OCD oireita vai ADD vai muuten vain typerä?

Vierailija kirjoitti:

Pakkoollapöpi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutenkin kuulostaa tuo tarinasi ihan yliampuvalta ADD:n suhteen, eli ihan kuin olisit keksinyt osan ihan vain saadaksesi diagnoosin. Myöhästely jokaiselta tunnilta ja pyjamassa meno kouluun kuulostaa jo joltain vakavalta muistihäiriöltä. 

No enpä keksinyt. Ei se pakosti ole ADD, mutta outoahan se on. Pyjamalle selitys voi olla ihan se hahmotushäiriökin, ja minua ei kinnostanut lapsena ulkonäköni tippaakaan. Myöhästely oli ylä-asteella, jolloin välitunnit oli vähemmän valvottuja ja lähdettiin joskus koululta poiskin tuntien välissä, eikä kiinnostanut mennä takaisin ajoissa.  Kuten sanoin koulu oli minulle paska paikka, eikä kiinnostanut tippaakaan vaikka myöhästyinkin. Olen toisaalta nykyään aika hyvin organisoitu varsinkin verrattuna nuoruuteen, en tiedä voiko hallinnassa kehittyä näin jos on tarkkaavaisuushäiriö.

Eli kyseessä ei ollut se, että olisit ollut huolimaton, et vain välittänyt. Tällä ei ole mitään tekemistä ADD:n kanssa vaan yhä viittaa enemmän sinne persoonallisuushäiriöihin. Voihan se tottakai olla, että sinulla on kummatkin, mutta jo ihan vain sen mukaan mitä olet kirjoittanut, miten elämäsi on ollut hyvin epävakaata ei se kuulosta yhä ADD:lta tai pelkästään siltä. En toki ole psykiatri tai voi sinua diagnisoida, mutta itselläni on ADD eikä kirjoittamasi kuulosta esim siltä, mitä itse koin lapsuudessani tai aikuisuudessa. 

Olen jonkin verran tuosta ADD lukenut enkä koe täydellistä samaistumista. Jotkin osat ovat tuttuja ja jotkin ei. Ja olen muuttunut niin reilusti aikuisena tuon keskittymisen suhteen, että sekin vähän kyseenalaistaa. Mukava kuulla ajatuksiasi tästä, voit olla oikeassa. Ehkä osa tuosta haaveilusta ja poissa-olevuudesta on ihan vain persoonaakin, onhan ihmiset erilaisia. Ja osa voi varsinkin kokemuksista koulussa olla sitä hahmottamisen ongelmaa, se näkyy yllättävän monessa kohdassa kun ei ensinnäkään löydä mitään eikä osaa suunnistaa mihinkään, tai tiedä miten päin asiat pitää laittaa :D Elämäni ei paperilla ole ollut kyllä epävakaata, siis toimintani on hyvinkin "pysyvää". Tunne-elämä on kyllä hyvinkin ailahtelevaa.

Minulla on ADD ja myös lapsellani, ja ap:n oireilu lapsena kuulosta kyllä ihan tismalleen siltä, vaan pahemmalta versiolta. Voin hyvin kuvitella että jos oman lapseni tilanne olisi vähän pahempi, hän myöhäistyisi joka tunnilta tai unohtaisi vaihtaa vaatteet kouluun. Nykyään vanhemmat ovat vain niin valveutuneita ja pitävät huolta etteivät lapset myöhästy, ettei sitä pääse tapahtumaan niin paljon.

Tuo toinen ongelma saattaa liittyä siihen että kun mikään elämässä ei pysy kontrollissa ADD:n takia, ap on kehittänyt tapoja kontrolloida edes jotain. Tai kun vanhemmat ovat pitäneet mykkäkoulua ja salanneet tilanteensa lapsilta, aikuisena ap haluaa tietää muiden tilanteista kaiken.

Muutamat kommentit tässä ketjussa kuulostavat omituisilta. Älytöntä jankkaamista siitä että ap:lla on oltava persoonallisuushäiriö koska ei ADD voi olla niin paha. Omasta mielestäni vaikea ADD yhdistettynä haastaviin olosuhteisiin lapsuudessa voi hyvin saada aikaan sellaisia liitännäisoireita joista ap puhuu. 

