Lue keskustelun säännöt.
Tom Packalén toivoi A-studiossa selvitystä sille, miten suostumuksen seksiin voi todistaa: Oisko se paperimuodossa vai joku appi?
Galigula
06.03.2018 |
Mitä mieltä tästä? Itsehän olen siis mies ja tässä mielessä jonkinnäköinen todistus keino olisi ihan hyvä. En nimittäin halua rikosrekisteriä raiskauksesta ja harrastan seksiä mielelläni.
Jos tähän ei sitten tällaista todistus ratkaisua haeta, niin uskaltaako ylipäätään seksiä Suomessa edes harrastaa, vai onko sitä haettava ulkomailta? Pakottaminen seksiin on tietenkin aina väärin, mutta eikö esimerkiksi väärillä perusteilla syyttäminen ole yhtä väärin?
Tulisiko meidän lopettaa seksin harrastaminen kokonaan Suomessa? :D
Kommentit (1107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuskieliset selittävät taas älyllisesti epärehellisiä älyvapauksiaan. Minkäänlaista sitovaa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen ei voi antaa, koska aktista tai sen jatkamisesta voi kieltäytyä minä hetkenä hyvänsä. Sitä myöden ajatus suostumuksen pyytämisestä ja antamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen on absurdia. Yhtä hullu on ajatus, ettei raiskaus tällä hetkellä tapahdu vailla suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Eikä tiedottoman henkilön, lapsen tms. seksuaalinen hyväksikäyttö ole sen lievempi seksuaalirikos kuin raiskaus. Seksuaalisen hyväksikäytönkin uuskieliset mielivät muuttaa raiskaukseksi aivan kuin esimerkiksi lapsi voisi halutessaan suostua seksuaaliseen kanssakäymiseen, mikä tietenkin on seuraus ajatuksesta, jonka mukaan lapsi voidaan maata vastoin lapsen tahtoa eli raiskata. Suostumusta ei voi antaa johonkin, mitä ei ymmärrä ja sama pätee kieltäytymiseen sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Tästä syystä alaikäisen allekirjoituskaan ei tee sopimuksesta sitovaa.
En ymmärrä, mikä oli pointtisi, jos sellaista edes oli.
On nimenomaan totta, että aktista voi kieltäytyä koska hyvänsä. Juuri siksi nämä lupakaavakejonnet ovatkin aivan kuutamolla koko aiheesta.
Se, mikä alkaa yhteistuumin seksinä, voi muuttua jossain kohtaa luonteeltaan erilaiseksi ja alkaa olla vastenmielistä, päätyen vaikka törkeään ra is kaukseen. Suostumus täytyy olla molemmin puolin kaiken aikaa kaikkeen, mitä tapahtuu. Uusi laki alleviivaa tätä asettamalla suostumuksen kriteerien keskiöön. Erillinen kieltäminen ei ole enää edellytys ra is ka uksen kriteerien täyttymiseen. Ei vaikka kesken puuhien.
Miten tämä sitten käytännössä voidaan varmistaa? Pitääkö kesken aktin kysellä lupaa suudella jne. ettei tule tuomituksi seksuaalisesti ahdistelusta?
Miten tämä nyt oikein voi olla näin vaikeaa? Suostumus ei tarkoita mitään lupalappua, vaan sen voi päätellä toisen kehonkielestä. Jos lähestyt toista suuteluaikeissa ja tämä puristaa suunsa kiinni tai kääntää päänsä sivuun, ei hän varmastikaan halua suudella. Samoin jos koskettelet toista ja tämä makaa vain jäykkänä paikallaan eikä vastaa liikkeeseen, ei tämä halua tulla kosketetuksi. Ihan samalla tavoin jos vaikka yrität jutella jonkun kanssa, eikä tämä vastaa mitään, ymmärrät, että toinen ei halua jutella, tai jos tarjoat toiselle kupin kahvia, eikä tämä juo sitä, ymmärrät, että hän ei halua juoda kahvia.
"Päätellä kehonkielestä".
Varsin häilyväksi menee raja kunnon miehen ja alimpaan kastiin kuuluvan raiskaajan välille.
Sen sijaan, että näkisit omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen millään tavalla harkitseminen arvoisena vaihtoehtona, maalailet kauhukuvia siitä, kuinka joudut oikeusturvan uhriksi. Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tämä koko kysymys ei kosketa tai pelota suurinta osaa ihmisistä - niitä, jotka osaavat lukea toisten käytöstä - millään tavalla. Jos tunnistat omat puutteesi tässä asiassa, eikö olisi järkevintä yrittää kehittää itseä sen sijaan, että uhriutuu?
Eli kuvitteellinen tilanne.
Mies ja nainen päätyvät harrastamaan seksiä baari-illan jälkeen.
Todisteet yhdynnästä löytyy mutta mitään muita todisteita ei ole.
Nainen väittää joutuneensa rais katuksi, mies kiistää.
Vedotaan suostumukseen, mies sanoo että nainen oli suostuvainen seksiin, nainen kiistää.
Mitään dokumenttia suostumuksesta ei ole. Nainen sanooi että antoi kehonkielellään selkeän singnaalin ettei suostumusta ole, mies kiistää tienneensä mitään tälläisestä singnaalista.Lopputulos: Mies tuomitaan rais kauksesta, koska suostumusta ei ollut. Nyt ovat sitten vihervasemmiston feministit saaneet oikeuttaan.
Sinulla ei ehkä ole tarkkaa käsitystä siitä, miten tutkinta etenee. Poliisikuulusteluissa käydään tapahtumien kulku läpi yksityiskohtaisesti. Annat ymmärtää, että kun sanoo, ettei halunnut seksiä, tämä riittäisi, eikä muita kysymyksiä esitetä. Aivan paatuneita taparikollisia lukuun ottamatta ihmiset eivät ole kovinkaan taitavia valehtelemaan, ja kun tapahtumista esitetään tarkkoja kysymyksiä, paljastuvat kertomuksen aukot. Poliisi kysyy, että kun hän riisui paitasi, miten reagoit, kun hän suuteli, vastasitko suudelmaan. Jos on selittänyt tapahtumien kulusta valheellisen version, paljastuu se epäjohdonmukaisuuksina kertomuksessa ja siinä, että tarina muuntuu, kun sitä kerrotaan uudestaan.
Jos kävisi niin, että kummankin osapuolen versio olisi yhtä uskottava, raukeavat syytteet todistustaakkaperiaatteen nojalla. Kiristämistarkoituksessa, saati morkkiksen vuoksi tehdyn rikosilmoituksen tueksi on vaikea esittää uskottavia todisteita. Totuus kuulostaa automaattisesti uskottavammalta ja valhe epäuskottavalta. Kuvaamasi lopputulos on todella, todella epätodennäköinen.
Itselläsi on kyllä aivan sinisilmäinen kuva siitä miten asia menee. Kyllä se, jonka tarina on "uskottavampi" lähtökohtaisesti voittaa. Ja valehtelu on kyllä lastenleikkiä varsinkin kun uhrin kokemusta ei saa kyseenalaistaa.
Uskottavuus muodostuu nimenomaan siitä, kuinka hyvin kertomus täsmää tosiasioihin ja on ristiriidaton. Se ei ole kuulijan mielipiteestä kiinni. Ei oikeudessa, koska siellä päätös perusteluinen dokumentoidaan tarkasti ja virheellinen päätös on automaattisesti hyvä peruste muutoksenhakuun sekä tietenkin on tuomarin uralle huono asia.
Luuletko, että kertomukset ovat jotain monimutkaisia tarinoita. Esim. "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka vastustelin. Sitten jäädyin. Jälkikäteen itkin"
Mihinkäs tosiasioihin tota noin niinkuin voidaan verrata ja mitä ristiriitoja löytää? Tuomaria ei voida erottaa eli kun virka on tullut, niin voi kyllä tehdä päätöksiä ihan mielensä mukaan. Ja oikeanlaiset väärät tuomiot mahdollisesti tuovat nostetta uralle.
Kertomukset ja tapaukset voivat olla ihan minkälaisia tahansa. Yksinkertaisia tai monimutkaisia. Jokainen tapaus on erilainen. Myös todistein ilmennettävät tosiasiat, joilla ristiriidat osoitetaan. Virka ei enää nykyään Suomessa ole suoja törttöilyltä ja jopa potkuilta. Nuihin salaliittoteorioihin en katso olevan hedelmällistä ottaa kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuskieliset selittävät taas älyllisesti epärehellisiä älyvapauksiaan. Minkäänlaista sitovaa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen ei voi antaa, koska aktista tai sen jatkamisesta voi kieltäytyä minä hetkenä hyvänsä. Sitä myöden ajatus suostumuksen pyytämisestä ja antamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen on absurdia. Yhtä hullu on ajatus, ettei raiskaus tällä hetkellä tapahdu vailla suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Eikä tiedottoman henkilön, lapsen tms. seksuaalinen hyväksikäyttö ole sen lievempi seksuaalirikos kuin raiskaus. Seksuaalisen hyväksikäytönkin uuskieliset mielivät muuttaa raiskaukseksi aivan kuin esimerkiksi lapsi voisi halutessaan suostua seksuaaliseen kanssakäymiseen, mikä tietenkin on seuraus ajatuksesta, jonka mukaan lapsi voidaan maata vastoin lapsen tahtoa eli raiskata. Suostumusta ei voi antaa johonkin, mitä ei ymmärrä ja sama pätee kieltäytymiseen sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Tästä syystä alaikäisen allekirjoituskaan ei tee sopimuksesta sitovaa.
