Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli salasuhteen loppumisesta?
05.03.2018 |
Siinä se kysymys tulikin? Miten päästä taas ”normaaliin” elämään sisään? Tavalliseen arkeen? Miten löytää onni arjesta, miehestä ja lapsista? Miten unohtaa se, minkälaiselta salasuhde sai olon tuntumaan?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen naimisissa ja minulla on salasuhde sinkkumiehen kanssa. Tätä on kestänyt jo reilun vuoden.
Kotielämä ei maistu.
Sinkkumiehen suurin motiivi alkaa suhteeseen naimisissa olevan naisen kanssa on, että saa viedä naisen toiselta mieheltä ja tällä tavalla pönkittää omaa käsitystään itsestään alfauroksena. Vihaat siis puolisoasi tarpeeksi salliaksesi tuon nöyryyttämisen. Toivottavasti teillä ei ole lapsia. Miksi et vain eroa? Työskenteleekö sinkkumiehesi vielä pikkupomona tai vetääkö hän jotain harrastepiiriä jossa pääsee pätemään?
Kaverini oli muutama vuosi sitten sinkkuna ollessaan salasuhteessa naimisissa olevan naisen kanssa. Kehui aina kun kävimme viihteellä kuinka kiihottavaa on saada varattua naista. Lopetti suhteen melko pian sen jälkeen kun paljastuivat ja naiselle tuli miehensä kanssa ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tarina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma salasuhteeni päättyi neljä vuotta sitten. Suru, joka siitä seurasi, oli aivan sanoinkuvaamaton. Minulla oli fyysisesti niin paha olla, että saatoin oksentaa. Niin pahalta kaipuu ja kipu tuntui. Olin todella rakastunut salarakkaaseeni, hän toi elämääni sellaista valoa ja iloa, mitä en koskaan ollut kokenut.
Itse selvisin erosta siten, että annoin itseni surra rauhassa (tosin, se oli pakko tehdä salassa). Surin ja itkin aina, kun se oli mahdollista. Lisäksi ryhdyin urheilemaan. Juoksin ja juoksin, kunnes tuntui, että en jaksa enää. Väsytin ruumista, jotta se ei jaksaisi enää kaivata. Siitä sain apua pahimpaan tuskaan.
Ajan myötä alkoi helpottaa. Kun suru helpotti, oli mahdollista ryhtyä ajattelemaan selkeämmin. Ryhdyin pohtimaan avioliittoani ja sitä, miksi olin aloittanut salasuhteen. Päädyimme mieheni kanssa eroon, koska totesimme että meistä tuskin tulisi yhdessä onnellisia. Siihen oli monia syitä.
Myöhemmin löysin uuden puolison, jonka kanssa olen löytänyt jotain sellaista, jonka tiedän kestävän läpi elämän. Hän on elämäni rakkaus. En usko, että olisin kohdannut häntä ilman, että olisin käynyt itseni kanssa kovan keskustelun siitä, mitä toivon ja kaipaan parisuhteeltani ja elämältäni. Ilman salasuhdetta luultavasti kärvistelisin edelleen huonossa avioliitossa, enkä tuntisi itseäni.
Vaikka tällä hetkellä sinusta AP tuntuisi, että miten jatkaa tästä, niin usko minua kun sanon, että aina on uusi huominen. Aika on paras lääke. Hyvä, että käyt terapiassa, siitä on varmasti apua. Itse ehkä neuvoisin sinua hoitamaan ensin itsesi kuntoon, ja sen jälkeen voisit keskittyä avioliittosi kuntoon saamiseen. On hyvä saada selville syyt, jotka ajoivat sinut salasuhteeseen. Muistathan myös, että jotta saat liittosi kuntoon, tarvitaan siihen molempien panosta. Panostaako miehesi? Onko hän valmis tekemään töitä liittonne edestä? Oletko sinä valmis? Se tulee varmasti olemaan pitkä prosessi, oikotietä onneen ei ole.
