Lue keskustelun säännöt.
”En ole koskaan harrastanut seksiä...” – Merja, 42, kertoo, mitä miesten kanssa tapahtuu kerta toisensa jälkeen
Kommentit (292)
En jaksanut kaikkia kommentteja lukea, kun niistä aika vähän tuntui sympatiaa löytyvän. Olen itse 38-vuotias nainen ja löysin "Merjan" kertomuksesta yhtymäkohtia omaan elämääni. En ole koskaan seurustellut, en edes tapaillut ja viimeksi olen ollut treffeillä joskus vuonna 2001 varmaankin. Seksiä olen yhden kerran harrastanut yhden yön hoidon kanssa 18-vuotiaana, kun yritin hankkia sen myötä kokemusta ja kokemuksen myötä itseluottamusta. Oma ongelmani lähtee siitä, että olin noin kuusi vuotta koulukiusattu ja se jätti syvät arvet itsetuntooni. Olen puolet elämästäni ollut täydellisen vakuuttunut siitä, että olen niin ruma, ettei kukaan mies halua minua oikeasti. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Minäkuvani vain on täydellisen vääristynyt ja huonot kokemukset ovat vain lannistaneet lisää.
Teininä paras ystäväni vaihtoi miestä kuin paitaa ja en koskaan ymmärtänyt miten hän onnistui siinä. En edes saanut yhtä ujoa poikaa lähestymään minua. Aikuisena menin epäonnekseni vielä ihastumaan kolleegaani työpaikalla - hän oli varattu ja käytin elämästäni noin 7 vuotta hänen peräänsä haikailuun. En tavannut muita kiinnostavia miehiä töissä tai opintojen parissa. Kaikki vaikuttivat vain lapsellisilta ja epäkypsiltä tämän vanhemman kollegani rinnalla. Kun sitten lopulta tajusin miten hölmö olin, kun hän petti kumppaniaan toisen naisen kanssa ja ymmärsin, etten ollutkaan lopulta merkinnyt niin paljon kuin luulin. Seksiä meillä ei ollut, eikä suudelmiakaan. Kokemattomuuteni tekee sen, etten tee oikein aloitteita, enkä aina osaa vastatakaan niihin. En jotenkin kykene aina havainnoimaan itseäni toisen halun kohteena. Minua. Rumaa ankanpoikasta, jota haukkuivat koulussa niin pojat kuin tytötkin.
Yhtälailla kuin Merjakin voisin varmasti löytää seuraa jos haluaisin. Varsinkin irtosuhteita, mutta mitä enemmän vuosia on kulunut niin sitä enemmän haluan juurikin suhteen, jolla on merkitystä. Että jollain tapaa nämä vuodet yksin tuntuisivat järkeviltä siksi, että tapaisikin sen ihmisen, jota ikään kuin olisi odottanutkin. Lähipiirissä kaikki kaverini tuntuvat aina tapaavan miehiä helpolla ja ei, ei todellakaan Tinderin kautta. Ihailen heidän kykyään myös heittäytyä tilanteisiin. He kävivät nuorempana baareissa nimenomaan hakemassa sitä seuraa ja uskon, että heillä itsetuntokin on aivan eri luokkaa, sillä he ovat tunteneet olevansa seksikkäitä ja haluttuja ja rakastettuja ja kaivattuja. Minä en ole.
Tätä tarinaa voisi jatkaa pidemmällekin, mutta tarkoituksenani oli sanoa, että joskus meillä ihmisillä on elämässämme sellaisia kokemuksia ja henkisiä lukkoja, että niitä ei ole helppoa päästä irti, ja on vaikea myös teeskennellä olevansa kukaan muukaan. Siltä minusta tuntui, kun yritin netin kautta etsiä seuraa. Etten ole tämä ihminen, joka yrittää keksiä jotain sanottavaa ja olla niin kuin muutkin, ja lähinnä lukee deittisivuja koska niin tuleekin tehdä. Mutta joskus kun jotkut asiat eivät vain tunnu oikeilta, niin ne eivät ole sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuo sinulle vastannut ja kirjeenvaihdon kautta tutustunut. Olin nuori silloin ja kirjoittelimme viitisen vuotta. Luota itseesi ja siihen tapaan, joka tuntuu sinusta hyvältä. Luota siihen, että haluat tutustua rauhassa. Pidä kiinni siitä mikä tuntuu oikealta, älä taivu sellaiseen mikä tuntuu pahalta, levottomalta, esineellistävältä ja liian nopealta. Mielestäni olisi kunnioitettavaa ja luottamusta herättävää, jos jopa myöntäisit tämän ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän esitä muuta kuin mitä olet. Nykyiset deittisysteemit vaikuttavat luonnottomilta ja hankalilta kun kaiken pitäisi ilmeisesti tapahtua niin nopeasti. Olisi hyvä etsiä tapa, jossa voi tutustua rauhassa toinen toisensa ajatuksiin ilman että mitään liian henkilökohtaista ja kipeää tarvitsee oksentaa ulos liian nopeasti.
