”En ole koskaan harrastanut seksiä...” – Merja, 42, kertoo, mitä miesten kanssa tapahtuu kerta toisensa jälkeen

Voisin ns opetusmielessä käydä

antamassa tälle pudokkaalle munaa.

Kyllä se siitä persoontuu, kun saa kunnon kyitiä

Toivottavasti minulla ei ole sama kohtalo. Nyt en ainakaan edes kaipaa seksiä, mutta ehkä sitten joskus. Tietysti toivoisin, että olisin itsekin sellainen "normaali" ihminen, enkä tällainen outo hyypiö. Silloin kaikki ehkä menisi helpomman kautta. Mutta ehkä minuakin onnistaa. Omaan tilanteeseen on varmasti oma luonne ja myös huonot kokemukset syynä. Olen saanut kokea niin paljon kaikkia ikävää molemmilta sukupuolilta. Mutta pitää ajatella, että nämä eivät olleet mitään "miehiä ja naisia" vaan keskenkasvuisia kakaroita, joille oli ilo tehdä toisen elämästä helvettiä. Toisaalta en tiedä yhtään miten miesten kanssa kuuluu "toimia" ja hämmentyisin varmaan huomiosta. Vaan yksi  poika on ollut minusta kiinnostunut, mutta senkin tilaisuuden pilasin itse kun olin niin arka. Hänkin on nyt jo kuollut, kamalaa kun sellainen "aurinko" lähti täältä niin aikaisin. Välillä haluaisin olla "tavallinen" ihminen, jonkun mielestä olen varmaan sitä, mutta itse tuntuu, että olen ihan jostain eri planeetalta ja pärjään vain muiden "outojen" kanssa.Se on varmaan myös iso ongelma, että miten pystyn luottamaan toiseen olematta kuitenkaan liian sinisilmäinen, kun itsellä on taipumus kallistua toiseen ääripäähän. Sori tästä höpinästä :)

Toisille yksin eläminen voi olla valinta, he eivät valita siitä. Edesmennyt kummini eli yksin. Ei vaikuttanut mt-ongelmaiselta. Oli ystäväpiiri, matkustelua, harrastuksia ja koiria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nykyisin en edes käy ulkona."

No ei sitten pidä ihmetellä jos ei ole ketään. Ei ne kotoa tule hakemaan.

Luitko juttua?

Tuollainen tilanne on valtava häpeän aihe ja taakka hartioilla. Tietyn pisteen jälkeen ihminen luonnostaan vetäytyy kuoreensa, kun ei kykene selittämään tilannetta itselleen saati sitten toisille. Epäilys ihmisten ymmärtämättömyydestä on niinkyllä suuri, että ei yksinkertaisesti uskalleta laittaa itseä avoimeksi mahdolliselle satutukselle.

No tartteeko sitä nelikymppisenä impenä ensimmäiseksi treffeillä alkaa toitottaa että mää muuten oon neitsyt. Mitä jos olisi siitä hiljaa?

Ei tietenkään tarvi. Siltikin se ajatus omasta poikkeavuudesta on aina läsnä ja vaikuttamassa käytökseen. Sinulla pitää olla selitys/valhe valmiina, jos entiset seurustelut ja muut liittyvät asiat tulevat treffeillä esiin keskusteluissa. Vaikea yhtälö ratkaistavaksi.

Ja kyllähän se puheeksi tulee, ennemmin tai myöhemmin. Jostain syystä se pitkän ja vakavan parisuhteen puuttuminen on päälle kolmekymppisellä melkoisen mittainen miinus ja karkottaa muuten potentiaaliset miehet. Tuntuu ihan järjettömältä, että pitäisi valehdella itselleen menneisyys jotta se ei tuhoaisi myös tulevaisuutta. 

N41

Tämä! 

"Sinulla ei ole lapsia".

- "juu, ei ole". 

"Etkä niitä haluakaan?" 

- "Tykkään lapsista ja haluaisin omiakin"

"Aaa, exäsi ei niitä halunnut... ymmärrän".

- "ei, kun... ei ihan niinkään, ei ole tullut sellaista mahdollisuutta tähän mennessä"

"Okei, toisella oli lapset hankittuna eikä halunnut uusperhettä?" / "Etkö ole ollut niin pitkässä parisuhteessa, jossa lasten hankkimista on pohdittu? "/ Joku muu tarkentava kysymys

- "tuota noin.... ei ole ollut niitä parisuhteita...."

Seuraa syvä hiljaisuus ja miehelle tulee kiire jonnekin. 

