Millainen ihminen ei lähtökohtaisesti usko raiskauksen uhria?
Tällä tavalla traumatisoidaan uhria lisää. Kuvottavaa!
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Realisti, joka ei usko sokeasti mitä tahansa keneltä tahansa. Sellainen, joka tietää mikä hinta sillä on, että ihmiset uskovat kaiken kuulemansa kritiikittä ja levittävät eteenpäin.
Kuka on sanonut mitään eteenpäin levittämisestä?
Vierailija kirjoitti:
mies.
ellei uhrina ole joku hänen sukulaisnaisensa, vaikka sisko tai äiti
Ja naiset. Jos raiskaaja on itselle tuttu mies ja uhri on joku muu kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen oikeusvaltion perustaan uskova ei lähtökohtaisesti usko. Samalla tavalla hän ei oleta syyllisyyttä jos jotakuta syytetään muthasta. Käytännössä kaikkien rikosilmoituksien uskominen johtaisi siihen, että niitä tehtäisiin liikaa järjestelmälle ihan vaan perättömiä ilmoituksia kostaessa.
Ei kai tässä ollut kyse poliisin tai oikeuden uskomuksista, vaan ihan maallikon. On kyllä mielestäni erittäin outoa, jos joku kertoo tulleensa raiskatuksi ja kuulija ei häntä usko.
ihan yhtä tavalla maallikkokin voi olla syyttömyysolettaman kannattaja. Ja itse ainakin olen viimeiseen asti. Ensin otetaan selvää ja sitten jaetaan tuomiot asiassa kuin asiassa. Raiskaus ei eroa tästä mitenkään.
No mutta kun tilastollisesti ja todistettavasti eroaa. Ihmiset ovat paljon skeptisempiä seksirikossyytteiden kohdalla kuin melkein minkään muun rikoksen, vaikka todisteita olisi ihan yhtä paljon tai vähän.
Lisäksi syyttömyysolettama ei oikein liity eikä sovi maallikkojen ajatteluun tai henkilökohtaisten uskomusten muodostamiseen mitenkään. Se, ettei usko mitä tahansa syytöksiä ei tarkoita samaa kuin että jokin on todistettava sinulle, ennen kuin uskot sen. Arkielämässään ihmiset välttämättä ja aivan fiksusti uskovat asioihin, jotka oikeasti ovat heidän tiedossaan olevien seikkojen perusteella vain vaikka 67% todennäköisyydellä totta.
Vierailija kirjoitti:
Asiansa osaava rikostutkija.
Hänen tehtävä ei ole uskoa ketään vaan ottaa selville mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään.
Ehkä saivartelua, mutta sanoisin, että asiansa osaava rikostutkija ei kuitenkaan lähde alussa siitä uskosta, että uhri lähtökohtaisesti valehtelee (mikä siis oli otsikon kysymys). Lopusta olen samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen oikeusvaltion perustaan uskova ei lähtökohtaisesti usko. Samalla tavalla hän ei oleta syyllisyyttä jos jotakuta syytetään muthasta. Käytännössä kaikkien rikosilmoituksien uskominen johtaisi siihen, että niitä tehtäisiin liikaa järjestelmälle ihan vaan perättömiä ilmoituksia kostaessa.
Itse asiassa rikostutkija siinä missä tuomari ja lakimieskin saavat henkilökohtaisesti uskoa ihan mitä haluavat. Tutkinta- ja oikeusprosessin tämä vaarantaa lähinnä silloin (ja tämä on todennettu, yleinen ilmiö ja paha ongelma), kun uhrin syytöstä ei oteta vakavasti, eikä käytännössä koskaan toisin päin. Koko järjestelmän suunnittelussa korkein prioriteetti on ollut se, ettei ketään tuomita ilman todisteita jotka jättävät todella vähän epäilyksen varaa. Todistusaineiston pohjalta voi olla hyvin todennäköistä, että syytetty on syyllinen, ja kaikki oikeusprosessin osalliset voivat perustellusti uskoa syytetyn syyllisyyteen, ja silti on mahdollista, että tuomitsemiseen vaadittava todistustaakka ei täyty.
Mikään systeemin piirre taas ei auta eikä ole olemassa niitä varten, jotka ovat joutuneet vaikeasti todistettavan rikoksen uhriksi.
