Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerroin hoitajalle itsemurha-ajatuksistani, seuraava aika viikon päästä
06.03.2018 |
En kestä sinne asti. Tápan itseni tänään. En jaksa enää yhtään. Hoitaja vaan hoki taas säännöllisistä ruokailuista ja huolivartista. Otan niistäkin jo valmiiksi paineita. Nyt riittää.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala oikeasti... Aikuiset ihmiset todellakin kuvittelevat, että hoitajat veisivät ruokakauppaan? Ymmärrän millainen olo ja voimattomuuden tunne masentuneena on, itsekin sen kokeneena. Mutta osalla täällä olisi kyllä peiliin katsomisen paikka. Mikään hoito ei ole riittävää, sopivaa tai tarpeeksi tukevaa, koska kyllähän nyt MINÄ tarvitsisin enemmän. Aika pitäisi saada HETI, miettimättä sitä että maailmassa on muitakin ihmisiä. Pitäisikö teidät viedä ulos kävelylle kädestä pitäen? Ruokakauppaan autolla koska kävellen/julkisilla ei muka pääse? Varmaan pitäisi syöttääkin.
Vaikka itsellä olisi vaikeaa, niin on täällä muitakin ihmisiä. Kyllä osaa ihmiset olla itsekkäitä ja ajattelemattomia...
Samaa mietin. Eihän mikään apu ole riittävää, ellei itse ole valmis mitään tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tapa itsesi?
Ehkä sun tosiaan on parempi tehdä niin. Kuulostaa vähän siltä.
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala oikeasti... Aikuiset ihmiset todellakin kuvittelevat, että hoitajat veisivät ruokakauppaan? Ymmärrän millainen olo ja voimattomuuden tunne masentuneena on, itsekin sen kokeneena. Mutta osalla täällä olisi kyllä peiliin katsomisen paikka. Mikään hoito ei ole riittävää, sopivaa tai tarpeeksi tukevaa, koska kyllähän nyt MINÄ tarvitsisin enemmän. Aika pitäisi saada HETI, miettimättä sitä että maailmassa on muitakin ihmisiä. Pitäisikö teidät viedä ulos kävelylle kädestä pitäen? Ruokakauppaan autolla koska kävellen/julkisilla ei muka pääse? Varmaan pitäisi syöttääkin.
Vaikka itsellä olisi vaikeaa, niin on täällä muitakin ihmisiä. Kyllä osaa ihmiset olla itsekkäitä ja ajattelemattomia...
Mitä sitten sun mielestä pitäisi tehdä, jos vointi on sellainen, että ei meinaa sängystä ylös päästä? Olla nälässä ja toivoa, että voimat palaavat ennen kuin kuolee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala oikeasti... Aikuiset ihmiset todellakin kuvittelevat, että hoitajat veisivät ruokakauppaan? Ymmärrän millainen olo ja voimattomuuden tunne masentuneena on, itsekin sen kokeneena. Mutta osalla täällä olisi kyllä peiliin katsomisen paikka. Mikään hoito ei ole riittävää, sopivaa tai tarpeeksi tukevaa, koska kyllähän nyt MINÄ tarvitsisin enemmän. Aika pitäisi saada HETI, miettimättä sitä että maailmassa on muitakin ihmisiä. Pitäisikö teidät viedä ulos kävelylle kädestä pitäen? Ruokakauppaan autolla koska kävellen/julkisilla ei muka pääse? Varmaan pitäisi syöttääkin.
Vaikka itsellä olisi vaikeaa, niin on täällä muitakin ihmisiä. Kyllä osaa ihmiset olla itsekkäitä ja ajattelemattomia...
Mitä sitten sun mielestä pitäisi tehdä, jos vointi on sellainen, että ei meinaa sängystä ylös päästä? Olla nälässä ja toivoa, että voimat palaavat ennen kuin kuolee?