Itse kuittasin lapsettomuuden sanomalla ettei ole sopivaa miestä osunut kohdalle, eikä tarkentavia kysymyksiä kukaan esittänyt. En tosin ikinä myöskään myöntänyt kokemattomuuttani jos joku aiemmista seurusteluista kysyi, vaan vastasin jotain ympäripyöreää tapailusuhteista...

Ympäripyöreät tapailusuhteet on vielä pahempi kuin kokemattomuus. Toki kumpikaan ei ole hyvä asia, mutta kokemattomuus on naisella pienempi paha.

Höpö höpö, ei pari tapailusuhdetta tarkoita että kyseessä olis joku jakorasia. Ainakaan normaalit miehet ei niin ajattele.

Ei tietenkään. Siinä kuitenkin on melkoinen ero onko niitä tapailusuhteita oikeasti pari vai pari per vuosi jos sinkkuutta on takana vaikka kaksikin vuosikymmentä. Toisaalta jossain kepeässä tapailusuhteessa harvemmin on vielä edes tarvetta harrastaa seksiä.

Mitä siinä "kepeässä tapailusuhteessa" sinun mielestä tehdään jos ei harrasteta seksiä? :'D Pidetään kädestä kiinni ja jutellaan säästä? 

Vierailija kirjoitti:

Tämä juttu on aivan kuin minusta kirjoitettu, paitsi ettei minulla ole aspergeria. Olen saman ikäinenkin. En ole koskaan ollut edes treffeillä koska kukaan ei ole pyytänyt. Ja itse en ujona ja epävarmana koskaan uskaltaisi lähestyä miehiä. Ainoat mehet jotka minua ovat baarissa lähestyneet, ovat olleet niin humalassa etten ole kunnolla saanut selvää heidän puheestaan. Voi siis olla etteivät he edes ole olleet minusta kiinnostuneita vaan kysyneet jotain ihan muuta :D Mutta niin nirso olen kuitenkin ollut että näiden kaatokännissä olevien mukaan en ole lähtenyt.

Heh, olen saattanut olla yksi noista umpihumalaisista aloitteen tekijöistä. Olen aivan liian ujo lähteäkseni jututtamaan ketään naista ennen kuin on tosi kovat promillet rohkaisuna alla, ja noinhan siinä yleensä käy... Mutta on tuo kuitenkin parilla kaverilla aikanaan toiminut, umpihumalaisesta baaripokauksesta parisuhteeksi. Kun en enää oikein jaksa tuota ottamistakaan enää, niin hiljaiseksi on mennyt kaikki yritys omalta osalta.

Nuorempana olisi ehkä ollut jotain tsänssejä muutenkin, mutta olin toivottoman huono ymmärtämään mitään naisten hiljaisia vinkkejä. Jos joku katseli pitkään silmiin oppilaitoksen ruokapöytien yli tai hymyili toistuvasti kivasti vakibussin penkistä, niin se ei soittanut mitään kelloja (niin varmaan tekevät kaikille). Nykyään taas kun kukaan ei enää katso silmiin tai hymyile samaan tapaan, niin negaation kautta tajuaa, että se henkilökohtainen "parasta ennen" oli ja meni, ja nuo jutut eivät olleetkaan ihan sattumaa. 

Merjalla on kyllä ihan hyvät mahdollisuudet löytää mies koska hänen ikäisiään ja vähän vanhempia eronneita alkaa löytyä enenevässä määrin.

Jos pitää kunnostaan huolta ja osaa käyttäytyä sivistyneesti niin ei pitäisi olla ongelma.

Minä voisin mennä nussimaan sitä Merjaa koska minullekaan ei koskaan ole kukaan antanut seksiä eli minäkin olisin kokematon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutisessa kerrottiin että tällä naisella on asperger.

Tavallaan ymmärrän että voi olla normaalille raskasta kun aspergerihminen pitää pitkiä monologeja kiinnostuksen kohteistaan jotka välttämättä ei toista kiinnosta.

Introvertit ovat hyviä kuuntelijoita ja jos kiinnostuksen kohde on yhteinen kuuntelee mielellään. Kuulostaa muuten todelliselta kilttinaiselta mutta on lisääntymistä ajatellen liian vanha. Yksikään mies ei ole pahoillaan jos ihastus kuiskaa ensimmäisellä kerralla korvaasi olevansa neitsyt .

Tämä ei pidä paikkaansa. Itse olen pelästynyt ja luopunut koko jutusta, kun nainen kesken hitaan tanssin kuiskasi: "Mä olen muuten neitsyt". Se loppui saman tien siihen. (Sori, jos satut lukemaan tätä)

Taustaa: olin itse n. 20v ja nainen saman ikäinen. Tiesin naisen seurustelleen yli 6kk yhden miehen kanssa, tiesin myös naisen olevan uskovainen.

