Itsemurha.
Olen pahasti masentunut ja tunne-elämältäni epävakaa. Tunnen tyhjyyttä ja yksinäisyyttä. Kaksi lasta, joita en tapaa.
Miten minun kannattaa tehdä itsemurha?
Kommentit (109)
Mitä jos alkaisit hoitamaan itse itseäsi taiteen, musiikin tms. luovan toiminnan avulla? Saisit ehkä luotua kadotetun yhteyden itseesi ja sisimpääsi? Mitä menetettävää sinulla tuossa muka enää on? Kokeile rohkeasti jotain uutta ja vaikka hulluakin, kuhan et satuta ketään. Ala arvostamaan itseäs silleen et katot mitä laitat suuhus, että se on ravitsevaa ja terveellistä ruokaa sun rakkaalle keholles.
Nää muut masentuneet ei anna sulle kovin hyviä neuvoja, eli osa kommenteista kannattais kyllä jättää omaan arvoonsa. Vain sairas mieli kehottaa ja kannustaa toista ihmistä itsemurhaan.
järkkyä kirjoitti:
Nää muut masentuneet ei anna sulle kovin hyviä neuvoja, eli osa kommenteista kannattais kyllä jättää omaan arvoonsa. Vain sairas mieli kehottaa ja kannustaa toista ihmistä itsemurhaan.
Itsemurhaan yllyttävät eivät ole masentuneita vaan ilkeitä, paskoja ihmisiä, jotka omasta mielestään ovat masentuneen yläpuolella naureskelemassa toisen tuskalle.
Ihmisten kyky empatiaan on kadonnut, asiat nähdään mustavalkoisina, aina pitää itsekeskeisesti päteä ja "neuvoa" muita vaikka ei tiedä asiasta mitään.
Masennus ikävä kyllä lisääntyy vielä tulevaisuudessa: asenteet, arvot ja vaatimukset on tässä yhteiskunnassa aivan perseestä ja tämä ajaa ihmiset ahtaalle!
Vierailija kirjoitti:
kiitos kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda itsemurha. Laita elämäsi ja välit lapsiisi kuntoon. Haudassa ehdit kyllä maata mut elä tämä elämä nyt vaa ekaks loppuun. Kenenkää elämä herkkua oo, tässä sitä kaikki kuljetaan koko elämänkaari ylä-ja alamäkeä, mutkiakin piisaa. Älä jumalauta luovuta!!
Tyyppi on mt-ongelmainen yhteiskunnan elätti..
Musta sen on aika mennäMulla on hyvä koulutus. Masennuksen takia työsopimuksia ei jatketa.
Muuten olet oikeassa.
ApAhaa työttömyys edessä...ruikuti ruikuti
Toisten vessoja pesemään vaan...senkin tuleva loinenVoisitko tulostaa tekstin jonka kirjoitit ja mennä terapeutin puheille selvittämään miksi olet niin julma ja epäempaattinen ihminen. Kiitos.
Minä en ole vammauttamassa rekkakuskia
Minä en ole hylännyt pieniä lapsianiRekkakuskille on kova paikka olla toisen kuolemaan osallinen, vaikka ei itse sille mitään voi. Siinä voi mennä työkyky kokonaan. Itse tunnen rekkakuskin joka ei enää pystynyt työhönsä sen jälkeen, kun joku tahallaan ajoi nokkaan.
Jos oikeasti haluaa kuolla, pitää asia hoitaa niin, ettei siihen sotke sivullisia.
Siinäpä hyvä neuvo. Harvassa on joiden kuolema ei liikuta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita 112, jos luulet oikeasti tekeväsi itsemurhan. Pääset sairaalaan ja ammattiavun piiriin (mitä se sitten sinun kohdallasi tarkoittaa: tutkimuksia (poissuljetaan esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö tarvittaessa, lääkitystä, terapiaa, avohoitoa yms. mahdollisuus saada jos tilanne on paha).