Itselläni on hyvä ja kaunis kokemus perinteisestä kirjeenvaihdosta. Ei ollut mitään kiirettä ja rauhassa tutustuimme toisiimme. Luottamus ja ystävyys kehittyivät vähitellen. Suosittelen tätä tapaa. Voi säilyttää rauhallisuuden eikä tarvitse kiireesti todistella olevansa jotenkin edustavampi kuin onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"fyysisesti tulen helposti raskaaksi"
Mitä ihmettä tua tarkoittaa?
Ongelma on ettei hän lähesty miehiä, hän odottaa että miehet lähestyisi häntä. Miehet tuskin vain mistään tietää että hän haluaa seuraa, luultavasti hänen olemus viestii ettei hän ole kiinnostunut. Ja näin kukaan ei edes yritä. Hän voi olla sellainen kenen seurassa ei ole heti luontevaa olla. Jotkut on helppoja ihmisiä, siis joiden seuraan on helppo mennä, ei ole vaivaannuttavaa, kireää, vaikkei mitään yhteistä olisi, tai puhuttavaa, silti on luontevaa seuraa.
En minä ainakaan edes yrittäisi sellaista miestä kuka kaikin tavoin viestii ettei ole kiinnostunut, kentiäs vielä vähän ärtyneen oloinen jos lähestyy. Kyllä sitä aika nopeaa rauhaan jättää.
Helpointa olisi jos tekisi netti ilmoituksen, jolloin hän jo kertoo miehille että on halukas tutustumaan ja etsii seuraa.
Minä, Merjaa viitisen vuotta nuorempi mies, tein Tinder-profiilin joku aika sitten. En tiedä seuraako siitä ikinä mitään, mutta on myönnettävä sen olevan ei niin positiivisella tavalla jännittävää. Jos tulee match pitää vastakumppani vakuuttaa kiinnostavuudestani, sitten pitää tavata ja sitten ehkä jotain muuta. Ja koko ajan takaraivossa huutaa pakokauhu, epäilys itsestä ja pelko vastapuolen ajatuksista. Ei ole mitään menneisyyden positiivisia kokemuksia joista hakea voimaa pahassa paikassa vaan kaikki on kuin sokkona yrittäisi ajaa autoa.
En edes osaisi esittää. Toki hieman kaartelen ja jätän jotain kertomatta, riippuen vastapuolen suhtautumisesta.
Kyllä minuakin kaveri- tai viestittelypohjalta alkava tapailu kiinnostaisi enemmän, mutta siihen on näin aikuisena enää hyvin vähän tilaisuuksia tai keinoja. Maailma liikkuu niin nopeaan ja kaikki halutaan heti, että siinä tämmöinen vähän hitaammin lämpenevä meinaa jäädä ihmissuhde-Ferrareiden jalkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Uutisessa kerrottiin että tällä naisella on asperger.
Tavallaan ymmärrän että voi olla normaalille raskasta kun aspergerihminen pitää pitkiä monologeja kiinnostuksen kohteistaan jotka välttämättä ei toista kiinnosta.
Päivittäisitkö tietosti aspergerin syndroomasta ennen kuin jakelet tuollaisia "viisauksia", kiitos. Autisminkirjon häiriöt ilmenevät hyvin eri tavoilla eri ihmisissä. Vain jotkut aspergerin syndrooman diagnoosin saaneet pitävät pitkiä monologeja kiinnostuksenkohteistaan. Omalla luokallani ollut aspergerpoika esimerkiksi ei pukahtanut sanan sanaa paitsi silloin kun opettaja kysyi jotain. Joillain autismin kirjolla olevilla ihmisillä oireet taas ovat sellaisia, ettei niitä mitenkään huomaa normaalissa keskustelutilanteessa.