Johtopäätös: Jos tuon mukaan lähtee, niin luultavasti naimisissa vasta saa. Se taas ei ole minun juttuja.

Haha, nainen oli joko mielisairas tai olet nähnyt unta. 

Miksi ihmeessä kukaan alkaisi tanssiessa avautua neitsyydestään. 

En ole se, joat edellä kommentoit, vaan väljäkö sillä. Mä luulen, kun en tietääkään voi, että nainen voi kertoa hyvinkin paljastaa perikymppisenä "herkällä hetkellä" kuten vaikka kesken yhteisen hitaan tanssan paljastaa ja avoimesti kertoa olevansa neitsyt. -Ei sen tarvitse merkitä sitä, että "olen muuten kiinnostunut seksistä vasta papin aamenen jälkeen" Vaan se voi olla yhtä hyvin uskoutuminen ja luja luottamuksen osoitus. Ta ainakin itse olsin ollut otettu, jos joku parikymppinen nainen olisi moisen kertonut minulle.

Se olisi myös mahd. helpottanut oloani ja rohkaissut mahd jatkamaan naiseen tutustumista; olinhan tulloin itsellänikin poikuus tallella, enkä osaa sitä pitää edes mitenkään erikoisena asiana. Vaikka en kyllä asiaa kenellekään naiselle tuolloin osannut tai halunnut kertoa.

Mutta naisen kertomisen neitsyydestään voinee tulkita minusta, niin että en ole varma, miten tässä pitäisi edetä (, mutta edetäänhän yhdessä) - tai anna anteeksi minun pieni kömpelyyteni, näytä sinä tietä. 

Miehelle poikuuden tunnustamienn saattaa olla kovempi kokemus. - Koska jostain syystä edelleen kohtaa turhauttavan usein sitä, että miehen oletataan tai toivotaan olevan kokenut ja vastaavasti naisen neitsyt tai ainakin vähemmän kokenut. - Nuori mies, jolla vaihtuu useahkosti tyttösytävät saatetaan jopa kokea ihailtuna sankarina, joka pyörittää naisia mennen tullen kun taas nuori ja samanikäien nanien, jolla poikaystävät ja /tai mies seuralaiset vihtuvat verraten taajaan, saatetaan edelleen leimata "kevyt kenkäiseksi" tai jollain paljon loukkaavammalla ilmaisulla, jollla siis viitataan kaikkea muuta kuin ihailtavaan käytökseen/ -naisen olemukseen. 

Lähde opiskelemaan sitä mistä nyt kieltäydyt mahtipontisesti, niin ei tarvitse enää 45-vuotiaana enää pyrkiä alan opintoihin :-).

Toivoisin todella, että ihmiset hieman laajentaisivat ajatusmaailmaansa, ja alkaisivat uskoa että osa meistä naisista todellakin jää ilman seksiä, romantiikkaa, parisuhdetta, kaikkea sitä "normaalia".

Olen itsekin 35v, ei traumoja tai mt-ongelmia, ihan tavallinen nainen jolla tavistyöpaikka ja laaja ystäväpiiri. Kun ei löydy kiinnostunutta miestä, niin ei löydy. Ei se kenenkään vika ole - mutta en minä todellakaan ole mikään yksisarvinen.

Se paneminen ei ole kaikki kaikessa. Itse olen hyvä itsetuntoinen komea mies, enkä ole koskaan pannut ketään naista. Miksi olisin?

Sanoisin Merjalle että häntä pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä, ei tämä eämä tästä paremmaksi muutu.

t. mies 41v neitsyt

Vierailija kirjoitti:

Mutta naisen kertomisen neitsyydestään voinee tulkita minusta, niin että en ole varma, miten tässä pitäisi edetä (, mutta edetäänhän yhdessä) - tai anna anteeksi minun pieni kömpelyyteni, näytä sinä tietä. 

tai sitten vielä pari vaihtoehtoa

- en harrasta yhdenyön juttuja, mutta seurustelukumppani kelpaa (jos olet muulla mielellä, niin etsi joku muu)

- haluan kokea ekan kertani, mutta en sitä riskiä, että juokset kämpiltä nauraen pois, jos kerron tämän vasta siellä

Vierailija kirjoitti:

Lähde opiskelemaan sitä mistä nyt kieltäydyt mahtipontisesti, niin ei tarvitse enää 45-vuotiaana enää pyrkiä alan opintoihin :-).

