Lue keskustelun säännöt.
OCD oireita vai ADD vai muuten vain typerä?
Pakkoollapöpi
03.03.2018 |
Löytyisikö tältä ihmisiä, joilla olisi kokemusta aiheesta... ?
En ymmärrä itseäni, sen verran tiedän etten ole ihan terve, mutta mitä tämä on. Tiedän että oikea osoite olisi psykologi ja olen työn puolesta käymässäkin vastaanotolla. Näistä en pysty puhumaan, häpeän itseäni aivan pohjattomasti. En ole kertonut tarkalleen tästä kenellekkään, vähän miesystävälle/parhaalle ystävälle mutta olen jättänyt suuren osan pois.
Kehitän ajoittain jonkinlaisen ehkäpä pakkomielteen puoli tuntemattomiin ihmisiin. Kyllä minulla on heihin aina jokin kytkös ja he vaikuttavat elämääni, eli ihan "randomeista" ei ole kyse. En muista koska ensimmäiset tällaiset jutut ovat alkaneet, ehkä ylä-asteella. Olen nyt lähes 30v.
Olen aina stalkannut poikaystävieni/miesystävieni eksät netistä. Facebookin katsominen ei riitä, selaan koko googlehaun, kuvahaun yms, ihan kaiken. En voi lopettaa. Tuntuu ettei tämä ole tahdonalaista, kun tajusin että tämä ei ole normaalia päätin etten tee näin. Pystyn jonkin aikaa olla katsomatta menneisyyteen esim aloittaessani suhteen mutta viimeistään kuukauden jälkeen etsin kaiken mahdollisen tiedon. En tiedä onko tällainen yleistä tai normaalia mutta ainakin ahdistaa niin paljon, ettei siltä tunnu... Voihan tämä olla ihan tavallistakin ja kuvittelen sen pakko-oireeksi.
Ensimmäinen jumiutuminen, mikä vaikutti oikeasti omaan hyvinvointiini tuli kuitenkin 20-21 vuotiaana ja kesti n. 6 vuotta. Tämä alkoi siitä, että silloisen avopuolisoni paras ystävä, jonka kanssa oltiin paljon tekemisissä lyttäsi minua jatkuvasti eikä poikaystäväni tukenut minua yhtän ja väitti minun kuvittelevan. Tällä kaverilla oli tyttöystävä, joka oli hyvin hyvin ujo ja sulkeutunut. Itse olen ulospäinsuutautunut ja haluan aina päästä hyviin väleihin ihmisten kanssa. En oikein päässyt tuon tyttöystävän lähelle, hän ei juuri puhunut eikä hänestä saanut mitään irti. Kun hän istui hiljaa porukassa meitin pakonomaisesti mitä hän ajattelee. Aloin kaivaa tietoa, hänen ystävät, mielenkiinnonkohteet ja kaiken mahdollisen.Tyttöystävä asui muualla ja kävi viikonloppuisin kaupungissamme. Tuo poikaystäväni kaveri asui kanssamme samassa talossa. Saatoin katsoa netistä junien aikataulut, ja päätellä millä junalla tuo pakkomielteeni kohde tulee, istuin parvekkeella ja odotin jopa 3h että näin hänen kävelevän asuintaloomme. Saatoin myöhästyä tärkeistäkin jutuista koska en voinut lähteä ennenkuin tiesin että hän on tullut. En olisi ikinä päässyt tilanteesta irti jos tämä pariskunta ei olisi muuttanut toiselle puolen suomea. Yhteydet heihin katkesivat lähes täysin. Kesti monta kuukautta että jokapäiväinen levottomuus siältäni hävisi. Mutta lopulta se katosi kyllä.
Nyt olen alannut seurustella miehen kanssa, jonka kanssa olen ollut ystävä vuosikaudet. Luonnollisesti tiedän KAIKKI hänen eksänsä. Tiesin että tämä asetelma on hankala ja minun täytyy pitää itseni "kurissa". Kuitenkin hänen viimeinen oikeasti vakava pidempi suhde ( oli kihloissa) tuottaa tuskaa. En oikein tiedä onko tämä mustasukkaisuutta vai onko tämä joku ocd muoto. Jos en olisi ennen jumittanut ihmisiin ajattelisin olevani vain tosi mustasukkainen mutta en tiedä onko minulla joku pakko-oire juttu...