Voimia sinulle!Olen samaa mieltä kanssasi. <3
Minulla oli salasuhde ja yksi elämäni isoista rakkauksista muutama vuosi sitten ollessani sinkkuna. En halunnut pitkän avioliiton ja eron jälkeen heti vakavaa parisuhdetta, mutta seksiä toki tarvitsin. Erinäisten sattumusten takia sitten kävi ilmi, että eräs miespuolinen kaverini koki liittonsa tyhjäksi ja seksin määrän liian vähäiseksi, joten oli ajautumassa sivusuhteen etsintään. Lopulta päädyimme fuckbuddyiksi. Muutaman kuukauden jälkeen huomasimme, että olimme myös rakastuneet toisiimme. Se oli upea tunne ja nautinnollinen kaikessa vapaudessaan. Vapaudessa siksi, että minä nautin sinkkuelämästäni, enkä halunnut salasuhdetta enempää ja mies taas sai pitää perheensä (arki toimi seksiä lukuunottamatta, vastarakennettu unelmien talo ja pienet lapset) sekä sai kokea kanssani hienon tunteen.
Tiesimme siis jo suhteen alussa, että vaikka mitä eteen tulisi, se päättyisi joskus eroon. Suhdetta jatkui pari vuotta, ja se pysyi tosiaan salassa koko ajan. Sitten tuli aika, että minä aloin kaivata oikeaa parisuhdetta ja sovimme yhdessä, että suhde loppuu. Yhden illan sitä sylikkäin itkimme, muistelimme hienoja yhteisiä hetkiämme ja totesimme olevamme kiitollisia siitä, mitä toistemme kanssa saimme.
Eron jälkeen oli toki haikea olo, mutta koska olimme avoimesti asioista jutelleet koko suhteemme ajan, suru oli käsiteltävissä. Meidän tilanteen tekee erikoiseksi se, että koska olemme ns. tuttavaperheitä, näemme edelleen suht usein. Eli suomeksi sanottuna olemme samoissa perhejuhlissa tai tapahtumissa, ja vaihdamme muutaman sanan. Näinhän oli myös suhteemme aikana. Tietyllä tavalla tällä miehellä on aina paikka sydämessäni, samoin kuin minulla hänen. Silti kertaakaan eropäätöksen jälkeen emme oli harrastaneet seksiä tai tavanneet kahden kesken. Hänen liittonsa toimii nykyään paremmin, puhuvat vaimon kanssa asioista enemmän ja panostavat seksielämäänsä. se on hyvä, haluan että hän on onnellinen.
Itse löysin puoli vuotta salasuhde-eroni jälkeen nykyisen mieheni, joka on unelmieni täyttymys. Vapaa, seksuaalinen, kiinnostunut samoista asioista kanssani. Suhteemme on myös vapaa, molemmilla olis halutessaan lupa olla myös muiden kanssa, mutta toistaiseksi tarvetta ei ole ollut. Tämä vapaus sopii molemmille hyvin, sillä tämä parisuhde ja sielunkumppanuus kestää loppuelämämme.
Ap:lle voimia ja tsemppiä, jokaisen tarina on erilainen, jokaisen on käytävä oma polkunsa ja kuunneltava itseään. Tällaisissa asioissa usein löytyy tuomitsijoita ja leuanrepijöitä, mutta vain omaa sydäntäsi kuuntelemalla voit rakentaa omannäköisesi elämän. Pystyt siihen kyllä. <3
Hyi helvetti, miten selkärangattomia vetelähousuja olettekaan.
Joo, täällä on kanssa suhteessa oleva, jolla on salasuhde.
Kiva kuulla, että näin monella muullakin on. Ilmeisesti aika normaalia sitten.
AP täällä. Kiitos teille saman kokeneille, jotka olette kokemuksenne jakaneet. Niiden lukeminen helpottaa <3
Tuomitsijoitakin ymmärrän, koska olisin itse voinut kommentoida ihan samalla tavalla muutama vuosi sitten. En todellakaan suunnitellut elämälleni tätä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma salasuhteeni päättyi neljä vuotta sitten. Suru, joka siitä seurasi, oli aivan sanoinkuvaamaton. Minulla oli fyysisesti niin paha olla, että saatoin oksentaa. Niin pahalta kaipuu ja kipu tuntui. Olin todella rakastunut salarakkaaseeni, hän toi elämääni sellaista valoa ja iloa, mitä en koskaan ollut kokenut.