Hä? - Mihin sitä nyt sitten pitäsii lähteä "opiskelemaan"? - Mieluummin minä elän ja olen ylpeä poikuudestani kuin alan ajattelemaan ja kuvittelemaan seksin olevan, niin monimutkaista, että alkaisin tai pyrksin ottamaan sitä joltain vaikka sitten väkisin. Tai käyttäisin rahaa "sen" ostamiseen..  Ei siinä, että ei ole harrastanut seksiä tois(t)en ole mitään hävettävää tai tuomittavaa. - Olkoonkin, että seksin puute saattaa toki itseä "hieman" kirvellä ja saada pintaan toisinaan ei niin kauniita ja miellyttäviä tunteita. Tai vaikka seksi on kuitenkin loppu viimein aika arkinen ja tavallinen asia ja samalla, niin kovin "ihmeellinen" - koska pelkästään kuvaamalla, että mitä ihmiset tekevät toisilleen seksin aikana, niin voiko sitä pelkästään järjellä selittää. Tuksin.    

Voin itse tähän nyt tunnustaa, että olen koukussa seksichattiin. Ja olen siis nuori nainen. Siinä joulun jälkeen tein huomion, että sieltä löytyykin myös miehiä (lue poikia)  ja siitä lähtien on ollut pakko lähes päivittäin käydä heitä katselemassa. Se tekee asiasta vielä huvittavan, että en ole rekisteröitynyt käyttäjä joten en voi edes kirjoittaa heille mitään tai edes näe mitä kirjoittavat. Osa ei tästä tykkää, että "ulkoipuolinen" on siellä stalkkaamassa, mutta osa ei näytä välittävän asiasta. Yksi aina nauraa, kun olen häntä varmaan puolituntia ja tiiraillut. Yhdestä olen puolestaan saanut jo ehkä "kaverin", kun aina jaksaa minullekin "puhua" vaikka olenkin tylsä vieras. Hänkin tosin luulee minun olevan joku mies ja voisi olla järkytys, kun totuus paljastusi. Yksi on puolestaan ihan täydellinen ja häntä on pakko käydä katselemassa, vaikka kyllä se varmaan ärsyttävää kun toinen vain katselee tunnin putkeen. Tällainen outo täällä :)

Ei se kumppanin löytäminen todellakaan ole helppoa. Seksiä saa kyllä, jos on edes jotenkin normaalin näköinen nainen. Mutta sellainen seksi ei anna läheisyyttä, rakastettua oloa ja kumppanuutta.

Itse olen ihan nätti 27-vuotias nainen. Ei minussa ole mitään suuria "vikoja". Miesjuttuja on, tapailuja jne, mutta parisuhdetta ei vaan löydy. 19-vuotiaana seurustelin pari vuotta, sen jälkeen kukaan ei ole ollut kiinnostunut seurustelemaan. Aina sama kaava: Kuukausi, pari tapaillaan, sitten mies kertoo ettei halua jatkaa. Ja kyseessä on lähes aina ollut mies, joka kuitenkin haluaa parisuhteen eli ei mikään elämäntapasinkku tms.

En sitten tiedä, miten jotkut löytävät nimenomaan parisuhteen niin helposti. Itse kun en näytä löytävän ainuttakaan miestä, joka olisi halukas parisuhteeseen. Lähinnä ihmetyttää, miten ihan kaikenlaiset naiset löytävät miehiä tuosta noin vaan, ja minulle löytyy vain seksiseuraa.

Ei tuo nyt mitenkään ihmeellistä ole. Mielestäni impeys ja koskemattomuus on kunnia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea, mutta veikkaan että haussa erittäin kokenut, pitkä, isoleukainen, entinen liigakiekkoilija - nykyinen miljonääripankkiiri. 

Veikkaat siis, että nainen ei voi kärsiä seksittömyydestä siinä missä mieskin, ilman että vaatimukset kumppanille olisi mahdottomat? Tässäkin tämä nainen vaikutti olevan pitkälti samantyyppinen kuin tällä palstalla monet naisettomat miehet ovat kertoneet itsestään; estynyt, huono itsetunto, sosiaalisten taitojen ongelmaa, asperger jne.

Se Merjalla kyllä vaatimuksena oli, että säälipanoksi hän ei halua ryhtyä. Se lienee sitten liikaa vaadittu...

No kyllä mä näin veikkaan. 

Niin monenlaiset naiset saavat miehiä, ja vieläpä varsin tasokkaitakin. 

Suurimmalla osalla miehistä ei ole kummoisia kriteerejä seksin harrastamiseen. Monet ovat jopa täysin kaikkiruokaisia. 