En ymmärrä, mikä oli pointtisi, jos sellaista edes oli.
On nimenomaan totta, että aktista voi kieltäytyä koska hyvänsä. Juuri siksi nämä lupakaavakejonnet ovatkin aivan kuutamolla koko aiheesta.
Se, mikä alkaa yhteistuumin seksinä, voi muuttua jossain kohtaa luonteeltaan erilaiseksi ja alkaa olla vastenmielistä, päätyen vaikka törkeään ra is kaukseen. Suostumus täytyy olla molemmin puolin kaiken aikaa kaikkeen, mitä tapahtuu. Uusi laki alleviivaa tätä asettamalla suostumuksen kriteerien keskiöön. Erillinen kieltäminen ei ole enää edellytys ra is ka uksen kriteerien täyttymiseen. Ei vaikka kesken puuhien.
Miten tämä sitten käytännössä voidaan varmistaa? Pitääkö kesken aktin kysellä lupaa suudella jne. ettei tule tuomituksi seksuaalisesti ahdistelusta?
Miten tämä nyt oikein voi olla näin vaikeaa? Suostumus ei tarkoita mitään lupalappua, vaan sen voi päätellä toisen kehonkielestä. Jos lähestyt toista suuteluaikeissa ja tämä puristaa suunsa kiinni tai kääntää päänsä sivuun, ei hän varmastikaan halua suudella. Samoin jos koskettelet toista ja tämä makaa vain jäykkänä paikallaan eikä vastaa liikkeeseen, ei tämä halua tulla kosketetuksi. Ihan samalla tavoin jos vaikka yrität jutella jonkun kanssa, eikä tämä vastaa mitään, ymmärrät, että toinen ei halua jutella, tai jos tarjoat toiselle kupin kahvia, eikä tämä juo sitä, ymmärrät, että hän ei halua juoda kahvia.
"Päätellä kehonkielestä".
Varsin häilyväksi menee raja kunnon miehen ja alimpaan kastiin kuuluvan raiskaajan välille.
Sen sijaan, että näkisit omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen millään tavalla harkitseminen arvoisena vaihtoehtona, maalailet kauhukuvia siitä, kuinka joudut oikeusturvan uhriksi. Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tämä koko kysymys ei kosketa tai pelota suurinta osaa ihmisistä - niitä, jotka osaavat lukea toisten käytöstä - millään tavalla. Jos tunnistat omat puutteesi tässä asiassa, eikö olisi järkevintä yrittää kehittää itseä sen sijaan, että uhriutuu?
Eli kuvitteellinen tilanne.
Mies ja nainen päätyvät harrastamaan seksiä baari-illan jälkeen.
Todisteet yhdynnästä löytyy mutta mitään muita todisteita ei ole.
Nainen väittää joutuneensa rais katuksi, mies kiistää.
Vedotaan suostumukseen, mies sanoo että nainen oli suostuvainen seksiin, nainen kiistää.
Mitään dokumenttia suostumuksesta ei ole. Nainen sanooi että antoi kehonkielellään selkeän singnaalin ettei suostumusta ole, mies kiistää tienneensä mitään tälläisestä singnaalista.Lopputulos: Mies tuomitaan rais kauksesta, koska suostumusta ei ollut. Nyt ovat sitten vihervasemmiston feministit saaneet oikeuttaan.
Sinulla ei ehkä ole tarkkaa käsitystä siitä, miten tutkinta etenee. Poliisikuulusteluissa käydään tapahtumien kulku läpi yksityiskohtaisesti. Annat ymmärtää, että kun sanoo, ettei halunnut seksiä, tämä riittäisi, eikä muita kysymyksiä esitetä. Aivan paatuneita taparikollisia lukuun ottamatta ihmiset eivät ole kovinkaan taitavia valehtelemaan, ja kun tapahtumista esitetään tarkkoja kysymyksiä, paljastuvat kertomuksen aukot. Poliisi kysyy, että kun hän riisui paitasi, miten reagoit, kun hän suuteli, vastasitko suudelmaan. Jos on selittänyt tapahtumien kulusta valheellisen version, paljastuu se epäjohdonmukaisuuksina kertomuksessa ja siinä, että tarina muuntuu, kun sitä kerrotaan uudestaan.
Jos kävisi niin, että kummankin osapuolen versio olisi yhtä uskottava, raukeavat syytteet todistustaakkaperiaatteen nojalla. Kiristämistarkoituksessa, saati morkkiksen vuoksi tehdyn rikosilmoituksen tueksi on vaikea esittää uskottavia todisteita. Totuus kuulostaa automaattisesti uskottavammalta ja valhe epäuskottavalta. Kuvaamasi lopputulos on todella, todella epätodennäköinen.
Itselläsi on kyllä aivan sinisilmäinen kuva siitä miten asia menee. Kyllä se, jonka tarina on "uskottavampi" lähtökohtaisesti voittaa. Ja valehtelu on kyllä lastenleikkiä varsinkin kun uhrin kokemusta ei saa kyseenalaistaa.
Uskottavuus muodostuu nimenomaan siitä, kuinka hyvin kertomus täsmää tosiasioihin ja on ristiriidaton. Se ei ole kuulijan mielipiteestä kiinni. Ei oikeudessa, koska siellä päätös perusteluinen dokumentoidaan tarkasti ja virheellinen päätös on automaattisesti hyvä peruste muutoksenhakuun sekä tietenkin on tuomarin uralle huono asia.
Luuletko, että kertomukset ovat jotain monimutkaisia tarinoita. Esim. "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka vastustelin. Sitten jäädyin. Jälkikäteen itkin"
Mihinkäs tosiasioihin tota noin niinkuin voidaan verrata ja mitä ristiriitoja löytää? Tuomaria ei voida erottaa eli kun virka on tullut, niin voi kyllä tehdä päätöksiä ihan mielensä mukaan. Ja oikeanlaiset väärät tuomiot mahdollisesti tuovat nostetta uralle.
Kaikkihan me tiedetään esim itä-suomen hovioikeuden seksuaalirikostuomiot, ne ovat naurettavan mitättömiä ja silti siellä porskutetaan.
Tämänkin saimme vihervasemmistolta lahjaksi.
DEMLA!
Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalen vastustaa aloitetta, jonka mukaan seksi ilman suostumusta on jatkossa raiskaus ja lapsenraiskaajien rangaistukset kiristyvät. Eikö naisten ja lasten oikeus turvalliseen elämään olekaan enää Perussuomalaisille tärkeä asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuskieliset selittävät taas älyllisesti epärehellisiä älyvapauksiaan. Minkäänlaista sitovaa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen ei voi antaa, koska aktista tai sen jatkamisesta voi kieltäytyä minä hetkenä hyvänsä. Sitä myöden ajatus suostumuksen pyytämisestä ja antamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen on absurdia. Yhtä hullu on ajatus, ettei raiskaus tällä hetkellä tapahdu vailla suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Eikä tiedottoman henkilön, lapsen tms. seksuaalinen hyväksikäyttö ole sen lievempi seksuaalirikos kuin raiskaus. Seksuaalisen hyväksikäytönkin uuskieliset mielivät muuttaa raiskaukseksi aivan kuin esimerkiksi lapsi voisi halutessaan suostua seksuaaliseen kanssakäymiseen, mikä tietenkin on seuraus ajatuksesta, jonka mukaan lapsi voidaan maata vastoin lapsen tahtoa eli raiskata. Suostumusta ei voi antaa johonkin, mitä ei ymmärrä ja sama pätee kieltäytymiseen sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Tästä syystä alaikäisen allekirjoituskaan ei tee sopimuksesta sitovaa.
En ymmärrä, mikä oli pointtisi, jos sellaista edes oli.
On nimenomaan totta, että aktista voi kieltäytyä koska hyvänsä. Juuri siksi nämä lupakaavakejonnet ovatkin aivan kuutamolla koko aiheesta.
Se, mikä alkaa yhteistuumin seksinä, voi muuttua jossain kohtaa luonteeltaan erilaiseksi ja alkaa olla vastenmielistä, päätyen vaikka törkeään ra is kaukseen. Suostumus täytyy olla molemmin puolin kaiken aikaa kaikkeen, mitä tapahtuu. Uusi laki alleviivaa tätä asettamalla suostumuksen kriteerien keskiöön. Erillinen kieltäminen ei ole enää edellytys ra is ka uksen kriteerien täyttymiseen. Ei vaikka kesken puuhien.
Miten tämä sitten käytännössä voidaan varmistaa? Pitääkö kesken aktin kysellä lupaa suudella jne. ettei tule tuomituksi seksuaalisesti ahdistelusta?
Miten tämä nyt oikein voi olla näin vaikeaa? Suostumus ei tarkoita mitään lupalappua, vaan sen voi päätellä toisen kehonkielestä. Jos lähestyt toista suuteluaikeissa ja tämä puristaa suunsa kiinni tai kääntää päänsä sivuun, ei hän varmastikaan halua suudella. Samoin jos koskettelet toista ja tämä makaa vain jäykkänä paikallaan eikä vastaa liikkeeseen, ei tämä halua tulla kosketetuksi. Ihan samalla tavoin jos vaikka yrität jutella jonkun kanssa, eikä tämä vastaa mitään, ymmärrät, että toinen ei halua jutella, tai jos tarjoat toiselle kupin kahvia, eikä tämä juo sitä, ymmärrät, että hän ei halua juoda kahvia.
