Millainen ihminen ei lähtökohtaisesti usko raiskauksen uhria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä sanalla: mies.

Itse uskon uhria aina, kunnes toisin todistetaan. Väärät raiskaussyytökset ovat äärimmäisen harvinaisia, ja uhreille on tehty järkyttävää vääryyttä kautta historian (etenkin lapsille).

30-40% on vääriä syytöksiä maailmalla.

Parhaiden olemassaolevien tutkimusten arvio on 2-10%. On jopa Wikipediassa moinen arvio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiansa osaava rikostutkija.

Hänen tehtävä ei ole uskoa ketään vaan ottaa selville mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään.

Ehkä saivartelua, mutta sanoisin, että asiansa osaava rikostutkija ei kuitenkaan lähde alussa siitä uskosta, että uhri lähtökohtaisesti valehtelee (mikä siis oli otsikon kysymys). Lopusta olen samaa mieltä.

Mitä selität? Eihän se, ettei uhria lähtökohtaisesti usko, tarkoita että pitäisi uhria automaattisesti valehtelijana. Uhri voi myös olla väärässä tahattomasti (ei esim muista) tai tutkija suhtautuu  asiaan neutraalisti (eli on täysin ilman mitään uskomuksia). Toivottavasti ammattilainen suhtatuu neutraalisti ja asiallisesti. Koko tutkinta voi mennä asenteellisen ihmisen takia pieleen.

Ja meneekin, usein. Mutta harvemmin niin päin että uhria liikaa uskonut tutkija väärentää todistusaineistoa.

Anna ihmeessä linkkiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiansa osaava rikostutkija.

Hänen tehtävä ei ole uskoa ketään vaan ottaa selville mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään.

Ehkä saivartelua, mutta sanoisin, että asiansa osaava rikostutkija ei kuitenkaan lähde alussa siitä uskosta, että uhri lähtökohtaisesti valehtelee (mikä siis oli otsikon kysymys). Lopusta olen samaa mieltä.

Mitä selität? Eihän se, ettei uhria lähtökohtaisesti usko, tarkoita että pitäisi uhria automaattisesti valehtelijana. Uhri voi myös olla väärässä tahattomasti (ei esim muista) tai tutkija suhtautuu  asiaan neutraalisti (eli on täysin ilman mitään uskomuksia). Toivottavasti ammattilainen suhtatuu neutraalisti ja asiallisesti. Koko tutkinta voi mennä asenteellisen ihmisen takia pieleen.

Ja meneekin, usein. Mutta harvemmin niin päin että uhria liikaa uskonut tutkija väärentää todistusaineistoa.

Sinä et selvästi tiedä mistä puhut. Vaikka saat varmasti kannatusta mediaseksikkään mielipiteen edustajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä sanalla: mies.

Itse uskon uhria aina, kunnes toisin todistetaan. Väärät raiskaussyytökset ovat äärimmäisen harvinaisia, ja uhreille on tehty järkyttävää vääryyttä kautta historian (etenkin lapsille).

Minä taas en usko uhria ellei ole mitään erityistä syytä uskoa. On niin kovin helppo huutaa raiskausta jos on vaikkapa päissään käynyt vieraissa. Varsinkin jos huutaa raiskausta mutta ei kumminkaan tee rikosilmoitusta tai järjestä Pietarilaisen perintätoimiston poikia varmistamaan oikeuden toteutumista, on aivan selvää että raiskausta ei ole oikeasti tapahtunut. Paitsi ehkä jossain mamupiireissä missä vaimo ei edes tiedä voivansa sanoa ei.

Voi kuule. Jos vain tietäisit kuinka moni nainen/tyttö on raiskattu ilman, että hän on tehnyt ilmoitusta mihinkään. Väärät syytökset ovat yksi hyttysen paska siinä ilman seurauksia päässeiden miesten meressä. Tiedän, koska olen toiminut tukihenkilönä useissa suljetuissa ryhmissä.

Jokainen meistä tukihenkilöistä tietää, että yksikin perätön ilmoitus on karhunpalvelus uhreille. Tympeään käytöstä vähetellä näitä asioita, jotka saataa kääntyä todellisia uhreja vastaan. Joten älä mene koskaan sanomaan mitään tälläistä ääneen. Tekisi vielä mieli lisätä ruma sana tähän loppuun.