Masennus on sairaus, käsittele sitä sairautena. Ei ole sinun vikasi, että olet sairastunut. Siitä ei myöskään parannuta yön yli, tärkein tieto kuitenkin on, että siitä parantuu jos on siihen valmis. Keskusteluapua voit pyytää myös ystäviltä, jos niitä on.
Lähipiiristä kokemusta vakavasta masennuksesta ja kaksisuuntaisesta..
Sut pistetään täyteen rauhoittavia...jakun pääset pois joudut asunnottomaksi ja kuolet kuitenkin KYLMÄÄN
Rauhoittavia annetaan reilusti, niiden tarkoitus on antaa myös kehon levätä. Fyysinen ja psyykkinen kulkee käsi kädessä. Vaikeasti masentuneen keho ei välttämättä ole saanut kunnon unta pitkään aikaan.
Kun pääset ulos, sinulla on hoitosuunnitelma jatkoa ajatellen.
Hoitosuunnitelma= aivopesu ja pakottaminen lääkehoitoon ja kuntouttavaan työtoimintaan. Lopputulos= näytät ehkä terveeltä.
Vierailija kirjoitti:
Minkäs laisia harjoittelupaikkoja masentuneet saa?
ei ne yrittäjät mitään hyväntekijöitä oo
Kuntoutus- ja harjoittelupaikkoja on kyllä, kun osaa hakea. Pitää hankkia ensin itse apua itselleen, ei sitä kukaan tule kotiin antamaan.
Vierailija kirjoitti:
Hirtä itsesi jonnekkin varastoon jossa voit roikkua useamman päivän ennen kuin joku huomaa. Mutta kuitenkin sellaiseen varastoon jossa joku huomaa että olet hirttäytynyt.
Muista, ensin köysi kunnolla kaulan ympäri ja hyppäät jakkaralta alas. Joku metrin puotus ois täysin varma. Puolesta metristä voi vielä jäädä tuurilla henkiin jos joku löytää liian aikaseen.
Elä jätä liian isoa sotkua siivottavaks. Muista kirjottaa testamentti ja jättää asuntoon talteen että tavarat löytää oikean osoitteen.
Hyi htti sinua.
Ota D- ja B-vitamiinia ja rakenna uusi elämä vaikka ulkoilun ja telkkuohjelmien varaan. Jätä ihmisten vali-jutut omaan arvoonsa ja elä omaa elämääsi etsien vaikka väkisin mukavia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita 112, jos luulet oikeasti tekeväsi itsemurhan. Pääset sairaalaan ja ammattiavun piiriin (mitä se sitten sinun kohdallasi tarkoittaa: tutkimuksia (poissuljetaan esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö tarvittaessa, lääkitystä, terapiaa, avohoitoa yms. mahdollisuus saada jos tilanne on paha).
Masennus on sairaus, käsittele sitä sairautena. Ei ole sinun vikasi, että olet sairastunut. Siitä ei myöskään parannuta yön yli, tärkein tieto kuitenkin on, että siitä parantuu jos on siihen valmis. Keskusteluapua voit pyytää myös ystäviltä, jos niitä on.
Lähipiiristä kokemusta vakavasta masennuksesta ja kaksisuuntaisesta..
Sut pistetään täyteen rauhoittavia...jakun pääset pois joudut asunnottomaksi ja kuolet kuitenkin KYLMÄÄN
Rauhoittavia annetaan reilusti, niiden tarkoitus on antaa myös kehon levätä. Fyysinen ja psyykkinen kulkee käsi kädessä. Vaikeasti masentuneen keho ei välttämättä ole saanut kunnon unta pitkään aikaan.
Kun pääset ulos, sinulla on hoitosuunnitelma jatkoa ajatellen.
Hoitosuunnitelma= aivopesu ja pakottaminen lääkehoitoon ja kuntouttavaan työtoimintaan. Lopputulos= näytät ehkä terveeltä.