"Päätellä kehonkielestä".
Varsin häilyväksi menee raja kunnon miehen ja alimpaan kastiin kuuluvan raiskaajan välille.
Sen sijaan, että näkisit omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen millään tavalla harkitseminen arvoisena vaihtoehtona, maalailet kauhukuvia siitä, kuinka joudut oikeusturvan uhriksi. Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tämä koko kysymys ei kosketa tai pelota suurinta osaa ihmisistä - niitä, jotka osaavat lukea toisten käytöstä - millään tavalla. Jos tunnistat omat puutteesi tässä asiassa, eikö olisi järkevintä yrittää kehittää itseä sen sijaan, että uhriutuu?
Eli kuvitteellinen tilanne.
Mies ja nainen päätyvät harrastamaan seksiä baari-illan jälkeen.
Todisteet yhdynnästä löytyy mutta mitään muita todisteita ei ole.
Nainen väittää joutuneensa rais katuksi, mies kiistää.
Vedotaan suostumukseen, mies sanoo että nainen oli suostuvainen seksiin, nainen kiistää.
Mitään dokumenttia suostumuksesta ei ole. Nainen sanooi että antoi kehonkielellään selkeän singnaalin ettei suostumusta ole, mies kiistää tienneensä mitään tälläisestä singnaalista.Lopputulos: Mies tuomitaan rais kauksesta, koska suostumusta ei ollut. Nyt ovat sitten vihervasemmiston feministit saaneet oikeuttaan.
Sinulla ei ehkä ole tarkkaa käsitystä siitä, miten tutkinta etenee. Poliisikuulusteluissa käydään tapahtumien kulku läpi yksityiskohtaisesti. Annat ymmärtää, että kun sanoo, ettei halunnut seksiä, tämä riittäisi, eikä muita kysymyksiä esitetä. Aivan paatuneita taparikollisia lukuun ottamatta ihmiset eivät ole kovinkaan taitavia valehtelemaan, ja kun tapahtumista esitetään tarkkoja kysymyksiä, paljastuvat kertomuksen aukot. Poliisi kysyy, että kun hän riisui paitasi, miten reagoit, kun hän suuteli, vastasitko suudelmaan. Jos on selittänyt tapahtumien kulusta valheellisen version, paljastuu se epäjohdonmukaisuuksina kertomuksessa ja siinä, että tarina muuntuu, kun sitä kerrotaan uudestaan.
Jos kävisi niin, että kummankin osapuolen versio olisi yhtä uskottava, raukeavat syytteet todistustaakkaperiaatteen nojalla. Kiristämistarkoituksessa, saati morkkiksen vuoksi tehdyn rikosilmoituksen tueksi on vaikea esittää uskottavia todisteita. Totuus kuulostaa automaattisesti uskottavammalta ja valhe epäuskottavalta. Kuvaamasi lopputulos on todella, todella epätodennäköinen.
Itselläsi on kyllä aivan sinisilmäinen kuva siitä miten asia menee. Kyllä se, jonka tarina on "uskottavampi" lähtökohtaisesti voittaa. Ja valehtelu on kyllä lastenleikkiä varsinkin kun uhrin kokemusta ei saa kyseenalaistaa.
Uskottavuus muodostuu nimenomaan siitä, kuinka hyvin kertomus täsmää tosiasioihin ja on ristiriidaton. Se ei ole kuulijan mielipiteestä kiinni. Ei oikeudessa, koska siellä päätös perusteluinen dokumentoidaan tarkasti ja virheellinen päätös on automaattisesti hyvä peruste muutoksenhakuun sekä tietenkin on tuomarin uralle huono asia.
Luuletko, että kertomukset ovat jotain monimutkaisia tarinoita. Esim. "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka vastustelin. Sitten jäädyin. Jälkikäteen itkin"
Mihinkäs tosiasioihin tota noin niinkuin voidaan verrata ja mitä ristiriitoja löytää? Tuomaria ei voida erottaa eli kun virka on tullut, niin voi kyllä tehdä päätöksiä ihan mielensä mukaan. Ja oikeanlaiset väärät tuomiot mahdollisesti tuovat nostetta uralle.
Kaikkihan me tiedetään esim itä-suomen hovioikeuden seksuaalirikostuomiot, ne ovat naurettavan mitättömiä ja silti siellä porskutetaan.
Tämänkin saimme vihervasemmistolta lahjaksi.DEMLA!
Miksi perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalen vastustaa vihervasemmistolaisen hallituksen aloitetta, jonka mukaan seksi ilman suostumusta on jatkossa raiskaus ja lapsenraiskaajien rangaistukset kiristyvät?
Väheneekö zkraickauxet uuden lain myötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuskieliset selittävät taas älyllisesti epärehellisiä älyvapauksiaan. Minkäänlaista sitovaa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen ei voi antaa, koska aktista tai sen jatkamisesta voi kieltäytyä minä hetkenä hyvänsä. Sitä myöden ajatus suostumuksen pyytämisestä ja antamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen on absurdia. Yhtä hullu on ajatus, ettei raiskaus tällä hetkellä tapahdu vailla suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Eikä tiedottoman henkilön, lapsen tms. seksuaalinen hyväksikäyttö ole sen lievempi seksuaalirikos kuin raiskaus. Seksuaalisen hyväksikäytönkin uuskieliset mielivät muuttaa raiskaukseksi aivan kuin esimerkiksi lapsi voisi halutessaan suostua seksuaaliseen kanssakäymiseen, mikä tietenkin on seuraus ajatuksesta, jonka mukaan lapsi voidaan maata vastoin lapsen tahtoa eli raiskata. Suostumusta ei voi antaa johonkin, mitä ei ymmärrä ja sama pätee kieltäytymiseen sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Tästä syystä alaikäisen allekirjoituskaan ei tee sopimuksesta sitovaa.
En ymmärrä, mikä oli pointtisi, jos sellaista edes oli.
On nimenomaan totta, että aktista voi kieltäytyä koska hyvänsä. Juuri siksi nämä lupakaavakejonnet ovatkin aivan kuutamolla koko aiheesta.
Se, mikä alkaa yhteistuumin seksinä, voi muuttua jossain kohtaa luonteeltaan erilaiseksi ja alkaa olla vastenmielistä, päätyen vaikka törkeään ra is kaukseen. Suostumus täytyy olla molemmin puolin kaiken aikaa kaikkeen, mitä tapahtuu. Uusi laki alleviivaa tätä asettamalla suostumuksen kriteerien keskiöön. Erillinen kieltäminen ei ole enää edellytys ra is ka uksen kriteerien täyttymiseen. Ei vaikka kesken puuhien.
Miten tämä sitten käytännössä voidaan varmistaa? Pitääkö kesken aktin kysellä lupaa suudella jne. ettei tule tuomituksi seksuaalisesti ahdistelusta?
Miten tämä nyt oikein voi olla näin vaikeaa? Suostumus ei tarkoita mitään lupalappua, vaan sen voi päätellä toisen kehonkielestä. Jos lähestyt toista suuteluaikeissa ja tämä puristaa suunsa kiinni tai kääntää päänsä sivuun, ei hän varmastikaan halua suudella. Samoin jos koskettelet toista ja tämä makaa vain jäykkänä paikallaan eikä vastaa liikkeeseen, ei tämä halua tulla kosketetuksi. Ihan samalla tavoin jos vaikka yrität jutella jonkun kanssa, eikä tämä vastaa mitään, ymmärrät, että toinen ei halua jutella, tai jos tarjoat toiselle kupin kahvia, eikä tämä juo sitä, ymmärrät, että hän ei halua juoda kahvia.
"Päätellä kehonkielestä".
Varsin häilyväksi menee raja kunnon miehen ja alimpaan kastiin kuuluvan raiskaajan välille.
Sen sijaan, että näkisit omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen millään tavalla harkitseminen arvoisena vaihtoehtona, maalailet kauhukuvia siitä, kuinka joudut oikeusturvan uhriksi. Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tämä koko kysymys ei kosketa tai pelota suurinta osaa ihmisistä - niitä, jotka osaavat lukea toisten käytöstä - millään tavalla. Jos tunnistat omat puutteesi tässä asiassa, eikö olisi järkevintä yrittää kehittää itseä sen sijaan, että uhriutuu?
Eli kuvitteellinen tilanne.
Mies ja nainen päätyvät harrastamaan seksiä baari-illan jälkeen.
Todisteet yhdynnästä löytyy mutta mitään muita todisteita ei ole.
Nainen väittää joutuneensa rais katuksi, mies kiistää.
Vedotaan suostumukseen, mies sanoo että nainen oli suostuvainen seksiin, nainen kiistää.
Mitään dokumenttia suostumuksesta ei ole. Nainen sanooi että antoi kehonkielellään selkeän singnaalin ettei suostumusta ole, mies kiistää tienneensä mitään tälläisestä singnaalista.Lopputulos: Mies tuomitaan rais kauksesta, koska suostumusta ei ollut. Nyt ovat sitten vihervasemmiston feministit saaneet oikeuttaan.