Juuri näin! Joillekin se tukihenkilöys on sellanen elämää suurempi asia, että isketetään tietyt lasit päähän ja nähdään asia vain yhdestä näkökulmasta niiden kautta. Sitten möykätään tärkeänä asiantuntijana ympäriinsä... huoh.

t. Se toinen tukihenkilö

Kuka on puhunut mitään möykkäämisesti? On ihan fakta että jos joku kertoo tulleensa raiskatuksi, hän puhuu erittäin todennäköisesti totta. Jos en usko häntä, niin todennäköisyys, että teen hänelle valtavaa vahinkoa, on erittäin suuri. Eihän kukaan ala möykätä ympäriinsä hänelle luottamuksellisesti kerrottua arkaa asiaa, joten mitään vahinkoa ei kenellekään tule siitä, että tuen ihmistä hänen kertomansa perusteella, vaikka hän sattuisi olemaan se valkoinen varis, joka näistä valehtelee. Sen sijaan jos en usko, niin vahinko on suunnaton jos hän puhuu totta.

Kyllä joillain ottaa koville, että raiskauskulttuurin puolusteleminen alkaa loppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä sanalla: mies.

Itse uskon uhria aina, kunnes toisin todistetaan. Väärät raiskaussyytökset ovat äärimmäisen harvinaisia, ja uhreille on tehty järkyttävää vääryyttä kautta historian (etenkin lapsille).

Minä taas en usko uhria ellei ole mitään erityistä syytä uskoa. On niin kovin helppo huutaa raiskausta jos on vaikkapa päissään käynyt vieraissa. Varsinkin jos huutaa raiskausta mutta ei kumminkaan tee rikosilmoitusta tai järjestä Pietarilaisen perintätoimiston poikia varmistamaan oikeuden toteutumista, on aivan selvää että raiskausta ei ole oikeasti tapahtunut. Paitsi ehkä jossain mamupiireissä missä vaimo ei edes tiedä voivansa sanoa ei.

Voi kuule. Jos vain tietäisit kuinka moni nainen/tyttö on raiskattu ilman, että hän on tehnyt ilmoitusta mihinkään. Väärät syytökset ovat yksi hyttysen paska siinä ilman seurauksia päässeiden miesten meressä. Tiedän, koska olen toiminut tukihenkilönä useissa suljetuissa ryhmissä.

Jos ei tee rikosilmoitusta, ei selvästikään katso joutuneensa rikoksen kohteeksi.

Tai tosiaan edes järjestä sille raiskaajalle muilutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä sanalla: mies.

Itse uskon uhria aina, kunnes toisin todistetaan. Väärät raiskaussyytökset ovat äärimmäisen harvinaisia, ja uhreille on tehty järkyttävää vääryyttä kautta historian (etenkin lapsille).

Minä taas en usko uhria ellei ole mitään erityistä syytä uskoa. On niin kovin helppo huutaa raiskausta jos on vaikkapa päissään käynyt vieraissa. Varsinkin jos huutaa raiskausta mutta ei kumminkaan tee rikosilmoitusta tai järjestä Pietarilaisen perintätoimiston poikia varmistamaan oikeuden toteutumista, on aivan selvää että raiskausta ei ole oikeasti tapahtunut. Paitsi ehkä jossain mamupiireissä missä vaimo ei edes tiedä voivansa sanoa ei.

Voi kuule. Jos vain tietäisit kuinka moni nainen/tyttö on raiskattu ilman, että hän on tehnyt ilmoitusta mihinkään. Väärät syytökset ovat yksi hyttysen paska siinä ilman seurauksia päässeiden miesten meressä. Tiedän, koska olen toiminut tukihenkilönä useissa suljetuissa ryhmissä.

Jokainen meistä tukihenkilöistä tietää, että yksikin perätön ilmoitus on karhunpalvelus uhreille. Tympeään käytöstä vähetellä näitä asioita, jotka saataa kääntyä todellisia uhreja vastaan. Joten älä mene koskaan sanomaan mitään tälläistä ääneen. Tekisi vielä mieli lisätä ruma sana tähän loppuun.