Hyvä että todistustaakka on korkealla, niin sen pitääkin olla. Ottaen huomioon, että aina myös henkilötodistelussa painaa se, että asianomistajalla on velvollisuus puhua totta ja vastaaja saa valehdella. Tämä ei tarkoita, että osapuolet tekisivät niin. Esim. tämä lähtökohta rasittaa aina rehellistä vastaajaa, koska hänellä oleva ,mahdollisuus (jota tässä tapauksessa hän ei hyödynnä) on huomioitava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä sanalla: mies.
Itse uskon uhria aina, kunnes toisin todistetaan. Väärät raiskaussyytökset ovat äärimmäisen harvinaisia, ja uhreille on tehty järkyttävää vääryyttä kautta historian (etenkin lapsille).
Minä taas en usko uhria ellei ole mitään erityistä syytä uskoa. On niin kovin helppo huutaa raiskausta jos on vaikkapa päissään käynyt vieraissa. Varsinkin jos huutaa raiskausta mutta ei kumminkaan tee rikosilmoitusta tai järjestä Pietarilaisen perintätoimiston poikia varmistamaan oikeuden toteutumista, on aivan selvää että raiskausta ei ole oikeasti tapahtunut. Paitsi ehkä jossain mamupiireissä missä vaimo ei edes tiedä voivansa sanoa ei.
Voi kuule. Jos vain tietäisit kuinka moni nainen/tyttö on raiskattu ilman, että hän on tehnyt ilmoitusta mihinkään. Väärät syytökset ovat yksi hyttysen paska siinä ilman seurauksia päässeiden miesten meressä. Tiedän, koska olen toiminut tukihenkilönä useissa suljetuissa ryhmissä.
Vääriä ilmoituksia ei voi mitätöidä kuitenkaan tuolla perusteella. Ikinä.
t. ohis, toinen tukihenkilö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen oikeusvaltion perustaan uskova ei lähtökohtaisesti usko. Samalla tavalla hän ei oleta syyllisyyttä jos jotakuta syytetään muthasta. Käytännössä kaikkien rikosilmoituksien uskominen johtaisi siihen, että niitä tehtäisiin liikaa järjestelmälle ihan vaan perättömiä ilmoituksia kostaessa.
Itse asiassa rikostutkija siinä missä tuomari ja lakimieskin saavat henkilökohtaisesti uskoa ihan mitä haluavat. Tutkinta- ja oikeusprosessin tämä vaarantaa lähinnä silloin (ja tämä on todennettu, yleinen ilmiö ja paha ongelma), kun uhrin syytöstä ei oteta vakavasti, eikä käytännössä koskaan toisin päin. Koko järjestelmän suunnittelussa korkein prioriteetti on ollut se, ettei ketään tuomita ilman todisteita jotka jättävät todella vähän epäilyksen varaa. Todistusaineiston pohjalta voi olla hyvin todennäköistä, että syytetty on syyllinen, ja kaikki oikeusprosessin osalliset voivat perustellusti uskoa syytetyn syyllisyyteen, ja silti on mahdollista, että tuomitsemiseen vaadittava todistustaakka ei täyty.
Mikään systeemin piirre taas ei auta eikä ole olemassa niitä varten, jotka ovat joutuneet vaikeasti todistettavan rikoksen uhriksi.
Hyvä että todistustaakka on korkealla, niin sen pitääkin olla. Ottaen huomioon, että aina myös henkilötodistelussa painaa se, että asianomistajalla on velvollisuus puhua totta ja vastaaja saa valehdella. Tämä ei tarkoita, että osapuolet tekisivät niin. Esim. tämä lähtökohta rasittaa aina rehellistä vastaajaa, koska hänellä oleva ,mahdollisuus (jota tässä tapauksessa hän ei hyödynnä) on huomioitava.
Olen samaa mieltä että sen pitääkin olla noin korkealla. Toivottavasti et katso, että tällä jotenkin voi kuitata pointtini, kun ei se ole sen kanssa mitenkään ristiriidassa. Prosessissa on niin monta muutakin kynnystä ja osaa kuin todistustaakan täyttyminen, että tilannetta vain parantaisi jos rikostutkijat ottaisivat seksirikosten uhrit vakavammin. Yllättäen useampi rikos jää todistamatta jos ne jäävät myös tutkimatta ja syyttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen oikeusvaltion perustaan uskova ei lähtökohtaisesti usko. Samalla tavalla hän ei oleta syyllisyyttä jos jotakuta syytetään muthasta. Käytännössä kaikkien rikosilmoituksien uskominen johtaisi siihen, että niitä tehtäisiin liikaa järjestelmälle ihan vaan perättömiä ilmoituksia kostaessa.