Sinulla ei ehkä ole tarkkaa käsitystä siitä, miten tutkinta etenee. Poliisikuulusteluissa käydään tapahtumien kulku läpi yksityiskohtaisesti. Annat ymmärtää, että kun sanoo, ettei halunnut seksiä, tämä riittäisi, eikä muita kysymyksiä esitetä. Aivan paatuneita taparikollisia lukuun ottamatta ihmiset eivät ole kovinkaan taitavia valehtelemaan, ja kun tapahtumista esitetään tarkkoja kysymyksiä, paljastuvat kertomuksen aukot. Poliisi kysyy, että kun hän riisui paitasi, miten reagoit, kun hän suuteli, vastasitko suudelmaan. Jos on selittänyt tapahtumien kulusta valheellisen version, paljastuu se epäjohdonmukaisuuksina kertomuksessa ja siinä, että tarina muuntuu, kun sitä kerrotaan uudestaan.
Jos kävisi niin, että kummankin osapuolen versio olisi yhtä uskottava, raukeavat syytteet todistustaakkaperiaatteen nojalla. Kiristämistarkoituksessa, saati morkkiksen vuoksi tehdyn rikosilmoituksen tueksi on vaikea esittää uskottavia todisteita. Totuus kuulostaa automaattisesti uskottavammalta ja valhe epäuskottavalta. Kuvaamasi lopputulos on todella, todella epätodennäköinen.
Itselläsi on kyllä aivan sinisilmäinen kuva siitä miten asia menee. Kyllä se, jonka tarina on "uskottavampi" lähtökohtaisesti voittaa. Ja valehtelu on kyllä lastenleikkiä varsinkin kun uhrin kokemusta ei saa kyseenalaistaa.
Uskottavuus muodostuu nimenomaan siitä, kuinka hyvin kertomus täsmää tosiasioihin ja on ristiriidaton. Se ei ole kuulijan mielipiteestä kiinni. Ei oikeudessa, koska siellä päätös perusteluinen dokumentoidaan tarkasti ja virheellinen päätös on automaattisesti hyvä peruste muutoksenhakuun sekä tietenkin on tuomarin uralle huono asia.
Luuletko, että kertomukset ovat jotain monimutkaisia tarinoita. Esim. "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka vastustelin. Sitten jäädyin. Jälkikäteen itkin"
Mihinkäs tosiasioihin tota noin niinkuin voidaan verrata ja mitä ristiriitoja löytää? Tuomaria ei voida erottaa eli kun virka on tullut, niin voi kyllä tehdä päätöksiä ihan mielensä mukaan. Ja oikeanlaiset väärät tuomiot mahdollisesti tuovat nostetta uralle.
Kertomukset ja tapaukset voivat olla ihan minkälaisia tahansa. Yksinkertaisia tai monimutkaisia. Jokainen tapaus on erilainen. Myös todistein ilmennettävät tosiasiat, joilla ristiriidat osoitetaan. Virka ei enää nykyään Suomessa ole suoja törttöilyltä ja jopa potkuilta. Nuihin salaliittoteorioihin en katso olevan hedelmällistä ottaa kantaa.
Laitetaan vähän faktaa vihervasurille.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e0283559-faa2-4052-890e-b176fe45bd6a…;
https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/206097
Jokin allekirjoitettu sopimus on todella ongelmallinen. Mitä jos nainen tekee tällaisen sopimuksen ja sitten kesken seksin muuttaa mielensä (jos seksi muuttuu esimerkiksi väkivaltaiseksi), mutta mies ei lopeta vaan rais- kaa naisen. Sopimus on kuitenkin olemassa ja mitään väärää ei ole tapahtunut.
Suostumuksen nostaminen esille on todella hieno juttu, vaikka onkin oletettavaa, että aina joku valittaa "kuinka vaikeaa kaikki on nykyään". Aina on olemassa ihmisiä, jotka eivät vain yksinkertaisesti ymmärrä, että maailma muuttuu jatkuvasti. Itselleni naisena on todella todella vaikea ymmärtää, miten se voi olla joillekin miehille epäselvää, haluaako se nainen sitä seksiä ja onko siihen suostuttu vai toimiiko mies vasten naisen tahtoa? Suomi on kuitenkin tasa-arvoinen maa, missä nainen osoittaa oman seksuaalisen halukkuutensa. Suomessa nainenkin nauttii seksistä eikä se ole enää mikään tabu. On hyvin itsestäänselvää, jos nainen on halukas seksiin ja jos näin ei ole niin ainahan sitä voi kysäistä. Ei voi olla niin vaikeaa. Jos seksiin asti mennään/päästään niin oletattavaa on, että se suu saadaan auki.
Tässä varmaan nyt jostain syystä pelätään, että naiset alkavat ihan huvikseen tehtailla jotain rais- kaus-ilmoituksia. Aina on se pienen pieni marginaalinen ryhmä, joka näitä tekee, mutta ei se ryhmä siitä mihinkään kasva tai intoudu sen enempää kuin ennenkään. Tässä nyt kuitenkin ajetaan sen +99% etua, ketkä eivät tehtaile mitään ilmoituksia huvikseen. Päinvastoin, suurin osa edelleen jättää rikosilmoituksen tekemättä. Miehet eivät voi ikinä ymmärtää, miten yleisiä rais- kauk-set ovat. Aivan JOKAINEN nainen tulee useita muita naisia, ketkä on rais- kat-tu, osa on rais- kat-tu itsekin. Siihen päälle vielä ne, ketkä eivät asiasta edes ole puhuneet. Tässä puhutaan ihan järkyttävän suurista massoista. Siinä mielessä ymmärrän, miksi osa miehistä niin huolestuu, ettei se rais- kaa-mi-nen enää oikein onnistukaan vaan pitäisi saada se nainenkin aidosti intoutumaan siihen seksiin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuskieliset selittävät taas älyllisesti epärehellisiä älyvapauksiaan. Minkäänlaista sitovaa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen ei voi antaa, koska aktista tai sen jatkamisesta voi kieltäytyä minä hetkenä hyvänsä. Sitä myöden ajatus suostumuksen pyytämisestä ja antamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen on absurdia. Yhtä hullu on ajatus, ettei raiskaus tällä hetkellä tapahdu vailla suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Eikä tiedottoman henkilön, lapsen tms. seksuaalinen hyväksikäyttö ole sen lievempi seksuaalirikos kuin raiskaus. Seksuaalisen hyväksikäytönkin uuskieliset mielivät muuttaa raiskaukseksi aivan kuin esimerkiksi lapsi voisi halutessaan suostua seksuaaliseen kanssakäymiseen, mikä tietenkin on seuraus ajatuksesta, jonka mukaan lapsi voidaan maata vastoin lapsen tahtoa eli raiskata. Suostumusta ei voi antaa johonkin, mitä ei ymmärrä ja sama pätee kieltäytymiseen sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Tästä syystä alaikäisen allekirjoituskaan ei tee sopimuksesta sitovaa.
En ymmärrä, mikä oli pointtisi, jos sellaista edes oli.
On nimenomaan totta, että aktista voi kieltäytyä koska hyvänsä. Juuri siksi nämä lupakaavakejonnet ovatkin aivan kuutamolla koko aiheesta.
Se, mikä alkaa yhteistuumin seksinä, voi muuttua jossain kohtaa luonteeltaan erilaiseksi ja alkaa olla vastenmielistä, päätyen vaikka törkeään ra is kaukseen. Suostumus täytyy olla molemmin puolin kaiken aikaa kaikkeen, mitä tapahtuu. Uusi laki alleviivaa tätä asettamalla suostumuksen kriteerien keskiöön. Erillinen kieltäminen ei ole enää edellytys ra is ka uksen kriteerien täyttymiseen. Ei vaikka kesken puuhien.
Miten tämä sitten käytännössä voidaan varmistaa? Pitääkö kesken aktin kysellä lupaa suudella jne. ettei tule tuomituksi seksuaalisesti ahdistelusta?
Miten tämä nyt oikein voi olla näin vaikeaa? Suostumus ei tarkoita mitään lupalappua, vaan sen voi päätellä toisen kehonkielestä. Jos lähestyt toista suuteluaikeissa ja tämä puristaa suunsa kiinni tai kääntää päänsä sivuun, ei hän varmastikaan halua suudella. Samoin jos koskettelet toista ja tämä makaa vain jäykkänä paikallaan eikä vastaa liikkeeseen, ei tämä halua tulla kosketetuksi. Ihan samalla tavoin jos vaikka yrität jutella jonkun kanssa, eikä tämä vastaa mitään, ymmärrät, että toinen ei halua jutella, tai jos tarjoat toiselle kupin kahvia, eikä tämä juo sitä, ymmärrät, että hän ei halua juoda kahvia.
"Päätellä kehonkielestä".
Varsin häilyväksi menee raja kunnon miehen ja alimpaan kastiin kuuluvan raiskaajan välille.
Sen sijaan, että näkisit omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen millään tavalla harkitseminen arvoisena vaihtoehtona, maalailet kauhukuvia siitä, kuinka joudut oikeusturvan uhriksi. Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tämä koko kysymys ei kosketa tai pelota suurinta osaa ihmisistä - niitä, jotka osaavat lukea toisten käytöstä - millään tavalla. Jos tunnistat omat puutteesi tässä asiassa, eikö olisi järkevintä yrittää kehittää itseä sen sijaan, että uhriutuu?
