Millaisia asioita kaipaat "menneestä maailmasta"?

Vaikka en varsinaisesti lankapuhelimia kaipaa, niin sitä, ettei oletettu koko ajan kyttäävän puhelimen vieressä saatavilla kuten nyt.

Sellaisia töitä, joita oli helppo saada ilman korkeaa koulutusta, ihan perus toimistohommia esim.

Vanhempiani, varsinkin äitini oli nuori kuollessaan.

liitutaulun käyttöä koulussa. nykyään niillä on kaikki maailman tabletit ja opiskellaan digitaalisesti.

käytöstapoja ja sitä ettei seksistä jankattu joka tuutissa

Vierailija kirjoitti:

Hjjj kirjoitti:

1. Miehet olivat herrasmiehiä

2. Naiset eivät olleet räyhääviä siideripissiksiä

3. Naiset olivat tyylikkäitä leidejä, nykyisten tatuoitujen puolikaljujen sijaan

4. Elokuvat olivat viihdyttäviä nykyisten raakaadulla ja väkivaltaisella seksillä mässäilevien sijaan

5. Ihmiset osasivat hävetä, kun nukyään kaikesta ollaan ylpeitä

6. Maassamme oli turvallista

7. Tv-ohjelmien katsomisesta tuli hyvälle mielelle

8. Missit näyttivät viattomille

9. Ennen osattiin auttaa ja arvostaa muita ihmisiä, nykyään mietitään vain mihin minulla on oikeus

10. Kertakäyttökultturi ei vielä ollut vallalla

11. Lasi materiaalina muovin sijaan

9.

   ja sitten se totuus :  1. Naiset käveli silmä mustana kaupungilla kun mies hakkasi .

2. 70luvun alussa vauvoja annettiin adoptioon lehdissä kun ei ollut varaa pitää

3. Pultsarit kusi rappukäytäviin.

4. Homous oli rikos

5. naiset kuoli laittomiin abortteihin

6. Inflaatio vei rahat

7. Isännät nussi piikoja minkä kerkesi. Huorapiika paksuna pistettiin kadulle

.

1. Ei ole muuttunut mihinkään, nyt vain peitellään onnistuneemmin, koska naiset häpeävät turpaansaamistaan.

2. No nyt on adoptiolapsista pulaa ja sijaislapsia haalitaan korvikkeeksi, ja näistä taas ei ole pahemmin pulaa... ainakaan isommista.

3. Joo, nyt tosiaan paskantavat myös. Ja talon lapsista ne, jotka ei uskalla mennä kotiin.

4. Vuoteen 1971 asti. Tämä asia on nykyisin paremmin, niitä harvoja.

5. Nykyinen aborttilaki tuli jo 1970.

6. Ja söi asuntolainat. 70-luvulla lainan ottanut sai kämppänsä käytännössä ilmaiseksi 80-luvun aikana, koska palkat seurasivat inflaatiota.

7. Joo, 1800-luvulla.

Nykymaailma olisi ihan ok ilman älypuhelimia ja sosiaalista mediaa 😊

Ihmiset oli neuvokkaita ja sivistyneempiä, koska ei ollut Googlea. Piti oikeasti osata lukea karttaa, muistaa asioita ja laittaa itse ruokaa

Vierailija kirjoitti:

1. Lääkkeitä ei ollut kaikkeen, vahvimmat selviytyivät

2. Luokkajako oli selkeämpi, syntyperän perusteella tiesit heti, mihin rahkeesi riittävät.

3. Työttömyyskorvaus oli vastikkeellista

4. Naisten ei tarvinnut kouluttautua, riitti että näytti tarpeeksi hyvältä ja pääsi naimisiin elätettäväksi

Sekoitat eri aikakausia. 1 pätee edelleen, 2, 3 ja 4 koskee jotain 50-lukua ja sitä vanhempaa aikaa, 3 nimenomaan koskee myös nykyaikaa, sekä 2 valitettavasti lisääntyy nykyään koko ajan.

Elämä oli hidastempoisempaa. 

