Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerroin hoitajalle itsemurha-ajatuksistani, seuraava aika viikon päästä
06.03.2018 |
En kestä sinne asti. Tápan itseni tänään. En jaksa enää yhtään. Hoitaja vaan hoki taas säännöllisistä ruokailuista ja huolivartista. Otan niistäkin jo valmiiksi paineita. Nyt riittää.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asioinut psyk. polilla ja rivien välistä ymmärtänyt että itsemurhauhkailut otetaan vakavasti vasta kun on suunnitelma valmiina.
Eikä nykysuomessa oikein muuta voida tuossa tilanteessa tehdä kuin lähettää osastolle vahdittavaksi, tämäkin potilaan suostumuksella 90% tapauksissa.
Minulla on kyllä ihan suunnitelmakin valmiina... Osastoa ei ole edes ehdotettu.
No sano sitten hoitajalle että pelkäät että tapat itsesi ja kysy osastomahdollisuudesta.
Se on aika vaikea estää ihmistä tappamasta itseään. Mieti millaista apua oikein odotit? Halusitko että sinut olisi viety samantien osastolle, halusitko että saat vahvoja lääkkeitä, halusitko vakuutteluja että kaikki vielä muuttuu paremmaksi? Mitä?
Haluaisin vaan vähän vahvempaa apua. Ei riitä kerran viikossa hoitajalle juttelu.
Minkälaista apua? Jos hoitajan neuvot eivät edes auta kuten sanoit,kun et pysty niitä noudattamaan. Olisiko siitä todella apua,että kuuntelisit niitä samoja neuvoja useamman kerran viikossa? Vai haluaisitko suljetulle osastolle makaamaan vahvasti lääkittynä? Miksi? Kukaan muu ei voi sinua parantaa,vaan itse sinun on se tehtävä. Ennemmin tai myöhemmin. Mitä jos ottaisit hetken kerrallaan ja päättäisit että tuli mitä tahansa niin itseäsi et tapa? Mitään sellaista ei ole olemassa,mistä et selviäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiväthän naiset itsemurhia tee, he vain sitä huutelemalla huomiota. Silti heidän palveluihin käytetään paljon enemmän veroeuroja. Miehet ryhtyvät paljon helpommin ja vähemmällä huutelulla tuumasta toimeen. Ystäväni meni viime vuoden puolella terveyskeskuksen päivystykseen ja kertoi haluavansa tappaa itsensä. Hän sai ajan yli kuukauden päähän. Olisiko naispuoliselle järjestynyt parempaa apua? Kuinka nopeasti AP sai apua kun ensi kertaa meni terkkariin?
Kun seuraavan kerran menet sinne hoitajalle juttelemaan niin kerro toiveestasi saada tiheämmin keskusteluaikoja. Kerro hänelle samalla myös itsemurha-ajatuksesi uudelleen. Viikko ei ole pitkä aika odottaa. Yritä jaksaa vielä se.
Älä tapa itseäsi tänään. Katso vasta sen käynnin jälkeen uudelleen.
Herää käsitys, että odotat ulkopuolisen ihmisen tekevän paranemista edellyttävän työn puolestasi. Niinhän se ei mene. Tottakai keskustelu auttaa, mutta kipeää tekevä ja voimia vaativa muuttumistyö sinun pitää tehdä itse, vaikka keskustelukertoja olisi päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro, mitä näet, kun katsot ulos ikkunasta? Häiritseekö auringon paiste? Näetkö esim. puun? Lohduttaako se, että se oli siinä eilen ja se on siinä vielä tänään?
Älä tee sitä. Mene kävelylle, syö, nuku, puuhaile jotain. Tulee parempia päiviä. Itsellä on välillä samoja tuntemuksia mutta odotan parempaa vaihetta, en aio luovuttaa. Onko sulla lääkitys ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä lohduttaa sinua? Toisille se on luonto toisille se on jokin muu.
Tiedän tunteen ja ymmärrän sua hyvin. On ihan tosi ahdistava tunne, kun yrittää vielä viimeisillä voimillaan saada hätäänsä kuulluksi, eikä saa. Mulla on psykiatrian polista samanlaisia kokemuksia. Varmaan kun ne siellä kuuntelee päivässä 8h ihmisten itsetuhoisia ajatuksia niin sitä jotenkin kovettuu, eikä enää osaa ottaa hätää vakavasti. Mulla on onneksi työterveyden kautta yksityinen psykiatri, joka ymmärtää mua hyvin ja on laittanut osastollekin, kun psykiatrian puolilla vaan käskettiin listaamaan elämän hyviä puolia ja kiinnittämään huomiota unihygieniaan (viikon valvomisen jälkeen 🙄). Jos mahdollista, hakeudu yksityiselle psykiatrille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Ymmärrän, että et pysty noudattamaan neuvoja. Tahtoisin vilpittömästi tietää, että mikä parantaisi oloasi?