Jos ei jaksa nousta sängystä ylös, niin silloin ei pitäisi jaksaa ravata sairaanhoitajan puheillakaan jatkuvasti. Tuossa tilanteessa soitto 112. Voin myös sen luvata, että vaikka ihminen olisi masentunut niin ei hän itseään nälkään tapa sängyssä makaamalla. Tai jos tappaa, niin sitten ei kyllä voi muita ihmisiä syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala oikeasti... Aikuiset ihmiset todellakin kuvittelevat, että hoitajat veisivät ruokakauppaan? Ymmärrän millainen olo ja voimattomuuden tunne masentuneena on, itsekin sen kokeneena. Mutta osalla täällä olisi kyllä peiliin katsomisen paikka. Mikään hoito ei ole riittävää, sopivaa tai tarpeeksi tukevaa, koska kyllähän nyt MINÄ tarvitsisin enemmän. Aika pitäisi saada HETI, miettimättä sitä että maailmassa on muitakin ihmisiä. Pitäisikö teidät viedä ulos kävelylle kädestä pitäen? Ruokakauppaan autolla koska kävellen/julkisilla ei muka pääse? Varmaan pitäisi syöttääkin.
Vaikka itsellä olisi vaikeaa, niin on täällä muitakin ihmisiä. Kyllä osaa ihmiset olla itsekkäitä ja ajattelemattomia...
Kuulostat tosi ilkeältä kun noin sanot. Vähättelet toisten tunteita. Ei niin voi tehdä! Ymmärrän AP:ta, mullakin on kokemusta ja olen samaa mieltä, että ihmisiä autetaan aivan liian vähän. Liian suuri vastuu sysätään pienen ihmisen hartioille. Joskus sängystä nouseminenkin on liian raskasta, jos on oikein mieli maassa.. Voisipa joku auttaa Ap:ta oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuska ja kipu
Itsemurhan tehneen omaiset ja ystävät jäävät maan päälle kärsimään hirvittävää tuskaa. Jotkut heistä eivät toivu koskaan, vaan he kantavat koko loppuelämänsä kipua sydämessään, sinun tekosi tähden. Älä jätä omaisiasi ja ystäviäsi onnettomiksi. Jatka elämää, sillä loppumattomalta näyttävän umpikujan päässä on aina ulospääsy. Herra Jeesus tarjoaa sinulle ulospääsyä uskon kautta Häneen.
Jos luulet kostavasi jollekin itsemurhan kautta, niin siinä erehdyt, koska sinä olet se joka tulet eniten kärsimään. Älä anna itsesi joutua itsetuhoon, koska on olemassa ulospääsy uskon kautta Herraan Jeesukseen.
Jos luulet itsemurhan olevan kaikkein helpoin ratkaisu, niin sitä se ei ole, sillä elämä jatkuu kuoleman jälkeen joko Jumalan luona tai erossa Hänessä. Älä siis hukkaa ainutkertaista ja arvokasta elämääsi, vaan anna Herran Jeesuksen pelastaa sinut. Herra Jeesus rakastaa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala oikeasti... Aikuiset ihmiset todellakin kuvittelevat, että hoitajat veisivät ruokakauppaan? Ymmärrän millainen olo ja voimattomuuden tunne masentuneena on, itsekin sen kokeneena. Mutta osalla täällä olisi kyllä peiliin katsomisen paikka. Mikään hoito ei ole riittävää, sopivaa tai tarpeeksi tukevaa, koska kyllähän nyt MINÄ tarvitsisin enemmän. Aika pitäisi saada HETI, miettimättä sitä että maailmassa on muitakin ihmisiä. Pitäisikö teidät viedä ulos kävelylle kädestä pitäen? Ruokakauppaan autolla koska kävellen/julkisilla ei muka pääse? Varmaan pitäisi syöttääkin.
Vaikka itsellä olisi vaikeaa, niin on täällä muitakin ihmisiä. Kyllä osaa ihmiset olla itsekkäitä ja ajattelemattomia...
Minä kyllä ymmärrän resurssien puutteen, mutta ymmärrän myös sen että sairas ihminen on sairas. Ongelma on että sinä et aidosti näe meitä sairaina vaan joko laiskoina tai itsekkäinä tai mukavuudenhaluisina. Katselet meitä normaalin ihmisen lasien takaa. Kuvittele paikalle joku muu toimintakykyä rajoittava sairaus, jonka aikana esimerkiksi perheenjäsenet hoitavat tämän ihmisen asioita väliaikaisesti kunnes tämä voi paremmin. Yhtäkkiä näkemys onkin suotava eikö niin? Onko sinusta väärin toivoa että kanssaihmiset auttavat siinä vierellä? Kaikki pitäisi yksin jaksaa on todella ikävä maailmankuva.