Miten tämä liittyy siihen, että tukihenkilö/ystävä/tuttava/sivullinen paikalla ollut henkilö lähtökohtaisesti uskoo ihmistä, joka kertoo tulleensa raiskatuksi? Miten se käytännössä vaikuttaa todellisiin uhreihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen oikeusvaltion perustaan uskova ei lähtökohtaisesti usko. Samalla tavalla hän ei oleta syyllisyyttä jos jotakuta syytetään muthasta. Käytännössä kaikkien rikosilmoituksien uskominen johtaisi siihen, että niitä tehtäisiin liikaa järjestelmälle ihan vaan perättömiä ilmoituksia kostaessa.

Ei kai tässä ollut kyse poliisin tai oikeuden uskomuksista, vaan ihan maallikon. On kyllä mielestäni erittäin outoa, jos joku kertoo tulleensa raiskatuksi ja kuulija ei häntä usko.

Miksi sitä pitäisi uskoa sen enempää kuin muitakaan ihmisten väittämiä? Osa ihmisistä on rehellisiä, osa ei. Vai onko raiskaus mielestäsi jotenkin niin pyhä asia ettei siitä kukaan ikinä missään olosuhteissa valehtelisi?

Ei pitäisikään uskoa enempää. Mutta kun tosiasia on, että sitä uskotaan paljon vähemmän kuin muita väitteitä.

Onko sulla jotain faktaa tähän? Se, että sana sanaa vastaan -tilanteet ovat hankalia todistaa tuomioistuimessa ei liity tähän. Onko jotain konkreettista näyttöä sulla, että raiskausväitteet uskotaan harvemmin kuin vastaavat muut väitteet ihmisten välisessä kanssakäymisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä sanalla: mies.

Itse uskon uhria aina, kunnes toisin todistetaan. Väärät raiskaussyytökset ovat äärimmäisen harvinaisia, ja uhreille on tehty järkyttävää vääryyttä kautta historian (etenkin lapsille).

Minä taas en usko uhria ellei ole mitään erityistä syytä uskoa. On niin kovin helppo huutaa raiskausta jos on vaikkapa päissään käynyt vieraissa. Varsinkin jos huutaa raiskausta mutta ei kumminkaan tee rikosilmoitusta tai järjestä Pietarilaisen perintätoimiston poikia varmistamaan oikeuden toteutumista, on aivan selvää että raiskausta ei ole oikeasti tapahtunut. Paitsi ehkä jossain mamupiireissä missä vaimo ei edes tiedä voivansa sanoa ei.

Voi kuule. Jos vain tietäisit kuinka moni nainen/tyttö on raiskattu ilman, että hän on tehnyt ilmoitusta mihinkään. Väärät syytökset ovat yksi hyttysen paska siinä ilman seurauksia päässeiden miesten meressä. Tiedän, koska olen toiminut tukihenkilönä useissa suljetuissa ryhmissä.

Jos ei tee rikosilmoitusta, ei selvästikään katso joutuneensa rikoksen kohteeksi.

Tai tosiaan edes järjestä sille raiskaajalle muilutusta.

Et voi olla tosissasi. Rikoksen uhri ei läheskään aina tee rikosilmoitusta, vaikka tasan tarkkaan tietää joutuneensa uhriksi. Rikoksen uhri ei myöskään aina tiedosta olleensa uhri, mikä ei taas muuta sitä tosiseikkaa, että rikos on tapahtunut.

Minä en ole kokenut raiskausta, olen kokenut vain parisuhdeväkivaltaa. En ole menettänyt uskoani miehiin sillä vain yksi ihminen on ollut väkivaltainen itseäni kohtaan.

Sympaattisesti minuun ovat suhtautuneet yleensä miehet ja nuoremmat naiset. Toisaalta myös naiset jotka ovat itse kokeneet samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiansa osaava rikostutkija.

Hänen tehtävä ei ole uskoa ketään vaan ottaa selville mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään.

Ehkä saivartelua, mutta sanoisin, että asiansa osaava rikostutkija ei kuitenkaan lähde alussa siitä uskosta, että uhri lähtökohtaisesti valehtelee (mikä siis oli otsikon kysymys). Lopusta olen samaa mieltä.

Rikostutkija ei lähde alussa mistään uskosta vaan käy läpi kaikki lausunnot sekä todisteet ja alkaa tutkia mitä niiden perusteella on tapahtunut.

