Ystävä pilkkaa minua siitä etten ole "oikea" vegaani

Olenkos minäkin sitten sekasyöjä, kun lihaa syön ns pakon edestä kohteliaisuus-syistä?

Juurikin isovanhempien, omien vanhempien luona kyläily. Jonkun uuden tuttavan kanssa kahvittelu ja tarjolla on kinkkupiirakkaa.

Näitä sattuu kuitenkin n. kerran kolmessa kuussa, muuten noudatan lakto-ovo vegeilyä. Tosin maitoa ja munia olen ruokavaliostani koittanut karsia.

Mä en halua tehdä numeroa itsestäni tai ruokavaliostani.

Vierailija kirjoitti:

Mä en halua tehdä numeroa itsestäni tai ruokavaliostani.

Minä en tee numeroa itsestäni tai ruokavaliostani, mutta jos joudun sellaiseen tilanteeseen, että minut käytännössä yritetään pakotetaan syömään eläintuotteita "kohteliaisuudesta" ja ystävällinen kieltäytyminen ei kelpaa, niin teen kyllä numeron eläinten hyvinvoinnista.

Minulle on ihan sama tyrkytetäänkö sisäfilettä vai jotain missä on "ihan vaan vähän maitoa", jos noita suostun syömään, en ole vegaani. Ja en nyt tarkoita että kyse olisi siitä joutuisin luopumaan hienosta tittelistä, vaan siitä että en uskaltaisi pitää arvoistani kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Olenkos minäkin sitten sekasyöjä, kun lihaa syön ns pakon edestä kohteliaisuus-syistä?

Juurikin isovanhempien, omien vanhempien luona kyläily. Jonkun uuden tuttavan kanssa kahvittelu ja tarjolla on kinkkupiirakkaa.

Näitä sattuu kuitenkin n. kerran kolmessa kuussa, muuten noudatan lakto-ovo vegeilyä. Tosin maitoa ja munia olen ruokavaliostani koittanut karsia.

Mä en halua tehdä numeroa itsestäni tai ruokavaliostani.

Olet yhtä vegaani, kuin tämä feissarimokien Tuuli:

http://www.feissarimokat.com/2016/03/vegaani-vaikka-vakisin/

Vierailija kirjoitti:

Olen siis 90% ajasta vegaani. Kutenkin joskus kylässä tai juhlissa ei ole tarjolla vegaaniruokaa (vaikka olisinkin siis ilmoittanut etukäteen ruokavaliostani) eikä äitini vanhana ihmisenä ymmärrä tällaisten villitysten päälle. Näissä tilanteissa siis syön ihan tavan vegeruokaa vaikka seassa olisikin maitoa tai munaa. Äitinikin osaa jo olla tarjoamatta minulle lihaa.

Sekasyöjä kaverini ei kuitenkaan sulata tätä. Vittuilee ihan armotta siitä kuinka en ole johdonmukainen tai sitoutunut päätökseeni. En siis toitota vegaaniuttani tai moralisoi hänen ruokavaliotaan, miksi hän kokee oikeudekseen ruotia minun? Kaipaisin jotain nasevaa vastausta jolla voin laittaa luun kurkkuun seuraavan kerran kun kaveri aloittaa tämän "ai tänään sulla on vegaanipäivä, no katsotaan kauanko menee ennenkuin sorrut taas rikkomaan ruokavaliotasi ehe ehe".

"Toi on ihan totta... Sähän voisit auttaa mua. Mitä jos sä vaikka aina muistaisit v**ttuilla mun syömisistä niin pysyisin paremmin sun... sori... siis tässä mun ruokavaliossa?

Miksi sun kaveri käy sun äidin luona syömässä?

Omituinen ystävä.

Olen muiden kanssa samaa mieltä siitä, että ap:n ei oikeastaan kannattaisi kutsua itseään vegaaniksi. Omalla kohdallani olen kyseenalaistanut jopa kasvissyöjä- ja vegetaristi-nimikkeet: helpointa olisi kai sanoa, että "syön pääasiassa kasvispohjaista ravintoa" ja "en syö lihaa". 

Toisaalta - ap:n kaveri kuulostaa niin ikävältä ihmiseltä, että vaikka ap käyttäisi itsestään mitä tahansa määritelmiä, kaveri jatkaisi nälvimistään. Suosittelen etäisyyden ottamista. 

