Nainen on valinnut miehensä, joten kai mies on tärkeämpi kuin lapset?

No lapset tietysti.Pitäisi olla ihan selviö.

Lapset. Ei kai kukaan voi olla toista mieltä.

Lapset menee kaiken ja kaikkien muiden edelle jos valinta tilanteeseen joutuu. Se on ihan luonnollista ja normaalin isän mielestä niin kuuluukin olla. Isälle on, tai ainakin pitäisi olla sama juttu että lapset ovat aina ja joka tilanteessa ykkönen.

Lapset. Oli jo ennenkuin oli miestä ja niitä lapsia.

Lapsista pitää tietenkin huolehtia ja heidän tarpeensa menevät edelle. Kysymys oli siitä, että nainen on valinnut miehensä ensin, joten hän on tärkeysjärjestyksessä edellä, vaikka lapset ovatkin kaikessa etusijalla.

Minulle mies on tärkein, eli jätin lapset tekemättä. Muuten olisi toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsista pitää tietenkin huolehtia ja heidän tarpeensa menevät edelle. Kysymys oli siitä, että nainen on valinnut miehensä ensin, joten hän on tärkeysjärjestyksessä edellä, vaikka lapset ovatkin kaikessa etusijalla.

Omituinen päätelmä. Jos siis syön päivällisellä alkusalaatin ensin, on se tärkeysjärjestyksessä edellää lämmintä ruokaa?

Lapset tietysti. Oletan ja tiedän, että mies laittaa lapset tärkeysjärjestyksessä ennen minua.

Entä jos on valinnut miehen vain siittäjäksi?

Lapsi tietysti. Miehen voi vaihtaa millon tahansa mutta lapsi on puoliks mun geeneistä punottu.

Vierailija kirjoitti:

Lapsista pitää tietenkin huolehtia ja heidän tarpeensa menevät edelle. Kysymys oli siitä, että nainen on valinnut miehensä ensin, joten hän on tärkeysjärjestyksessä edellä, vaikka lapset ovatkin kaikessa etusijalla.

Logiikkasi ontuu tuo "valitsemisjärjestyksen" kanssa. Harvempi nainen sikiää ensin neitseellisesti, synnyttää lapsensa, ja sitten vasta valitsee sen isän/puolison itselleen. Eli et voi vetää mitään johtopäätöksiä eri ihmissuhteiden tärkeydestä  sen perusteella, missä järjestyksessä ne tulevat keskivertonaisen elämään.

Lapset ovat molemmille tärkeimmät kun he ovat pieniä ja ovat vanhempiensa vastuulla. Itse olen siinä tilanteessa, että lapseni ovat aikuistumassa ja esikoinen on jo muuttanut tyttöystävänsä kanssa yhteen. Tässä tilanteessa toki rakastan lapsiani ja autan ja tuen pyydettäessä, mutta he ovat vastuussa itsestään. Tässä vaiheessa alkaa parisuhde miehen kanssa palata ykköseksi. Tokihan suhdetta on hoidettu ja ylläpidetty aiemminkin.

Muistelen, että tätä on tutkittu ja puolison menetys on raskain menetys mitä voi sattua. Koska silloin jää tavallaan perheessä yksin, ainoaksi aikuiseksi. Eihän lapsilta samalla tavalla voi hakea tukea, kun toiselta aikuiselta. Aikuisen täytyy olla tuki lapselle. Jos menettää lapsen on voi sen surun jakaa puolison kanssa. Toisaalta ns suojeluvietti on varmasti suurin lapsia kohtaan.

Tuo oli vain joku tutkimus, jonka aikoinani muistan nähneeni. Oikeasti en usko, että ihmisen surua ja menetyksiä voi mitata. Ihan sama onko kuollut lapsi, puoliso, sisarus, lemmikki jne, ei kukaan ulkopuolinen voi surun määrää määritellä.

"Lapsi tietysti. Miehen voi vaihtaa millon tahansa mutta lapsi on puoliks mun geeneistä punottu."

Et varmaan sitten rakastaisi adoptiolapsia? Nekin voisi vaihtaq milloin tahansa? Järkyttäviä parisuhteita ihmisillä, jos ajattelee noin.

Tavallaan lapset, mutta tavalaan se kumppani. Riippuu asiasta.

Kyllä ne vaan ne lapset on. Itselläkin lapsia ja nainenkin on erityisen tärkeä mutta kyllähän tärkeyjärjestyksen pitäisi olla selvä.

Jatkokysymys: olet sitten mies tai nainen, onko helppo vai vaikea paikka jos miehellä/naisella lapsia edellisestä liitosta/suhteesta just ton takia että et ole sitten se ykkönen?

Mies

Eläimet ja kasvitkin suojelevat jälkeläisiään henkensä kaupalla, ihminen on ihan samalla tavalla eläin, jälkeläiset on se tärkein asia, vaikka kumppanikin on tärkeä.

Minulle mies on tärkein, vaikka lastenkin vuoksi tekisin mitä vain. Miehen kanssa tulen kuitenkin viettämään loppuelämäni kun lapset lähtevät kotoa. Yhdessä huolehdimme lapsista parhaamme mukaan. Lapset ovat meidän yhteisen rakkauden hedelmiä. Lapset ovat sanoneet, että arvostavat sitä, että meidän perheessä vanhemmat rakastavat toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan lapset, mutta tavalaan se kumppani. Riippuu asiasta.

Hyvä vastaus tämäkin. Mutta päässä kolkuttaa aina että en voisi lapsista luopua naisen vuoksi. Ei kai se tärkeys niin näy arjessa, kaikkien tarpeet täyttyy, mutta sitten jos toinen laittaa valitsemaan että lapset tai minä niin selvähän se on.

Mies

Vierailija kirjoitti:

Minulle mies on tärkein, vaikka lastenkin vuoksi tekisin mitä vain. Miehen kanssa tulen kuitenkin viettämään loppuelämäni kun lapset lähtevät kotoa. Yhdessä huolehdimme lapsista parhaamme mukaan. Lapset ovat meidän yhteisen rakkauden hedelmiä. Lapset ovat sanoneet, että arvostavat sitä, että meidän perheessä vanhemmat rakastavat toisiaan.

Näin minäkin ajattelen, eikä se vähennä rakkauttani lapsiani kohtaan tai tarkoita, etten tekisi mitä tahansa heidän eteensä. He ovat kuitenkin minulla vain lainassa. Minun elämäni ei nojaa heihin, vaan jos johonkin niin mieheeni. Hän on minun hyvinvointini edellytys, lasten en halua sellaista taakkaa kantavan.

Mutta siis joo, palavasta talosta pelastaisin lapseni, koska minun tehtäväni on suojella heitä ja varmistaa heidän selviäminen. Mutta en ikinä olisi ehjä sen jälkeen.