Eli jos joku ilmoittaa, että hänen autonsa on varastettu, niin rikostutkija lähtökohtaisesti on skeptinen asian suhteen? Vasta kun rikostutkija on kuullut auton varastanutta henkilöä, voi hän ottaa tämän henkilön todesta ja alkaa tutkia mahdollista rikosta? Mutta sitten jos varas sanookin, että hän on lainannut autoa luvan kanssa, koko juttu jää siihen. Koska sana sanaan -rikoksessa, auton anastajan sana painaa enemmän kuin sen auton omistajan sana. Eli rikosta ei ole tapahtunut, vaan tapahtui vain yhteisymmärryksessä sovittu auton lainaaminen. Tätä puoltaa myös se, että auton omistaja oli ajellut houkutellen autoa lainanneen nenän edessä ja päästänyt jopa lähietäisyydelle  koskettamaan autoa. Jos auton omistaja ei olisi halunnut autoa lainattavan, niin hänhän ei olisi ollut missään tekemisissä autoa lainanneen henkilön kanssa. Nyt vaan kun tuli kilometrejä enemmän, mitä auton omistaja oli ajatellut, iski katumus päälle ja siksi tehtiin tällainen väärä rikosilmoitus. 

Jes. Tämä logiikka on kaikissa rikoksissa ihan yhtä pätevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä sanalla: mies.

Itse uskon uhria aina, kunnes toisin todistetaan. Väärät raiskaussyytökset ovat äärimmäisen harvinaisia, ja uhreille on tehty järkyttävää vääryyttä kautta historian (etenkin lapsille).

Minä taas en usko uhria ellei ole mitään erityistä syytä uskoa. On niin kovin helppo huutaa raiskausta jos on vaikkapa päissään käynyt vieraissa. Varsinkin jos huutaa raiskausta mutta ei kumminkaan tee rikosilmoitusta tai järjestä Pietarilaisen perintätoimiston poikia varmistamaan oikeuden toteutumista, on aivan selvää että raiskausta ei ole oikeasti tapahtunut. Paitsi ehkä jossain mamupiireissä missä vaimo ei edes tiedä voivansa sanoa ei.

Voi kuule. Jos vain tietäisit kuinka moni nainen/tyttö on raiskattu ilman, että hän on tehnyt ilmoitusta mihinkään. Väärät syytökset ovat yksi hyttysen paska siinä ilman seurauksia päässeiden miesten meressä. Tiedän, koska olen toiminut tukihenkilönä useissa suljetuissa ryhmissä.

Jokainen meistä tukihenkilöistä tietää, että yksikin perätön ilmoitus on karhunpalvelus uhreille. Tympeään käytöstä vähetellä näitä asioita, jotka saataa kääntyä todellisia uhreja vastaan. Joten älä mene koskaan sanomaan mitään tälläistä ääneen. Tekisi vielä mieli lisätä ruma sana tähän loppuun.

Juuri näin! Joillekin se tukihenkilöys on sellanen elämää suurempi asia, että isketetään tietyt lasit päähän ja nähdään asia vain yhdestä näkökulmasta niiden kautta. Sitten möykätään tärkeänä asiantuntijana ympäriinsä... huoh.

t. Se toinen tukihenkilö

Kuka on puhunut mitään möykkäämisesti? On ihan fakta että jos joku kertoo tulleensa raiskatuksi, hän puhuu erittäin todennäköisesti totta. Jos en usko häntä, niin todennäköisyys, että teen hänelle valtavaa vahinkoa, on erittäin suuri. Eihän kukaan ala möykätä ympäriinsä hänelle luottamuksellisesti kerrottua arkaa asiaa, joten mitään vahinkoa ei kenellekään tule siitä, että tuen ihmistä hänen kertomansa perusteella, vaikka hän sattuisi olemaan se valkoinen varis, joka näistä valehtelee. Sen sijaan jos en usko, niin vahinko on suunnaton jos hän puhuu totta.

Kyllä joillain ottaa koville, että raiskauskulttuurin puolusteleminen alkaa loppua.

Kuka tässä mitään raiskauskulttuuria puolustelee? Huhhuh! 