Erään naisen tarina kirjoitti:
En jaksanut kaikkia kommentteja lukea, kun niistä aika vähän tuntui sympatiaa löytyvän. Olen itse 38-vuotias nainen ja löysin "Merjan" kertomuksesta yhtymäkohtia omaan elämääni. En ole koskaan seurustellut, en edes tapaillut ja viimeksi olen ollut treffeillä joskus vuonna 2001 varmaankin. Seksiä olen yhden kerran harrastanut yhden yön hoidon kanssa 18-vuotiaana, kun yritin hankkia sen myötä kokemusta ja kokemuksen myötä itseluottamusta. Oma ongelmani lähtee siitä, että olin noin kuusi vuotta koulukiusattu ja se jätti syvät arvet itsetuntooni. Olen puolet elämästäni ollut täydellisen vakuuttunut siitä, että olen niin ruma, ettei kukaan mies halua minua oikeasti. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Minäkuvani vain on täydellisen vääristynyt ja huonot kokemukset ovat vain lannistaneet lisää.
Teininä paras ystäväni vaihtoi miestä kuin paitaa ja en koskaan ymmärtänyt miten hän onnistui siinä. En edes saanut yhtä ujoa poikaa lähestymään minua. Aikuisena menin epäonnekseni vielä ihastumaan kolleegaani työpaikalla - hän oli varattu ja käytin elämästäni noin 7 vuotta hänen peräänsä haikailuun. En tavannut muita kiinnostavia miehiä töissä tai opintojen parissa. Kaikki vaikuttivat vain lapsellisilta ja epäkypsiltä tämän vanhemman kollegani rinnalla. Kun sitten lopulta tajusin miten hölmö olin, kun hän petti kumppaniaan toisen naisen kanssa ja ymmärsin, etten ollutkaan lopulta merkinnyt niin paljon kuin luulin. Seksiä meillä ei ollut, eikä suudelmiakaan. Kokemattomuuteni tekee sen, etten tee oikein aloitteita, enkä aina osaa vastatakaan niihin. En jotenkin kykene aina havainnoimaan itseäni toisen halun kohteena. Minua. Rumaa ankanpoikasta, jota haukkuivat koulussa niin pojat kuin tytötkin.
Yhtälailla kuin Merjakin voisin varmasti löytää seuraa jos haluaisin. Varsinkin irtosuhteita, mutta mitä enemmän vuosia on kulunut niin sitä enemmän haluan juurikin suhteen, jolla on merkitystä. Että jollain tapaa nämä vuodet yksin tuntuisivat järkeviltä siksi, että tapaisikin sen ihmisen, jota ikään kuin olisi odottanutkin. Lähipiirissä kaikki kaverini tuntuvat aina tapaavan miehiä helpolla ja ei, ei todellakaan Tinderin kautta. Ihailen heidän kykyään myös heittäytyä tilanteisiin. He kävivät nuorempana baareissa nimenomaan hakemassa sitä seuraa ja uskon, että heillä itsetuntokin on aivan eri luokkaa, sillä he ovat tunteneet olevansa seksikkäitä ja haluttuja ja rakastettuja ja kaivattuja. Minä en ole.
Tätä tarinaa voisi jatkaa pidemmällekin, mutta tarkoituksenani oli sanoa, että joskus meillä ihmisillä on elämässämme sellaisia kokemuksia ja henkisiä lukkoja, että niitä ei ole helppoa päästä irti, ja on vaikea myös teeskennellä olevansa kukaan muukaan. Siltä minusta tuntui, kun yritin netin kautta etsiä seuraa. Etten ole tämä ihminen, joka yrittää keksiä jotain sanottavaa ja olla niin kuin muutkin, ja lähinnä lukee deittisivuja koska niin tuleekin tehdä. Mutta joskus kun jotkut asiat eivät vain tunnu oikeilta, niin ne eivät ole sitä.
Kiitos, kun osasit sanoittaa omankin tarinani ja tuntemukseni <3 Ei mitään lisättävää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä nainen 62-v. ja myös iki-impi. Nuorempana olisi ollut ottajia ja omiakin haluja, mutta kysyntä ja tarjonta eivät koskaan kohdanneet. Seksi itsensä vuoksi on aina ollut mahdoton ajatus ilman ihastumista ja rakastumista. Nykyään ei kukaan enää ehdottele tai katsele "sillä silmällä" ja oma libido kuivui yhdessä vaginan kanssa ;) Miehet menettivät minussa potentiaalisen lemmenjumalattaren; en tiedä, menetinkö itse lopulta mitään.