Te, jotka ihmettelette tuota käytännön avun tarvitsemista. Ilmeisesti ette ole siellä ihan pohjalla sitten käyneet, kun ette tiedä mitä se on kun ei todellakaan jaksa siirtää tavaraakaan paikalleen saati itseään? Itse olen niin onnellisessa asemassa, että olen saanut ystävältäni apua käytännön asioihin aina syvimmissä aallonpohjissa ja läheisen saattamaan lääkärin vastaanotollekin, kun sitä olen kaivannut. Silti on ollut välillä todella toivoton ja yksinäinen olo ihan kaiken suhteen... Voi kuulostaa terveen/terveemmän ihmisen mielestä todella lapselliselta ja itsekkäältä, mutta sillon kun ei jaksa huolehtia enää edes omasta elämästään ja itsestään, niin miten kuvittelette sellaisen henkilön jaksavan huolehtia muidenkaan jaksamisesta? Itse ajattelin usein, että onkohan kaikilla muillakin oikeasti näin kamala olla ja miten minä olen niin heikko etten jaksa edes esittää enää, että jaksaisin elää. Päivittelyn ja kauhistelun sijasta olisi tosi tärkeää kaikkien kynnelle kykenevien tarjota ennemmin sitä käytännön apua viemällä läheiselle muuten vaan se ruokakassi tai kutsua luokseen syömään tmv. Itse olen aina kokenut tärkeäksi auttaa ihmisiä ihan pyytämättä ja tuollaisilla pienillä teoilla, luojan kiitos edes jokunen näistä on ollut sitten valmis auttamaan myös minua kun itse ajauduin siihen tilanteeseen. Auttamisen toki täytyy tapahtua pyyteettömästi, mutta on sekin ihan tosiasia, että toisten ongelmien vähättelyllä sitä jää itse aika yksin sitten kun ne ongelmat yllättävässä suuruudessaan käy omalle kohdalle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala oikeasti... Aikuiset ihmiset todellakin kuvittelevat, että hoitajat veisivät ruokakauppaan? Ymmärrän millainen olo ja voimattomuuden tunne masentuneena on, itsekin sen kokeneena. Mutta osalla täällä olisi kyllä peiliin katsomisen paikka. Mikään hoito ei ole riittävää, sopivaa tai tarpeeksi tukevaa, koska kyllähän nyt MINÄ tarvitsisin enemmän. Aika pitäisi saada HETI, miettimättä sitä että maailmassa on muitakin ihmisiä. Pitäisikö teidät viedä ulos kävelylle kädestä pitäen? Ruokakauppaan autolla koska kävellen/julkisilla ei muka pääse? Varmaan pitäisi syöttääkin.
Vaikka itsellä olisi vaikeaa, niin on täällä muitakin ihmisiä. Kyllä osaa ihmiset olla itsekkäitä ja ajattelemattomia...
Kuulostat tosi ilkeältä kun noin sanot. Vähättelet toisten tunteita. Ei niin voi tehdä! Ymmärrän AP:ta, mullakin on kokemusta ja olen samaa mieltä, että ihmisiä autetaan aivan liian vähän. Liian suuri vastuu sysätään pienen ihmisen hartioille. Joskus sängystä nouseminenkin on liian raskasta, jos on oikein mieli maassa.. Voisipa joku auttaa Ap:ta oikeasti.
En vähätellyt kenenkään tunteita, sanoin mielipiteeni. Nykypäivänä ei sitäkään silti saisi tehdä, kun varmasti joku herkkyyden multihuipentuma siitä itseensä ottaa. Nyt on kyse aikuisista ihmisistä, joten suoraan asioiden sanominen ei pitäisi olla paha asia.
Vähättelyä olisi ollut, jos olisin käskenyt nostaa perseen ylös ja lopettamaan märehtimisen.
