Miten selvisitte erossa siitä kaikesta mitä muusta mitä miehen lisäksi menetit?

Tuon takia ei kannata unohtaa niitä omia ystäviä kun alkaa parisuhteeseen, eikä muutakaan omaa elämää. Jos on vain riippuvainen toisesta niin helposti jää tyhjän päälle. Sun on nyt rakennettava oma elämäsi ja ihmissuhteesi alusta, toteuta intohimojasi ja harrastuksiasi, tutustu ihmisiin.

Mulla on kyllä omia kavereita, mutta olen tavannut heitä aina kaksin. Juhannukset, vaput, uudet vuodet jne on vietetty vuosia aina tietyllä kokoonpanolla jonkun kotona, mökillä jne ja joulut miehen vanhemmillä.

Mun vanhemmat on eronneet ja tapaan heitä muttei vietetä juhlapyhiä samaan tapaan yhdessä.

Ap.

Miksi te erositte?

Minä erosin kun mies löysi uuden ja paaaaljon nuoremman.

Joudun luopumaan samoista asioista kuin sinäkin. Mutta tärkeimmistä en luovu - omat lapset ja omat ystävät, suku sekä minä itse.

Siis miksi menee kaikki miehenpuolen sukulaiset ja kaveripariskunnat? 

Kyllä minä olen vielä asiallisissa väleissä miehen sukulaisten kanssa. 

Omalta osalta en menettänyt erossa mitään. Muutin takaisin omaan asuntooni, samat ystävät kuin ennenkin.  Joulut vietän nykyään ystäväni kanssa. 

Ex-miehen kanssa ollaan ihan hyvissä väleissä 

Mä en "menettänyt" miestä, vaan pääsin siitä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te erositte?

Minä erosin kun mies löysi uuden ja paaaaljon nuoremman.

Joudun luopumaan samoista asioista kuin sinäkin. Mutta tärkeimmistä en luovu - omat lapset ja omat ystävät, suku sekä minä itse.

Mies petti eikä halunnut jatkaa vaikka olisin

antanut anteeksi. Vapaus houkutti enemmän. Meillä lapset on jo isoja, toinen ei asu enää kotona. Traditioitten menetys kyllä harmittaa. Tiedän jo nyt että tulen olemaan esim joulun yksin sillä tottahan lapsetkin menee edelleen sinne anoppilaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi menee kaikki miehenpuolen sukulaiset ja kaveripariskunnat? 

Väleissä oleminen on eri asia kuin juhlapyhien viettäminen, mökkeily, matkustaminen jne yhdessä.

Ap.

Ensinnäkin, siirrä puutarhasta kasveja johonkin talteen, ennen kuin luovut siitä. Vuokraa esim pala maata tai viljelypalsta. Toiseksi, keskustele yhteisten tuttujen ja miehen sukulaisten kanssa. Kun et ala puimaan eroa heidän kanssaan negatiivisella tavalla, niin todennäköisesti osa heistä säilyy elämässäsi tästä eteenpäinkin, ellei kysy ole jollakin tapaa mustavalkoisista tai jyrkistä ihmisistä.

Oli huvittavaa huomata, että miehen puolen sukulaisista en kaivannut ketään. Enkä menettänyt mitään, kun en mitään ollut saanutkaan. No ehkä maineeni, kun puhuivat pahaa selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te erositte?

Minä erosin kun mies löysi uuden ja paaaaljon nuoremman.

Joudun luopumaan samoista asioista kuin sinäkin. Mutta tärkeimmistä en luovu - omat lapset ja omat ystävät, suku sekä minä itse.

Mies petti eikä halunnut jatkaa vaikka olisin

antanut anteeksi. Vapaus houkutti enemmän. Meillä lapset on jo isoja, toinen ei asu enää kotona. Traditioitten menetys kyllä harmittaa. Tiedän jo nyt että tulen olemaan esim joulun yksin sillä tottahan lapsetkin menee edelleen sinne anoppilaan.

Todennäköisesti mies on vaistonnut, että et ole suhteessa hänen vaan talon ja puutarhan takia. 

Tuttavalle kävi samoin. Vähät välitti miehestä, kunhan sai huuserata talossa ja puutarhassaan. Lopulta mies kävi vieraissa ja pyysi eroa. Talo puutarhoineen meni myyntiin. 

Enpä menettänyt muuta kuin sen miehen, josta eroon halusinkin, kun ei yhteiselo yrityksistä huolimatta onnistunut. Lapset, velaton talo, tavarat ja auto jäivät minulle. Kasvatin lapset lähellä molempia isovanhempia, minulla oli hyvin läheiset välit jo edesmenneisiin appivanhempiini.

Kun lapset aikuistuivat, myin talon pois ja ostin itselleni uuden, pienemmän. Siipä yhä elelen tyytyväisenä.