Mistä tiedät? Aina kannattaa yrittää. Parempi vähä apu kuin ei mitään
Muista, että sinä olet ihminen. Olet paljon enemmän kuin vain mielesi tuote, ajatuksesi tai yhteiskunnan hyödyke. Meidät aivopestään hyödyttämään yhteiskuntaa ja tehokkuusvaatimuksilla yritetään kai tappaa ihmisyys. Ja tehtävässä ollaan onnistuttu kun saadaan toiset "hyödykkeet" potkimaan maassa makaavia, jotka eivät meinaa pysyä oravanpyörän kiihtyvässä tahdissa. Ei ne potkijat ole itekään onnellisia, vaan kasvattaneet itselleen jonkun kovan kivikuoren, jonka alla saattaa piillä ihmisyys, masennuskin ehkä. Tai sitten ei, voi olla että ne on susia ihmisten vaatteissa. Kaikki ei ole sun ystäviä tai halua edes hyvää sulle, kannattaako sellaisten neuvoja kuunnella tai edes kysellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitä. Missä ikinä oletkin, soita valtakunnalliseen kriisipuhelimeen ja puhu kaikki auki. Sen jälkeen noudata neuvoja, mitä kriisityöntekijä ikinä sanookin arvioidessaan sun tilanteen. Jos sanoo että soitat nyt häkeen tai hakeudut päivystykseen, teet niin. Sieltä vaikka osastolle lepäämään, ja pyrit psykoterapiaan lopulta. Jos osastojakso, mikään psykiatrian poli tai terapia ei parin vuoden päästä auta ja olo on edelleen yhtä paha, sit en tiedä mitä sanoa. Tiedän kyllä tunteen. T. Masentunut, ahdistunut ja paniikkihäiriöinen
Osastolta kodittomaksi..spurgut panevat sua rappukäytävässä p..seen
Ilmoitin sut asiattomaksi.
Tämä on tavallaan totta.
Olin osastolla muutaman päivän ja yksityisyys meni muiden potilaiden takia. Pitäis vaihtaa paikkakuntaa, jos haluaa hörhöt ympäriltä. Haitat meni hyödyn edelle  aika kirkkaasti. Ainakin jos kokemus ei jalostu eduksi jota on vaikea uskoa. Hajosin vaan lisää.
En kannusta itsemurhaan. Sen sijaan varaisin ajan lääkärille, mutta jostain muusta syystä. Sillä tapaamisella kertoisin matalasta mielestä, itsemurhayrityksistä ja muusta tilanteeseesi liittyvästä. Näin pääset systeemissä eteenpäin. Jos sinulla on joku tuttu tai sukulainen, johon luotat, ota yhteyttä. Kerro lyhyesti, että sinulla on vaikeaa ja tarvitsisit tukea. Kaikesta ei tarvitse jaksaa avautua, mutta vähäkin puhuminen ja toisen ihmisen läsnäolo helpottavat siinä hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kuitenkin mieluummin hakisit ammattiapua ja keskustelisit asiasta jonkun kanssa.
Tämä kiinnostaa minua, joka olen myös tunne-elämältä epävakaa, toistuvasti masentunut ja lisäksi diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Haluaisin vain kuolla.
Menen heti hakemaan apua, kun vaan kerrotte, mistä sitä saa. Onko teillä omakohtaista kokemusta, miten apua saa? Milloin ja mistä haitte ja saitte sitä?
Vierailija kirjoitti:
En kannusta itsemurhaan. Sen sijaan varaisin ajan lääkärille, mutta jostain muusta syystä. Sillä tapaamisella kertoisin matalasta mielestä, itsemurhayrityksistä ja muusta tilanteeseesi liittyvästä. Näin pääset systeemissä eteenpäin. Jos sinulla on joku tuttu tai sukulainen, johon luotat, ota yhteyttä. Kerro lyhyesti, että sinulla on vaikeaa ja tarvitsisit tukea. Kaikesta ei tarvitse jaksaa avautua, mutta vähäkin puhuminen ja toisen ihmisen läsnäolo helpottavat siinä hetkessä.