Ihminen tarvitsee happea, ravintoa ja lämpöä. Seksi ei kuulu ihan perustarpeiden kärkeen, kun elää voi ilmankin ja ihan kelpo elämää. Kannattaa nosta katse navasta (tai sen alta) korkeammalle :)
Näin kokemattomana aikuisena miehenä ei seksi ole ollut mikään välttämätön saavutus enää pitkään aikaan. En kiellä ettenkö haluaisi sitä joskus kokea, mutta enemmän minua kiehtoisi ajatus läheisyydestä, välittämisestä, sielunkumppanuudesta ja ihan vain arkisesta yhteiselosta toisen ihmisen kanssa. Moni varmasti pitää listaamiani asioita ruusunpunaisena haihatteluna ja kertoo miten suhdearki on jotain aivan muuta.
Voihan se olla. Minä vain en tiedä. Haluaisin silti kokea ja kokeilla. Myös sitä raadollista arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sperger. mikä ihana ja suuremmmoine teko syy! Tarkoitan, että monta kertaa kun kerrotaan ihmisestä jolla on neitsyys tai poikuus tallella, niin hyvin usein henkilö on jollain tavalla sairas, tai "muusta sairaudesta" seksin puute ei nyt varisnaisesti ole sairaus, mutta sen tarve on useimmilla meistä ilmeinen...). - Tai jos hekilö ei sitten jostain syystä ole millekään sairas, niin hänestä kerrotaan ja kuvataan sellaisessa valossa, että lukija varmasti saadaan ymmärtämään, että "ikisinkkuus" ja se ettei ole harrastanut seksiä ei oikeastaan enää yllätä saati hämmästytä. - Esimerkiksi herra A on 40 vuotias ja asuu rauhallista eloa maaseudulla. A on aina asunut maaseudulla. Koulut jäi käymättä kun A hoitaa sairasta äitiään, jonka kanssa hän jakaa saman talon. Lähimpään kauppaan A:lla on matkaa 10 kilometriä. Naapuriinkin on matkaa muutama kilometri. Täällä olisi hyvin tilaa lasten leikkiä. A tykkää pelata tietokoneella ja harrastaa urheilua. Viiemksi A iloitsi Iivon kultamitallista. Itekin A tykkäää myös liikua. Välillä hän ajelee kylälle kauppaan. Hyöty liikunta on A:sta mukavaa (ei tarvitse erikseen käydä salilla) mutta olisi se kiva jos olisi joku, jonka kanssa voisi liikkua. A saattaisi kyllä ajaa. Hänellä on ajokortti. A ei oikein tiedä mitä vikaa hänessä on tai miksei hän ole saanut itselleen tyttöystävää. Vaikka hän on kauan etsinyt sellaista.
Vierailija kirjoitti:
En kiellä ettenkö haluaisi sitä joskus kokea, mutta enemmän minua kiehtoisi ajatus läheisyydestä, välittämisestä, sielunkumppanuudesta ja ihan vain arkisesta yhteiselosta toisen ihmisen kanssa. Moni varmasti pitää listaamiani asioita ruusunpunaisena haihatteluna ja kertoo miten suhdearki on jotain aivan muuta.
Voihan se olla. Minä vain en tiedä. Haluaisin silti kokea ja kokeilla. Myös sitä raadollista arkea.
Nimenomaan. Oma kompastuskiveni tällä hetkellä vielä on se, että olen mennyt tässä ihastumaan ystävääni, joka ei ole puolestaan kiinnostunut minusta suhdemielessä (tästä on puhuttu), mutta tunne sielunkumppanuudesta on hyvin vahva. Jotenkin juurikin tuollainen suhde on se, mitä etsii ja kaipaa vuosien yksinäisyyden jälkeen, että joku osaisi tavallaan koskettaa sitä sieluakin ja voisi todella tuntea tuntevansa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne. Naisen olisi pitänyt ajoissa hakeutua terapiaan ja käsitellä itsetunto-ongelmansa.
Ei terapiaan niin vain hakeuduta. Ei sinne huolita ketä tahansa. Eikä terapia muutenkaan auta läheskään kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Täällä nainen 62-v. ja myös iki-impi. Nuorempana olisi ollut ottajia ja omiakin haluja, mutta kysyntä ja tarjonta eivät koskaan kohdanneet. Seksi itsensä vuoksi on aina ollut mahdoton ajatus ilman ihastumista ja rakastumista. Nykyään ei kukaan enää ehdottele tai katsele "sillä silmällä" ja oma libido kuivui yhdessä vaginan kanssa ;) Miehet menettivät minussa potentiaalisen lemmenjumalattaren; en tiedä, menetinkö itse lopulta mitään.
Ihminen tarvitsee happea, ravintoa ja lämpöä. Seksi ei kuulu ihan perustarpeiden kärkeen, kun elää voi ilmankin ja ihan kelpo elämää. Kannattaa nosta katse navasta (tai sen alta) korkeammalle :)
Voi toki. Ainahan voi itsetyydyttääkin. Tai olla itsetyydyttämättä. Mutta kyllä minusta ihminen tarvitsee silti läheisyyttä.