Itse selvisin erosta siten, että annoin itseni surra rauhassa (tosin, se oli pakko tehdä salassa). Surin ja itkin aina, kun se oli mahdollista. Lisäksi ryhdyin urheilemaan. Juoksin ja juoksin, kunnes tuntui, että en jaksa enää. Väsytin ruumista, jotta se ei jaksaisi enää kaivata. Siitä sain apua pahimpaan tuskaan.
Ajan myötä alkoi helpottaa. Kun suru helpotti, oli mahdollista ryhtyä ajattelemaan selkeämmin. Ryhdyin pohtimaan avioliittoani ja sitä, miksi olin aloittanut salasuhteen. Päädyimme mieheni kanssa eroon, koska totesimme että meistä tuskin tulisi yhdessä onnellisia. Siihen oli monia syitä.
Myöhemmin löysin uuden puolison, jonka kanssa olen löytänyt jotain sellaista, jonka tiedän kestävän läpi elämän. Hän on elämäni rakkaus. En usko, että olisin kohdannut häntä ilman, että olisin käynyt itseni kanssa kovan keskustelun siitä, mitä toivon ja kaipaan parisuhteeltani ja elämältäni. Ilman salasuhdetta luultavasti kärvistelisin edelleen huonossa avioliitossa, enkä tuntisi itseäni.
Vaikka tällä hetkellä sinusta AP tuntuisi, että miten jatkaa tästä, niin usko minua kun sanon, että aina on uusi huominen. Aika on paras lääke. Hyvä, että käyt terapiassa, siitä on varmasti apua. Itse ehkä neuvoisin sinua hoitamaan ensin itsesi kuntoon, ja sen jälkeen voisit keskittyä avioliittosi kuntoon saamiseen. On hyvä saada selville syyt, jotka ajoivat sinut salasuhteeseen. Muistathan myös, että jotta saat liittosi kuntoon, tarvitaan siihen molempien panosta. Panostaako miehesi? Onko hän valmis tekemään töitä liittonne edestä? Oletko sinä valmis? Se tulee varmasti olemaan pitkä prosessi, oikotietä onneen ei ole.
Voimia sinulle!
Hyvä teksti tästä aiheesta.
Uncle Xmas kirjoitti:
Voi kyynel mitä tekstiä. Vieläkin vetäisin näitä salasuhteilijoita lapiolla pari kertaa naamaan, sitten raahaisin tukasta kohti ovea ja sirolla 45 teräskärkisellä työsaappaalla mojovasti perseelle vauhtia. Matkalla lasarettiin tämä petturi voi itkeä ja miettiä, että kannatiko.
Vitu Horat.
Suosittelen että katot peiliin. Sitten pyydät anteeksi kaikilta täällä. Lopuksi ostat kukkia puolisollesi, ettei hän hanki salasuhdetta. Saa suorittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Summa summarum: YKSIKÄÄN av-mamma ei ole onnellinen ns. varsinaisessa, eli avo- tai aviosuhteessaan. Sori, en voi auttaa :(
Vierailija kirjoitti:
Joo, täällä on kanssa suhteessa oleva, jolla on salasuhde.
Kiva kuulla, että näin monella muullakin on. Ilmeisesti aika normaalia sitten.
Ihan täysin normaalia vuonna 2018.
60 luvulla oli eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uncle Xmas kirjoitti:
Voi kyynel mitä tekstiä. Vieläkin vetäisin näitä salasuhteilijoita lapiolla pari kertaa naamaan, sitten raahaisin tukasta kohti ovea ja sirolla 45 teräskärkisellä työsaappaalla mojovasti perseelle vauhtia. Matkalla lasarettiin tämä petturi voi itkeä ja miettiä, että kannatiko.
Vitu Horat.
Kuulostaa katkeran ja sairaan miehen puheelta. Oikealla tosimiehellä ei väkivalta tule mieleen.
Jos vaimo pettää niin asiat puhutaan selviksi tai lähdetään kohti uusia seikkailuja.
Puolison pettäminen on alhaista. EROTKAA ja aloittakaa vasta eron jälkeen uusi parisuhde.