Olisiko sen ADD kanssa voinut oppia elämään näin "hyvin"? Tunnistan itseni joissain ADD kuvauksen kohdissa, mutta kun luen tarinoita joissa ADD omaavat henkilöt kertovat miten ei pysty pysymään työssä, tekemään mitään loppuun ja kaikki elämänhallinta on kateissa, niin en minä kyllä niin paha ole. Asiat on hankalia ja asioiden loppuun vieminen vaatii erillistä tiedostamista ja keskittymistä. Elämäni on kyllä kaaosta, mutta jotenkin onnistun pitämään kaiken siten hallinnassa että ehdin ajoissa töihin, löydän avaimeni ja maksan laskuni. Siivoankin nykyään ennenkun tiskipöytä on homeessa ( no, vähän liioittelua kyllä, ei tilanne nyt ihan niin paha ole ollut :P ). Yleensä en silti saa siivousta aloitettua ennenkuin tilanne on se että 30 neliön siivoukseen kuluu 4-6 tuntia. Mutta pystyn siihen, ja pystyn siivoamaan kaiken kerralla. Kun asuin isommassa asunnossa en kyennyt tähän kun kaikki jotenkin vain levisi. Ne kaikki kerrat kun istun keskiyöllä rätin kanssa lattialla itkemässä kun on niin väsynyt eikä tätä voi saada valmiiksi. Vielä parikymppisenä kun olin avoliitossa olin tosi raskas kumppani kun miehen piti huolehtia kaikesta, mutta erottuamme oli pakkko ottaa vastuu itsestään ja pikkuhiljaa olen kehitellyt itseleni systeemejä joilla arki pelittää. Harrastuksiin olen omistautunut ja pitkäjänteisyydessä ei kyllä ole puutetta. Isoissa linjoissa siis homma pelittää ja pystyn sitoutumaan mutta kun katsoo tarkemmin elämääni se on täynnä ylimääräistä poukkoilua, olen se jolle aina sattuu kaikkea. Lapsena olin ihan täysin irti ympäristöstä ja se on numero itsessään, paljon hauskoja juttuja on :D En kyllä tiedä, ehkä pyydän päästä joihinkin tutkimuksiin.

Simppeliä: olet lapsena kokenut usein toistuvaa syyllistämistä ja muihin vertailua, joka on aiheuttanut huonommuuden tunnetta ja nyt aikuisena haet omalla käytökselläsi sitä itsellesi tutuinta ja turvallista olotilaa eli kroonista syyllistä oloa. Yritä selvittää kasvatuksen aiheuttamat traumat psykologin kanssa!!

Ap tarinasi lapsuudesta on kuin minun suustani! Minulla on add. Add henkilö voi kehittää selviytymiskeinoja elämän varrella. Minulle tutkimusten yhteydessä sanottiin, että korkea älykkyys on kohdallani ollut avaimena elämässä selviämiseen näinkin pitkälle ilman tukitoimia/lääkitystä. Työelämään en kuitenkaan sopeudu vaan uuvun aina ennemmin tai myöhemmin täysin. Kirjoitit, että sullakin on uupumusta töissä ja se voi johtua add:stä. Mulla vaatii ihan hirveästi ponnistelua kaikki normaalit asiat elämässä. Omiin mielenkiinnonkohteisiin taas jään jumittamaan ja unohdan syödä ja käydä vessassa kun uppoudun niihin.

Mun sängystä muuten löytyi lapsena ruuasta ompeluneuloihin...

Tuosta pakkomielle jutusta en osaa sanoa mitään.