Mielestäni ei-seksuaalinen läheisyys on paljon tärkeämpää kuin seksi. Se että joku halaa, tai silittää tms. Mutta sellaista on vaikea saada ilman, että joutuu suostumaan myös seksiin.
Voin hyvin elää ilman seksiä, mutta olisi kiva kun joku joskus edes halaisi tai silittäisi, pitäs kädestä tms.
Epäitsekästä hellyyttä.
Sitä ei saa baarista tai tinderistä. Joten ilman on oltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erään naisen tarina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kiellä ettenkö haluaisi sitä joskus kokea, mutta enemmän minua kiehtoisi ajatus läheisyydestä, välittämisestä, sielunkumppanuudesta ja ihan vain arkisesta yhteiselosta toisen ihmisen kanssa. Moni varmasti pitää listaamiani asioita ruusunpunaisena haihatteluna ja kertoo miten suhdearki on jotain aivan muuta.
Voihan se olla. Minä vain en tiedä. Haluaisin silti kokea ja kokeilla. Myös sitä raadollista arkea.
Nimenomaan. Oma kompastuskiveni tällä hetkellä vielä on se, että olen mennyt tässä ihastumaan ystävääni, joka ei ole puolestaan kiinnostunut minusta suhdemielessä (tästä on puhuttu), mutta tunne sielunkumppanuudesta on hyvin vahva. Jotenkin juurikin tuollainen suhde on se, mitä etsii ja kaipaa vuosien yksinäisyyden jälkeen, että joku osaisi tavallaan koskettaa sitä sieluakin ja voisi todella tuntea tuntevansa jotain.
Kyllä. Kokisin että minulla voisi olla jotain annettavaa toiselle ihmiselle, saada hänet hymyilemään ja tuntemaan itsensä halutuksi. Jos joku antaisi minulle tähän mahdollisuuden, vaatisi se häneltä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä, koska tulisin varmasti tekemään kaikki mahdolliset virheet ja kompastelisin asioissa joiden oletetaan olevan normaaleilla aikuisilla täysin hallussa. En tekisi asioita väärin tahallani vaan pelkästään kokemattomuuttani. Harva meistä osasi ensimmäisellä kerralla ajaa polkupyörääkään täydellisesti, mutta apupyörien kanssa ajavaa aikuista katsotaan aina hieman kieroon.
Juuri tämän takia pelkään olevani monelle liian haastava tapaus ja kyllä minä sen ymmärrän ja hyväksyn. Ei kenenkään ole pakko kanssani lähteä kiikkerään karuselliin katsomaan mitä tulevaisuus tuo. Minä toivoisin, että voisimme ratsastaa yhdessä, oppien ja rakastuen, mutta tiedän myös, että tuollaisen ihmisen löytäminen ei ole helppoa, eikä kaikille tilanteessamma oleville edes mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin artikkelissa näkyy hyvin ero naisten ja miesten välillä ja miten yhteiskunta edelleen suosii miehiä ja heidän itsetuntonsa pönkittämistä. Naisia saamattomat miehet syyttävät naisia, yhteiskuntaa ja kaikkia muita kuin itseään yksinäisyydestään. Ilman miestä jäänyt nainen syyttää vain itseään ja omaa estyneisyyttään.
Mä taas sanoisin, että on naisille tyypillistä liioitella ja uhriutua
Jos noin on, niin on pakko alkaa uskoa, että nämä palstamiehet ovatkin kaikki naisia. Koskaan ikinä milloinkaan en missään ole törmännyt tällaiseen uhriulinaan kuin mitä nämä miesasiamiehet täällä nettipalstoilla vetää. Menevät niin omissa sfääreissään että sitä on normaalilla järjellä jo varsin vaikea käsittää. Onneksi ei tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uutisessa kerrottiin että tällä naisella on asperger.
Tavallaan ymmärrän että voi olla normaalille raskasta kun aspergerihminen pitää pitkiä monologeja kiinnostuksen kohteistaan jotka välttämättä ei toista kiinnosta.Päivittäisitkö tietosti aspergerin syndroomasta ennen kuin jakelet tuollaisia "viisauksia", kiitos. Autisminkirjon häiriöt ilmenevät hyvin eri tavoilla eri ihmisissä. Vain jotkut aspergerin syndrooman diagnoosin saaneet pitävät pitkiä monologeja kiinnostuksenkohteistaan. Omalla luokallani ollut aspergerpoika esimerkiksi ei pukahtanut sanan sanaa paitsi silloin kun opettaja kysyi jotain. Joillain autismin kirjolla olevilla ihmisillä oireet taas ovat sellaisia, ettei niitä mitenkään huomaa normaalissa keskustelutilanteessa.