Miksi sinun pitää kutsua itseäsi vegaaniksi kun et sitä selkeästi ole?

Vegaanius on paha mielisairaus.

T: Normaalisti syövä mies

Ymmärrän myös sen, että osa ns. oikeasti vegaaneista ihmisistä (jotka pyrkivät välttämään elämässään kaikkea eläinperäistä) saa tällaisten yhdeksänkymmentä prosenttisten takia kakkaa niskaan. Oletetaan, että kun nämä ihmiset hyvällä omallatunnolla syövät kylässä ja illanistujaisissa maitoa/kananmunia/lihaa niin miksi muut sitten nipottaa, että eivät näin tee. Ja varmaan nekin sitten salaa kotona mussuttaa sinistä lenkkiä.

Olen itse sekaani (kasvisruokavaliopainotteinen) ja hyvä ystäväni on vegaani. Hän on lämmin ja ihana ihminen eikä tarkoita sillä mitään pahaa kun kieltäytyy tarjotusta ruuasta. Onneksi meidän kaveripiiri on sellainen, että meillä kyllä arvostetaan myös hänen arvojaan ja koetaan, että ne ovat tärkeämpiä kuin joku yksittäinen juustokakunpalanen. 

Mutta onhan se nyt hassua, että kutsuu itseään vegaaniksi jos sitä ei todellisuudessa ole. Ja pitää itseään jotenkin vähän parempana kun syö eläinperäisiä tuotteita kohteliaisuussyistä. Kyllä asioista voi kohteliaasti myös kieltäytyä.

Mua ottaa näissä osa-aikavegaaneissa päähän juuri se etukäteistoitotus, että muistathan sitten, että olen vegaani ja en syö sitä ja tätä.

Sitten kuitenkin, jos muuta ei ole saatavilla vaikka jollain yhteisellä tuttavalla niin silloin se on ok ja se ruoka kelpaa.

Mutta jos minä laittaisin tälle kaverilleni ruokaa, jossa olisi vaikka maitoa joukossa, hän loukkaantuisi. Koska minun pitäisi hänen kaverinaan asia tietää.

Eli minä ostan kallita raaka-aineita hänen vierailuaan varten (joita en todellakaan muuten käytä), mutta muualla kelpaa tavallinen pannukakku. Siksi vttuilen. Enkä enää osta häntä varten mitään, sanon että unohdin.

Kyllä minäkin pilkkaisin. Pahinta huttua on ihmiset jotka tekee asioita vaan silloin kun niiden tekeminen on helppoa, muulloin ollaan sitten tätä ja tuota. Ei se nyt ole kova vaiva sanoa tai ilmoittaa erikseen omista ruokarajoitteista ja tarjoutua tuomaan mukana vaikka jotain sellaista mitä kaikki voi sitten syödä. Meidän illanistujaisiin yksi tyttö tuo aina omat vege-eväänsä, viimeksi mokkapaloja ja ne taisi hävitä aika nopeasti sekaaneiden suuhun. Vegaanius on kuitenkin elämäntapa ja iso arvomaailma kysymys, kuulostaa härskiltä että moisen voi heittää romukoppaan heti kun joku vieras tarjoaa torttua. Kyllä silloin saakin nauraa.

Jos juhlissa voi syödä mitä vain, niin saman tien voi heittäytyä sekasyöjäksi aina niinä hetkinä kun vegaanisuus on itselle tai seuralaisille epäkätevää. Esim. silloin kun muut haluavat ravintolaa valitessa mennä pihviravintolaan tai silloin kun kioskin pakastealtaassa ei olekaan maidotonta jäätelöä. Kyllä sitä vegaanista ruokaa saa syödä kuka tahansa, mutta jos sitä syö vain silloin tällöin, niin ei ole vegaani.

Ymmärrän pointtisi ja ärsytyksesi ap, mutta et valitettavasti ole vegaani. Vegaanius ei ole ruokavalio vaan aate. Samoin esim. jos vegaaniksi itseään kutsuva ostaa nahkasaappaat tai villavaatteen, ei hän ole vegaani. Se on vain fakta. Se on sitten kokonaan eri juttu kuinka järkevää äärimmilleen vedetyt aatteet ovat, mutta tosiasia on se, ettet ole vegaani.