Ap. Sinulla on selkeästi add-oireita. Oletko miettinyt, että sinulla voisi olla myös muita neurologisia häiriöitä, kuten esimerkiksi Asperger? Olet viihtynyt yksin lapsena ja muistakin Aspergeriin viittaavista piirtesitä kerrot tässä ketjussa. En epäile hetkeäkään, että sinulla olisi persoonallisuushäiriö vaan tosiaankin Asperger tai jokin muu neurologinen oireyhtymä.  :) 

Naisten Asperger ilmenee hieman eri tavalla kuin miesten, vaikka oireet ovatkin samanlaisia. As-ihmisethän kiinnostuvat lähes pakonomaisesti jostakin, ja he tutkivat sitä läpikotaisin. Siinä missä as-mies on kiinnostunut postimerkkeilystä tai juna-aikatauluista, as-nainen saattaa kehittää kiinnostuksenkohteeksi esimerkiksi jonkun ihmisen  - ihan niin kuin sinä. 

Toisinaan as-nainen voi kehittää ihastumisen tunteita kiinnostuksen kohteiksi joutuneita ihmisiä kohtaan. Minulla on ollut tällaisia ihastuksia, ja toisaalta se tuntuu kiusalliselta, toisaalta on kiva olla ihastunut. Sinä  olet kiinnostunut seurustelukumppanisi entisistä tyttöystävistä. 

Sinuna menisin nyt sinne psykologin puheille, kuten oli suunnitelmakin. Pyydä, että sinulle tehdään add-testin lisäksi myös Asperger-testi. 

Voit testata itsekin itsesi nettitesteillä. Tutustu myös Autismi- ja Aspergerliiton sivuihin. Voit yllättäen löytää hyvinkin tutun oloisia asioita sieltä. https://www.autismiliitto.fi/

Netistä löytyy myös tietoa siitä, millaisena Asperger ilmenee naisilla. Asperger-kuvauksethan on tehty poikien ja miesten piirteiden mukaan. Aikaisemmin uskottiin jopa, että naisilla ei esiinny juurikaan Aspergeria. Nykyään on tutkittu naisten Aspergeria enemmän ja diagnoosien tekeminenkin on tarkentunut. 

Minä olen löytänyt paljon itseäni myös YouTube-videoista. Pidän erityisesti Milona Sadekallion videoista. Ne olivat ensimmäiset näkemäni suomenkieliset as-naisen tekemät videot, joihin pystyin samaistumaan. Myös minulla, kuten Milonallakin, on diagnosoitu Aspergerin lisäksi myös add. 

https://www.youtube.com/channel/UCEFfZY_IrME0uLA13XltfKg

Tsemppiä!

P.S. Tulethan kertomaan, miten tutkimusmatkasi itseesi etenee. Ja ne tutkimukset. Olisi kiva kuulla, että tällä tarinalla olisi sittenkin ihan onnellinen loppu. :) 

 

Ylös

Tuo ihmisten stalkkaus ei ainakaan ole ADD-tyyppistä käytöstä, ja kuulostaa hyvin ikävältä ja myös pelottavalta. Pakko sanoa, ettei kukaan nyt saa päähänsä olettaa, että me ADD:t olisimme tuollaisia. Muutenkin törmää ikäviin ja virheellisiin ennakko-oletuksiin keskittymishäiriöisistä.

Ap, objektiivisesti tarkasteltuna sinä seuraat näitä ihmisiä yhtä tarkkaan kuin Asperger-pojat junia tai lentokoneita. 

Ymmärrän kuitenkin jollakin tasolla myös näitä addeja, jotka kauhistelevat, miten sinä stalkkaat ihmisiä.  Kannattaisi varmaan keksiä jokin uusi harrastus, vaikka lintuharrastus. :) Tai rupea keräämään kasvistoa. Ota kasveista digikuvia ja tee niistä kiva kansio. 

Mutta, kuten tuolla ylhäälläkin todettiin, kannattaa mennä niihin neurologisiin testeihin. Sinussa on niin paljon Asperger-piirteitä, että olisi ihme, jos et saisi diagnoosia. 

Heipä hei taas.