Minäkään en ole kaivannut kuin yhtä miehen puolen sukulaista. Yllätyin vähän itsekin, etten kokenut mitään tarvetta pitää yhteyttä. Nykyisen mieheni ex pitää yhteyttä exänsä sukulaisiin. Inhoan sitä. Mutta eipä muiden ihmisten välit minulle kuulu. Tuo kuitenkin estää syvemmän ystävystymisen heidän kanssaan, koska ex on utelias ja en siksi halua hänen tietävän elämästämme juuri mitään.

Perinteet muuttuu toisinaan pakosta. Puutarhanhoidon on välillä aloitettava alusta. Muistot säilyy niin mielessä kuin kuvina. Toisessa ihmisessä ei kannata roikkua sen takia että muutokset pelottaisi.

Hiihaa! Pikkukikkeli vähiten harmittaisi ja muutenkin saisin puolet kaikesta. Oikeastaan kannattaisi kyllä erota näin 20 vuoden jälkeen, rikastuisin henkisesti sekä taloudellisesti. Lapset aikuisia.

Enpä menettänyt paljon. Mies oli valmistellut lähtöään minulta salassa ja vienyt myös minulle kuulunutta irtaimistoa, sen menetin. Kotimme oli minun omistuksessani, samoin mökki, mies ei halunnut osallistua taloudellisesti. Joihinkin yhteisiin tuttaviin yhteydenpito jäi, mutta sellaista se on. Ilmeisesti exmieskään ei ole heihin paljoa yhteyttä pitänyt.

Miehen sukulaisiin yritin ensin pitää välejä yllä, mutta he alkoivat käyttäytyä oudosti ja selitellä miehen tekemisiä. Mies siis lähti. Lopulta sieltä tuli ykskantainen viesti, että eivät ole minuun enää yhteydessä.

Omat ystävät ovat pysyneet ja uusia löytynyt.

Menetin jakuvassa epävarmuudessa elämisen. Koskaan ei tiennyt, suuttuuko mies jostain olemattomasta asiasta ja millä tuulella hän on. Lapset menettivät mahdollisuuden elää ydinperheessä. Mikäli toimivaa ydinperhettä olisi koskaan meillä ollut.

Miten niin? Omistan puolet kaikesta, pystyn ostamaan yksin ok-talon puutarhalla. Ystävät ovat lapsuudestani, miehen yštävät vain tuttavia.

Pariskuntaystävät tosiaan hävisivät ja miehen puolen sukulaiset feidautuivat. Onneksi ei taloa ehditty ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ole kaivannut kuin yhtä miehen puolen sukulaista. Yllätyin vähän itsekin, etten kokenut mitään tarvetta pitää yhteyttä. Nykyisen mieheni ex pitää yhteyttä exänsä sukulaisiin. Inhoan sitä. Mutta eipä muiden ihmisten välit minulle kuulu. Tuo kuitenkin estää syvemmän ystävystymisen heidän kanssaan, koska ex on utelias ja en siksi halua hänen tietävän elämästämme juuri mitään.

Lisään vielä, että 15 yhdessäolovuoden aikana osasta mieheni ystävien vaimoista tuli hyviä ystäviäni. Näihin pidin yhteyttä ihan itsenäni, ei siis vain pariskuntana, jo avioliiton aikana. Nämä ystävät ovat pysyneet samanlaisina ystävinä eron jälkeenkin. Emme koskaan puhu mun exästä tai hänen perheestään, ei kiinnosta. Osa näistä on nykyään itsekin eronnut, joten alkuperäinen kytkös exään on kadonnut.

Ap, selviät kyllä, paremmin kuin luuletkaan. Tärkein neuvoni sinulle on: Älä jää roikkumaan. Älä pidä exääsi ja hänen sukuunsa hyviä välejä tavan vuoksi, asialliset riittää niin, että mahdutte lapsien juhliin tarvittaessa. Jos joku on oikea ystävä, pidä hänet. Se, ettet jää roikkumaan, nopeuttaa toipumistasi ja on paras tapa mahdollistaa aikanaan uusi hyvä ihmissuhde itsellesi ja myös exällesi. Sekä te itse, että tulevat puolisonne, ansaitsevat suhteen jossa ex ei ole suhteen kolmas pyörä.

Hyvin. En ole koskaan elänyt miehen kautta.

Mä olen väleissä eksän kanssa. Voin hakea kasvejani milloin haluan. Hän jopa tuo niitä samalla kun kulkee lasta katsomassa.

Minullakin oli yksi ongelma alun perin se, etten oikein kokenut miehen sukua läheiseksi, ovat niin pidättyviä ihmisiä ja erilaisia. Asuttiin suvun omistamassa talossa, ilmeisesti koska pelkäsivät minun vievän siitä osan. No, pitää saavat sen nyt sitten, ja mies on jäämässä yksinäiseksi ukoksi siihen, viitsimättä edes remontoida. Kannattikohan niin varjella?