Eli kuvitteellinen tilanne.
Mies ja nainen päätyvät harrastamaan seksiä baari-illan jälkeen.
Todisteet yhdynnästä löytyy mutta mitään muita todisteita ei ole.
Nainen väittää joutuneensa rais katuksi, mies kiistää.
Vedotaan suostumukseen, mies sanoo että nainen oli suostuvainen seksiin, nainen kiistää.
Mitään dokumenttia suostumuksesta ei ole. Nainen sanooi että antoi kehonkielellään selkeän singnaalin ettei suostumusta ole, mies kiistää tienneensä mitään tälläisestä singnaalista.Lopputulos: Mies tuomitaan rais kauksesta, koska suostumusta ei ollut. Nyt ovat sitten vihervasemmiston feministit saaneet oikeuttaan.
Sinulla ei ehkä ole tarkkaa käsitystä siitä, miten tutkinta etenee. Poliisikuulusteluissa käydään tapahtumien kulku läpi yksityiskohtaisesti. Annat ymmärtää, että kun sanoo, ettei halunnut seksiä, tämä riittäisi, eikä muita kysymyksiä esitetä. Aivan paatuneita taparikollisia lukuun ottamatta ihmiset eivät ole kovinkaan taitavia valehtelemaan, ja kun tapahtumista esitetään tarkkoja kysymyksiä, paljastuvat kertomuksen aukot. Poliisi kysyy, että kun hän riisui paitasi, miten reagoit, kun hän suuteli, vastasitko suudelmaan. Jos on selittänyt tapahtumien kulusta valheellisen version, paljastuu se epäjohdonmukaisuuksina kertomuksessa ja siinä, että tarina muuntuu, kun sitä kerrotaan uudestaan.
Jos kävisi niin, että kummankin osapuolen versio olisi yhtä uskottava, raukeavat syytteet todistustaakkaperiaatteen nojalla. Kiristämistarkoituksessa, saati morkkiksen vuoksi tehdyn rikosilmoituksen tueksi on vaikea esittää uskottavia todisteita. Totuus kuulostaa automaattisesti uskottavammalta ja valhe epäuskottavalta. Kuvaamasi lopputulos on todella, todella epätodennäköinen.
Itselläsi on kyllä aivan sinisilmäinen kuva siitä miten asia menee. Kyllä se, jonka tarina on "uskottavampi" lähtökohtaisesti voittaa. Ja valehtelu on kyllä lastenleikkiä varsinkin kun uhrin kokemusta ei saa kyseenalaistaa.
Uskottavuus muodostuu nimenomaan siitä, kuinka hyvin kertomus täsmää tosiasioihin ja on ristiriidaton. Se ei ole kuulijan mielipiteestä kiinni. Ei oikeudessa, koska siellä päätös perusteluinen dokumentoidaan tarkasti ja virheellinen päätös on automaattisesti hyvä peruste muutoksenhakuun sekä tietenkin on tuomarin uralle huono asia.
Luuletko, että kertomukset ovat jotain monimutkaisia tarinoita. Esim. "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka vastustelin. Sitten jäädyin. Jälkikäteen itkin"
Mihinkäs tosiasioihin tota noin niinkuin voidaan verrata ja mitä ristiriitoja löytää? Tuomaria ei voida erottaa eli kun virka on tullut, niin voi kyllä tehdä päätöksiä ihan mielensä mukaan. Ja oikeanlaiset väärät tuomiot mahdollisesti tuovat nostetta uralle.
Kaikkihan me tiedetään esim itä-suomen hovioikeuden seksuaalirikostuomiot, ne ovat naurettavan mitättömiä ja silti siellä porskutetaan.
Tämänkin saimme vihervasemmistolta lahjaksi.DEMLA!
Miksi perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalen vastustaa vihervasemmistolaisen hallituksen aloitetta, jonka mukaan seksi ilman suostumusta on jatkossa raiskaus ja lapsenraiskaajien rangaistukset kiristyvät?
Eikös sinulle trolli ole vastattu jo ainakin kymmenen kertaa. Oletko kyvytön osallistumaan keskusteluun järkevästi kuten teillä vihervasureilla on tapana. Öyhöttämään olette kyllä kovia.
Vierailija kirjoitti:
Väheneekö zkraickauxet uuden lain myötä?
Pitää jatkaa vielä: Ei hvattu tätä (kommenttisi julkaistaan jne..). Kolmas vahvasti muokattu teksti meni läpi. Kyllä on niin neiti zydeemi, että. Päivällä sai vielä sanoa sanan niinkuin se on..kele!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin miehenä en pysty ymmärtämään, miten muka ei ole selvää, haluaako nainen seksiä tai suostuuko siihen. Olen sinkku ja harrastan yhdenillan juttuja eikä pelota pätkääkään. On todella selkeää, kun nainen aidosti sitä seksiä haluaa, moni tekee aloitteen ja sanoo sen ihan suoraan. Ne jätän panematta, ketkä eivät siitä innostu, ei siitä itsekään sillon voi nauttia. Suosittelen harrastamaan seksiä vain niiden kanssa, ketkä ovat selkeästi tosi innoissaan ja kiihottuneita, nainen suorastaan repii miehen vaatteet päältä ja pyytää "tulemaan sisään". näin se ainakin omalla kohdalla menee..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuskieliset selittävät taas älyllisesti epärehellisiä älyvapauksiaan. Minkäänlaista sitovaa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen ei voi antaa, koska aktista tai sen jatkamisesta voi kieltäytyä minä hetkenä hyvänsä. Sitä myöden ajatus suostumuksen pyytämisestä ja antamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen on absurdia. Yhtä hullu on ajatus, ettei raiskaus tällä hetkellä tapahdu vailla suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Eikä tiedottoman henkilön, lapsen tms. seksuaalinen hyväksikäyttö ole sen lievempi seksuaalirikos kuin raiskaus. Seksuaalisen hyväksikäytönkin uuskieliset mielivät muuttaa raiskaukseksi aivan kuin esimerkiksi lapsi voisi halutessaan suostua seksuaaliseen kanssakäymiseen, mikä tietenkin on seuraus ajatuksesta, jonka mukaan lapsi voidaan maata vastoin lapsen tahtoa eli raiskata. Suostumusta ei voi antaa johonkin, mitä ei ymmärrä ja sama pätee kieltäytymiseen sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Tästä syystä alaikäisen allekirjoituskaan ei tee sopimuksesta sitovaa.
En ymmärrä, mikä oli pointtisi, jos sellaista edes oli.
On nimenomaan totta, että aktista voi kieltäytyä koska hyvänsä. Juuri siksi nämä lupakaavakejonnet ovatkin aivan kuutamolla koko aiheesta.
Se, mikä alkaa yhteistuumin seksinä, voi muuttua jossain kohtaa luonteeltaan erilaiseksi ja alkaa olla vastenmielistä, päätyen vaikka törkeään ra is kaukseen. Suostumus täytyy olla molemmin puolin kaiken aikaa kaikkeen, mitä tapahtuu. Uusi laki alleviivaa tätä asettamalla suostumuksen kriteerien keskiöön. Erillinen kieltäminen ei ole enää edellytys ra is ka uksen kriteerien täyttymiseen. Ei vaikka kesken puuhien.
Miten tämä sitten käytännössä voidaan varmistaa? Pitääkö kesken aktin kysellä lupaa suudella jne. ettei tule tuomituksi seksuaalisesti ahdistelusta?
Miten tämä nyt oikein voi olla näin vaikeaa? Suostumus ei tarkoita mitään lupalappua, vaan sen voi päätellä toisen kehonkielestä. Jos lähestyt toista suuteluaikeissa ja tämä puristaa suunsa kiinni tai kääntää päänsä sivuun, ei hän varmastikaan halua suudella. Samoin jos koskettelet toista ja tämä makaa vain jäykkänä paikallaan eikä vastaa liikkeeseen, ei tämä halua tulla kosketetuksi. Ihan samalla tavoin jos vaikka yrität jutella jonkun kanssa, eikä tämä vastaa mitään, ymmärrät, että toinen ei halua jutella, tai jos tarjoat toiselle kupin kahvia, eikä tämä juo sitä, ymmärrät, että hän ei halua juoda kahvia.
"Päätellä kehonkielestä".
Varsin häilyväksi menee raja kunnon miehen ja alimpaan kastiin kuuluvan raiskaajan välille.
Sen sijaan, että näkisit omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen millään tavalla harkitseminen arvoisena vaihtoehtona, maalailet kauhukuvia siitä, kuinka joudut oikeusturvan uhriksi. Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tämä koko kysymys ei kosketa tai pelota suurinta osaa ihmisistä - niitä, jotka osaavat lukea toisten käytöstä - millään tavalla. Jos tunnistat omat puutteesi tässä asiassa, eikö olisi järkevintä yrittää kehittää itseä sen sijaan, että uhriutuu?
Eli kuvitteellinen tilanne.
Mies ja nainen päätyvät harrastamaan seksiä baari-illan jälkeen.
Todisteet yhdynnästä löytyy mutta mitään muita todisteita ei ole.
Nainen väittää joutuneensa rais katuksi, mies kiistää.
Vedotaan suostumukseen, mies sanoo että nainen oli suostuvainen seksiin, nainen kiistää.