En ole mustasukkainen, pikemminkin kehitän jonkin ihailun ja uteliaisuuden henkilöihin, haluan tietää heidän mielipiteensä, unelmansa ja ihan kaiken. Kumppanin eksän kohdalla tietysti liittyy vertailua itseeni, mutta tästä huolimatta pidän tätä erillisenä asiana kumppanistani. Luotan häneen enkä tunne pelkoa että hän kiinnostuisi muista. Silti tämä eksän tarkkailu vaivaa.
Kommentit (50)
No, ei kyllä ihan addltä kuulosta, stalkkkaaminen vaikuttaa kyllä pakonomaiselta, ehkä psykiatri olisi oikea osoite sinulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pakko-oireinen häiriö, kontrollointiin taipumusta ehkä
Vierailija kirjoitti:
pakko-oireinen häiriö, kontrollointiin taipumusta ehkä
Ennemminkin vaativa pershärö, ei tuollaista käytöstä löydy pakko-oireiston kuvauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitamaton tarkkaavaisuushäiriön seurauksena kehittyy usein mielenterveysongalmia eli sinulla voi hyvinkin olla molemmat, add ja ocd.
Suositteket varaamaan ajan jollekin psykiatrille jolla on kokemusta tarkkaavaisuushäiriödiagnostiikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä oikeasti tule täältä kysymään mitään diagnoosia. Toki tämä porukka mielellään esiintyy asiantuntijan nimissä,mutta se on vain osa jotain jaettua joukkoharhaa siitä että oikeasti tajuttaisiin mitä mielen sairaudet ovat. Jatkuvasti lässytetään narsisteista ja läheisriippuvuudesta,joista jälkimmäinen ei edes ole mikään diagnoosi. Suurimmalla osalla ei ole hajuakaan siitä mitä puhuvat. Toki täällä on ihan alan ihmisiäkin mutta jätä nämä hommat oikeasti sinne psykalle.
Mene sinne ja lakkaa etsimästä hetkellistä helpotusta jostain vauva-palstalta. Kotikutoisella diagnoosilla et saa hoitoa tai lääkkeitä. Kyllä sä jaksat sen ahdistuksen kanssa sinne asti.
En minä täältä diagnoosia saa, mutta ajattelin olisiko muilla kokemuksia millaista ocd on. Psykologille on jo aika työuupumuksen vuoksi, tiedän että näistäkin pitäisi puhua. Vaikeaa on kyllä saada sanottua mitään.
Miksi olisin kontrolloiva? Tai miten sen tuosta näkee? Olen aivan ylikiltti ja minulle on enemmänkin sanottu että älä anna muiden kävellä ylitsesi. Itseni suhteen olen vaativa kyllä, haluan olla kaikille mukava ja hyvä ja miellyttää kaikkia.
Vaikka kirjoitan pakkoajatuksista ja mustasukkaisuudesta en anna niiden näkyä mitenkään parisuhteessani. Mieheni ei sisi tiedä näistä juurikaan. Sen verran olen kertonut että jumitan ja tulee paha mieli jos kovasti alan jutella eksistä, joten on parempi ettei hän kertoisi minulle kovasti elämästään muiden kanssa. Hän saa mennä ja tulla, ja näin on ollut edellisissä suhteissa. Pyrin olemaan kyselemättä itsenikin vuoksi. Lisäksi todellakin luotan nykyiseen mieheen kuin kallioon, minulla ei oikeasti ole syytä kontrolloida häntä. Itseni suhteen olen joo todella kontrolloiva...
Minulle on hyvin tärkeää pitää tämä salassa ja käyttäytyä mahdollisimman normaalisti. Tämä kaikki on siis lähinnä pääni sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan en usko että tuo mitenkään viittaa pakko-oireiseen häiriöön.
Mutta mistäs minä tiedän, olen vain "normaali" pakko-oireinen.
"OCD tuntuu olevan useimmiten pakkoajatuksia satuttamisesta ( itsensä/muiden), pelkoa väkivallasta tai tarkistelua ja ylisiisteyttä/hygienisyyttä. Minulla ei ole näistä yhtään mitään. Onkohan päässä vikana jotain muuta vai voiko tämä olla luokiteltavissa pakko-oireisiin? Olen huolimaton unohtelija joka ei osaa pitää huolta mistään niin miten voi muka olla OCD?"
Juu ei ole ocd.. Muuta vikaa, mutta koska mun mielestä olis väärin pelotella sua millään kyökkipsykologisoinneilla, olen hiljaa.. Mene sinne psykologille. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sairaaloisen mustasukkainen.
Millainen lapsuus sinulla on ollut?
Oletko kokenut turvattomuutta? Onko sinut hylätty lapsena?
Tarvitset ehdottomasti psykiatrian apua.