Kyllä mun mielestä valehtelijaa myötäilevä ja uskova tekee myös haittaa, varsinkin jos se johtaa syyttömän ihmisen tuomitsemiseen. Perättömät ilmoitukset eivät ole mikään olankohautusasia, vaikka todelliset raiskaukset ovat suurempi ongelma. Sitä tässä haettiin. Toki tukipalveluun hakeutuva lähtökohtaisesti on oikeasti uhri. Turha kuitenkin ihmetellä jos muut tahot haluaa ensin ottaa selvää asioista.

Koko länsimainen oikeusjärjestelmä perustuu syyttömyysolettamaan. Vastaus ap:n kysymykseen: kaikki länsimaalaiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiansa osaava rikostutkija.

Hänen tehtävä ei ole uskoa ketään vaan ottaa selville mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään.

Ehkä saivartelua, mutta sanoisin, että asiansa osaava rikostutkija ei kuitenkaan lähde alussa siitä uskosta, että uhri lähtökohtaisesti valehtelee (mikä siis oli otsikon kysymys). Lopusta olen samaa mieltä.

Rikostutkija ei lähde alussa mistään uskosta vaan käy läpi kaikki lausunnot sekä todisteet ja alkaa tutkia mitä niiden perusteella on tapahtunut.

Eli jos joku ilmoittaa, että hänen autonsa on varastettu, niin rikostutkija lähtökohtaisesti on skeptinen asian suhteen? Vasta kun rikostutkija on kuullut auton varastanutta henkilöä, voi hän ottaa tämän henkilön todesta ja alkaa tutkia mahdollista rikosta? Mutta sitten jos varas sanookin, että hän on lainannut autoa luvan kanssa, koko juttu jää siihen. Koska sana sanaan -rikoksessa, auton anastajan sana painaa enemmän kuin sen auton omistajan sana. Eli rikosta ei ole tapahtunut, vaan tapahtui vain yhteisymmärryksessä sovittu auton lainaaminen. Tätä puoltaa myös se, että auton omistaja oli ajellut houkutellen autoa lainanneen nenän edessä ja päästänyt jopa lähietäisyydelle  koskettamaan autoa. Jos auton omistaja ei olisi halunnut autoa lainattavan, niin hänhän ei olisi ollut missään tekemisissä autoa lainanneen henkilön kanssa. Nyt vaan kun tuli kilometrejä enemmän, mitä auton omistaja oli ajatellut, iski katumus päälle ja siksi tehtiin tällainen väärä rikosilmoitus. 

Jes. Tämä logiikka on kaikissa rikoksissa ihan yhtä pätevä.

Miksi sen tarvitsisi uskoa tai olla skeptinen? Mitäs jos se tekeekin vain työnsä ottamatta kantaa (edes ajatustensa tasolla?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen oikeusvaltion perustaan uskova ei lähtökohtaisesti usko. Samalla tavalla hän ei oleta syyllisyyttä jos jotakuta syytetään muthasta. Käytännössä kaikkien rikosilmoituksien uskominen johtaisi siihen, että niitä tehtäisiin liikaa järjestelmälle ihan vaan perättömiä ilmoituksia kostaessa.

Ei kai tässä ollut kyse poliisin tai oikeuden uskomuksista, vaan ihan maallikon. On kyllä mielestäni erittäin outoa, jos joku kertoo tulleensa raiskatuksi ja kuulija ei häntä usko.

ihan yhtä tavalla maallikkokin voi olla syyttömyysolettaman kannattaja. Ja itse ainakin olen viimeiseen asti. Ensin otetaan selvää ja sitten jaetaan tuomiot asiassa kuin asiassa. Raiskaus ei eroa tästä mitenkään.

Pointtini oli, että oikeuden on lähdettävä syyttömyysolettamasta lain hengen takia. Maallikkona taas jos joku kertoo tulleensa raiskatuksi niin pidän sekä tilastojen että psykologian tuntemuksen, että elämänkokemukseni valossa äärimmäisen epätodenäköisenä, että hän valehtelee.

Inhottaa aina kun joku keittiöpsykologi leveilee psykologiantuntemuksellaan.

Syytön kunnes toisin todistetaan on oikeusjärjestelmän perusta täällä Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiansa osaava rikostutkija.