Olen samaa mieltä terveydenhuollosta, että autetaan liian vähän. MUTTA silti ei kukaan voi olettaa saavansa kaikkea apua heti. Muitakin autettavia kun löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala oikeasti... Aikuiset ihmiset todellakin kuvittelevat, että hoitajat veisivät ruokakauppaan? Ymmärrän millainen olo ja voimattomuuden tunne masentuneena on, itsekin sen kokeneena. Mutta osalla täällä olisi kyllä peiliin katsomisen paikka. Mikään hoito ei ole riittävää, sopivaa tai tarpeeksi tukevaa, koska kyllähän nyt MINÄ tarvitsisin enemmän. Aika pitäisi saada HETI, miettimättä sitä että maailmassa on muitakin ihmisiä. Pitäisikö teidät viedä ulos kävelylle kädestä pitäen? Ruokakauppaan autolla koska kävellen/julkisilla ei muka pääse? Varmaan pitäisi syöttääkin.
Vaikka itsellä olisi vaikeaa, niin on täällä muitakin ihmisiä. Kyllä osaa ihmiset olla itsekkäitä ja ajattelemattomia...
Minä kyllä ymmärrän resurssien puutteen, mutta ymmärrän myös sen että sairas ihminen on sairas. Ongelma on että sinä et aidosti näe meitä sairaina vaan joko laiskoina tai itsekkäinä tai mukavuudenhaluisina. Katselet meitä normaalin ihmisen lasien takaa. Kuvittele paikalle joku muu toimintakykyä rajoittava sairaus, jonka aikana esimerkiksi perheenjäsenet hoitavat tämän ihmisen asioita väliaikaisesti kunnes tämä voi paremmin. Yhtäkkiä näkemys onkin suotava eikö niin? Onko sinusta väärin toivoa että kanssaihmiset auttavat siinä vierellä? Kaikki pitäisi yksin jaksaa on todella ikävä maailmankuva.
Minä en näe itsekkäänä, laiskana tai mukavuudenhaluisena. Näen sairaana ihmisenä, joka tarvitsee tukea itselleen. Mutta tuki ei tarkoita sitä, että kaikki tuodaan eteen ja itse voivottelee kun ei auteta mitenkään, kaikki on paskaa ja itse ei voida tehdä mitään. Se, että masentuneen hoito saadaan toimimaan tarvitsee myös sen masentuneen panostuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala oikeasti... Aikuiset ihmiset todellakin kuvittelevat, että hoitajat veisivät ruokakauppaan? Ymmärrän millainen olo ja voimattomuuden tunne masentuneena on, itsekin sen kokeneena. Mutta osalla täällä olisi kyllä peiliin katsomisen paikka. Mikään hoito ei ole riittävää, sopivaa tai tarpeeksi tukevaa, koska kyllähän nyt MINÄ tarvitsisin enemmän. Aika pitäisi saada HETI, miettimättä sitä että maailmassa on muitakin ihmisiä. Pitäisikö teidät viedä ulos kävelylle kädestä pitäen? Ruokakauppaan autolla koska kävellen/julkisilla ei muka pääse? Varmaan pitäisi syöttääkin.
Vaikka itsellä olisi vaikeaa, niin on täällä muitakin ihmisiä. Kyllä osaa ihmiset olla itsekkäitä ja ajattelemattomia...
Kuulostat tosi ilkeältä kun noin sanot. Vähättelet toisten tunteita. Ei niin voi tehdä! Ymmärrän AP:ta, mullakin on kokemusta ja olen samaa mieltä, että ihmisiä autetaan aivan liian vähän. Liian suuri vastuu sysätään pienen ihmisen hartioille. Joskus sängystä nouseminenkin on liian raskasta, jos on oikein mieli maassa.. Voisipa joku auttaa Ap:ta oikeasti.
En vähätellyt kenenkään tunteita, sanoin mielipiteeni. Nykypäivänä ei sitäkään silti saisi tehdä, kun varmasti joku herkkyyden multihuipentuma siitä itseensä ottaa. Nyt on kyse aikuisista ihmisistä, joten suoraan asioiden sanominen ei pitäisi olla paha asia.
Vähättelyä olisi ollut, jos olisin käskenyt nostaa perseen ylös ja lopettamaan märehtimisen.
Olen samaa mieltä terveydenhuollosta, että autetaan liian vähän. MUTTA silti ei kukaan voi olettaa saavansa kaikkea apua heti. Muitakin autettavia kun löytyy.
