Olisiko sinun vaikea hyväksyä isäsi uusi tyttis joka on sinua nuorempi? Tuntuu vaikealta

Vierailija kirjoitti:

Olisi äärimmäisen vaikea juttu. Olen kokenut itse. Siis vaikka lapset on mua vähän, pari vuotta nuorempia.. Ikinä ei synny tasavertaisesti toimivaa suhdetta.. Vaikka olisi kuinka älykäs.. Siis älykäs - paitsi tuossa suhteeseen ryhtymisessä.. Jatkuvasti ukko kehuu ja vertaa omia lapsia ja heidän suuuria saavutuksia mun statukseen ja ns. Saavutuksiin.

Siis hä? Olet se nainen ja miehesi vertailee sinua lapsiinsa?

Miesystäväni vanhimmat kaksi lasta ovat minua vanhemmat ja kaksi nuoremmat. Minua ei ole koskaan rinnastettu lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se oudolta tuntuisi, mutta riippuisi varmaan lopulta siitä, miten meillä kemiat kohtaisi muuten.

Meillä miehen lapsi ainakin kieltäytyi kommunikoimasta kanssani mitenkään. (Hän on 23 ja itse olen 26, että ihan samanikäisinä emme ole). Lapsen äiti lähettelee lisäksi minulle solvaavia tekstiviestejä. En tajua, mitä tämä heitä häiritsee, olen kiltti ja kohtelias kaikille.

Enkä ole tullut kenenkään väliin, en miehen ja lapsen enkä miehen ja hänen exänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastavat lapset ovat onnellisia isänsä puolesta eivätkä sekaannu hänen yksityiselämäänsä.

Rakastava isä ei mene lastensa ikäisten kanssa suhteisiin. Rakastava isä välittää myös siitä, miltä omista lapsista tuntuu, kun isä seurustelee lastensa ikäisten naisten kanssa. Aika yksinkertainen on isä, jos ei tajua, että tilanne on todella outo lapsen näkökulmasta. Jos nuorempi nainen on niin tärkeä, niin sitten pitää olla valmis ottamaan se riski, että kaikki lapset eivät tuota hyväksy ja voivat laittaa välit poikki tai ainakaan välit eivät enää ole hyvät.

Noin urpot ja ahdasmieliset kersat joutaakin mennä. Pitää vain toivoa että toisella kierroksella tulee fiksumpia.

Jos minun lapseni ei hyväksyisi uutta puolisoani iän takia, niin saisi olla hyväksymättä. Jos siis uusi mieskin olisi kuitenkin täysi-ikäinen ja fiksu aikuinen ihminen, joka kohtelisi lapsiani hyvin. Jos sen takia laittaisi välit poikki, niin toki se tuntuisi pahalta, mutta enpä minäkään laittaisi välejä poikki, jos lapsi (aikuisena) toisi itseään 20 vuotta vanhemman miehen näytille. Eli mököttäkööt sitten keskenään.

Tuo on taas sairas ajatus, että "en veisi kavereita isän näytille, koska se himoitsisi niitäkin". Öö, himoitseeko normaalit ihmiset kaikkia tietyn ikäisiä ihmisiä?? Sama, kun ajatellaan, että homot himoitsevat kaikkia miehiä. Kyllä joillain on kieroutunut ajatusmaailma.

Miksi vanhemmat ei saa olla onnellisia? Itsekkäitä lapsia täällä.

Ihminen ei maagisesti muutu aikuismaiseksi ja järkeväksi täyttäessään 18 ja aivotkin todistetusti kehittyvät vielä 25-vuotiaaksi asti (mikä on myös mm. adoptioluvan saamiseen vaadittava ikä), esimerkiksi itse koen nyt 26-vuotiaana olevani paljon kypsempi kuin silloin tasan parikymppisenä. Joten jos isä olisi yli 40 ja nainen vaikka 21 niin... ei, en vaan sulattaisi.

Sitten kun molemmilla on enemmän ikää niin voisi olla helpompi siirtää omat tunteet syrjään, esim. 35- ja 55-vuotiaan suhde ei enää tuntuisi yhtä oudolta. Sen sijaan 35 ja 85 olisi vähän turhan suuri ero, joten riippuisi siitäkin minkä ikäinen isä olisi ollut kun synnyin.

Hyväksyisin, mutta pitäisin ikäkriisinä, enkä ottaisi niin vakavasti. 

Mikä on ap n lapsen ikä ja täten mikä on "tyttiksen"? Miksi ei uusi naisystävä, miksi tyttis ?

Ei kiinnosta. Ei ole multa pois. Isä on tapaillut vaan ikäisiään naisia, mutta ei mun mielestä iällä ole niin väliä.