Työpaikalta työterveyshuollosta saa vain saikkua. Julkiselta sairaanhoitajan keskustelutuokion kerran kuukaudessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
järkkyä kirjoitti:
Nää muut masentuneet ei anna sulle kovin hyviä neuvoja, eli osa kommenteista kannattais kyllä jättää omaan arvoonsa. Vain sairas mieli kehottaa ja kannustaa toista ihmistä itsemurhaan.
Itsemurhaan yllyttävät eivät ole masentuneita vaan ilkeitä, paskoja ihmisiä, jotka omasta mielestään ovat masentuneen yläpuolella naureskelemassa toisen tuskalle.
Ihmisten kyky empatiaan on kadonnut, asiat nähdään mustavalkoisina, aina pitää itsekeskeisesti päteä ja "neuvoa" muita vaikka ei tiedä asiasta mitään.
Masennus ikävä kyllä lisääntyy vielä tulevaisuudessa: asenteet, arvot ja vaatimukset on tässä yhteiskunnassa aivan perseestä ja tämä ajaa ihmiset ahtaalle!
Tämä!
Meillä työpaikallakin selkäänpuukotusta, kieroilua, esimiehelle kielimistä. Uuvuin herkkänä ihmisenä yhä pahemmin.
Ap
Ja jotkut näistäkin kommenteista ovat tottatosiaan kamalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kuitenkin mieluummin hakisit ammattiapua ja keskustelisit asiasta jonkun kanssa.
Tämä kiinnostaa minua, joka olen myös tunne-elämältä epävakaa, toistuvasti masentunut ja lisäksi diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Haluaisin vain kuolla.
Menen heti hakemaan apua, kun vaan kerrotte, mistä sitä saa. Onko teillä omakohtaista kokemusta, miten apua saa? Milloin ja mistä haitte ja saitte sitä?
Julkiselta tai yksityiseltä terveydenhuollon pisteeltä?
Ymmärrän sinua hyvin. Itse olin jo luovuttamassa vuosia sitten, vaikka vasta nuori olen. Jos joku olisi lääkkeet käteen antanut tai aseen ei minua enää täällä olisi. Itsellä toiset ihmiset ovat niin paljon aiheuttaneet pahaa, että tuntuu välillä että olen mennyt ihan hajalle. Nyt nämä ikävät ajatukset vainoavat aina välillä ja ajattelen aina, että katsotaan kuitenkin eteenpäin. Itsellä on ollut typerä ajatus, että kun elämä menee aivan "väärin" kaikilta osin niin peli on jo menetetty. Nyt olen vihdoin ymmärtänyt, että toivoa on. Tutun hautajaiset olivat paha tilanne, kun silloin tuli "kuolema" niin lähelle. Pappikin sanoi puheessaan, että me kaikki synnytään ja kuollaan ja sitten jokainen voi kohdallaan miettiä miten se niiden väliin jäänyt elämä on omalla kohdallaan mennyt. Ja pitäisi pyrkiä elämään se jäljellä oleva elämä mahdollisimman hyvin. En ole uskonnollinen, mutta kyllä tuo silti kosketti.
Mä olen koittanut pysyä hengissä mun vanhempien tähden. En halua tuottaa surua kenellekkään. Olen jo yli 10 vuotta kamppaillut toistuvan masennuksen/ahdistuksen kanssa. Välillä ollut hyviä kausia, mutta aina tä paska vaan uusiutuu. Olen menettänyt työkykyni lähes täysin ja elämä tuntuu kidutukselta josta haluaisin jo pois. Mutta toistaseks pakko vaan kituutella.
Hirtä itsesi jonnekkin varastoon jossa voit roikkua useamman päivän ennen kuin joku huomaa. Mutta kuitenkin sellaiseen varastoon jossa joku huomaa että olet hirttäytynyt.
Muista, ensin köysi kunnolla kaulan ympäri ja hyppäät jakkaralta alas. Joku metrin puotus ois täysin varma. Puolesta metristä voi vielä jäädä tuurilla henkiin jos joku löytää liian aikaseen.
Elä jätä liian isoa sotkua siivottavaks. Muista kirjottaa testamentti ja jättää asuntoon talteen että tavarat löytää oikean osoitteen.