Muitakin autettavia? Kuka sitä apua sitten oikeasti saa jos sitä ei riitä edes itsemurhan partaalla olevalle? Saavatko kaikki pelkkiä murusia samasta leivästä ja samaan aikaan kädet ristissä rukoillaan että se pitää kaikki hengissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala oikeasti... Aikuiset ihmiset todellakin kuvittelevat, että hoitajat veisivät ruokakauppaan? Ymmärrän millainen olo ja voimattomuuden tunne masentuneena on, itsekin sen kokeneena. Mutta osalla täällä olisi kyllä peiliin katsomisen paikka. Mikään hoito ei ole riittävää, sopivaa tai tarpeeksi tukevaa, koska kyllähän nyt MINÄ tarvitsisin enemmän. Aika pitäisi saada HETI, miettimättä sitä että maailmassa on muitakin ihmisiä. Pitäisikö teidät viedä ulos kävelylle kädestä pitäen? Ruokakauppaan autolla koska kävellen/julkisilla ei muka pääse? Varmaan pitäisi syöttääkin.
Vaikka itsellä olisi vaikeaa, niin on täällä muitakin ihmisiä. Kyllä osaa ihmiset olla itsekkäitä ja ajattelemattomia...
Minä kyllä ymmärrän resurssien puutteen, mutta ymmärrän myös sen että sairas ihminen on sairas. Ongelma on että sinä et aidosti näe meitä sairaina vaan joko laiskoina tai itsekkäinä tai mukavuudenhaluisina. Katselet meitä normaalin ihmisen lasien takaa. Kuvittele paikalle joku muu toimintakykyä rajoittava sairaus, jonka aikana esimerkiksi perheenjäsenet hoitavat tämän ihmisen asioita väliaikaisesti kunnes tämä voi paremmin. Yhtäkkiä näkemys onkin suotava eikö niin? Onko sinusta väärin toivoa että kanssaihmiset auttavat siinä vierellä? Kaikki pitäisi yksin jaksaa on todella ikävä maailmankuva.
Minä en näe itsekkäänä, laiskana tai mukavuudenhaluisena. Näen sairaana ihmisenä, joka tarvitsee tukea itselleen. Mutta tuki ei tarkoita sitä, että kaikki tuodaan eteen ja itse voivottelee kun ei auteta mitenkään, kaikki on paskaa ja itse ei voida tehdä mitään. Se, että masentuneen hoito saadaan toimimaan tarvitsee myös sen masentuneen panostuksen.
Eli masentuneen pitää olla iloinen, aktiivinen, motivoitunut, energinen, myönteinen tai muuten helppo tapaus. Muut voivat mädäntyä sairauteensa, koska ovat niin ikäviä ja vaikeita. Yhäkin koen että sinulla on vähän negatiivinen kuva kanssa ihmisistäsi mikä värittää maailmankuvaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kiltti, hae apua heti vaikka kriisipuhelimesta!
Meidän 18-vuotias tyttö kävi kerran viikossa juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Tilanne paheni ja tyttö sai ajan psykiatrille. Psykiatri ilmoitti että tyttö on saatava heti psykiatriselle osastolle. Ja mitä tekee hoitaja? Ilmoittaa ettei tyttöä voi panna osastolle koska siellä on niin sairaita potilaita että tytölle voi tulla paha mieli.
Tämän jälkeen tyttö hirttäytyi seuraavana päivänä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala oikeasti... Aikuiset ihmiset todellakin kuvittelevat, että hoitajat veisivät ruokakauppaan? Ymmärrän millainen olo ja voimattomuuden tunne masentuneena on, itsekin sen kokeneena. Mutta osalla täällä olisi kyllä peiliin katsomisen paikka. Mikään hoito ei ole riittävää, sopivaa tai tarpeeksi tukevaa, koska kyllähän nyt MINÄ tarvitsisin enemmän. Aika pitäisi saada HETI, miettimättä sitä että maailmassa on muitakin ihmisiä. Pitäisikö teidät viedä ulos kävelylle kädestä pitäen? Ruokakauppaan autolla koska kävellen/julkisilla ei muka pääse? Varmaan pitäisi syöttääkin.