Add on tarkkaavaisuuden häiriö, ei mikään psyykkinen sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Itse jäin miettimään onko sulla lapsuudessa jotain sellaista traumaa, selvittämätöntä, joka olisi jättänyt sulle hirvittävän kontrollitarpeen? Siis näkisin tuon stalkkauksen kontrollioireena. Se voi olla OCD:tä mutta ei ADD:tä, mutta kaikkein todennäköisimmin tässä toistuu joku vanha hylkäämiskokemus jota yrität tehdä tyhjäksi "pitämällä kaikki langat käsissäsi".
Mielestäni.
Pakkoollapöpi kirjoitti:
En minä täältä diagnoosia saa, mutta ajattelin olisiko muilla kokemuksia millaista ocd on. Psykologille on jo aika työuupumuksen vuoksi, tiedän että näistäkin pitäisi puhua. Vaikeaa on kyllä saada sanottua mitään.
Miksi olisin kontrolloiva? Tai miten sen tuosta näkee? Olen aivan ylikiltti ja minulle on enemmänkin sanottu että älä anna muiden kävellä ylitsesi. Itseni suhteen olen vaativa kyllä, haluan olla kaikille mukava ja hyvä ja miellyttää kaikkia.
Vaikka kirjoitan pakkoajatuksista ja mustasukkaisuudesta en anna niiden näkyä mitenkään parisuhteessani. Mieheni ei sisi tiedä näistä juurikaan. Sen verran olen kertonut että jumitan ja tulee paha mieli jos kovasti alan jutella eksistä, joten on parempi ettei hän kertoisi minulle kovasti elämästään muiden kanssa. Hän saa mennä ja tulla, ja näin on ollut edellisissä suhteissa. Pyrin olemaan kyselemättä itsenikin vuoksi. Lisäksi todellakin luotan nykyiseen mieheen kuin kallioon, minulla ei oikeasti ole syytä kontrolloida häntä. Itseni suhteen olen joo todella kontrolloiva...
Minulle on hyvin tärkeää pitää tämä salassa ja käyttäytyä mahdollisimman normaalisti. Tämä kaikki on siis lähinnä pääni sisällä.
Kyse ei ole siitä että olisit kontrolloiva vaan sulla on tarve kontrolloida. Lähinnä omaa elämääsi.
No kyllä voi olla hyvinkin mutta tarvitset tietenkin asiantuntijan arvion. Sinulla on varmaan silloin muitakin oireita kuin tuo, sellaisia mitä et itsekkään tiedosta. Tavasta miten kirjoitat kyllä paistaa sellainen OCD:mäisyys.
Minulla on diagnosoitu ADD jo 20v sitten. Mikään kuvailemasi ei mielestäni sovi tähän.
Itselleni tyypillistä on aloittamisen vaikeus, sen jälkeen - jos etenen jossain vaiheessa suorittamisvaiheeseen saakka - joko ylikeskittyminen (esim jään jumittamaan jonkin nyanssin kanssa tai unohdun tutkimaan vanhoja tavaroitani kesken siivouksen) tai niiden jääminen vaiheeseen. Siihen taas yleisimmin syynä että olen mitoittanut jaksamiseni, projektin laajuuden, aikataulun tai kaikki edellämainitut täydellisen alakanttiin.
Yleensä kyllä takkuaminen alkaa jo ennen aloittamista koska.... No, koska se vaan on kaltaisilleni niin vaikeaa.
Kotini olisi kaaoksessa ilman apua, pärjään kyllä parisuhteessa/olosuhteissa jossa olen osana perhettä tai ryhmää, mutta yksin asuessani jään niin kovin helposti vain "unelmoimaan"; siihen suunnitteluvaiheeseen. En edes huomaa sitä sotkua ympärilläni, tai oikeammin sanottuna pystyn sulkemaan sen tietoisuuteni ulkopuolelle keskittymällä kokonaisvaltaisesti johonkin muuhun kuten vaikka nyt tähän palstaan..
Luonani käy nykyisin nk kuntoutushoitaja joka neuvoo ja kannustaa asioissa jotka tuntuvat muille itsestäänselvyyksiltä kuten vaikkapa säännöllinen päivärytmi, ruokailu, kaupassakäynti ja se kodinhoito.
Olen siis saanut vasta nyt, eli sen 20v dg:n jälkeen, ensimmäisen kerran kuntoutusta ja ohjausta, tähän asti mentiin pelkällä lääkehoidolla.
Kuulostaako tämä tutulle eli oletko itse kokenut vastaavia haasteita?