Et sinä tiedä, pitikö luokkakaverisi monologeja vai ei. Elämää on katsos koulun ulkopuolellakin. En minäkään koskaan sanonut koulussa sanaakaan. Kotona pidin monologeja ja olin äänessä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea, mutta veikkaan että haussa erittäin kokenut, pitkä, isoleukainen, entinen liigakiekkoilija - nykyinen miljonääripankkiiri.
Veikkaat siis, että nainen ei voi kärsiä seksittömyydestä siinä missä mieskin, ilman että vaatimukset kumppanille olisi mahdottomat? Tässäkin tämä nainen vaikutti olevan pitkälti samantyyppinen kuin tällä palstalla monet naisettomat miehet ovat kertoneet itsestään; estynyt, huono itsetunto, sosiaalisten taitojen ongelmaa, asperger jne.
Se Merjalla kyllä vaatimuksena oli, että säälipanoksi hän ei halua ryhtyä. Se lienee sitten liikaa vaadittu...
Tuossa tilanteessa kaikki seksi voidaan tulkita säälipanoksi, joten täysi mahdottomuus sen vuoksi että on rakentanut itse muurin ympärilleen. Myös kaikki lähentymisyritykset halutaan ymmärtää väärin, eikä omaa aktiivisuutta ole olemassakaan. Jos joku lähentyy, pitää uskaltaa antaa oikeita positiivisia viestejä, muuten homma tyrehtyy. Kun kukaan tarjollaolevista ei ole sopiva, niin silloin jää ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni naisena on, että kiinnostunut mies useinmiten tekee sen varsinaisen lähestymisen, mutta useimmat varmaan tarvitsevat naiselta jonkinlaista rohkaisevaa signaalia ensin. Ei mua ainakaan ole elämäni aikana kuin pari hassua kertaa mies tullut juttusille niin, että en ole itse edes hymyillyt häneen päin tms. Sitten jos tällä Merjalla on vaikeaa antaa niitä rohkaisevia signaaleja, niin en mä ihmettele jos lopputulos jää pakkasen puolelle.
Ahdistelijat eivät sinänsä kyllä liity koko asiaan. En mä ainakaan sitä miksikään vilpittömäksi kiinnostuksenosoitukseksi tulkitse, jos tuntematon äijä tulee perseestä kourimaan. Harva nainen varmaan sellaisen kanssa alkaa tuttavuutta tekemään, että kiva kun lähestyit.
Kyllä nykyisenä metoo -aikakautena vaatii aika vahvan signaalin myös naisen puolelta että voi alkaa juttelemaan noin kiinnostusmielessä, ja että siitä voisi päästä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni naisena on, että kiinnostunut mies useinmiten tekee sen varsinaisen lähestymisen, mutta useimmat varmaan tarvitsevat naiselta jonkinlaista rohkaisevaa signaalia ensin. Ei mua ainakaan ole elämäni aikana kuin pari hassua kertaa mies tullut juttusille niin, että en ole itse edes hymyillyt häneen päin tms. Sitten jos tällä Merjalla on vaikeaa antaa niitä rohkaisevia signaaleja, niin en mä ihmettele jos lopputulos jää pakkasen puolelle.
Ahdistelijat eivät sinänsä kyllä liity koko asiaan. En mä ainakaan sitä miksikään vilpittömäksi kiinnostuksenosoitukseksi tulkitse, jos tuntematon äijä tulee perseestä kourimaan. Harva nainen varmaan sellaisen kanssa alkaa tuttavuutta tekemään, että kiva kun lähestyit.
Kyllä nykyisenä metoo -aikakautena vaatii aika vahvan signaalin myös naisen puolelta että voi alkaa juttelemaan noin kiinnostusmielessä, ja että siitä voisi päästä eteenpäin.