Vaikka itsellä olisi vaikeaa, niin on täällä muitakin ihmisiä. Kyllä osaa ihmiset olla itsekkäitä ja ajattelemattomia...
Kuulostat tosi ilkeältä kun noin sanot. Vähättelet toisten tunteita. Ei niin voi tehdä! Ymmärrän AP:ta, mullakin on kokemusta ja olen samaa mieltä, että ihmisiä autetaan aivan liian vähän. Liian suuri vastuu sysätään pienen ihmisen hartioille. Joskus sängystä nouseminenkin on liian raskasta, jos on oikein mieli maassa.. Voisipa joku auttaa Ap:ta oikeasti.
En vähätellyt kenenkään tunteita, sanoin mielipiteeni. Nykypäivänä ei sitäkään silti saisi tehdä, kun varmasti joku herkkyyden multihuipentuma siitä itseensä ottaa. Nyt on kyse aikuisista ihmisistä, joten suoraan asioiden sanominen ei pitäisi olla paha asia.
Vähättelyä olisi ollut, jos olisin käskenyt nostaa perseen ylös ja lopettamaan märehtimisen.
Olen samaa mieltä terveydenhuollosta, että autetaan liian vähän. MUTTA silti ei kukaan voi olettaa saavansa kaikkea apua heti. Muitakin autettavia kun löytyy.
Muitakin autettavia? Kuka sitä apua sitten oikeasti saa jos sitä ei riitä edes itsemurhan partaalla olevalle? Saavatko kaikki pelkkiä murusia samasta leivästä ja samaan aikaan kädet ristissä rukoillaan että se pitää kaikki hengissä?
Tutkippa hieman tilastoja, kuinka monta itsetuhoista ihmistä Suomesta löytyy, joita autetaan nyt jo. Masentuneet eivät ole ainoita mt-potilaita, jotka tarvitsevat apua. Mielestäni esim. psykoosissa olevat tarvitsevat kiireellisempää hoitoa, kuin masentuneet. Mt-potilaiden lisäksi on myös muut potilaat. Kaikki on hoidettava, ja silloin on ymmärrettävä ettei vain yhteen ihmiseen/ihmisryhmään voi kaikkia resursseja laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala oikeasti... Aikuiset ihmiset todellakin kuvittelevat, että hoitajat veisivät ruokakauppaan? Ymmärrän millainen olo ja voimattomuuden tunne masentuneena on, itsekin sen kokeneena. Mutta osalla täällä olisi kyllä peiliin katsomisen paikka. Mikään hoito ei ole riittävää, sopivaa tai tarpeeksi tukevaa, koska kyllähän nyt MINÄ tarvitsisin enemmän. Aika pitäisi saada HETI, miettimättä sitä että maailmassa on muitakin ihmisiä. Pitäisikö teidät viedä ulos kävelylle kädestä pitäen? Ruokakauppaan autolla koska kävellen/julkisilla ei muka pääse? Varmaan pitäisi syöttääkin.
Vaikka itsellä olisi vaikeaa, niin on täällä muitakin ihmisiä. Kyllä osaa ihmiset olla itsekkäitä ja ajattelemattomia...
Minä kyllä ymmärrän resurssien puutteen, mutta ymmärrän myös sen että sairas ihminen on sairas. Ongelma on että sinä et aidosti näe meitä sairaina vaan joko laiskoina tai itsekkäinä tai mukavuudenhaluisina. Katselet meitä normaalin ihmisen lasien takaa. Kuvittele paikalle joku muu toimintakykyä rajoittava sairaus, jonka aikana esimerkiksi perheenjäsenet hoitavat tämän ihmisen asioita väliaikaisesti kunnes tämä voi paremmin. Yhtäkkiä näkemys onkin suotava eikö niin? Onko sinusta väärin toivoa että kanssaihmiset auttavat siinä vierellä? Kaikki pitäisi yksin jaksaa on todella ikävä maailmankuva.
Minä en näe itsekkäänä, laiskana tai mukavuudenhaluisena. Näen sairaana ihmisenä, joka tarvitsee tukea itselleen. Mutta tuki ei tarkoita sitä, että kaikki tuodaan eteen ja itse voivottelee kun ei auteta mitenkään, kaikki on paskaa ja itse ei voida tehdä mitään. Se, että masentuneen hoito saadaan toimimaan tarvitsee myös sen masentuneen panostuksen.