Minä syön 90% vegaanisesti. Teen itselleni vain vegaaniruokaa ja ravintolassa tilaan vegaaniannoksen. Kuitenkin on tilanteita, joissa joustan. Nämä on esim ulkomaanmatka Aasiassa, kun kaikessa on käytetty kalakastiketta tai shrimp pastea. Tai kun kummilapsen synttäreillä on tarjolla hänen itse koristelemansa kermakakku. Söin myös viimeksi mummoni luona hyvällä ruokahalulla ja omalla tunnolla lihapullia perunamuusilla. Se oli lapsuuteni lempiruoka, eikä mummo enää pitkään elä, joten nautin vielä kun voin. Sitten kun mummoa ei enää ole lihapullineen, niin en niitä enää syö. Vegaanius on minun ruokavalio, ei sen ihmeempi elämäntapa tai aate. Söisin myös varmaan pihvin jos se menisi muuten roskiin. Ruoan poisheitto on kauheaa haaskausta!

Vierailija kirjoitti:

Ihan parasta on yllättää vegaani joka yöllä humalassa ahtaa kebappia naamaansa. Otin siitä kuvan kun se oli niin hauskaa. Neiti saarnaa kuinka väärin on syödä eläimiä. Siitä kuvasta näkee että suuhun mahtuu aika paljon. Oikein sellainen krokotiilin leuan longotus haukkaus menossa.

Mun on aika vaikea uskoa näitä, kun nykyään yölläkin baarireissun jälkeen on saatavilla ihan vegeäkin mättöä. Kun tekee mieli rasvaista roskaruokaa, on helppo ottaa siitä kebab-paikasta vaikka falafel-rulla.

Mä oon aito vegaani, ainakin syön paljon kasviksia syöviä eläimiä.

Noo, vegaanit on lihansyöjien ruokaa noin pohjimmiltaan.

Musta se on vaan luonnon resurssien tuhlausta jättää syömättä hyvät lihat.

Sama koskee turkiksia, miksei niitä saisi käyttää, maahanko pitäisi haudata. Koirastakin saa niin hyvät rukkaset.

Siksi kyllä kannattaa harrastaa tätä veganismia, niin jää enemmän lihaa mulle. Hyvää päivänjatkoa ja parempaa loppuvuotta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä ottaa itsetunnolle se, että tietää sinun syövän eettisemmin. Sen takia vittuilee. Aika yleinen juttu vaikka kys. vegaani ei moralisoisikaan muita

Olen huomannut. Tosi monet ottaa muiden eettiset valinnat henkilökohtaisena vittuiluna heidän elämäntapavalintojaan kohtaan.

Tunnistan itseni. En koskaan sanoisi tätä kenellekään ääneen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan parasta on yllättää vegaani joka yöllä humalassa ahtaa kebappia naamaansa. Otin siitä kuvan kun se oli niin hauskaa. Neiti saarnaa kuinka väärin on syödä eläimiä. Siitä kuvasta näkee että suuhun mahtuu aika paljon. Oikein sellainen krokotiilin leuan longotus haukkaus menossa.

Mun on aika vaikea uskoa näitä, kun nykyään yölläkin baarireissun jälkeen on saatavilla ihan vegeäkin mättöä. Kun tekee mieli rasvaista roskaruokaa, on helppo ottaa siitä kebab-paikasta vaikka falafel-rulla.

On noita jonkun verran.

Itse aloin vegaaniksi -98 ja silloinkin oli aika paljon esim. punkkareita, jotka tarpeeksi kännissä lähti esim. mäkkäriin, vaikka "olivat" vegejä.

Vierailija kirjoitti:

Vegaanius ei ole mikään villitys tai ruokavalio (varsinkaan osa-aikainen). Se on elämäntapa ja koskee kaikkia elämän osa-alueita, joissa pitää valita käyttääkö eläinperäistä tuotetta vai ei.  Voit ihan reilusti vain sanoa olevasi lakto-ovo vegetaristi.

Niin, ja elämäntapahan on jokaisen oma asia, että ei kuulu muille vaikka sanois itseään vegaaniksi, ja söisi välillä vähän muutakin. Ihme juttu tämä, että jotkut katsovat oikeudekseen määritellä muiden elämää ja elämänfilosofiaa. Ihme vegaaniylipappeja ja papittaria, puhdasoppisuuden vaalitsijoita, fundamentalistiälykääpiöitä. Ei yhtään parempia kuin muutkaan uskon ja aatteenkiihkoilijat.