Miten päästä yli salasuhteen loppumisesta?
Siinä se kysymys tulikin? Miten päästä taas ”normaaliin” elämään sisään? Tavalliseen arkeen? Miten löytää onni arjesta, miehestä ja lapsista? Miten unohtaa se, minkälaiselta salasuhde sai olon tuntumaan?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Tapasin viime kesänä kesäjuhlissa erään miehen ja ollaan oltu siitä lähtien ihan salaa yhdessä.
Salailu vaatii jo hieman järjestelyä ja tarkkoja aikatauluja. Oma mies ei onneksi aavista yhtään mitään.
- Kesänainen2017
Kaikkia ihmisiä voi pettää jonkin aikaa ja joitakin kaiken aikaa. Lopulta jää kuitenkin kiinni. Sitten tulee lunta tupaan ja jäitä porstuaan. Olethan nyt varmasti varautunut kuuntelemaan sitten, kun morkoolit soi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma salasuhteiluni jäi vain viestittelyn tasolle. Tajusin nopeasti, miten se loukkaisi miestäni. Lisäksi se, miten toinen mies ikään kuin nöyryyttää omaa miestäni, joka minulle tärkein ja rakkain; lasteni isä.
Minä olen ollut salasuhteessa monen varatun naisen kanssa.
Koskaan en ole miettinyt, että pääsinpäs nöyryyttämään sen ja sen miestä.
Tilanne on vaan se, että olet siitä naisesta kiinnostunut, se nyt sattuu olemaan varattu.
Mies on siellä jossain, ei sitä ajatella.
Hyvin harvassa on ne "sairaat" miehet, jotka miettii jotain nöyryyttämisiä.
Ja sinua pitäisi uskoa kun olet ollut monen varatun kanssa suhteessa. Eikä tuossa ole jo ihan toimintamalli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, täällä on kanssa suhteessa oleva, jolla on salasuhde.
Kiva kuulla, että näin monella muullakin on. Ilmeisesti aika normaalia sitten.
Näyttää olevan. Kuinkahan monella prosentilla naisista? 80% ainakin.
Vaikuttaisi olevan ihan uusi normaali.
Kukaan pettäjistä ei suostu vastaaman saako puoliso pettää myös. Entä jos rakastuu tulisesti ja jättää? Toivottavasti mahdollisimman moni näden seikkailijoiden puolisoista tekee niin.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan pettäjistä ei suostu vastaaman saako puoliso pettää myös. Entä jos rakastuu tulisesti ja jättää? Toivottavasti mahdollisimman moni näden seikkailijoiden puolisoista tekee niin.
Minä vastasin. Jos rakastuu niin rakastuu. Varmasti silloin samalla tavalla punnitsee sitä, mistä on valmis tinkimään ja mikä on paras ratkaisu, kuten minä nyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kukaan pettäjistä ei suostu vastaaman saako puoliso pettää myös. Entä jos rakastuu tulisesti ja jättää? Toivottavasti mahdollisimman moni näden seikkailijoiden puolisoista tekee niin.
Mun kokemuksen mukaan (muutamia tapauksia sivusta seuranneena) tämä seikkailijatar lähtee. Yrittää suhdetta salarakkaansa kanssa joka liukenee/suhde kurahtaa. Ex mies toipuu erosta, löytää uuden rakkaan jonka kanssa onnellinen suhde. Seikkailijatar jää etsimään sitä suurta rakkkautta, ei nöytä löytävän koska itse niin levoton jaaina elämäänsä tyytymätön. Se paras "salarakas" taitaisi olla terapeutti joka opettaisi olemaan tyytyväinen ja onnellinen omissa nahkoissaan.
Ihmeellisen mustavalkoista ajattelua täällä tyyliin "hahaa siitäs sait". Ei elämä ole niin yksinkertaista.
Kiitos kun kirjoitatte näitä.
Helpottaa petetyn tuskaa, että se toinen nainen voi vuosia kärsiä asiasta myös. Olen joskus ajatellut, että se syyllisyydentunto mahtaa olla vielä kamalampaa kantaa, kuin se että menettää luottamuksen parisuhteeseen. Siinähän menettää luottamuksensa ihan itseensä ja perusarvioihinsakin, kun pettää?