Kaikki oli kotikutoisempaa.  Vaatteet oli nuorille tietysti tärkeitä ennenkin, mutta ei ollut niin tärkeätä näyttää samalta kuin kaikki muutkin. 

Meikattiin vähemmän.  Ei tarvinnut sheivailla eikä muotoilla karvoituksiaan.  Laihuutta ei ihannoitu, vaikka ei tietenkään lihavuuttakaan.  Mutta me tytöt saimme olla sellaisia kuin olimme.  Arvostelu ei ollut ollenkaan niin ankaraa.

Elämä ei ollut näin seksiorientoitunutta kuin nyt.  Naiset kulkivat oikeissa vaatteissa eikä alusvaatteisillaan.   Ja jos olisivat kulkeneetkin, ne alusvaatteet olivat peittävämpiä kuin nykyään.  Rinotja ei suurenneltu eikä huulia turvoteltu, oltiin itsemme näköisiä ja aitoja. 

Maailmassa ei ollut näitä uhkia, mitä nykyään. 

Jos ei halunnut opiskella pitkään, tavallisia töitä sai helposti. 

Joskus kesäisin kaipaan, ihan oikeasti, lehmän ammumisen ääntä.  Se oli niin tavallinen ääni meille kylän keskustassakin asuville.  Lehmiä oli joka puolella, ei tarvinnut mennä kuin puoli kilometriä keskustan ulkopuolelle, niin jo oli peltoa ja niittyä ja lehmälaumoja.  Kun tulin kesäyönä tansseista kotiin, lehmät nostivat unisina päätään ja ammuivat.  Kotoinen ääni.  Nyt en muista milloin olisin viimeksi kuullut tuota ääntä, ainakaan luonnossa.

Kaipaan myös sitä, että ihmiset olivat niin tavallisia.  Kukaan ei yrittänyt olla jotain erikoista.  Tatuointeja oli vain vangeilla ja merimiehillä.  Jos joku oli kalju, hän olisi sitä luonnostaan. 

Kaipaan rock'n rollin alkuaikoja, ne olivat viattomia aikoja. 

En ole koskaan saanut elää aikaa, jolloin tytöt saivat pukeutua leveisiin helmoihin ja runsaisiin alushameisiin, se aika meni jo viisikymmentäluvulla, mutta olisi ihanaa jos olisi voinut joskus olla niin naisellinen.  Oma nuoruuteni alkoi 60-luvulla ja jatkui seuraaville vuosikymmenille.  Parasta elämän aikaani on ollut 80-luku.  Silloin olin vielä nuori ja minulla oli kohtuullisen hyvin rahaa käytössäni, hyvä työ ja ihana asunto.  Silloin tapasin nykyisen miehenikin.  Internettiä kaikkine kommervenkkeineen ei ollut eikä kännyköitä.  90-luku toi tullessaan nykyajan, jotenkin rahanahneen ja kyltymättömän.  Sen jälkeen en ole kovin hyvin viihtynyt nykyajassa.   

Muut täällä on varmaan paljon nuorempia, joten on mielenkiintoista lukea, mitä heidän ikäisensä tuntuvat kaipaavan heidän menneisyydestään.

Vierailija kirjoitti:

Hjjj kirjoitti:

1. Miehet olivat herrasmiehiä

2. Naiset eivät olleet räyhääviä siideripissiksiä

3. Naiset olivat tyylikkäitä leidejä, nykyisten tatuoitujen puolikaljujen sijaan

4. Elokuvat olivat viihdyttäviä nykyisten raakaadulla ja väkivaltaisella seksillä mässäilevien sijaan

5. Ihmiset osasivat hävetä, kun nukyään kaikesta ollaan ylpeitä

6. Maassamme oli turvallista

7. Tv-ohjelmien katsomisesta tuli hyvälle mielelle

8. Missit näyttivät viattomille

9. Ennen osattiin auttaa ja arvostaa muita ihmisiä, nykyään mietitään vain mihin minulla on oikeus

10. Kertakäyttökultturi ei vielä ollut vallalla

11. Lasi materiaalina muovin sijaan

9.

   ja sitten se totuus :  1. Naiset käveli silmä mustana kaupungilla kun mies hakkasi .

