeen, se irtiotto ja ihan eri maisemat tuli todella tarpeeseen. Jonkinverran puhuinkin tuntemuksista, kun tuska meinas käydä liian voimakkaaks, mutten halunnut liikaa toisia kuormittaa.. Ei mun kaverit oikein osanneet sanoakaan muuta kuin älä ajattele sitä/tehdään jotain hauskaa. Myöhemmässä vaiheessa sitten päiväkirjaan oksensin paljonkin tunteitani ja ajatuksiani. Lopulta oli vain pakotettava huomio ihan muihin asioihin ja ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa. ja se että kerrot ystävillesi että suhde on loppunut ja suret ja tarvitset lohdutusta heiltä. Myös se että voi muistella hyviä hetkiä ja kertoa niistä ystäville ja sitten surra vaikka yhdessä vie eteenpäin.
Erotessa jokainen suree omalla tavallaan, suree kaikkea siinä toisessa ja teissä jopa niitä huonoja hetkiä. Sse kuuluu asiaan, pääasia että käsittelet tilannetta etkä yritä vaan porskuttaa. jokainen suree eroa, se on luonnollista,
voimia surussasi.
Voi kiitos, kyllä mä suren, vaikka en haluaisi. Jään varmaan yksin loppuelämäkseni.
Ap
Voimia ja jaxuhaleja sulle just nyt! Kyllä sä vielä löydät oman kullan kun olet taas valmis!
Mäkin suren sitä että tulin torjutuksia lopulta. en pysty elämässä silloin suremaan kun tilanne on akuutti, suruni tulee viiveellä ja nyt on sen aika. Itkua, nessuja ja itsesäälissä rypemistä, sitten nukkumaan. Huomenna uuteen päivään :/
Vierailija kirjoitti:
Vietin mahdollisimman paljon aikaa kavereiden kanssa. Parasta oli, kun pääsin toiselle puolelle Suomea ystävän luo pienelle lomalle pian eron jälkeen, se irtiotto ja ihan eri maisemat tuli todella tarpeeseen. Jonkinverran puhuinkin tuntemuksista, kun tuska meinas käydä liian voimakkaaks, mutten halunnut liikaa toisia kuormittaa.. Ei mun kaverit oikein osanneet sanoakaan muuta kuin älä ajattele sitä/tehdään jotain hauskaa. Myöhemmässä vaiheessa sitten päiväkirjaan oksensin paljonkin tunteitani ja ajatuksiani. Lopulta oli vain pakotettava huomio ihan muihin asioihin ja ihmisiin.
Mun kaverit on kiireisiä, mutta tapaan heitä aina kun mahdollista.
Ap
helpottaneet