Ei kai tässä ollut kyse poliisin tai oikeuden uskomuksista, vaan ihan maallikon. On kyllä mielestäni erittäin outoa, jos joku kertoo tulleensa raiskatuksi ja kuulija ei häntä usko.
ihan yhtä tavalla maallikkokin voi olla syyttömyysolettaman kannattaja. Ja itse ainakin olen viimeiseen asti. Ensin otetaan selvää ja sitten jaetaan tuomiot asiassa kuin asiassa. Raiskaus ei eroa tästä mitenkään.
No mutta kun tilastollisesti ja todistettavasti eroaa. Ihmiset ovat paljon skeptisempiä seksirikossyytteiden kohdalla kuin melkein minkään muun rikoksen, vaikka todisteita olisi ihan yhtä paljon tai vähän.
Lisäksi syyttömyysolettama ei oikein liity eikä sovi maallikkojen ajatteluun tai henkilökohtaisten uskomusten muodostamiseen mitenkään. Se, ettei usko mitä tahansa syytöksiä ei tarkoita samaa kuin että jokin on todistettava sinulle, ennen kuin uskot sen. Arkielämässään ihmiset välttämättä ja aivan fiksusti uskovat asioihin, jotka oikeasti ovat heidän tiedossaan olevien seikkojen perusteella vain vaikka 67% todennäköisyydellä totta.
Skeptisyys voi johtua siitä, että raiskaustapauksista suurin osa tapahtuu poliisin mukaan sisätiloissa. Harvemmin ne tapahtuvat ulkona, jossa uhri ei usein tunne tekijää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiansa osaava rikostutkija.
Hänen tehtävä ei ole uskoa ketään vaan ottaa selville mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään.
Ehkä saivartelua, mutta sanoisin, että asiansa osaava rikostutkija ei kuitenkaan lähde alussa siitä uskosta, että uhri lähtökohtaisesti valehtelee (mikä siis oli otsikon kysymys). Lopusta olen samaa mieltä.
Rikostutkija ei lähde alussa mistään uskosta vaan käy läpi kaikki lausunnot sekä todisteet ja alkaa tutkia mitä niiden perusteella on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiansa osaava rikostutkija.
Hänen tehtävä ei ole uskoa ketään vaan ottaa selville mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään.
Ehkä saivartelua, mutta sanoisin, että asiansa osaava rikostutkija ei kuitenkaan lähde alussa siitä uskosta, että uhri lähtökohtaisesti valehtelee (mikä siis oli otsikon kysymys). Lopusta olen samaa mieltä.
Mitä selität? Eihän se, ettei uhria lähtökohtaisesti usko, tarkoita että pitäisi uhria automaattisesti valehtelijana. Uhri voi myös olla väärässä tahattomasti (ei esim muista) tai tutkija suhtautuu asiaan neutraalisti (eli on täysin ilman mitään uskomuksia). Toivottavasti ammattilainen suhtatuu neutraalisti ja asiallisesti. Koko tutkinta voi mennä asenteellisen ihmisen takia pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä sanalla: mies.
Itse uskon uhria aina, kunnes toisin todistetaan. Väärät raiskaussyytökset ovat äärimmäisen harvinaisia, ja uhreille on tehty järkyttävää vääryyttä kautta historian (etenkin lapsille).
Minä taas en usko uhria ellei ole mitään erityistä syytä uskoa. On niin kovin helppo huutaa raiskausta jos on vaikkapa päissään käynyt vieraissa. Varsinkin jos huutaa raiskausta mutta ei kumminkaan tee rikosilmoitusta tai järjestä Pietarilaisen perintätoimiston poikia varmistamaan oikeuden toteutumista, on aivan selvää että raiskausta ei ole oikeasti tapahtunut. Paitsi ehkä jossain mamupiireissä missä vaimo ei edes tiedä voivansa sanoa ei.
Voi kuule. Jos vain tietäisit kuinka moni nainen/tyttö on raiskattu ilman, että hän on tehnyt ilmoitusta mihinkään. Väärät syytökset ovat yksi hyttysen paska siinä ilman seurauksia päässeiden miesten meressä. Tiedän, koska olen toiminut tukihenkilönä useissa suljetuissa ryhmissä.