2. 70luvun alussa vauvoja annettiin adoptioon lehdissä kun ei ollut varaa pitää

3. Pultsarit kusi rappukäytäviin.

4. Homous oli rikos

5. naiset kuoli laittomiin abortteihin

6. Inflaatio vei rahat

7. Isännät nussi piikoja minkä kerkesi. Huorapiika paksuna pistettiin kadulle

.

Mutta moraalin murenemisen myötä, ihmiset voivat henkisesti hyvin huonosti. Onnellisuus on valunut viemäristä alas. Paradoksaalista kyllä.

Kakarat ei hyppiny aikusten silmille ,kotona eikä koulussa . Osasivat leikkiä keskenään eikä vaan riehuneet ja kiljuneet...tässä näin aluksi

Sitä, ettei loukkaannuttu joka hemmetin asiasta kuten nykyään. Ja hommat pyörii näiden loukkaantujien ehdoilla.

Kaikesta ei etsitty rasismia, seksismiä tai jotain muuta syytä loukkaantua - usein vielä jonkun toisen puolesta

Lasten synttäreille riitti itse leivottu kakku, limu ja muutama paras kaveri. Vain päivänsankari sai lahjoja eikä sekään ollut välttämätöntä. Vanhemmat antoivat jotain, mitä sitten ehkä sopi synttäreillä esitellä.

En kaipaa menneitä enkä nostalgisoi niitä. Väkivaltarikoksia tehtiin enemmän kuin nykyään. Kuritusväkivalta oli aivan yleistä. Lapsia kuoli onnettomuuksissa enemmän kuin nykyisin. Suomi oli länsimaiden johtava adoptioon lapsia antava maa vielä 70-luvulla. Monissa paikoissa maalla ei ollut juoksevaa vettä tai sähköä, köyhyys oli totaalista. Nuori väki pakeni Ruotsiin, mutta osa ajautui siellä alkoholismiin ja huumeisiin. Osa toki löysi paremman elannonkin töissä mihin ruotsalaiset eivät halunneet.

Muistan omasta lapsuudestani jonkinlaisen välinpitämättömyyden lasten turvallisuutta kohtaan, pelottavat itsensäpaljastelija-ukot, hirvittävän kivuliaat hammaslääkärit (aina ilman puudutusta), puolukkasurvoksen ja yleisen ankeuden. T. Mummo

Tuntuu ihanalta lukea näitä, ei ole yksin ajatustensa kanssa.

Kaipaan jostain syystä markka-aikaa. Ja lankapuhelinta kaipaan kovasti. Ei tiennyt kuka soittaja oli ,ja kaikki oli jotenkin enemmän mysteeriä hyvällä tavalla siinä asiassa. Eikä koko ajan tarvinnut olla puhelimen äärellä jotain ihmettä odottamassa. Kun sovittiin tapaaminen jonnekin, eikä kaveri tullut piti luovia ja miettiä miten sitä sitten tavataan tai soittaa puhelinkioskista kotiin, että missä on. Voi niitä viattomuuden aikoja. Ei sitä silloin osannut arvostaa, nyt osaa

Ei ollut nakkihuulia ja tekoperseitä.

Nuorilla näki erilaisia tyylejä; pissiksiä, emoja, ernuja jne. Nykyisin kaikki ovat Kylie Jenner-kopioita.

Kouluissa ei tarvinut läppäriä. Kirosin, kun aloitin aikuisopiskelun ja kaikki tuijottivat kun en osannut käyttää konetta.

Telkusta tuli hyviä sarjoja. Blondi tuli taloon, Ihmeidentekijät jne. Nykyisin pelkkää possea ja putousta.

Ei ollut somea, vaan nuoret tapasivat toisiaan kaupungilla ja tutustuivat kasvotusten.

Tunsin oloni suhteellisen turvalliseksi liikkuessani Helsingissä. Nyt vilkuilen päiväsaikaankin olkani yli.

Telkkarissa oli vain pari kanavaa, ja muutama ohjelma/sarja, mitä orjallisesti joka viikko seurattiin koko perheen kesken.