Hänen tehtävä ei ole uskoa ketään vaan ottaa selville mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään.

Ehkä saivartelua, mutta sanoisin, että asiansa osaava rikostutkija ei kuitenkaan lähde alussa siitä uskosta, että uhri lähtökohtaisesti valehtelee (mikä siis oli otsikon kysymys). Lopusta olen samaa mieltä.

Rikostutkija ei lähde alussa mistään uskosta vaan käy läpi kaikki lausunnot sekä todisteet ja alkaa tutkia mitä niiden perusteella on tapahtunut.

Eli jos joku ilmoittaa, että hänen autonsa on varastettu, niin rikostutkija lähtökohtaisesti on skeptinen asian suhteen? Vasta kun rikostutkija on kuullut auton varastanutta henkilöä, voi hän ottaa tämän henkilön todesta ja alkaa tutkia mahdollista rikosta? Mutta sitten jos varas sanookin, että hän on lainannut autoa luvan kanssa, koko juttu jää siihen. Koska sana sanaan -rikoksessa, auton anastajan sana painaa enemmän kuin sen auton omistajan sana. Eli rikosta ei ole tapahtunut, vaan tapahtui vain yhteisymmärryksessä sovittu auton lainaaminen. Tätä puoltaa myös se, että auton omistaja oli ajellut houkutellen autoa lainanneen nenän edessä ja päästänyt jopa lähietäisyydelle  koskettamaan autoa. Jos auton omistaja ei olisi halunnut autoa lainattavan, niin hänhän ei olisi ollut missään tekemisissä autoa lainanneen henkilön kanssa. Nyt vaan kun tuli kilometrejä enemmän, mitä auton omistaja oli ajatellut, iski katumus päälle ja siksi tehtiin tällainen väärä rikosilmoitus. 

Jes. Tämä logiikka on kaikissa rikoksissa ihan yhtä pätevä.

Entäs kun sun lapsesi menee asemalle, koska sitä vituttaa sun touhut. Se haluaa kostaa, kun et ostanut uutta puhelinta ja kertoo, että äiskä on pahoinpidellyt... Ehkä tirauttaa kyyneleet. On mustelmatkin valmiina laskettelureissulta. Miltä tuntuu, kun poliisi haluaa kovasti uskoa lasta. Lasten pahoinpitelyt kun ovat huomattavasti suurempi ongelma kuin se, että lapsi vaivautuisi poliisiasemalle kostamaan vanhemmalle.  Naapuritkin kuulevat asiasta pian. Samoin työpaikallasi. Ystävät ehkä hieman välttelevät seuraasi.... "Eihän kukaan tekisi tällaista ilman syytä", miettivät ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen oikeusvaltion perustaan uskova ei lähtökohtaisesti usko. Samalla tavalla hän ei oleta syyllisyyttä jos jotakuta syytetään muthasta. Käytännössä kaikkien rikosilmoituksien uskominen johtaisi siihen, että niitä tehtäisiin liikaa järjestelmälle ihan vaan perättömiä ilmoituksia kostaessa.

Ei kai tässä ollut kyse poliisin tai oikeuden uskomuksista, vaan ihan maallikon. On kyllä mielestäni erittäin outoa, jos joku kertoo tulleensa raiskatuksi ja kuulija ei häntä usko.

ihan yhtä tavalla maallikkokin voi olla syyttömyysolettaman kannattaja. Ja itse ainakin olen viimeiseen asti. Ensin otetaan selvää ja sitten jaetaan tuomiot asiassa kuin asiassa. Raiskaus ei eroa tästä mitenkään.

Pointtini oli, että oikeuden on lähdettävä syyttömyysolettamasta lain hengen takia. Maallikkona taas jos joku kertoo tulleensa raiskatuksi niin pidän sekä tilastojen että psykologian tuntemuksen, että elämänkokemukseni valossa äärimmäisen epätodenäköisenä, että hän valehtelee.

Inhottaa aina kun joku keittiöpsykologi leveilee psykologiantuntemuksellaan.

Ja kuten arvata saattaa, ei näillä oman elämänsä kyökkäreillä ole mitään faktaa annettavaksi. Tarpeeksi raflaavia mielipiteitä tulenarasta aiheesta, niin avot! Muuta ei tarvita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä sanalla: mies.