Oma mieheni on mua reilusta vanhempi, mutta olen silti miehen lapsia vanhempi. Heillä ei ole mitään mua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku täällä tosissaan kun sanoo että laittaisi välit poikki. Nyt ymmärrän paremmin miksi perheet riitelevät.

Todellakin löisin välit poikki ja sitten istuisin taposta. Samoin jos äitini ottaisi itseäni nuoremman miehen.

Vähän huvittaa nää "molemmat ovat aikuisia ihmisiä, hyväksyisin jos se nuorempi olisi fiksu" :D Mun on oikeasti vaikea pitää yli neljäkymppisen äijän ja vaikka 18-vuotiaan tai miksei parikymppisenkin suhdetta tasa-arvoisena. Toisella on itsenäistyminen/ehkä opiskelujen ekat vuodet menossa ja toisella omia aikuisia lapsia viime liitosta. Vaikka se "tyttis" olisi kuinka fiksu niin ei vaan ole samaa kokemusta ja elämäntilannetta (ei sillä että pitäis olla mut kyllä tässä tapauksessa tuo ero on räikeän huvittava). Pitäisin pervona sitä ukkoa ja säälisin naista.

Joku neli- ja kuuskymppisen suhde on sit asia erikseen, kummallakin voi olla vaikka se lasten täysi-ikään kasvattaminen takana ja muutenkin enemmän samat ympyrät meneillään.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ap n lapsen ikä ja täten mikä on "tyttiksen"? Miksi ei uusi naisystävä, miksi tyttis ?

Ei kai joku 20v voi olla "naisystävä" eiköhän "tyttis" kuvaa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vähän huvittaa nää "molemmat ovat aikuisia ihmisiä, hyväksyisin jos se nuorempi olisi fiksu" :D Mun on oikeasti vaikea pitää yli neljäkymppisen äijän ja vaikka 18-vuotiaan tai miksei parikymppisenkin suhdetta tasa-arvoisena. Toisella on itsenäistyminen/ehkä opiskelujen ekat vuodet menossa ja toisella omia aikuisia lapsia viime liitosta. Vaikka se "tyttis" olisi kuinka fiksu niin ei vaan ole samaa kokemusta ja elämäntilannetta (ei sillä että pitäis olla mut kyllä tässä tapauksessa tuo ero on räikeän huvittava). Pitäisin pervona sitä ukkoa ja säälisin naista.

Joku neli- ja kuuskymppisen suhde on sit asia erikseen, kummallakin voi olla vaikka se lasten täysi-ikään kasvattaminen takana ja muutenkin enemmän samat ympyrät meneillään.

Pitääkö suhteen olla aina tasa-arvoinen?Aika harva on vaikka ikä olisi sama. Ehkä se "tyttis" hakee jotain sellaista mitä saa suhteesta, ja vanha äijä jotain muuta. Eivät kaikki hae tasa-arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän huvittaa nää "molemmat ovat aikuisia ihmisiä, hyväksyisin jos se nuorempi olisi fiksu" :D Mun on oikeasti vaikea pitää yli neljäkymppisen äijän ja vaikka 18-vuotiaan tai miksei parikymppisenkin suhdetta tasa-arvoisena. Toisella on itsenäistyminen/ehkä opiskelujen ekat vuodet menossa ja toisella omia aikuisia lapsia viime liitosta. Vaikka se "tyttis" olisi kuinka fiksu niin ei vaan ole samaa kokemusta ja elämäntilannetta (ei sillä että pitäis olla mut kyllä tässä tapauksessa tuo ero on räikeän huvittava). Pitäisin pervona sitä ukkoa ja säälisin naista.

Joku neli- ja kuuskymppisen suhde on sit asia erikseen, kummallakin voi olla vaikka se lasten täysi-ikään kasvattaminen takana ja muutenkin enemmän samat ympyrät meneillään.

Pitääkö suhteen olla aina tasa-arvoinen?Aika harva on vaikka ikä olisi sama. Ehkä se "tyttis" hakee jotain sellaista mitä saa suhteesta, ja vanha äijä jotain muuta. Eivät kaikki hae tasa-arvoa.

Eri. En toki sanele toisille mitä saavat hakea suhteestaan. Mutta minulta menee välittömästi liian epätasa-arvoiseen suhteeseen siihen valta-asemaan lähtenyttä kohtaan kaikki kunnioitus ja luottamus. Pidän sitä selvänä ja ehdottomana osoituksena sellaisesta luonteesta ja arvoista, joita en voi hyväksyä tai kunnioittaa ihmisessä. Hän on hyväksikäyttäjä, ei mitään muuta.

