Lue keskustelun säännöt.
Olisiko sinun vaikea hyväksyä isäsi uusi tyttis joka on sinua nuorempi? Tuntuu vaikealta
02.03.2018 |
En ole uskaltanunt puhua vielä mutta nyt tuntuu että menee aika vakavaksi ja jossain vaiheessa olisi pakko esitellä lapsille. Ikäeroa ei kuitenkaan ole kuin pari vuotta että melkein samanikäisiä ovat. Koen tilanteen hankalaksi mutta ehkä pelkään turhaan. M45
Kommentit (102)
Olisi todella vaikea hyväksyä, jos "tyttis" olisi syynä isän ja äidin eroon. Mutta muuten... Isällä on oma elämänsä ja meillä lapsilla omamme. Jos nainen olisi mukava ja älykäs ihminen eikä mikään bimbo, niin mikäs siinä. Ei se minulta olisi pois, että isä on onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löisin isääni välit poikki jos hän esittelisi minulle itseäni nuoremman naisen ja pitäisin huolen, ettei nainen jää suhteeseen isäni kanssa. Kysymys kuitenkin kuuluu. Kuka helvetti huolii isänsä ikäisen vanhan ukkelin vaivoikseen?
Siis, jos mulla ois tämmönen tilanne, niin, faija +50v, mä 23v, uus tyttis ois parikymppinen, ois vähän hankala hyväksyä. :D
Ihmettelisin ja ällöttäisi, haluaisin puhua asiasta enkä varmaan pitäisi uudesta "äitipuolestani". Aikuiset ihmiset saa kuitenkin tehdä mitä tahtoo ja yrittäisin muistaa että itsekin olen tapaillut lähes isäni ikäisiä miehiä...
Tuntuisi oudolta, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa eikä minulla olisi asiaan mitään sanomista.
Jos isä on onnellinen, niin silloin minäkin olen onnellinen hänen puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi äärimmäisen vaikea juttu. Olen kokenut itse. Siis vaikka lapset on mua vähän, pari vuotta nuorempia.. Ikinä ei synny tasavertaisesti toimivaa suhdetta.. Vaikka olisi kuinka älykäs.. Siis älykäs - paitsi tuossa suhteeseen ryhtymisessä.. Jatkuvasti ukko kehuu ja vertaa omia lapsia ja heidän suuuria saavutuksia mun statukseen ja ns. Saavutuksiin.
Olisi vaikeaa hyväksyä. Olen aina ollut aika hyväkäytöksinen, enkä usko, että osoittaisin ainakaan kovin räikeästi mieltäni, mutta sisimmässäni en tulisi koskaan hyväksymään, vaan toivoisin heidän eroaan. Enkä tietenkään valehtelisi, jos minulta suoraan kysyttäisiin, onko asia ok. Juonittelu ja raivoaminen eivät vaan ole tyyliäni.
Tuossa menee mielestäni soveliaisuuden raja, riippumatta siitä, minkä ikäisenä lapsensa on hankkinut. Jos on saanut lapsensa 40-vuotiaana, ei 30 vuotta nuorempi ole paha. Jos on taas saanut lapsensa jo 16-vuotiaana, ei minusta ole sopivaa katsella edes 16 vuotta nuorempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi äärimmäisen vaikea juttu. Olen kokenut itse. Siis vaikka lapset on mua vähän, pari vuotta nuorempia.. Ikinä ei synny tasavertaisesti toimivaa suhdetta.. Vaikka olisi kuinka älykäs.. Siis älykäs - paitsi tuossa suhteeseen ryhtymisessä.. Jatkuvasti ukko kehuu ja vertaa omia lapsia ja heidän suuuria saavutuksia mun statukseen ja ns. Saavutuksiin.
Jatkan tähän, että en tiennyt olevani silloin kilpasilla hänen lastensa kanssa. Onnettomasti kävi. Omanarvon tunto meni jne.
Mutta jos minun isäni alkais olla mua nuoremman kanssa niin.. Olisi vaikea hyväksyä. Paitsi jos ei olisi jokin "onnenonkija" vaan hyvä isääni kohtaan ja tulisi omillaan toimeen.. Silloin olisi ehkä helpompi. Itsekään en siis silloin kertomassani suhteessa todellakaan halunnut suostua miehen elätettäväksi, hän olisi vain saanut siitä lisää syitä alentaa mua.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisi oudolta, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa eikä minulla olisi asiaan mitään sanomista.