Eli masentuneen pitää olla iloinen, aktiivinen, motivoitunut, energinen, myönteinen tai muuten helppo tapaus. Muut voivat mädäntyä sairauteensa, koska ovat niin ikäviä ja vaikeita. Yhäkin koen että sinulla on vähän negatiivinen kuva kanssa ihmisistäsi mikä värittää maailmankuvaasi.
Jos todellakin olet noin yksinkertainen, että et ymmärrä hoidon onnistumisen takaamiseksi tarvittavan myös masentuneen panostusta, on tämä keskustelu turha. Taidat vain tahallasi ymmärtää väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala oikeasti... Aikuiset ihmiset todellakin kuvittelevat, että hoitajat veisivät ruokakauppaan? Ymmärrän millainen olo ja voimattomuuden tunne masentuneena on, itsekin sen kokeneena. Mutta osalla täällä olisi kyllä peiliin katsomisen paikka. Mikään hoito ei ole riittävää, sopivaa tai tarpeeksi tukevaa, koska kyllähän nyt MINÄ tarvitsisin enemmän. Aika pitäisi saada HETI, miettimättä sitä että maailmassa on muitakin ihmisiä. Pitäisikö teidät viedä ulos kävelylle kädestä pitäen? Ruokakauppaan autolla koska kävellen/julkisilla ei muka pääse? Varmaan pitäisi syöttääkin.
Vaikka itsellä olisi vaikeaa, niin on täällä muitakin ihmisiä. Kyllä osaa ihmiset olla itsekkäitä ja ajattelemattomia...
Kuulostat tosi ilkeältä kun noin sanot. Vähättelet toisten tunteita. Ei niin voi tehdä! Ymmärrän AP:ta, mullakin on kokemusta ja olen samaa mieltä, että ihmisiä autetaan aivan liian vähän. Liian suuri vastuu sysätään pienen ihmisen hartioille. Joskus sängystä nouseminenkin on liian raskasta, jos on oikein mieli maassa.. Voisipa joku auttaa Ap:ta oikeasti.
En vähätellyt kenenkään tunteita, sanoin mielipiteeni. Nykypäivänä ei sitäkään silti saisi tehdä, kun varmasti joku herkkyyden multihuipentuma siitä itseensä ottaa. Nyt on kyse aikuisista ihmisistä, joten suoraan asioiden sanominen ei pitäisi olla paha asia.
Vähättelyä olisi ollut, jos olisin käskenyt nostaa perseen ylös ja lopettamaan märehtimisen.
Olen samaa mieltä terveydenhuollosta, että autetaan liian vähän. MUTTA silti ei kukaan voi olettaa saavansa kaikkea apua heti. Muitakin autettavia kun löytyy.
Muitakin autettavia? Kuka sitä apua sitten oikeasti saa jos sitä ei riitä edes itsemurhan partaalla olevalle? Saavatko kaikki pelkkiä murusia samasta leivästä ja samaan aikaan kädet ristissä rukoillaan että se pitää kaikki hengissä?
Tutkippa hieman tilastoja, kuinka monta itsetuhoista ihmistä Suomesta löytyy, joita autetaan nyt jo. Masentuneet eivät ole ainoita mt-potilaita, jotka tarvitsevat apua. Mielestäni esim. psykoosissa olevat tarvitsevat kiireellisempää hoitoa, kuin masentuneet. Mt-potilaiden lisäksi on myös muut potilaat. Kaikki on hoidettava, ja silloin on ymmärrettävä ettei vain yhteen ihmiseen/ihmisryhmään voi kaikkia resursseja laittaa.