Lapsiparat, jotka elävät perheissä, joissa vanhemmat eivät välitä uskollisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näiltä palstoilta saa vääristyneen kuvan naisista. Mä ja mun parhaimmat ystävät ei olla koskaan petetty miehiämme ja meillä pitkät avioliitot takana. Tulen surulliseksi, kun kuulen pettämistapauksista ja varsinkin sellaisista, joissa toista osapuolta on sumutettu kauan. Pettäjät perustelee sillä, ettei elämä ole mustavalkoista ja että elämäntilanteet muuttuu. Missä elämäntilanteessa on oikeus kohdella toista ihmistä noin huonosti? Ne pettäjät, joita tunnen, ovat muutenkin epäluotettavia ihmisiä, joiden moraali on muissakin asioissa joustava. Tietysti on poikkeuksiakin, mutta keskimäärin en arvosta lainkaan pettäjiä. Jos löytäisin itselleni paremman miehen, en pettäisi nykyistäni, vaan toimisin reilusti ja avoimesti, koska osaan kuvitella, kuinka helvetisti petetyksi tuleminen sattuu.
Onneksi oma salasuhteiluni jäi vain viestittelyn tasolle. Tajusin nopeasti, miten se loukkaisi miestäni. Lisäksi se, miten toinen mies ikään kuin nöyryyttää omaa miestäni, joka minulle tärkein ja rakkain; lasteni isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, täällä on kanssa suhteessa oleva, jolla on salasuhde.
Kiva kuulla, että näin monella muullakin on. Ilmeisesti aika normaalia sitten.
Näyttää olevan. Kuinkahan monella prosentilla naisista? 80% ainakin.
Vierailija kirjoitti:
AP täällä. Kiitos teille saman kokeneille, jotka olette kokemuksenne jakaneet. Niiden lukeminen helpottaa <3
Tuomitsijoitakin ymmärrän, koska olisin itse voinut kommentoida ihan samalla tavalla muutama vuosi sitten. En todellakaan suunnitellut elämälleni tätä...
Niin miten se on ap, suotko saman miehellesi?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma salasuhteiluni jäi vain viestittelyn tasolle. Tajusin nopeasti, miten se loukkaisi miestäni. Lisäksi se, miten toinen mies ikään kuin nöyryyttää omaa miestäni, joka minulle tärkein ja rakkain; lasteni isä.
Minä olen ollut salasuhteessa monen varatun naisen kanssa.
Koskaan en ole miettinyt, että pääsinpäs nöyryyttämään sen ja sen miestä.
Tilanne on vaan se, että olet siitä naisesta kiinnostunut, se nyt sattuu olemaan varattu.
Mies on siellä jossain, ei sitä ajatella.
Hyvin harvassa on ne "sairaat" miehet, jotka miettii jotain nöyryyttämisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma salasuhteiluni jäi vain viestittelyn tasolle. Tajusin nopeasti, miten se loukkaisi miestäni. Lisäksi se, miten toinen mies ikään kuin nöyryyttää omaa miestäni, joka minulle tärkein ja rakkain; lasteni isä.
Minä olen ollut salasuhteessa monen varatun naisen kanssa.
Koskaan en ole miettinyt, että pääsinpäs nöyryyttämään sen ja sen miestä.
Tilanne on vaan se, että olet siitä naisesta kiinnostunut, se nyt sattuu olemaan varattu.
Mies on siellä jossain, ei sitä ajatella.
Hyvin harvassa on ne "sairaat" miehet, jotka miettii jotain nöyryyttämisiä.
Kuulostat juuri sellaiselta kaverilta, jonka vuoksi naimisissa olevan naisen kannattaa rikkoa perheensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma salasuhteiluni jäi vain viestittelyn tasolle. Tajusin nopeasti, miten se loukkaisi miestäni. Lisäksi se, miten toinen mies ikään kuin nöyryyttää omaa miestäni, joka minulle tärkein ja rakkain; lasteni isä.
Minä olen ollut salasuhteessa monen varatun naisen kanssa.
Koskaan en ole miettinyt, että pääsinpäs nöyryyttämään sen ja sen miestä.
Tilanne on vaan se, että olet siitä naisesta kiinnostunut, se nyt sattuu olemaan varattu.
Mies on siellä jossain, ei sitä ajatella.