Toivottavasti haette itsellenne apua. Puoliso ei saa joutua kärsimään ja vahingon kierre pitää katkaista. Joku teidät ajoi siihen salasuhteeseen, selvittäkää ammattilaisen kanssa mikä se oli! Ei ole kenenkään etu että kieriskelette itsesäälissä ettekä ota vastuuta NYT meneillään olevasta elämästä ja parisuhteesta.
Ohis, mutta tietääkö kukaan kuinka niille kielletty rakkaus pettäjäpariskunnille on käynyt? Arvelisin etteivät pysyneet kauaa yhdessä. Joku pari Oulun läheltä, jossa nainen tuntui säännöllisesti kyllästyvän elämäänsä, ja se toinen pari jostain rannikolta, nuorempia ja vielä kehittymättömämpiä. Ihan OK, mikä siinä, mutta miksi tuollaisten ihmisten pitää lapsia hankkia kun niiden elämää vain sotkee noilla omilla romansseillaan (tai lapset hidastavat nopeita rakastuneen liikkeitä). Nämä oman elämänsä toni niemiset säälittävät.
Olisipa kyllä mielenkiintoista kuulla itkeekö kukaan niistä salarakasmiehistä meidän naisten perään? Vai onko näissä loppujen lopuksi vain naisilla oikeat tunteet pelissä ja miehille ollaan oltu vain panopuita.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kyllä mielenkiintoista kuulla itkeekö kukaan niistä salarakasmiehistä meidän naisten perään? Vai onko näissä loppujen lopuksi vain naisilla oikeat tunteet pelissä ja miehille ollaan oltu vain panopuita.
No tottakai itkee. Samalla lailla se mies ihastuu ja rakastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma salasuhteiluni jäi vain viestittelyn tasolle. Tajusin nopeasti, miten se loukkaisi miestäni. Lisäksi se, miten toinen mies ikään kuin nöyryyttää omaa miestäni, joka minulle tärkein ja rakkain; lasteni isä.
Minä olen ollut salasuhteessa monen varatun naisen kanssa.
Koskaan en ole miettinyt, että pääsinpäs nöyryyttämään sen ja sen miestä.
Tilanne on vaan se, että olet siitä naisesta kiinnostunut, se nyt sattuu olemaan varattu.
Mies on siellä jossain, ei sitä ajatella.
Hyvin harvassa on ne "sairaat" miehet, jotka miettii jotain nöyryyttämisiä.
Kuulostat juuri sellaiselta kaverilta, jonka vuoksi naimisissa olevan naisen kannattaa rikkoa perheensä.
ei se ulkopuolinen salarakas sitä perhettä riko. Se perhe on ollut jo rikki jos tilanne etenee salarakas-asteelle. Tai tottakai kaikki voi olla hyvin, eikä mikään ole rikki... jostain vaan nyt sattuu tulemaan kiinnostavampi ihminen.
Ymmärrän sinua ap oikein hyvin. Vaikka asiat tuntuisi olevan kumppanin kanssa hyvin silti joku kolmas voi yrittää ängetä siihen väliin, jollain kierolla tavalla. Sitten sitä ollaan tunteiden vallassa ja hormonihuuruissa ja mietitään, että jatkaako tutun miehen vai uuden molokin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti haette itsellenne apua. Puoliso ei saa joutua kärsimään ja vahingon kierre pitää katkaista. Joku teidät ajoi siihen salasuhteeseen, selvittäkää ammattilaisen kanssa mikä se oli!
paskapuhetta tollaset ammattilaiset. Kyse on yksinkertaisesti isommasta asiasta, eli evoluutiosta.
Mies kiinnostuu naisesta ja nainen miehestä. Ihminen ei ole yksiavioinen.
Nisäkkäillä yksiavioisuus on harvinaista. Majavat, saukot, ja lepakot ovat yksiavioisia.
Millainen on suhde, jossa ilmeisesti ei tule seksuaaliset tarpeet tyydytettyä, ei romantiikka - ja jossa ei ole luottamusta ja ystävyyttä kumppanien välillä sen vertaa, että päin naamaa valehdellaan. Eipä kuulosta kovin houkuttelevalta diililtä sille petetylle, ap:n kaltaiset rusinat pullasta ihmiset hyväksikäyttävät läheisiään. Epämiellyttävää, eikö kannattaisi reippaasti kertoa touhunsa?