Ei ollut mitään merkitystä psykologilla käynnillä. Ei ehditty lyhyen ajan sisällä käydä läpi kuin päällimmäisiä haasteita elämässä ( lähinnä työssä, työssä jaksamisen vuoksihan sinne meninkin oikeastaan). Lopuksi psykologi totesi ettei työn kannalta katso tarpeelliseksi varata uutta aikaa, koska selviydyn tällä hetkellä työssä. Ymmärrän kyllä ettei työpaikkapsykologilla kuulukaan alkaa käydä läpi kaikkia elämän haasteita, pitäisi varmaan varata aikaa jonnekin työterveyden ulkopuolelle.... Lisäksi olen niin pidättyväinen vieraiden ihmisten ja tuttujenkin kanssa, että vaikka yritin kyllä kertoa avoimesti kaikesta niin ehkä ei saanut sitä kuvaa että ongelmat olisivat isoja. Kaikesta ei vain ehditty puhua, ja en kyllä osaa tuollaisessa tilanteessa näyttää tunteitani joten ehkä saa vähän eri kuvan kun miltä pään sisällä tuntuu.

Ymmärrän miksi ADD ihmiset tässä ketjussa ovat vähän varpaillaan. Ihmisellä voi olla eri piirteitä, ja päällekkäisiä ongelmia. En itenkään usko tuon stalkkaamisen olevan ADD tyypillistä. Lähinnä minulla on lapsuudessa varsinkin ollut vahvasti muita ominaisuuksia siihen keskittymishäiriöön viitaten ja ilmeisesti yhä on kun työkaverit ja kaverit niin sanovat. En usko sen stalkkaamisen sinänsä olevan siis keskittymishäiriöstä johtuvaa, mutta se että ihminen menee tällälailla solmuun voi olla alkujaan sieltä lapsuuden haasteista jotka liittyvät keskittymisen puutteeseen. En tiedä ymmärsikö kukaan tätä :D Toki ADD kuvataan että jää johonkin asiaan "jumiin" mutta sekään ei kuulosta tältä.

Harrastuksiin jään jumiin. Olen aina rakastanut aivan yli kaiken eläimiä. Pienenä olin mielummin eläinten kun ihmisten kanssa. Olen koko elämäni omistanut eläimille, niiden opiskelulle. Kaikki on rytmitetty ja tehty sen mukaan että omistan lemmikkejä. kaikki raha ja aika menee niihin, ja monesti olen kuullut kommentteja että aikuisella ihmisellä pitää olla muutakin.

Hyvällä ystävälläni on asperger, hän on kylläkin mies. Olemme tunteneet 20 vuotta, en tunnista kyllä itseäni niissä aperger piirteissä. Toki siinä jumittamisessa ja ylikiinnostumisessa mutta muuten. Minulla on aivan järjetön kasvomuisti. Muistan kaikki kauppojen kassat, muistan ihmiset joita olen tavannut vaikka koulutuksessa 5 vuotta sitten. Minulla on ainakin omasta mielestäni ihan hyvät sosiaaliset taidot ja työskentelen haastavasti käyttäytyvien asiakkaiden kanssa, joiden kanssa pitää osata käyttää omaa persoonaa ja sosiaalisia taitoja. Ihmiset kiinnostavat ylipäätään minua ja kaveritkin kehuvat että olen se jolle kerrotaan asioita joita ei muille voi kertoa. En oikein tiedä muuten sanoa tuohon, ei ole minkäänlaista kuvaa aspergerista yleensä, vain tuosta hyvästä ystävästäni. Toisaalta lapsena olin sosiaalisesti aika kyvytön, vaikka nykyään tosiaan omasta mielestäni ainakin hyvinkin kykenevä.

En tiedä yhtään. Voi olla ettei minulla ole muuta kuin käsittelemättömiä asioita. Tällä hetkellä tuo pakkomielteinen stalkkaus on vähän helpottanut ainakin joksikin aikaa. Puhuin asiasta mieheni kanssa, ja se tuntui vähän rauhoittavan. Olen yhä uupunut. Minulla on edessä iso elämänmuutos mistä seuraa paljon stressiä. Psykologilla käsiteltiin lähinnä tätä ja muut oireet johtuvat stressistä, esimerkiksi korkeammat masennusseulan pisteet.