Joo, ei nykyään enää riitä rohkaiseva ele. Hymyily tai katseiden vaihtaminen ei tarkoita vielä mitään. Nykyisinhän mies on heti ahdistelija jos lähestyy naista, jos naista ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Erään naisen tarina kirjoitti:
En jaksanut kaikkia kommentteja lukea, kun niistä aika vähän tuntui sympatiaa löytyvän. Olen itse 38-vuotias nainen ja löysin "Merjan" kertomuksesta yhtymäkohtia omaan elämääni. En ole koskaan seurustellut, en edes tapaillut ja viimeksi olen ollut treffeillä joskus vuonna 2001 varmaankin. Seksiä olen yhden kerran harrastanut yhden yön hoidon kanssa 18-vuotiaana, kun yritin hankkia sen myötä kokemusta ja kokemuksen myötä itseluottamusta. Oma ongelmani lähtee siitä, että olin noin kuusi vuotta koulukiusattu ja se jätti syvät arvet itsetuntooni. Olen puolet elämästäni ollut täydellisen vakuuttunut siitä, että olen niin ruma, ettei kukaan mies halua minua oikeasti. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Minäkuvani vain on täydellisen vääristynyt ja huonot kokemukset ovat vain lannistaneet lisää.
Teininä paras ystäväni vaihtoi miestä kuin paitaa ja en koskaan ymmärtänyt miten hän onnistui siinä. En edes saanut yhtä ujoa poikaa lähestymään minua. Aikuisena menin epäonnekseni vielä ihastumaan kolleegaani työpaikalla - hän oli varattu ja käytin elämästäni noin 7 vuotta hänen peräänsä haikailuun. En tavannut muita kiinnostavia miehiä töissä tai opintojen parissa. Kaikki vaikuttivat vain lapsellisilta ja epäkypsiltä tämän vanhemman kollegani rinnalla. Kun sitten lopulta tajusin miten hölmö olin, kun hän petti kumppaniaan toisen naisen kanssa ja ymmärsin, etten ollutkaan lopulta merkinnyt niin paljon kuin luulin. Seksiä meillä ei ollut, eikä suudelmiakaan. Kokemattomuuteni tekee sen, etten tee oikein aloitteita, enkä aina osaa vastatakaan niihin. En jotenkin kykene aina havainnoimaan itseäni toisen halun kohteena. Minua. Rumaa ankanpoikasta, jota haukkuivat koulussa niin pojat kuin tytötkin.
Yhtälailla kuin Merjakin voisin varmasti löytää seuraa jos haluaisin. Varsinkin irtosuhteita, mutta mitä enemmän vuosia on kulunut niin sitä enemmän haluan juurikin suhteen, jolla on merkitystä. Että jollain tapaa nämä vuodet yksin tuntuisivat järkeviltä siksi, että tapaisikin sen ihmisen, jota ikään kuin olisi odottanutkin. Lähipiirissä kaikki kaverini tuntuvat aina tapaavan miehiä helpolla ja ei, ei todellakaan Tinderin kautta. Ihailen heidän kykyään myös heittäytyä tilanteisiin. He kävivät nuorempana baareissa nimenomaan hakemassa sitä seuraa ja uskon, että heillä itsetuntokin on aivan eri luokkaa, sillä he ovat tunteneet olevansa seksikkäitä ja haluttuja ja rakastettuja ja kaivattuja. Minä en ole.
Tätä tarinaa voisi jatkaa pidemmällekin, mutta tarkoituksenani oli sanoa, että joskus meillä ihmisillä on elämässämme sellaisia kokemuksia ja henkisiä lukkoja, että niitä ei ole helppoa päästä irti, ja on vaikea myös teeskennellä olevansa kukaan muukaan. Siltä minusta tuntui, kun yritin netin kautta etsiä seuraa. Etten ole tämä ihminen, joka yrittää keksiä jotain sanottavaa ja olla niin kuin muutkin, ja lähinnä lukee deittisivuja koska niin tuleekin tehdä. Mutta joskus kun jotkut asiat eivät vain tunnu oikeilta, niin ne eivät ole sitä.
Kiitos, kun osasit sanoittaa omankin tarinani ja tuntemukseni <3 Ei mitään lisättävää.
Kyllä netissä voi löytyä sellainen ihminen, jolle voi kertoa kaikenlaista, ja siitä voi syntyä suhde. Mutta ei saa alkaa rakentamaan pilvilinnoja, silloin pettyy varmasti. Voihan sitä toisten tekemiä tekstejäkin käyttää hyväksi, kunhan kertoo lähteen. Sitten voi omilla sanoillaan jatkaa. Eikä pidä vaatia että siellä toisessapäässä olisi parempi kynänkäyttäjä, huonon tekstin takaa voi löytyä hyvä ihminen. Ja useimiten löytyykin, niinkuin sanotaan rumassa repussa voi olla parhaat eväät.