Mitään dokumenttia suostumuksesta ei ole. Nainen sanooi että antoi kehonkielellään selkeän singnaalin ettei suostumusta ole, mies kiistää tienneensä mitään tälläisestä singnaalista.Lopputulos: Mies tuomitaan rais kauksesta, koska suostumusta ei ollut. Nyt ovat sitten vihervasemmiston feministit saaneet oikeuttaan.
Niin voivat sitten yhdessä ilakoida kun raiskauksesta tuomittujen miesten määrä kasvaa.
Eikö mielestäsi ole hyvä asia, että raiskauksen syyllistyneet saavat rikoksistaan tuomiot? Jos ei, miksi mielestäsi raiskauksista ja muista seksuaalirikoksista ei pitäisi antaa tuomioita?
Jos jatkossa raiskaustuomion voi saada ilman, että ottaa väkisin, niin aika vaikea enää on paheksua raiskaajia, sillä monet heistä eivät ole oikeita raiskaajia termin perinteisessä merkityksessä.
Voi voi. Et sinä koskaan raiskaajia ole oikeasti paheksunutkaan. Onhan se teikäläisten mielestä niin hienoa ja arvostettavaa toimintaa. Taidat olla oikein kovakin panomies niine sammuneine ja puolustuskyvyttömine valloituksinesi.
Olen irakilainen maahan muuttaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuskieliset selittävät taas älyllisesti epärehellisiä älyvapauksiaan. Minkäänlaista sitovaa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen ei voi antaa, koska aktista tai sen jatkamisesta voi kieltäytyä minä hetkenä hyvänsä. Sitä myöden ajatus suostumuksen pyytämisestä ja antamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen on absurdia. Yhtä hullu on ajatus, ettei raiskaus tällä hetkellä tapahdu vailla suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Eikä tiedottoman henkilön, lapsen tms. seksuaalinen hyväksikäyttö ole sen lievempi seksuaalirikos kuin raiskaus. Seksuaalisen hyväksikäytönkin uuskieliset mielivät muuttaa raiskaukseksi aivan kuin esimerkiksi lapsi voisi halutessaan suostua seksuaaliseen kanssakäymiseen, mikä tietenkin on seuraus ajatuksesta, jonka mukaan lapsi voidaan maata vastoin lapsen tahtoa eli raiskata. Suostumusta ei voi antaa johonkin, mitä ei ymmärrä ja sama pätee kieltäytymiseen sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Tästä syystä alaikäisen allekirjoituskaan ei tee sopimuksesta sitovaa.
En ymmärrä, mikä oli pointtisi, jos sellaista edes oli.
On nimenomaan totta, että aktista voi kieltäytyä koska hyvänsä. Juuri siksi nämä lupakaavakejonnet ovatkin aivan kuutamolla koko aiheesta.
Se, mikä alkaa yhteistuumin seksinä, voi muuttua jossain kohtaa luonteeltaan erilaiseksi ja alkaa olla vastenmielistä, päätyen vaikka törkeään ra is kaukseen. Suostumus täytyy olla molemmin puolin kaiken aikaa kaikkeen, mitä tapahtuu. Uusi laki alleviivaa tätä asettamalla suostumuksen kriteerien keskiöön. Erillinen kieltäminen ei ole enää edellytys ra is ka uksen kriteerien täyttymiseen. Ei vaikka kesken puuhien.
Miten tämä sitten käytännössä voidaan varmistaa? Pitääkö kesken aktin kysellä lupaa suudella jne. ettei tule tuomituksi seksuaalisesti ahdistelusta?
Miten tämä nyt oikein voi olla näin vaikeaa? Suostumus ei tarkoita mitään lupalappua, vaan sen voi päätellä toisen kehonkielestä. Jos lähestyt toista suuteluaikeissa ja tämä puristaa suunsa kiinni tai kääntää päänsä sivuun, ei hän varmastikaan halua suudella. Samoin jos koskettelet toista ja tämä makaa vain jäykkänä paikallaan eikä vastaa liikkeeseen, ei tämä halua tulla kosketetuksi. Ihan samalla tavoin jos vaikka yrität jutella jonkun kanssa, eikä tämä vastaa mitään, ymmärrät, että toinen ei halua jutella, tai jos tarjoat toiselle kupin kahvia, eikä tämä juo sitä, ymmärrät, että hän ei halua juoda kahvia.
"Päätellä kehonkielestä".
Varsin häilyväksi menee raja kunnon miehen ja alimpaan kastiin kuuluvan raiskaajan välille.
Sen sijaan, että näkisit omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen millään tavalla harkitseminen arvoisena vaihtoehtona, maalailet kauhukuvia siitä, kuinka joudut oikeusturvan uhriksi. Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tämä koko kysymys ei kosketa tai pelota suurinta osaa ihmisistä - niitä, jotka osaavat lukea toisten käytöstä - millään tavalla. Jos tunnistat omat puutteesi tässä asiassa, eikö olisi järkevintä yrittää kehittää itseä sen sijaan, että uhriutuu?
Eli kuvitteellinen tilanne.
Mies ja nainen päätyvät harrastamaan seksiä baari-illan jälkeen.
Todisteet yhdynnästä löytyy mutta mitään muita todisteita ei ole.
Nainen väittää joutuneensa rais katuksi, mies kiistää.
Vedotaan suostumukseen, mies sanoo että nainen oli suostuvainen seksiin, nainen kiistää.
Mitään dokumenttia suostumuksesta ei ole. Nainen sanooi että antoi kehonkielellään selkeän singnaalin ettei suostumusta ole, mies kiistää tienneensä mitään tälläisestä singnaalista.Lopputulos: Mies tuomitaan rais kauksesta, koska suostumusta ei ollut. Nyt ovat sitten vihervasemmiston feministit saaneet oikeuttaan.
Sinulla ei ehkä ole tarkkaa käsitystä siitä, miten tutkinta etenee. Poliisikuulusteluissa käydään tapahtumien kulku läpi yksityiskohtaisesti. Annat ymmärtää, että kun sanoo, ettei halunnut seksiä, tämä riittäisi, eikä muita kysymyksiä esitetä. Aivan paatuneita taparikollisia lukuun ottamatta ihmiset eivät ole kovinkaan taitavia valehtelemaan, ja kun tapahtumista esitetään tarkkoja kysymyksiä, paljastuvat kertomuksen aukot. Poliisi kysyy, että kun hän riisui paitasi, miten reagoit, kun hän suuteli, vastasitko suudelmaan. Jos on selittänyt tapahtumien kulusta valheellisen version, paljastuu se epäjohdonmukaisuuksina kertomuksessa ja siinä, että tarina muuntuu, kun sitä kerrotaan uudestaan.
Jos kävisi niin, että kummankin osapuolen versio olisi yhtä uskottava, raukeavat syytteet todistustaakkaperiaatteen nojalla. Kiristämistarkoituksessa, saati morkkiksen vuoksi tehdyn rikosilmoituksen tueksi on vaikea esittää uskottavia todisteita. Totuus kuulostaa automaattisesti uskottavammalta ja valhe epäuskottavalta. Kuvaamasi lopputulos on todella, todella epätodennäköinen.
Itselläsi on kyllä aivan sinisilmäinen kuva siitä miten asia menee. Kyllä se, jonka tarina on "uskottavampi" lähtökohtaisesti voittaa. Ja valehtelu on kyllä lastenleikkiä varsinkin kun uhrin kokemusta ei saa kyseenalaistaa.
Uskottavuus muodostuu nimenomaan siitä, kuinka hyvin kertomus täsmää tosiasioihin ja on ristiriidaton. Se ei ole kuulijan mielipiteestä kiinni. Ei oikeudessa, koska siellä päätös perusteluinen dokumentoidaan tarkasti ja virheellinen päätös on automaattisesti hyvä peruste muutoksenhakuun sekä tietenkin on tuomarin uralle huono asia.
Luuletko, että kertomukset ovat jotain monimutkaisia tarinoita. Esim. "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka vastustelin. Sitten jäädyin. Jälkikäteen itkin"
Mihinkäs tosiasioihin tota noin niinkuin voidaan verrata ja mitä ristiriitoja löytää? Tuomaria ei voida erottaa eli kun virka on tullut, niin voi kyllä tehdä päätöksiä ihan mielensä mukaan. Ja oikeanlaiset väärät tuomiot mahdollisesti tuovat nostetta uralle.
Koomista sikäli, että tapahtumasarja, jota kuvailit, olisi ihan nykymääritelmän mukaan raiskaus, eikä se siten liity oikein mitenkään keskusteluun lakimuutoksesta. Kuvailit tilannetta, jossa on fyysistä vastustamista. Tässä on nyt kehitelty sivutolkulla mitä ihmeellisempiä skenaarioita vääristä ilmiannoista, vaikka kyse on aivan marginaalisesta ilmiöstä. Kuulustelut eivät ole lääkärin tutkimuksineen mitenkään miellyttäviä, eikä suurimmasta osasta aivan selviäkään tapauksia tehdä rikosilmoitusta. Tähän nähden aiheettomien ilmoitusten pelko on aivan ylimitoitettu.