14.
Sehän olisikin hyvä, jos sen tietäisin. Lääkkeet eivät ole auttaneet, siis täytyy muuttaa ajatusmalleja, sillä olen liian tuomitseva itseäni kohtaan. Olen vain niin väsynyt, etten jaksa muuttaa niitä. En jaksa tehdä mitään muutoksia tai miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja itsemurhalle. Kaikissa muissa vaihtoehdoissa paitsi itsemurhassa vaan on miinuspuolia...
Itsarissa on enemmän työtä.
Mieti: Teet hyviä tekoja itsellesi, jotka tuovat hyvää mieltä. Lisäksi ostat arsenaalin:
Frantsilan aurinkovoima viherjauhetta,
Voimaruoka total 25 jauhetta
D-vitamiinia
C- vitamiinia
E-pa kapseleita
Syöt muutenkin appelsiinia, paprikaa, kalaa jne. + superfoodeja
Silloin sinun ei tarvitse jaksaa, koska tuo ravintopommi jaksaa puolestasi. Silloin voit keskittyä ajatusmallien muuttamiseen ihan jaksamatta. Loppupeleissä on normaalia, että aivosi vänkäävät vastaan kaikkea hyvää mitä haluat itsellesi antaa. Mtta sen jälkeen kun olet tehnyt sen niin ihmettelet miksi et antanut itsesi tehdä sitä aiemmin :) Nämäkin selitetään itsehoito-oppaissa miksi mieli vänkää vastaan. Älä pelkää muutosta sillä sinä annat itsellesi kaikkea hyvää, voit luottaa itseesi!
Ja on surullinen tosiasia, että mistään sitä apua ei saa vaan kaikki on tehtävä itse.
Ihmeellisiä kommentteja täällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä soitin synkimpänä hetkenä lähikirkkoon, en tosin tiedä miksi kun en ole koskaan uskonut. Vartissa kaahasi pappi autolla pihaan, jutteli kanssani hetken ja vei minut Jorviin, jonne eivät minua aiemmin ottaneet.
No uskoon en tullut, mutta nyt 8v myöhemmin elämä on jälleen normaalia ja hyvää. Sinullakin on ap toivoa. Missä asut?
www.kutri.net/artikkelit/haluatko-tappaa-itsesi/
Tuolla on mun mielestä ihan hyviä juttuja. Ole armollinen itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni kävi juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa kun hänen ennenaikaisesti pahasti muistisairastunut äitinsä kuoli 60 kymppisenä. Ystäväni oli vuosia seurannut äitinsä tilanteen heikkenemistä ja oli tilanteesta ymmärrettävästi todella ahdistunut. Neuvo oli että kotiin ei auta jäädä makaamaan vaan vedät lenkkarit jalkaan ja kierrät vaikka taloa ympäri niin ei ahdista niin paljon. Että näin..
Ei nyt aivan ilman varausta, mutta 32. lista aineista, joita kannattaisi alkaa syömään pidemmällä aikavälillä auttaa. On myös mahdollista, että lääkityksesi on kuluttanut tarpeellisia aineita pois kehostasi.
Minä söin aluksi D-vitamiinia, B12 vitamiinia ja foolihappoa kuurin suurehkoilla annoksilla ja sitten aloitin ylläpitohoidon D-vit 25 mikrogrammaa päivässä. Lisäksi syön paljon kasviksia, niihin on kehon tervehdyttyä tullut himo, hyviä kasvirasvoja, mutta myös kermaa ja voita ja vältän vaaleita viljoja, liikoja lehmänmaitotuotteita ja punaista lihaa. Syön kalaa, kanaa, munia, pähkinöitä, siemeniä yms joka päivä. Ruokalusikallinen siemeniä ja pähkinöitä päivässä on helppo lisä. Pureksin hyvin.
Jos rakastaisin itseäni, mitä tekisin nyt? Jotain mikä parantaa oloasi tai tilannettasi edes vähän. Mieti vaikka sitä. Olet arvokas.
Sinun on itse hakeuduttava päivystykseen. Hoitajan luona juttelu on turhaa silloin kun miettii itsemurhaa. Onko sinulla ketään läheistä jotta et olisi yksin kotona.
Alue: Aihe vapaa
Sehän olisikin hyvä, jos sen tietäisin. Lääkkeet eivät ole auttaneet, siis täytyy muuttaa ajatusmalleja, sillä olen liian tuomitseva itseäni kohtaan. Olen vain niin väsynyt, etten jaksa muuttaa niitä. En jaksa tehdä mitään muutoksia tai miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja itsemurhalle. Kaikissa muissa vaihtoehdoissa paitsi itsemurhassa vaan on miinuspuolia...