Hyvin harvassa on ne "sairaat" miehet, jotka miettii jotain nöyryyttämisiä.
Kuulostat juuri sellaiselta kaverilta, jonka vuoksi naimisissa olevan naisen kannattaa rikkoa perheensä.
Sitä perhettä ei haluta rikkoa. Siksi SALAsuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP täällä. Kiitos teille saman kokeneille, jotka olette kokemuksenne jakaneet. Niiden lukeminen helpottaa <3
Tuomitsijoitakin ymmärrän, koska olisin itse voinut kommentoida ihan samalla tavalla muutama vuosi sitten. En todellakaan suunnitellut elämälleni tätä...
Niin miten se on ap, suotko saman miehellesi?
Jos hän toiseen rakastuu, niin minkä minä sille mahdan? Ja se mistä en tiedä ei voi satuttaa.
Olen samaa mieltä kanssasi. <3
Minulla oli salasuhde ja yksi elämäni isoista rakkauksista muutama vuosi sitten ollessani sinkkuna. En halunnut pitkän avioliiton ja eron jälkeen heti vakavaa parisuhdetta, mutta seksiä toki tarvitsin. Erinäisten sattumusten takia sitten kävi ilmi, että eräs miespuolinen kaverini koki liittonsa tyhjäksi ja seksin määrän liian vähäiseksi, joten oli ajautumassa sivusuhteen etsintään. Lopulta päädyimme fuckbuddyiksi. Muutaman kuukauden jälkeen huomasimme, että olimme myös rakastuneet toisiimme. Se oli upea tunne ja nautinnollinen kaikessa vapaudessaan. Vapaudessa siksi, että minä nautin sinkkuelämästäni, enkä halunnut salasuhdetta enempää ja mies taas sai pitää perheensä (arki toimi seksiä lukuunottamatta, vastarakennettu unelmien talo ja pienet lapset) sekä sai kokea kanssani hienon tunteen.
Tiesimme siis jo suhteen alussa, että vaikka mitä eteen tulisi, se päättyisi joskus eroon. Suhdetta jatkui pari vuotta, ja se pysyi tosiaan salassa koko ajan. Sitten tuli aika, että minä aloin kaivata oikeaa parisuhdetta ja sovimme yhdessä, että suhde loppuu. Yhden illan sitä sylikkäin itkimme, muistelimme hienoja yhteisiä hetkiämme ja totesimme olevamme kiitollisia siitä, mitä toistemme kanssa saimme.
Eron jälkeen oli toki haikea olo, mutta koska olimme avoimesti asioista jutelleet koko suhteemme ajan, suru oli käsiteltävissä. Meidän tilanteen tekee erikoiseksi se, että koska olemme ns. tuttavaperheitä, näemme edelleen suht usein. Eli suomeksi sanottuna olemme samoissa perhejuhlissa tai tapahtumissa, ja vaihdamme muutaman sanan. Näinhän oli myös suhteemme aikana. Tietyllä tavalla tällä miehellä on aina paikka sydämessäni, samoin kuin minulla hänen. Silti kertaakaan eropäätöksen jälkeen emme oli harrastaneet seksiä tai tavanneet kahden kesken. Hänen liittonsa toimii nykyään paremmin, puhuvat vaimon kanssa asioista enemmän ja panostavat seksielämäänsä. se on hyvä, haluan että hän on onnellinen.
Itse löysin puoli vuotta salasuhde-eroni jälkeen nykyisen mieheni, joka on unelmieni täyttymys. Vapaa, seksuaalinen, kiinnostunut samoista asioista kanssani. Suhteemme on myös vapaa, molemmilla olis halutessaan lupa olla myös muiden kanssa, mutta toistaiseksi tarvetta ei ole ollut. Tämä vapaus sopii molemmille hyvin, sillä tämä parisuhde ja sielunkumppanuus kestää loppuelämämme.
Ap:lle voimia ja tsemppiä, jokaisen tarina on erilainen, jokaisen on käytävä oma polkunsa ja kuunneltava itseään. Tällaisissa asioissa usein löytyy tuomitsijoita ja leuanrepijöitä, mutta vain omaa sydäntäsi kuuntelemalla voit rakentaa omannäköisesi elämän. Pystyt siihen kyllä. <3