Lakimuutos ei tuo suurtakaan muutosta nykytilanteeseen. Lähinnä se vastuuttaa seksin osapuolia tarkkailemaan toistensa reaktioita ja kommunikoimaan keskenään nykyistä paremmin. Onpa paljon vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuskieliset selittävät taas älyllisesti epärehellisiä älyvapauksiaan. Minkäänlaista sitovaa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen ei voi antaa, koska aktista tai sen jatkamisesta voi kieltäytyä minä hetkenä hyvänsä. Sitä myöden ajatus suostumuksen pyytämisestä ja antamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen on absurdia. Yhtä hullu on ajatus, ettei raiskaus tällä hetkellä tapahdu vailla suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Eikä tiedottoman henkilön, lapsen tms. seksuaalinen hyväksikäyttö ole sen lievempi seksuaalirikos kuin raiskaus. Seksuaalisen hyväksikäytönkin uuskieliset mielivät muuttaa raiskaukseksi aivan kuin esimerkiksi lapsi voisi halutessaan suostua seksuaaliseen kanssakäymiseen, mikä tietenkin on seuraus ajatuksesta, jonka mukaan lapsi voidaan maata vastoin lapsen tahtoa eli raiskata. Suostumusta ei voi antaa johonkin, mitä ei ymmärrä ja sama pätee kieltäytymiseen sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Tästä syystä alaikäisen allekirjoituskaan ei tee sopimuksesta sitovaa.
En ymmärrä, mikä oli pointtisi, jos sellaista edes oli.
On nimenomaan totta, että aktista voi kieltäytyä koska hyvänsä. Juuri siksi nämä lupakaavakejonnet ovatkin aivan kuutamolla koko aiheesta.
Se, mikä alkaa yhteistuumin seksinä, voi muuttua jossain kohtaa luonteeltaan erilaiseksi ja alkaa olla vastenmielistä, päätyen vaikka törkeään ra is kaukseen. Suostumus täytyy olla molemmin puolin kaiken aikaa kaikkeen, mitä tapahtuu. Uusi laki alleviivaa tätä asettamalla suostumuksen kriteerien keskiöön. Erillinen kieltäminen ei ole enää edellytys ra is ka uksen kriteerien täyttymiseen. Ei vaikka kesken puuhien.
Miten tämä sitten käytännössä voidaan varmistaa? Pitääkö kesken aktin kysellä lupaa suudella jne. ettei tule tuomituksi seksuaalisesti ahdistelusta?
Miten tämä nyt oikein voi olla näin vaikeaa? Suostumus ei tarkoita mitään lupalappua, vaan sen voi päätellä toisen kehonkielestä. Jos lähestyt toista suuteluaikeissa ja tämä puristaa suunsa kiinni tai kääntää päänsä sivuun, ei hän varmastikaan halua suudella. Samoin jos koskettelet toista ja tämä makaa vain jäykkänä paikallaan eikä vastaa liikkeeseen, ei tämä halua tulla kosketetuksi. Ihan samalla tavoin jos vaikka yrität jutella jonkun kanssa, eikä tämä vastaa mitään, ymmärrät, että toinen ei halua jutella, tai jos tarjoat toiselle kupin kahvia, eikä tämä juo sitä, ymmärrät, että hän ei halua juoda kahvia.
"Päätellä kehonkielestä".
Varsin häilyväksi menee raja kunnon miehen ja alimpaan kastiin kuuluvan raiskaajan välille.
Sen sijaan, että näkisit omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen millään tavalla harkitseminen arvoisena vaihtoehtona, maalailet kauhukuvia siitä, kuinka joudut oikeusturvan uhriksi. Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tämä koko kysymys ei kosketa tai pelota suurinta osaa ihmisistä - niitä, jotka osaavat lukea toisten käytöstä - millään tavalla. Jos tunnistat omat puutteesi tässä asiassa, eikö olisi järkevintä yrittää kehittää itseä sen sijaan, että uhriutuu?
Eli kuvitteellinen tilanne.
Mies ja nainen päätyvät harrastamaan seksiä baari-illan jälkeen.
Todisteet yhdynnästä löytyy mutta mitään muita todisteita ei ole.
Nainen väittää joutuneensa rais katuksi, mies kiistää.
Vedotaan suostumukseen, mies sanoo että nainen oli suostuvainen seksiin, nainen kiistää.
Mitään dokumenttia suostumuksesta ei ole. Nainen sanooi että antoi kehonkielellään selkeän singnaalin ettei suostumusta ole, mies kiistää tienneensä mitään tälläisestä singnaalista.Lopputulos: Mies tuomitaan rais kauksesta, koska suostumusta ei ollut. Nyt ovat sitten vihervasemmiston feministit saaneet oikeuttaan.
Sinulla ei ehkä ole tarkkaa käsitystä siitä, miten tutkinta etenee. Poliisikuulusteluissa käydään tapahtumien kulku läpi yksityiskohtaisesti. Annat ymmärtää, että kun sanoo, ettei halunnut seksiä, tämä riittäisi, eikä muita kysymyksiä esitetä. Aivan paatuneita taparikollisia lukuun ottamatta ihmiset eivät ole kovinkaan taitavia valehtelemaan, ja kun tapahtumista esitetään tarkkoja kysymyksiä, paljastuvat kertomuksen aukot. Poliisi kysyy, että kun hän riisui paitasi, miten reagoit, kun hän suuteli, vastasitko suudelmaan. Jos on selittänyt tapahtumien kulusta valheellisen version, paljastuu se epäjohdonmukaisuuksina kertomuksessa ja siinä, että tarina muuntuu, kun sitä kerrotaan uudestaan.
Jos kävisi niin, että kummankin osapuolen versio olisi yhtä uskottava, raukeavat syytteet todistustaakkaperiaatteen nojalla. Kiristämistarkoituksessa, saati morkkiksen vuoksi tehdyn rikosilmoituksen tueksi on vaikea esittää uskottavia todisteita. Totuus kuulostaa automaattisesti uskottavammalta ja valhe epäuskottavalta. Kuvaamasi lopputulos on todella, todella epätodennäköinen.
Itselläsi on kyllä aivan sinisilmäinen kuva siitä miten asia menee. Kyllä se, jonka tarina on "uskottavampi" lähtökohtaisesti voittaa. Ja valehtelu on kyllä lastenleikkiä varsinkin kun uhrin kokemusta ei saa kyseenalaistaa.
Uskottavuus muodostuu nimenomaan siitä, kuinka hyvin kertomus täsmää tosiasioihin ja on ristiriidaton. Se ei ole kuulijan mielipiteestä kiinni. Ei oikeudessa, koska siellä päätös perusteluinen dokumentoidaan tarkasti ja virheellinen päätös on automaattisesti hyvä peruste muutoksenhakuun sekä tietenkin on tuomarin uralle huono asia.
Luuletko, että kertomukset ovat jotain monimutkaisia tarinoita. Esim. "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka vastustelin. Sitten jäädyin. Jälkikäteen itkin"
Mihinkäs tosiasioihin tota noin niinkuin voidaan verrata ja mitä ristiriitoja löytää? Tuomaria ei voida erottaa eli kun virka on tullut, niin voi kyllä tehdä päätöksiä ihan mielensä mukaan. Ja oikeanlaiset väärät tuomiot mahdollisesti tuovat nostetta uralle.
Kertomukset ja tapaukset voivat olla ihan minkälaisia tahansa. Yksinkertaisia tai monimutkaisia. Jokainen tapaus on erilainen. Myös todistein ilmennettävät tosiasiat, joilla ristiriidat osoitetaan. Virka ei enää nykyään Suomessa ole suoja törttöilyltä ja jopa potkuilta. Nuihin salaliittoteorioihin en katso olevan hedelmällistä ottaa kantaa.
Yksi kysymys: lisääntyykö vai heikentyykö oikeusvarmuus jos raiskauksen tunnusmerkistö muutetaan seuraavaksi: "Se joka yhtyy toiseen ilman hänelle annettua nimenomaista suostumusta on tuomittava raiskauksesta vankeuteen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin muuten tuolla yhden feministin jakamassa linkissä tekstiin:
Vuonna 2016 vajaa kolmasosa raiskauksesta epäillyistä oli ulkomaan kansalaisia.
Aika jännä homma kun ulkomaankansalaisia asuu suomessa vain 3-4% väestöstä.
Minä törmäsin tälläiseen lehtijuttuun, miten ilmi tulleet seksuaalirikosepäilyt 2019 ovat saaneet politiikot vetämään lakimuutosta eteenpäin.