Jokainen meistä tukihenkilöistä tietää, että yksikin perätön ilmoitus on karhunpalvelus uhreille. Tympeään käytöstä vähetellä näitä asioita, jotka saataa kääntyä todellisia uhreja vastaan. Joten älä mene koskaan sanomaan mitään tälläistä ääneen. Tekisi vielä mieli lisätä ruma sana tähän loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen oikeusvaltion perustaan uskova ei lähtökohtaisesti usko. Samalla tavalla hän ei oleta syyllisyyttä jos jotakuta syytetään muthasta. Käytännössä kaikkien rikosilmoituksien uskominen johtaisi siihen, että niitä tehtäisiin liikaa järjestelmälle ihan vaan perättömiä ilmoituksia kostaessa.
Ei kai tässä ollut kyse poliisin tai oikeuden uskomuksista, vaan ihan maallikon. On kyllä mielestäni erittäin outoa, jos joku kertoo tulleensa raiskatuksi ja kuulija ei häntä usko.
Miksi sitä pitäisi uskoa sen enempää kuin muitakaan ihmisten väittämiä? Osa ihmisistä on rehellisiä, osa ei. Vai onko raiskaus mielestäsi jotenkin niin pyhä asia ettei siitä kukaan ikinä missään olosuhteissa valehtelisi?
Ei pitäisikään uskoa enempää. Mutta kun tosiasia on, että sitä uskotaan paljon vähemmän kuin muita väitteitä.
Jos uhri kärsii ansionmenetyksiä, taloudellisia tappioita, kipuja ja todellista pelkoa ja siihen on todisteet, niin mielestäni viranomainen joka ei ole ottanut tilannetta vakavasti tai ei usko uhria saisi joutua myös korvausvastuuseen.
Valitettavasti vieläkään Suomessa ei viranomaistieto kulje. Et näe naamasta kuka on tuomittu törkeästä pahoinpitelystä, mutta uhrin pelkoa ei pidä mitätöidä siksi ettei sinun hälytyskellosi soineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiansa osaava rikostutkija.
Hänen tehtävä ei ole uskoa ketään vaan ottaa selville mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään.
Ehkä saivartelua, mutta sanoisin, että asiansa osaava rikostutkija ei kuitenkaan lähde alussa siitä uskosta, että uhri lähtökohtaisesti valehtelee (mikä siis oli otsikon kysymys). Lopusta olen samaa mieltä.
Mitä selität? Eihän se, ettei uhria lähtökohtaisesti usko, tarkoita että pitäisi uhria automaattisesti valehtelijana. Uhri voi myös olla väärässä tahattomasti (ei esim muista) tai tutkija suhtautuu asiaan neutraalisti (eli on täysin ilman mitään uskomuksia). Toivottavasti ammattilainen suhtatuu neutraalisti ja asiallisesti. Koko tutkinta voi mennä asenteellisen ihmisen takia pieleen.
Ja meneekin, usein. Mutta harvemmin niin päin että uhria liikaa uskonut tutkija väärentää todistusaineistoa.
Riippuu oletetun raiskaajan ihonväristä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä sanalla: mies.
Itse uskon uhria aina, kunnes toisin todistetaan. Väärät raiskaussyytökset ovat äärimmäisen harvinaisia, ja uhreille on tehty järkyttävää vääryyttä kautta historian (etenkin lapsille).
Minä taas en usko uhria ellei ole mitään erityistä syytä uskoa. On niin kovin helppo huutaa raiskausta jos on vaikkapa päissään käynyt vieraissa. Varsinkin jos huutaa raiskausta mutta ei kumminkaan tee rikosilmoitusta tai järjestä Pietarilaisen perintätoimiston poikia varmistamaan oikeuden toteutumista, on aivan selvää että raiskausta ei ole oikeasti tapahtunut. Paitsi ehkä jossain mamupiireissä missä vaimo ei edes tiedä voivansa sanoa ei.
Voi kuule. Jos vain tietäisit kuinka moni nainen/tyttö on raiskattu ilman, että hän on tehnyt ilmoitusta mihinkään. Väärät syytökset ovat yksi hyttysen paska siinä ilman seurauksia päässeiden miesten meressä. Tiedän, koska olen toiminut tukihenkilönä useissa suljetuissa ryhmissä.