Jos isä on onnellinen, niin silloin minäkin olen onnellinen hänen puolestaan.
Tämähän on aina se poliittisesti korrekti vastaus, mutta kuinka pitkälle ihmiset voivat mennä oman onnellisuutensa tavoittelussa välittämättä lähipiiristään? Sanoisin että fiksumpi ihminen ottaa huomioon myös muiden tunteet jos ne jotain merkitsevät. Siis lapset ja sukulaiset, ystävät ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastavat lapset ovat onnellisia isänsä puolesta eivätkä sekaannu hänen yksityiselämäänsä.
Minulla on tällainen tilanne. Isällä ja äidillä on molemmilla uudet minua nuoremmat puolisot. Äiti oli se joka ensin rupesi pettämään, mutta suvun viha kohdistuu isään joka vain kostoksi hankki nuoren naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastavat lapset ovat onnellisia isänsä puolesta eivätkä sekaannu hänen yksityiselämäänsä.
Tämähän se lasten homma on. Rakastaa ehdottomasti teki vanhempi mitä hyvänsä.
Ei tulisi sellaista tilannetta. Oma faija pitää sellaisia pedofiileinä. On sanonut niin. Vaikka olisi täysi-ikäisiä, mutta jos ikäeroa on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi sellaista tilannetta. Oma faija pitää sellaisia pedofiileinä. On sanonut niin. Vaikka olisi täysi-ikäisiä, mutta jos ikäeroa on liikaa.
Sitten faijasi on hieman yksinkertainen, tai ei vaan tiedä mitä pedofiili tarkoittaa. Eipä silti, useimmat ihmiset eivät tunnu tietävän edes pedofiilin ja efebofiilin eroa, vaan niputtavat molemmat yhteen, vaikka ero on merkittävä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi sellaista tilannetta. Oma faija pitää sellaisia pedofiileinä. On sanonut niin. Vaikka olisi täysi-ikäisiä, mutta jos ikäeroa on liikaa.
Mies 45v ja nainen vaikka 22. Ihan aikuisia ihmisiä ovat molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Löisin isääni välit poikki jos hän esittelisi minulle itseäni nuoremman naisen ja pitäisin huolen, ettei nainen jää suhteeseen isäni kanssa. Kysymys kuitenkin kuuluu. Kuka helvetti huolii isänsä ikäisen vanhan ukkelin vaivoikseen?
Vaikutat todella miellyttävältä ihmiseltä.
En pystyisi antamaan sellaista isälleni anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi äärimmäisen vaikea juttu. Olen kokenut itse. Siis vaikka lapset on mua vähän, pari vuotta nuorempia.. Ikinä ei synny tasavertaisesti toimivaa suhdetta.. Vaikka olisi kuinka älykäs.. Siis älykäs - paitsi tuossa suhteeseen ryhtymisessä.. Jatkuvasti ukko kehuu ja vertaa omia lapsia ja heidän suuuria saavutuksia mun statukseen ja ns. Saavutuksiin.
Jatkan tähän, että en tiennyt olevani silloin kilpasilla hänen lastensa kanssa. Onnettomasti kävi. Omanarvon tunto meni jne.
Mutta jos minun isäni alkais olla mua nuoremman kanssa niin.. Olisi vaikea hyväksyä. Paitsi jos ei olisi jokin "onnenonkija" vaan hyvä isääni kohtaan ja tulisi omillaan toimeen.. Silloin olisi ehkä helpompi. Itsekään en siis silloin kertomassani suhteessa todellakaan halunnut suostua miehen elätettäväksi, hän olisi vain saanut siitä lisää syitä alentaa mua.
Anteeksi vain mutta tuossa suhteessa oli jotain muuta enemmän pielessä kuin ikäero.
Ei mua tämän ikäisenä asia häiritsisi, olen 47v ja jos isällä olisi joku +40v, ei tuntuisi missään.
Jos olisin 20v, niin en sulattaisi taatusti mitenkään päiten.
Kyllä se oudolta tuntuisi, mutta riippuisi varmaan lopulta siitä, miten meillä kemiat kohtaisi muuten.