Uhreina alaikäisiä tyttöjä ja epäiltynä ulkomaalaistaustaisia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä en pysty ymmärtämään, miten muka ei ole selvää, haluaako nainen seksiä tai suostuuko siihen. Olen sinkku ja harrastan yhdenillan juttuja eikä pelota pätkääkään. On todella selkeää, kun nainen aidosti sitä seksiä haluaa, moni tekee aloitteen ja sanoo sen ihan suoraan. Ne jätän panematta, ketkä eivät siitä innostu, ei siitä itsekään sillon voi nauttia. Suosittelen harrastamaan seksiä vain niiden kanssa, ketkä ovat selkeästi tosi innoissaan ja kiihottuneita, nainen suorastaan repii miehen vaatteet päältä ja pyytää "tulemaan sisään". näin se ainakin omalla kohdalla menee..
kyllähän se kaikille onkin selvää. Ei rais kaajaa kiinnosta onko sillä joku suostumus vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuskieliset selittävät taas älyllisesti epärehellisiä älyvapauksiaan. Minkäänlaista sitovaa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen ei voi antaa, koska aktista tai sen jatkamisesta voi kieltäytyä minä hetkenä hyvänsä. Sitä myöden ajatus suostumuksen pyytämisestä ja antamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen on absurdia. Yhtä hullu on ajatus, ettei raiskaus tällä hetkellä tapahdu vailla suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Eikä tiedottoman henkilön, lapsen tms. seksuaalinen hyväksikäyttö ole sen lievempi seksuaalirikos kuin raiskaus. Seksuaalisen hyväksikäytönkin uuskieliset mielivät muuttaa raiskaukseksi aivan kuin esimerkiksi lapsi voisi halutessaan suostua seksuaaliseen kanssakäymiseen, mikä tietenkin on seuraus ajatuksesta, jonka mukaan lapsi voidaan maata vastoin lapsen tahtoa eli raiskata. Suostumusta ei voi antaa johonkin, mitä ei ymmärrä ja sama pätee kieltäytymiseen sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Tästä syystä alaikäisen allekirjoituskaan ei tee sopimuksesta sitovaa.
En ymmärrä, mikä oli pointtisi, jos sellaista edes oli.
On nimenomaan totta, että aktista voi kieltäytyä koska hyvänsä. Juuri siksi nämä lupakaavakejonnet ovatkin aivan kuutamolla koko aiheesta.
Se, mikä alkaa yhteistuumin seksinä, voi muuttua jossain kohtaa luonteeltaan erilaiseksi ja alkaa olla vastenmielistä, päätyen vaikka törkeään ra is kaukseen. Suostumus täytyy olla molemmin puolin kaiken aikaa kaikkeen, mitä tapahtuu. Uusi laki alleviivaa tätä asettamalla suostumuksen kriteerien keskiöön. Erillinen kieltäminen ei ole enää edellytys ra is ka uksen kriteerien täyttymiseen. Ei vaikka kesken puuhien.
Miten tämä sitten käytännössä voidaan varmistaa? Pitääkö kesken aktin kysellä lupaa suudella jne. ettei tule tuomituksi seksuaalisesti ahdistelusta?
Miten tämä nyt oikein voi olla näin vaikeaa? Suostumus ei tarkoita mitään lupalappua, vaan sen voi päätellä toisen kehonkielestä. Jos lähestyt toista suuteluaikeissa ja tämä puristaa suunsa kiinni tai kääntää päänsä sivuun, ei hän varmastikaan halua suudella. Samoin jos koskettelet toista ja tämä makaa vain jäykkänä paikallaan eikä vastaa liikkeeseen, ei tämä halua tulla kosketetuksi. Ihan samalla tavoin jos vaikka yrität jutella jonkun kanssa, eikä tämä vastaa mitään, ymmärrät, että toinen ei halua jutella, tai jos tarjoat toiselle kupin kahvia, eikä tämä juo sitä, ymmärrät, että hän ei halua juoda kahvia.
"Päätellä kehonkielestä".
Varsin häilyväksi menee raja kunnon miehen ja alimpaan kastiin kuuluvan raiskaajan välille.
Sen sijaan, että näkisit omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen millään tavalla harkitseminen arvoisena vaihtoehtona, maalailet kauhukuvia siitä, kuinka joudut oikeusturvan uhriksi. Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tämä koko kysymys ei kosketa tai pelota suurinta osaa ihmisistä - niitä, jotka osaavat lukea toisten käytöstä - millään tavalla. Jos tunnistat omat puutteesi tässä asiassa, eikö olisi järkevintä yrittää kehittää itseä sen sijaan, että uhriutuu?
Eli kuvitteellinen tilanne.
Mies ja nainen päätyvät harrastamaan seksiä baari-illan jälkeen.
Todisteet yhdynnästä löytyy mutta mitään muita todisteita ei ole.
Nainen väittää joutuneensa rais katuksi, mies kiistää.
Vedotaan suostumukseen, mies sanoo että nainen oli suostuvainen seksiin, nainen kiistää.
Mitään dokumenttia suostumuksesta ei ole. Nainen sanooi että antoi kehonkielellään selkeän singnaalin ettei suostumusta ole, mies kiistää tienneensä mitään tälläisestä singnaalista.Lopputulos: Mies tuomitaan rais kauksesta, koska suostumusta ei ollut. Nyt ovat sitten vihervasemmiston feministit saaneet oikeuttaan.
Sinulla ei ehkä ole tarkkaa käsitystä siitä, miten tutkinta etenee. Poliisikuulusteluissa käydään tapahtumien kulku läpi yksityiskohtaisesti. Annat ymmärtää, että kun sanoo, ettei halunnut seksiä, tämä riittäisi, eikä muita kysymyksiä esitetä. Aivan paatuneita taparikollisia lukuun ottamatta ihmiset eivät ole kovinkaan taitavia valehtelemaan, ja kun tapahtumista esitetään tarkkoja kysymyksiä, paljastuvat kertomuksen aukot. Poliisi kysyy, että kun hän riisui paitasi, miten reagoit, kun hän suuteli, vastasitko suudelmaan. Jos on selittänyt tapahtumien kulusta valheellisen version, paljastuu se epäjohdonmukaisuuksina kertomuksessa ja siinä, että tarina muuntuu, kun sitä kerrotaan uudestaan.
Jos kävisi niin, että kummankin osapuolen versio olisi yhtä uskottava, raukeavat syytteet todistustaakkaperiaatteen nojalla. Kiristämistarkoituksessa, saati morkkiksen vuoksi tehdyn rikosilmoituksen tueksi on vaikea esittää uskottavia todisteita. Totuus kuulostaa automaattisesti uskottavammalta ja valhe epäuskottavalta. Kuvaamasi lopputulos on todella, todella epätodennäköinen.
Itselläsi on kyllä aivan sinisilmäinen kuva siitä miten asia menee. Kyllä se, jonka tarina on "uskottavampi" lähtökohtaisesti voittaa. Ja valehtelu on kyllä lastenleikkiä varsinkin kun uhrin kokemusta ei saa kyseenalaistaa.
Uskottavuus muodostuu nimenomaan siitä, kuinka hyvin kertomus täsmää tosiasioihin ja on ristiriidaton. Se ei ole kuulijan mielipiteestä kiinni. Ei oikeudessa, koska siellä päätös perusteluinen dokumentoidaan tarkasti ja virheellinen päätös on automaattisesti hyvä peruste muutoksenhakuun sekä tietenkin on tuomarin uralle huono asia.
Luuletko, että kertomukset ovat jotain monimutkaisia tarinoita. Esim. "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka vastustelin. Sitten jäädyin. Jälkikäteen itkin"
Mihinkäs tosiasioihin tota noin niinkuin voidaan verrata ja mitä ristiriitoja löytää? Tuomaria ei voida erottaa eli kun virka on tullut, niin voi kyllä tehdä päätöksiä ihan mielensä mukaan. Ja oikeanlaiset väärät tuomiot mahdollisesti tuovat nostetta uralle.
Kaikkihan me tiedetään esim itä-suomen hovioikeuden seksuaalirikostuomiot, ne ovat naurettavan mitättömiä ja silti siellä porskutetaan.
Tämänkin saimme vihervasemmistolta lahjaksi.DEMLA!
Miksi perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalen vastustaa vihervasemmistolaisen hallituksen aloitetta, jonka mukaan seksi ilman suostumusta on jatkossa raiskaus ja lapsenraiskaajien rangaistukset kiristyvät?
Eikös sinulle trolli ole vastattu jo ainakin kymmenen kertaa. Oletko kyvytön osallistumaan keskusteluun järkevästi kuten teillä vihervasureilla on tapana. Öyhöttämään olette kyllä kovia.
Missä persu, siellä valhe ja vilppi. Tuohon kysymykseen ei todellisuudessa ole vastattu kertaakaan. :D
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi tätä aloitetta vastustetaan. Miten siis on miehiltä pois, että he harrastavat seksiä, jota tietävät varmasti naisenkin haluavan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin muuten tuolla yhden feministin jakamassa linkissä tekstiin:
Vuonna 2016 vajaa kolmasosa raiskauksesta epäillyistä oli ulkomaan kansalaisia.
Aika jännä homma kun ulkomaankansalaisia asuu suomessa vain 3-4% väestöstä.
Minä törmäsin tälläiseen lehtijuttuun, miten ilmi tulleet seksuaalirikosepäilyt 2019 ovat saaneet politiikot vetämään lakimuutosta eteenpäin.
Uhreina alaikäisiä tyttöjä ja epäiltynä ulkomaalaistaustaisia miehiä.
Vihapuhetta.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi tätä aloitetta vastustetaan. Miten siis on miehiltä pois, että he harrastavat seksiä, jota tietävät varmasti naisenkin haluavan?
Koska suostumuksessa ei ole järkeä. Rais kaus on jo nyt määritelty rikoslakiin.
Tässä on pelko että oikeudessa sana sanaa vastaan mies tuomitaan tästä lähtien.
Ketju on lukittu.
Voi voi. Et sinä koskaan raiskaajia ole oikeasti paheksunutkaan. Onhan se teikäläisten mielestä niin hienoa ja arvostettavaa toimintaa. Taidat olla oikein kovakin panomies niine sammuneine ja puolustuskyvyttömine valloituksinesi.