Tässä tapauksessa olisi paljon parempi vain myöntää että kaikki eivät koskaan tule saamaan tarpeeksi apua tai sitä ei myönnetä. Minä vain olen elänyt siinä harhassa että olen potentiaalisesti tärkeä osa yhteiskuntaa, mutta eipä kai minulla sitten mitään väliä olekaan. Minusta ei myöskään ole itsekästä pyytää jotain mitä todella tarvitsee - aika epäterveeksi siinä kasvaa jos ryhtyy aidoista tarpeistaan luopumaan kun on niin iso sisaruskatras ympärillä että jokaiselle ei riitä sitä ruokaa. Noin kuvaannollisesti. Joku toinen sitten saa sen isomman kauhallisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala oikeasti... Aikuiset ihmiset todellakin kuvittelevat, että hoitajat veisivät ruokakauppaan? Ymmärrän millainen olo ja voimattomuuden tunne masentuneena on, itsekin sen kokeneena. Mutta osalla täällä olisi kyllä peiliin katsomisen paikka. Mikään hoito ei ole riittävää, sopivaa tai tarpeeksi tukevaa, koska kyllähän nyt MINÄ tarvitsisin enemmän. Aika pitäisi saada HETI, miettimättä sitä että maailmassa on muitakin ihmisiä. Pitäisikö teidät viedä ulos kävelylle kädestä pitäen? Ruokakauppaan autolla koska kävellen/julkisilla ei muka pääse? Varmaan pitäisi syöttääkin.
Vaikka itsellä olisi vaikeaa, niin on täällä muitakin ihmisiä. Kyllä osaa ihmiset olla itsekkäitä ja ajattelemattomia...
Minä kyllä ymmärrän resurssien puutteen, mutta ymmärrän myös sen että sairas ihminen on sairas. Ongelma on että sinä et aidosti näe meitä sairaina vaan joko laiskoina tai itsekkäinä tai mukavuudenhaluisina. Katselet meitä normaalin ihmisen lasien takaa. Kuvittele paikalle joku muu toimintakykyä rajoittava sairaus, jonka aikana esimerkiksi perheenjäsenet hoitavat tämän ihmisen asioita väliaikaisesti kunnes tämä voi paremmin. Yhtäkkiä näkemys onkin suotava eikö niin? Onko sinusta väärin toivoa että kanssaihmiset auttavat siinä vierellä? Kaikki pitäisi yksin jaksaa on todella ikävä maailmankuva.
Minä en näe itsekkäänä, laiskana tai mukavuudenhaluisena. Näen sairaana ihmisenä, joka tarvitsee tukea itselleen. Mutta tuki ei tarkoita sitä, että kaikki tuodaan eteen ja itse voivottelee kun ei auteta mitenkään, kaikki on paskaa ja itse ei voida tehdä mitään. Se, että masentuneen hoito saadaan toimimaan tarvitsee myös sen masentuneen panostuksen.
Eli masentuneen pitää olla iloinen, aktiivinen, motivoitunut, energinen, myönteinen tai muuten helppo tapaus. Muut voivat mädäntyä sairauteensa, koska ovat niin ikäviä ja vaikeita. Yhäkin koen että sinulla on vähän negatiivinen kuva kanssa ihmisistäsi mikä värittää maailmankuvaasi.
Jos todellakin olet noin yksinkertainen, että et ymmärrä hoidon onnistumisen takaamiseksi tarvittavan myös masentuneen panostusta, on tämä keskustelu turha. Taidat vain tahallasi ymmärtää väärin.
Ymmärrän kyllä, mutta olen itse kokenut että hoitopuoli ei tule vastaan. Sen hoidon onnistuminen on täysin ja ainoastaan potilaan harteilla. Jos voimat loppuu jossain välissä niin se on adios.
Järkyttäviä kommentteja täällä. :( Melkein jo toivoisi, että näiden kirjoittajat sairastuisivat itse vakavaan masennukseen...
Alue: Aihe vapaa
Tuttu teki suunnitelmat, keräsi tarvikkeet, uhkaili perhesurmalla ja haettiin useamman kerran yöksi osastolle vain päästäkseen aamulla ulos ja 1-2vk välein psykologin juttusille. Ei reagoitu lääkkeiden lopettamiseen, eikä pyyntöihin päästä osastolle. Lopulta teki itsemurhan. Suomessa ei todellista apua saa ja sen kertoo tilastotkin, melkein kaksi ihmistä päivässä tekee Suomessa yksinään itsemurhan joka päivä.. Mut mitäs siitä kun on tärkeämpiäkin rahareikiä ilmeisesti päättäjien mielestä.