ihme valittajia naiset täällä

Mua ihmetyttää se, että mitä ihmettä aikuisten ihmisten asiat kuuluu toisille aikuisille? Olkoonkin, että nuo toiset aikuiset ihmiset ovat jonkun lapsia. En moralisoi työkavereiden suhteita, eikä tulisi mieleenkään moralisoida äitini miessuhteita (hänellä on nyt leskeksi jäätyään 20 vuotta itseään nuorempi mies), ja minulla on 18 vuotta vanhempi mies - ja mieheni aikuinen tytär, joka asuu äidillään, on tosi ilkeä minua kohtaan, vaikka on minua 10 vuotta nuorempi. Ja mieheni tyttären äiti levittelee minusta ihan käsittämättömiä valheellisia juoruja. Niin, onhan mieheni ex vastaavasti miestäni 6 vuotta vanhempi. Uskon, että tässä on kyse puhtaasti kateudesta mieheni uudelle onnelle. Kyllä, kateus-kortti on vedetty esiin :)  

Summa summarum, joillekin (aikuisille) lapsille näyttää kehittyneen jonkinlainen kieroutunut kuvitelma, että he saavat päättää vanhempiensa ihmissuhteista, ja jos vanhemmat eivät tanssi ihmissuhdeasioissakin heidän pillinsä mukaan, piru on merrassa. 

Kerta kaikkiaan kummallista. Ei voi kuin ihmetellä. No, onneksi oma mieheni piut paut välittää exänsä manipulointiyrityksistä. Käyttäydymme ihmisiksi ja tytär on aina tervetullut käymään. On hänen valintansa olla käymättä, kiukutella ja haukkua minua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän huvittaa nää "molemmat ovat aikuisia ihmisiä, hyväksyisin jos se nuorempi olisi fiksu" :D Mun on oikeasti vaikea pitää yli neljäkymppisen äijän ja vaikka 18-vuotiaan tai miksei parikymppisenkin suhdetta tasa-arvoisena. Toisella on itsenäistyminen/ehkä opiskelujen ekat vuodet menossa ja toisella omia aikuisia lapsia viime liitosta. Vaikka se "tyttis" olisi kuinka fiksu niin ei vaan ole samaa kokemusta ja elämäntilannetta (ei sillä että pitäis olla mut kyllä tässä tapauksessa tuo ero on räikeän huvittava). Pitäisin pervona sitä ukkoa ja säälisin naista.

Joku neli- ja kuuskymppisen suhde on sit asia erikseen, kummallakin voi olla vaikka se lasten täysi-ikään kasvattaminen takana ja muutenkin enemmän samat ympyrät meneillään.

Pitääkö suhteen olla aina tasa-arvoinen?Aika harva on vaikka ikä olisi sama. Ehkä se "tyttis" hakee jotain sellaista mitä saa suhteesta, ja vanha äijä jotain muuta. Eivät kaikki hae tasa-arvoa.

Eri. En toki sanele toisille mitä saavat hakea suhteestaan. Mutta minulta menee välittömästi liian epätasa-arvoiseen suhteeseen siihen valta-asemaan lähtenyttä kohtaan kaikki kunnioitus ja luottamus. Pidän sitä selvänä ja ehdottomana osoituksena sellaisesta luonteesta ja arvoista, joita en voi hyväksyä tai kunnioittaa ihmisessä. Hän on hyväksikäyttäjä, ei mitään muuta.

Siis kumpi on hyväksikäyttäjä? Se vanha mies, joka vokotteli nuoren naisen vai se nuori nainen, joka on miehen kanssa?

Ja mitähän se haittaa, jos ei ole samaa elämänkokemusta? Se ei silti tarkoita, että toinen hyväksikäyttäisi toista. Huvittavia ovat nämä ikäerojen parjaajat, joilla ei sitten todellisuudessa ole mitään kokemusta asiasta. Tai ainoa kokemus on korkeintaan katkeran exän rooli, kun entinen puoliso löysikin uuden ja pirteän "tyttösen"/"poikkiksen" entisen kulahtaneen nalkuttajan tilalle. Käyttäkää tuo energia oman elämänne parantamiseen, niin ei tarvitse enää pahoittaa mieltään toisten onnen takia.

Sen ymmärrän, jos suhteessa on selvästi nähtävillä hyväksikäyttöä, silloin ei tietenkään asiaa pidä hyväksyä. Olen kuitenkin läheltä paria ikäerosuhdetta seurannut, ja voisin sanoa, että niiden osapuolet ovat toisilleen niin sopivia, että en yhtään ihmettele, miten ovat toisiinsa rakastuneet.

No joo, niissä kyllä kukaan ei ole toisen lasta nuorempi, mutta puhutaan silti 15-25 vuoden ikäeroista.

Aika säälittävänä isääni pitäisin ja tyttistä outona. Ikäeroa olis siis yli 35 v.

Jos isäni tekisi moisen tempun, en varmaan olisi yhteydessä häneen enää juurikaan. Ei hän sitten olisi se mies, jonka koko ikäni olen luullut hänen olevan.