Itse uskon uhria aina, kunnes toisin todistetaan. Väärät raiskaussyytökset ovat äärimmäisen harvinaisia, ja uhreille on tehty järkyttävää vääryyttä kautta historian (etenkin lapsille).

Minä taas en usko uhria ellei ole mitään erityistä syytä uskoa. On niin kovin helppo huutaa raiskausta jos on vaikkapa päissään käynyt vieraissa. Varsinkin jos huutaa raiskausta mutta ei kumminkaan tee rikosilmoitusta tai järjestä Pietarilaisen perintätoimiston poikia varmistamaan oikeuden toteutumista, on aivan selvää että raiskausta ei ole oikeasti tapahtunut. Paitsi ehkä jossain mamupiireissä missä vaimo ei edes tiedä voivansa sanoa ei.

Voi kuule. Jos vain tietäisit kuinka moni nainen/tyttö on raiskattu ilman, että hän on tehnyt ilmoitusta mihinkään. Väärät syytökset ovat yksi hyttysen paska siinä ilman seurauksia päässeiden miesten meressä. Tiedän, koska olen toiminut tukihenkilönä useissa suljetuissa ryhmissä.

Jokainen meistä tukihenkilöistä tietää, että yksikin perätön ilmoitus on karhunpalvelus uhreille. Tympeään käytöstä vähetellä näitä asioita, jotka saataa kääntyä todellisia uhreja vastaan. Joten älä mene koskaan sanomaan mitään tälläistä ääneen. Tekisi vielä mieli lisätä ruma sana tähän loppuun.

Juuri näin! Joillekin se tukihenkilöys on sellanen elämää suurempi asia, että isketetään tietyt lasit päähän ja nähdään asia vain yhdestä näkökulmasta niiden kautta. Sitten möykätään tärkeänä asiantuntijana ympäriinsä... huoh.

t. Se toinen tukihenkilö

Kuka on puhunut mitään möykkäämisesti? On ihan fakta että jos joku kertoo tulleensa raiskatuksi, hän puhuu erittäin todennäköisesti totta. Jos en usko häntä, niin todennäköisyys, että teen hänelle valtavaa vahinkoa, on erittäin suuri. Eihän kukaan ala möykätä ympäriinsä hänelle luottamuksellisesti kerrottua arkaa asiaa, joten mitään vahinkoa ei kenellekään tule siitä, että tuen ihmistä hänen kertomansa perusteella, vaikka hän sattuisi olemaan se valkoinen varis, joka näistä valehtelee. Sen sijaan jos en usko, niin vahinko on suunnaton jos hän puhuu totta.

Kyllä joillain ottaa koville, että raiskauskulttuurin puolusteleminen alkaa loppua.

Ei se ole mitään faktaa. Se on vain sinun oman pään pyhä totuus, jota nyt yrität levittää kuten evankeliumia. 

Vierailija kirjoitti:

Väärät syytökset ovat yksi hyttysen paska siinä ilman seurauksia päässeiden miesten meressä. Tiedän, koska olen toiminut tukihenkilönä useissa suljetuissa ryhmissä.

Ei todellakaan ole hyttysen paska. Se väärän syytöksen saanut mies saattaa vankilatuomion, solvatuksi joutumisen lisäksi joutua myös fyysisen väkivallan uhriksi, esim. hakatuksi tai tapetuksi. Väärän syytöksen tehneelle naiselle pitäisi ehdottomasti antaa samanlainen tuomio kuin oikean raiskauksen tehneelle miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen oikeusvaltion perustaan uskova ei lähtökohtaisesti usko. Samalla tavalla hän ei oleta syyllisyyttä jos jotakuta syytetään muthasta. Käytännössä kaikkien rikosilmoituksien uskominen johtaisi siihen, että niitä tehtäisiin liikaa järjestelmälle ihan vaan perättömiä ilmoituksia kostaessa.

Ei kai tässä ollut kyse poliisin tai oikeuden uskomuksista, vaan ihan maallikon. On kyllä mielestäni erittäin outoa, jos joku kertoo tulleensa raiskatuksi ja kuulija ei häntä usko.

Eli jos joku syyttää sinua raiskauksesta ihan mistä tahansa syystä, häntä on uskottava?