Ap:lle voimia, vuoden jälkeen alkaa helpottamaan. Itse kärsin vuoden, paniikkikohtauksia, itsemurha-ajatuksia, raivareita ja lamaannusta. Tuska oli valtava, tunsin menettäneeni jotain mittaamattoman. arvokasta. Vuosi välirikon jälkeen puhuimme välimme selväksi rakastajan kanssa. Tämän jälkeen asiat pikkuhiljaa kirkastuivat, olen kiitollinen perheestäni ja aviomiehestäni. En kadu että sain kokea intohimoisen suhteen, kuitenkin nyt arvostan turvallisuutta ja arkipäivän huolenpitoa, arvostan ihan uudella tavalla aviomiestäni.
Kun olet nyt ollut salasuhteessa ja menettänyt sielusi Saatanalle tulee sinun rakentaa itsellesi uusi sielu. Askarteluohjeita löytyy vaikka YouTubesta hakusanoilla "Touko-Pouko sielu".
Ihmettelen vähän noita aloittajan saaneita alapeukkuja. Että mikä siinä nyt niin huonoa, tai väärää oli.
On täällä ollut huomattavasti pöllömpiäkin, tai negatiivisia keskustelunaloituksia, ja ne ovat saaneet yläpeukkuja oudoin perustein. No ei siinä mitään. Mehän ollaankin niin negatiivinen kansa. Joka toinen menee masiksessa ja hautoo itsemurhaa joka päivä. Ei sekään siis mikään ihme. Ympäristö voi myös sairastuttaa.
Mitä tulee itse aiheeseen: Olen ollut salasuhteessa. Tosin silloinen kumppani oli eroamassa. Olin ns. laastarisuhde. Ja joo, en ollut syyllinen avioeroon. Vaikka sitäkin minusta yritettiin tehdä. Jos joku sitä nyt sitten kauhistelee, tai moralisoi" Hyi, hyi"-tyyliin. Enkä silloin ajatellut tekeväni syntiä. Tai olevani sen pahempi, tai huonompi, kuin kukaan muukaan.
Mutta se suhde loppui ja se siitä. Ex-seurustelukumppani etsi itselleen uuden sutturan deittipalvelusta ja minä jäin rannalle ruikuttamaan. Tosin sitäkin vain vähäksi aikaa.
Mutta oikeasti, en hyväksy salasuhteita. Mutta en ole ensimmäisenä heittämässä kiveä. - Siis tuomitsemassa ihmisiä. Koska katson, että minulla ei ole oikeutta siihen. Yritän aina ensimmäiseksi ymmärtää ihmisiä, heidän taustojaan, erilaisia maailman ja elämänkatsomuksiaan ja elämäntilanteitaan.
Sitä sanotaan kasvamiseksi ja kehittymiseksi tällä elämänpolulla.
Vierailija kirjoitti:
Puolison pettäminen on alhaista. EROTKAA ja aloittakaa vasta eron jälkeen uusi parisuhde.
Lapsiparat, jotka elävät perheissä, joissa vanhemmat eivät välitä uskollisuudesta.
Nyt puhut vastoin parempaa tietoa. Itse olen töissä ja siviilissä seurannut muutamaa tarinaa, joissa perhe nimenomaan pysyy kasassa, koska jommalla kummalla vanhemmista salasuhde. Saa seksiä ja yhteyden kiinnostavaan ihmiseen, joten jaksaa paremmin kotona arkea. Usein niskassa iso velka ja perheessä monta lasta, ei sitä niin vaan lähdetä purkamaan. Parempi voida hyvin salasuhteen avulla, samalla perhekin voi paremmin.
Salasuhteesaahan nimenomaan ei rikota kenenkään perhettä, vaan se pidetään salassa.
Itse en ole pettänyt, enkä pelkää mieheni pettävän. Mun puolesta saa seikkailla muidenkin kanssa, pääasia on että meillä on onnellinen ja rakkaudentäyteinen arki, ja syvä yhteys. ❤
Tuo teidän aggressiivinen haukkuminen kertoo siitä, että teitä pelottaa ihan pirusti, että oma puoliso pettää. Mitä enemmän pelkäätte ja tuomitsette, sitä varmemmin pettää. Vesalakin sanoo, että onnellinen lintu pois ei lennä. 😉
Eihän sitä miestä tarvitse ajatella, mutta on se kielletty hedelmä jollain tavalla herkullisempi.