Kyllä nykyisenä metoo -aikakautena vaatii aika vahvan signaalin myös naisen puolelta että voi alkaa juttelemaan noin kiinnostusmielessä, ja että siitä voisi päästä eteenpäin.[/quote]
No tämähän juuri tarkoittaa sitä, että ujot naisetkin jäävät helposti yksin. Itse tosin en näe miten se liittyy mitenkään metoohon, vaan kyllä se ainakin omalla kohdallani on aina mennyt niin, kaikki nämä vuosikymmenet.
Jos en uskalla antaa mitään signaaleja, ei minua kukaan myöskään lähesty, paitsi jotkut ylirohkeat pervot ja pelimiehet.
Eli ujous on naisille ihan yhtä lailla iso ongelma kuin miehillekin. En syytä miehiä, en itsekään miehenä uskaltaisi lähestyä kaltaistani naista, joka ei uskalla kunnolla edes silmiin katsoa, en flirttailla, enkä jutella juuri mitään koska en ole tottunut juttelemaan miesten kanssa vaan jäädyn/pakenen.
Eli miehen pitäisi tehdä kaikki työ puolestani, olematta kuitenkaan pelimies.
Minunkaltaistani naista ei uskalla lähestyä muuta kuin kokeneet pelurit, vanhat ukot ja seksiseuraa etsivät ukkomiehet.
Ei se miesten vika ole, vika on minussa itsessäni.
Mutta koska olen nainen, saan kuulla olevani nirso, liian vaativa rinsessaunelmissa elävä unelmien rinssiä odotteleva ja mitälie kaikkea paskaa. Ei ole kyseessä liiat vaatimukset, päinvastoin. Minulle kelpaisi ihan tavallinen kaltaiseni tyyppi ja moni sellainen on varmasti kironnut mielessään minut, että miksei tuo kiinnostu, vaikka oikeasti olin kiinnostunut. En vain uskaltanut näyttää kiinnostustani ja esitin kylmää, koska muutakaan en osaa.
Ja se vain pahenee vuosien vieriessä. Ensin esität kylmää, sitten muutut oikeastikin kylmäksi.
Vierailija kirjoitti:
"Nykyisin en edes käy ulkona."
No ei sitten pidä ihmetellä jos ei ole ketään. Ei ne kotoa tule hakemaan.
Miten niin,monessa elokuvassakin tulee säpinää pitsakuskin,putkimiehen tai huoltomiehen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni naisena on, että kiinnostunut mies useinmiten tekee sen varsinaisen lähestymisen, mutta useimmat varmaan tarvitsevat naiselta jonkinlaista rohkaisevaa signaalia ensin. Ei mua ainakaan ole elämäni aikana kuin pari hassua kertaa mies tullut juttusille niin, että en ole itse edes hymyillyt häneen päin tms. Sitten jos tällä Merjalla on vaikeaa antaa niitä rohkaisevia signaaleja, niin en mä ihmettele jos lopputulos jää pakkasen puolelle.
Ahdistelijat eivät sinänsä kyllä liity koko asiaan. En mä ainakaan sitä miksikään vilpittömäksi kiinnostuksenosoitukseksi tulkitse, jos tuntematon äijä tulee perseestä kourimaan. Harva nainen varmaan sellaisen kanssa alkaa tuttavuutta tekemään, että kiva kun lähestyit.
Kyllä nykyisenä metoo -aikakautena vaatii aika vahvan signaalin myös naisen puolelta että voi alkaa juttelemaan noin kiinnostusmielessä, ja että siitä voisi päästä eteenpäin.
Joo, ei nykyään enää riitä rohkaiseva ele. Hymyily tai katseiden vaihtaminen ei tarkoita vielä mitään. Nykyisinhän mies on heti ahdistelija jos lähestyy naista, jos naista ei kiinnosta.
- Jos sinulla on oikeasti tuollainen tunne naisten suhtautumisesta miehiin, niin en ihmttele, jos olet pysynyt sinkkuna pitkään. - Vähän sama kuin nainen harmittelisi siitä, että on sinkku ja kuinka yksikään mies ei ole yrittänyt lähestyä häntä; sen sijaan,, että olisi aktiivisesti itse yrittänyt läehstyä ja tehdä tuttavuutta miesten kanssa.
Tähän sopisi se yksi vanha vitsi: Kalle oli lähdössä baarista ja lähtiessään kysäisi vieressä olevalta naiselta: "Annatko p*llua?" Nainen ei vastannut mitään, vaan antoi korvapuustin. Lähellä ollut mies näki tapauksen ja sanoi: "No sinä se olet tainnut saada elämäsi aikana aika monta korvapuustia?" Johon Kalle: "Totta maar olen. Mutta olen myös saanut ihan hemmetisti p*llua."