Kertomastasi en ainakaan löytänyt tämäntyyppistä kuvailua "oireistasi".
Vastaavasti tuo kuvaamasi pakkomielteinen stalkkaaminen on add-persoonalle niin vierasta kuin olla voi. VAIKKA joku "meikäläisistä" kokisikin samantyyppisiä pakko ajatuksia, jäisi se käytännön toteutus hyvin suurella todennäköisyydellä pelkästään suunnittelun tasolle eli täysin vaiheeseen...
Katsoisinkin, kuten täällä joku jo sanoikin, että kyseessä on pikemminkin persoonallisuuspiirre kuin (pelkkä) ocd/add/tms oireyhtymä/dg joka selittäisi käytöksesi.
Koska käytöksesi itseäsi vaivaa, on mielestäni erinomainen ajatus että olet hakeutumassa sen suhteen tarkempiin selvittelyihin.
Ei ole OCD tai ADD, vaan ehkä enemmänkin on noissa persoonallisuushäiriöihin kuuluvaa. Esim epävakaa persoonallisuus tai rajatilapersoonallisuus
Ei ole mitään tekemistä OCD:n kanssa, mutta esim skitsofreniassa esiintyy myös pakko-ajatuksia ja yleensä liittyvät juuri joonkin henkilöön.
OCD on siisteys ja rutiini pakko-oireista.
jatkuu vuodatus...
Tiedän että moni stalkkaa sosiaalisen median maailmassa, mutta minulle se stalkkaus tuottaa suunnatonta helpotusta ahdistukseen- tosin hyvin hetkellisesti. tarkistan lähes päivittäin kaikki internetin lähteet henkilöstä joka sillä hetkellä on jumitukseni kohde. Tmä ei riipu siitä kenen kanssa seurustelen, vaan esiintyy kaikissa suhteissani.
OCD tuntuu olevan useimmiten pakkoajatuksia satuttamisesta ( itsensä/muiden), pelkoa väkivallasta tai tarkistelua ja ylisiisteyttä/hygienisyyttä. Minulla ei ole näistä yhtään mitään. Onkohan päässä vikana jotain muuta vai voiko tämä olla luokiteltavissa pakko-oireisiin? Olen huolimaton unohtelija joka ei osaa pitää huolta mistään niin miten voi muka olla OCD? Psykologille olen jo menossa.
Kun tiedostin tämän pakon tajusin että on näitä muitakin. Minulla oli joskus lievä syömishäiriö, puolen vuoden ajan en ajatellut mitään muuta kun ulkonäköä. Heti sen helpotettua aloin epäillä parisuhdettani, joka oli hyvä.
En tiedä yhäkään oliko parisuhteen epäily normaalia "onko tuo se oikea" ajattelua vai pakko. Kaikki oli ensin hyvin ja sitten sain jonkun nettitestin takia mieleeni ajatukset etteivät persoonamme sovi yhteen. Näin merkkejä joka paikassa, aloin miettiä onko joku muu se oikea. Lopulta ihastuin poikaystävän kaveriin ( en ikinä pettänyt tai tehnyt asialle yhtään mitään). Pelkäsin jatkuvasti että aloitan salasuhteen yms. Pelkäsin olevani onneton ja tulin onnettomaksi. Lopulta ajatus siitä että emme sovi yhteen ja minun on pakko erota kasvoi niin suureksi että jätin poikaystäväni jonka kanssa olin ollut 8 vuoden ajan. Heti kun erosin kadotin mielenkiinnon poikaystävän ystävään. Toisaalta olen yhä sitä mieltä ettemme sopineet ihanteellisesti yhteen.
Läheiseni ja itsekin olen myös arvellut että minulla on ADD. Minua syötettiin 6 vuotiaaksi koska en pystynyt muuten istumaan pöydän ääressä. Uppouduin täysin omiin maailmoihin ja toimin täysin impulssien varassa, koulussa saatoin yhtäkkiä poistua luokasta kun ajattelin vaikka ulkona olevia kukkasia ja päätin lähteä niitä katsomaan. En kuitenkaan ole ikinä ollut vilkas, pikemminkin on kuvailtu sellaiseksi yli-unelmoijaksi. Oireet vähenivät kyllä kun kasvoin. Yhä tuntuu että väsyn työstä enemmän kuin muut ja työn pitäminen "kasassa" vaatii minulta enemmän kuin "tavallisilta" ihmisiltä.
Onko se edes mahdollista että olisi seko OCD että ADD? Että on huolimaton eikä keskity ja silti pakko-oireinen?