olen niin vihainen kaverini lapselle :(
Ihan itketyttää.
Olin keittiössä laittamassa meille kahvia ja kaverillani oli kaksi lasta mukanaan. Kaverini lähti keittiöstä, huikkasi vaihtavansa vaipat vauvalle. Muutamaa minuuttia myöhemmin näin että hänen n. 3 vuotias lapsensa oli olohuoneessamme ja avanut kirjahyllyn ovet, repinyt siististä rivistä osan valokuva-albumeista ja repinyt niistä valokuvia. Minulla on ollut siististi kymmeniä albumeja kaapin sisällä, täynnä satoja valokuvia. Osa niistä kymmeniä vuosia vanhoja, jopa 1940-luvulta saakka. Nyt kymmeniä valokuvia rikki revittyinä.
Olin tyhmä, itselläni kun ei ole vielä lapsia, en tajunnut mitä tuhoa 3v. saa aikaan. Tosin kaverini on aina itse huolehtinut lapsista, enkä ole ollut mukana " kasvattamassa" ja komentamassa.
Surkea olo, niitä kuvia ei saa enää mitenkään takaisin filmeiltä. Olisi edes rikkonut jotain astioita tai melkein mitä tahansa muuta, mutta että valokuvia :(
Kommentit (92)
Olenko sitten poikkeus, kun arvostan korkealle isovanhemmistani otetut kuvat (vauva, sukujuhla, kihlajais, hää..) vuosikymmenten takaa. Samaten uudemmatkin, jopa omat vauvakuvani ovat nyt entistä tärkeämpiä, kun niitä ei ole niin paljon kuin nykypäivän digikamera-aikaan.
Haluatko nyt pelastaa valokuvasi, vaiko vaan parkua asiaa...? Et saa valokuviasi parkumalla kuntoon, etkä sillä, että murjotat pienen lapsen teoista, mutta saat ne kuntoon, kun lopetat parkumisen ja menet ja hommaat ne kuntoon. Ole nyt vaan jo aikuinen.
Ykkösenä olivat tietysti omaiset, mutta kärkeen tulivat myös valokuvat. Itse ajattelen samoin: ensin lapsi, sitten ukko, sitten valokuvat ja lopuksi tärkeimmät paperit.
Joku puolitoistavuotias olisi eri juttu. Ja kyllä minäkin vähän aikaa parkuisin ap:n lailla. Mutta onneksi kuvat saa todennäköisesti korjattua, tietokoneilla tehdään nykyisin ihmeitä.
Silti, jos itse olen kylässä ja sanon meneväni vessaan tai vaipanvaihtoon tms, ystäväni vahtii lastani. Lapsettomalle varmasti sanon erikseen: " menen vessaan, katsotko x:n perään" . En myöskään itse jättäisi kylässä olevaa pikkuista puuhailemaan ja lähtisi kahvinkeittoon.
Itselleni tuli nyt kova työ. Korvaamisesta ei siis ollut oikeastaan puhettakaan, kun äiti vaan tokaisi " sähän osaat käyttää tietokonetta, kyllä kai sä nyt osaat tutut kuvat korjata"
Vierailija:
Itselleni tuli nyt kova työ. Korvaamisesta ei siis ollut oikeastaan puhettakaan, kun äiti vaan tokaisi " sähän osaat käyttää tietokonetta, kyllä kai sä nyt osaat tutut kuvat korjata"
Nimittäin oon ite tehnyt duunia ikuisuudet www-alan suunnittelijana ja päivittäin tekemisissä " tietokoneen ihmeiden" kanssa eikä tullut mieleenkään että valokuvat voisi korjata tietokoneella. Käsittämätöntä että ystävä-äiti jonka lapsi on just rikkonut rakkaat kuvat muka vetäisi tällasen hihasta.
Ihan hyvin suunniteltu juttu kyllä.
Mitä en ymmärrä, on kaverisi suhtautuminen.
Jos tämä tai vastaavaa tapahtuisi meillä, en varmasti koskaan pystyisi antamaan anteeksi, siis kaverin käytöstä.
revittyjä kuvia?
Jotenkin tää kuulostaa monesta kohtaa uskomattomalta. A) Kahden lapsen äiti ei jaksa tuoda leluja lapsettomalle kylään mennessään B) Kahden lapsen äiti ei sillä kuuluisalla perssilmälläkin tarkkaile toisen ipanan tekemisiä vaihtaessaan vaippaa C) Äiti käyttää _niin_ kauan aikaa vaipan vaihtoon, että toinen ehtii repimään kymmeniä kuvia D) Äiti ei kuule pienemmästäkin äänestä, että ipana on kaapeilla E) tai edes ihmettele sitä hiljaisuutta ja hälytyskellot soi.... Tässä nyt muutama seikka joka tuli mieleen.
Mä en edes tässä keskustelussa ole kertonut millainen lapsen äidin käytös oli ja silti te olette minun kimpussani.
Ja voi hyvää päivää te jotka morkkaatte ap:tä!
Kaksivuotiaalla on jo käsitys oikeasta ja väärästä, joten kolmevuotiaan kanssa ei tarvitse edes pohtia asiaa!
Ihan hävettää sen äidin puolesta, hänhän on vastuussa omasta lapsestaan!
Valokuvat ovat tärkeitä ja kukaan niitä ei voi vähätellä. Restaurointi voi onnistua, on kallista eikä tietenkään vastaa alkuperäisiä!
Nyt testaat kuinka hyvä ystävä ystäväsi oikeastaan on. Kotivakuutus avuksi ja omavastuu lapsen äidin maksettavaksi!
Halaus ap:lle!
EI OLLUT SINUN VASTUULLA LAPSEN VAHTIMINEN!
koska, vauvasta asti olen aina kieltänyt että vieraissa paikoissa ei avata kaappeja. ei edes mummolassa, vaikka nehän antais tehdä mitä vain.
itse jos olisin sinulle sanonut että katsotko tuon perään, odottaisin vastauksen sinulta esim. joo. ja näin ollen vastuu siirtyisi sinulle.
ja palautuisi minulle kun olisin taas näköpiirissä.
kuvittelisin että saisin rauhassa pestä vauvan pyllyn. vieraissa paikoissa sekin on taidetta, joku vetää herneet jos tapettiin menee tippa vettä, tai kikkare kakkaa jää viemärin reiän pieleen roikkumaan. mielellään kun pitäisi siitä vauvastakin huolta niin ettei siihen satu kiireessä.
jos taas minulle jätetään muiden lapsia " silmällä pidettäväksi" , sen todella teen, pyydän vaikka tulemaan keittiöön " avuksi" (siis näkösälle) jos laitan kahvia tms.
harmittelisin kuviasi, toruisin lastani, ja tuntisin syyllisyyttä piiiitkään. :( koska vaikka siirtäisin " vastuun" kenelle vain voi vain äiti tietää sen tunteen..