Huh huh, koska olen toiminut...onneksi et toimi enää
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä sanalla: mies.
Itse uskon uhria aina, kunnes toisin todistetaan. Väärät raiskaussyytökset ovat äärimmäisen harvinaisia, ja uhreille on tehty järkyttävää vääryyttä kautta historian (etenkin lapsille).
30-40% on vääriä syytöksiä maailmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä sanalla: mies.
Itse uskon uhria aina, kunnes toisin todistetaan. Väärät raiskaussyytökset ovat äärimmäisen harvinaisia, ja uhreille on tehty järkyttävää vääryyttä kautta historian (etenkin lapsille).
Minä taas en usko uhria ellei ole mitään erityistä syytä uskoa. On niin kovin helppo huutaa raiskausta jos on vaikkapa päissään käynyt vieraissa. Varsinkin jos huutaa raiskausta mutta ei kumminkaan tee rikosilmoitusta tai järjestä Pietarilaisen perintätoimiston poikia varmistamaan oikeuden toteutumista, on aivan selvää että raiskausta ei ole oikeasti tapahtunut. Paitsi ehkä jossain mamupiireissä missä vaimo ei edes tiedä voivansa sanoa ei.
Voi kuule. Jos vain tietäisit kuinka moni nainen/tyttö on raiskattu ilman, että hän on tehnyt ilmoitusta mihinkään. Väärät syytökset ovat yksi hyttysen paska siinä ilman seurauksia päässeiden miesten meressä. Tiedän, koska olen toiminut tukihenkilönä useissa suljetuissa ryhmissä.
Jokainen meistä tukihenkilöistä tietää, että yksikin perätön ilmoitus on karhunpalvelus uhreille. Tympeään käytöstä vähetellä näitä asioita, jotka saataa kääntyä todellisia uhreja vastaan. Joten älä mene koskaan sanomaan mitään tälläistä ääneen. Tekisi vielä mieli lisätä ruma sana tähän loppuun.
Sinä et ole tukihenkilöä nähnytkään. Häpeäisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä sanalla: mies.
Itse uskon uhria aina, kunnes toisin todistetaan. Väärät raiskaussyytökset ovat äärimmäisen harvinaisia, ja uhreille on tehty järkyttävää vääryyttä kautta historian (etenkin lapsille).
Minä taas en usko uhria ellei ole mitään erityistä syytä uskoa. On niin kovin helppo huutaa raiskausta jos on vaikkapa päissään käynyt vieraissa. Varsinkin jos huutaa raiskausta mutta ei kumminkaan tee rikosilmoitusta tai järjestä Pietarilaisen perintätoimiston poikia varmistamaan oikeuden toteutumista, on aivan selvää että raiskausta ei ole oikeasti tapahtunut. Paitsi ehkä jossain mamupiireissä missä vaimo ei edes tiedä voivansa sanoa ei.
Voi kuule. Jos vain tietäisit kuinka moni nainen/tyttö on raiskattu ilman, että hän on tehnyt ilmoitusta mihinkään. Väärät syytökset ovat yksi hyttysen paska siinä ilman seurauksia päässeiden miesten meressä. Tiedän, koska olen toiminut tukihenkilönä useissa suljetuissa ryhmissä.
Jokainen meistä tukihenkilöistä tietää, että yksikin perätön ilmoitus on karhunpalvelus uhreille. Tympeään käytöstä vähetellä näitä asioita, jotka saataa kääntyä todellisia uhreja vastaan. Joten älä mene koskaan sanomaan mitään tälläistä ääneen. Tekisi vielä mieli lisätä ruma sana tähän loppuun.
Juuri näin! Joillekin se tukihenkilöys on sellanen elämää suurempi asia, että isketetään tietyt lasit päähän ja nähdään asia vain yhdestä näkökulmasta niiden kautta. Sitten möykätään tärkeänä asiantuntijana ympäriinsä... huoh.
t. Se toinen tukihenkilö
Pointtini oli, että oikeuden on lähdettävä syyttömyysolettamasta lain hengen takia. Maallikkona taas jos joku kertoo tulleensa raiskatuksi niin pidän sekä tilastojen että psykologian tuntemuksen, että elämänkokemukseni valossa äärimmäisen epätodenäköisenä, että hän valehtelee.