Naapuruston lapset leikkivät yhdessä joka päivä ulkona niin pitkään, kunnes tuli hämärää.

Päälle puettiin niitä vaatteita mitä oli, kieltämättä aika hirveitäkin välillä.

Lapsia ei todellakaan hyysätty, vaan lapset osallistuivat kotitöihin siinä missä pystyivät. Kotityöt tehtiin, haluttiin tai ei.

Mielipiteet luettiin sanomalehden palstalta, nyt jokainen voi nimettömänä huudella netissä ihan mitä haluaa.

Ylipainoisia ihmisiä oli todella vähän.

Osa ruoasta, esim. perunat ja juusto maistuivat ennen paljon paremmilta.

Mummolan heinäseipäät, ja maatilan eläimet ja tuoksut. Maitoauton odottaminen maitolaiturilla. Nykyään tuollainen pienempi tila ei olisi kannattava.

Oli hienoa saada kauan odottamansa kappale vihdoin viimein nauhalle radio-ohjelmasta.

Ja se, että sai viimein tarpeeksi rahaa säästettyä, että sai ostettua jonkun tietyn levyn/kasetin.

Ei voi sanoa, että kaikki oli ennen paremmin, mutta ainakin näitä asioita kaipaan. Synnyin 70-luvun alussa.

Mun lempparia oli se, kun lähetti kirjeenvaihtoilmoituksen johonkin nuortenlehteen ja sitten sai jännittää tuleeko postia ja milloin ja keneltä. Ja ylipäätään kirjeiden lähettäminen! Parhaan ystäväni kanssa lähetetään kirjeitä edelleenkin, vaikka melkein joka päivä tekstaillaan ja melkein joka viikko puhutaan myös puhelimessa tai soitellaan videopuheluita. Muutenkin se, että kaikki tapahtui vähän hitaammin, oli ainakin musta paljon mielekkäämpää. Toista se on nykyään kun kaikki kommunikaatio tapahtuu justhetinytmenijo ja joka hetki pitää olla tavoitettavissa, tai muuten alkaa tuntua kummallisen... alastomalta kun kännykkä unohtuikin kotiin tai akusta on virta loppu tai missään ei ole wifiä.

Sitä en kyllä toisaalta yhtään kaipaa että tietoa hakeakseen piti mennä kirjastoon, inhosin alakoulussa esitelmien tekoa kun tieto piti hakea aina jostain jeesuksenaikaisesta tietosanakirjasta. Olen luonteeltani niin utelias ja tiedonjanoinen että aivan ärsyttää ajatella niitä tilanteita kun älypuhelimella olisi selvinnyt joku pikkuasia parissa sekunnissa mutta kun eipä ollut nettiä niin siinäpä kärsit sitten. Tai soittelet puhelimella kaikki kaverit läpi ja kyselet muistaako kukaan mikä sen ja sen elokuvan nimi oli missä oli se ja se näyttelijä vai olikohan siinä sittenkään edes sitä näyttelijää. :D Tai menet tosiaan sinne kirjastoon ja etsit karttakirjasta että mitkä ne Unkarin rajanaapurit olikaan ja minkä maiden läpi Tonava virtaa.

38 jatkaa. Sitäkin on ikävä kun Tiimari oli vielä askartelutarvikekauppa eikä se kynttilä- ja servettikauppa mikä siitä sitten loppua kohden tuli. Käytin kaikki viikkorahat (20 markkaa) aina Tiimarin tarroihin ja kirjepapereihin ja muuhun tuiki tarpeelliseen.

Sitä ettei kaikki olleet tyrkyllä julkisuuteen. Ei ollut mitään someja tai tubeja tai realityja, olit kuuluisa jos olit tehnyt jotain josta vaivauduttiin lehdessä tuhlaamaan paperimustetta.

Eikä kaikki arkiset asiat olleet mitään "ET IKINÄ USKO KLIKKAA NYT" juttuja. Ei ihmetelty kyynelissä videoita joissa kissa näkee itsensä peilistä.

Jotenkin idioottimaisuus on korostunut. Ja aivot on ihan ylikierroksilla koska kaikkea on niin PALJON ja HETI.