Luitko edes koko artikkelia? Tämä kyseinen Merja haluaisi parisuhteen ja lapsia, ei pelkkää irtoseksiä!

Nojuu, mutta harvoin sitä suoraan parisuhteeseen ja lapsia tekemään päädytään. 

Eikä siihen myöskään päädytä irtoseksin kautta. Parisuhdetta haluava mies on ensisijaisesti kiinnostunut löytämään ihmisen jonka kanssa haluaa olla ja viettää aikaa pysyvästi, seksi on sitten osa tätä parisuhdetta.

Irtoseksiä haluava mies on kiinnostunut ainoastaan panemisesta ja siihen kelpaa reikä kuin reikä. Miksi ihmeessä yhdenkään naisen pitäisi haluta olla pelkkä reikä yhtään kenellekään?

Niinpä.

Itse miehenä on itsestäänselvää, että tarpeet voi hoitaa itsekseenkin. Että ei tarvitse väen väkisin kammeta naista mukaan baarista tätä tarkoitusta varten.

Vierailija kirjoitti:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005587854.html

Sääliksi käy.

Ei kaikkia ole tarkoitettu pariutumaan. Eteenkään assyja. Eivät he edes kykene toista ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti minulla ei ole sama kohtalo. Nyt en ainakaan edes kaipaa seksiä, mutta ehkä sitten joskus. Tietysti toivoisin, että olisin itsekin sellainen "normaali" ihminen, enkä tällainen outo hyypiö. Silloin kaikki ehkä menisi helpomman kautta. Mutta ehkä minuakin onnistaa. Omaan tilanteeseen on varmasti oma luonne ja myös huonot kokemukset syynä. Olen saanut kokea niin paljon kaikkia ikävää molemmilta sukupuolilta. Mutta pitää ajatella, että nämä eivät olleet mitään "miehiä ja naisia" vaan keskenkasvuisia kakaroita, joille oli ilo tehdä toisen elämästä helvettiä. Toisaalta en tiedä yhtään miten miesten kanssa kuuluu "toimia" ja hämmentyisin varmaan huomiosta. Vaan yksi  poika on ollut minusta kiinnostunut, mutta senkin tilaisuuden pilasin itse kun olin niin arka. Hänkin on nyt jo kuollut, kamalaa kun sellainen "aurinko" lähti täältä niin aikaisin. Välillä haluaisin olla "tavallinen" ihminen, jonkun mielestä olen varmaan sitä, mutta itse tuntuu, että olen ihan jostain eri planeetalta ja pärjään vain muiden "outojen" kanssa.Se on varmaan myös iso ongelma, että miten pystyn luottamaan toiseen olematta kuitenkaan liian sinisilmäinen, kun itsellä on taipumus kallistua toiseen ääripäähän. Sori tästä höpinästä :)

Hieno kirjoitus!

Mutta lupaathan, että et enää pyytele anteeksi omia ajatuksiasi. Siihen ei ole mitään syytä.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti minulla ei ole sama kohtalo. Nyt en ainakaan edes kaipaa seksiä, mutta ehkä sitten joskus. Tietysti toivoisin, että olisin itsekin sellainen "normaali" ihminen, enkä tällainen outo hyypiö. Silloin kaikki ehkä menisi helpomman kautta. Mutta ehkä minuakin onnistaa. Omaan tilanteeseen on varmasti oma luonne ja myös huonot kokemukset syynä. Olen saanut kokea niin paljon kaikkia ikävää molemmilta sukupuolilta. Mutta pitää ajatella, että nämä eivät olleet mitään "miehiä ja naisia" vaan keskenkasvuisia kakaroita, joille oli ilo tehdä toisen elämästä helvettiä. Toisaalta en tiedä yhtään miten miesten kanssa kuuluu "toimia" ja hämmentyisin varmaan huomiosta. Vaan yksi  poika on ollut minusta kiinnostunut, mutta senkin tilaisuuden pilasin itse kun olin niin arka. Hänkin on nyt jo kuollut, kamalaa kun sellainen "aurinko" lähti täältä niin aikaisin. Välillä haluaisin olla "tavallinen" ihminen, jonkun mielestä olen varmaan sitä, mutta itse tuntuu, että olen ihan jostain eri planeetalta ja pärjään vain muiden "outojen" kanssa.Se on varmaan myös iso ongelma, että miten pystyn luottamaan toiseen olematta kuitenkaan liian sinisilmäinen, kun itsellä on taipumus kallistua toiseen ääripäähän. Sori tästä höpinästä :)

Hieno kirjoitus!

Mutta lupaathan, että et enää pyytele anteeksi omia ajatuksiasi. Siihen ei ole mitään syytä.