Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako vanhemmat viettää lomaa ilman lapsia?
01.03.2018 |
Miksi ei olisi ok, että vanhemmat viettäisivät osan lomastaan ilman lapsia? Minä en oikein ymmärrä, että miksi aina jankataan sitä, että "miksi sitten olet tehnyt lapsia, jos et halua viettää aikaa niiden kanssa?". Ei kai kyse ole siitä, etteikö lasten kanssa vietettäisi ollenkaan aikaa, vaan siitä, että halutaan JOSKUS viettää aikaa myös täysin ilman niitä lapsia.
Eihän kukaan oleta esimerkiksi, että jos "hankkii" puolison, niin hänen kanssaan pitäisi viettää aikansa 24/7. Miksi lasten kanssa sitten pitäisi? Miksi se koetaan niin vääräksi, että vanhemmat haluaisivat viettää vuodesta vaikka edes muutaman viikon ihan ilman lapsia? Ja erityisesti suuria tunteita tuntuu herättävän se, jos yksinhuoltajavenhempi tai etävanhempi haluaisi järjestellä tapaamiset niin, että esimerkiksi koko 4 viikon kesäloma ei kuluisi pelkästään lasten kanssa, vaan osan lomasta saisi viettää itsekseen tai muussa seurassa.
Täytyykö hyvän vanhemman haluta viettää KAIKKI vapaa-aikansa/lomansa lastensa kanssa?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksei saisi? Jos kaipaa sellaista, niin sehän on ihan ok.
Onko se myös lapselle ok?
Ei minun lapselleni ole sekään ok että käyn joskus vessassa yksin tai silloin kun juon kahvia hän ei pääse syliin. Voi ei?
Uskon. Onnea lapsesi elämään.
Ei hän onnea tarvitse kun saa hyvän kasvatuksen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tää jännää. Oot huono vanhempi jos et lomaile lastesi kanssa, mutta toisaalta niitä lapsia ei haluta nähdä esim lentokoneessa. Päättäkää nyt mikä oli ok ja mikä ei...
Ok lähteä eri paikkoihin lomalle aikuisseurassa kuin lasten kanssa. Onneksi on k18 hotelleja ja kohteita, mitkä soveltuu muutenkin vain aikuisille paremmin.
Mutta kun lentokoneet eivät ole k18 :(
Jos matkustaisit enemmän, niin huomaisit eron. Vertaa vaikka Malediivit-Kanariat.
Molempiin menevissä koneissa on ollut lapsia. Matkustan 6x vuodessa....
Mutta ihan eri määrät niitä lapsia. Lasten määrää lisää myös pakettimatkan hankkiminen. Reittilennoilla enemmän työkseen matkustavia, ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tää jännää. Oot huono vanhempi jos et lomaile lastesi kanssa, mutta toisaalta niitä lapsia ei haluta nähdä esim lentokoneessa. Päättäkää nyt mikä oli ok ja mikä ei...
Lentokoneessa ei haluta nähdä omaa showta vetäviä hemmoteltuja rääkyjiä, normaalit hyvinkäyttäytyvät lapset ei häiritse ketään.
Tämä.
Yleensä ne, jotka tykkäävät viettää kaiken vapaa-aikansa ja lomansa lasten kanssa, ovat niitä, joiden lapset ovat mutkattomia ja hyvin käyttäytyviä muutenkin. Ne huutavat ja kirkuvat lapset ovat niitä, jotka työnnetään mummolaan tai päiväkotiin vanhempien loman ajaksi, jotta vanhemmat saisivat latautua. Jos on normaali ja terve lapsi, voi myös kokeilla sellaista kuin lasten kasvatus, joka yleensä viimeistään 2-3 -vuotiaan kohdalla alkaa tuottaa tulosta, jos sitä jaksaa riittävän kauan systemaattisesti noudattaa. Sitten on ne, jotka nostaa kädet pystyyn ja toteaa, että kasvattakoon joku muu nämä lapset, kun minä en jaksa.
Uhmavaiheet on erikseen. En minäkään halunnut matkustella temperamenttisen ja vahvatahtoisen uhmiksen kanssa, neljävuotiaana pääsi ekan kerran etelän lomalle, kun osasi jo vähän olla. Jotkut lomailee vauvojenkin kanssa etelän lomakohteissa, ja mikäs siinä, jos on tyytyväinen ja helppo vauva.
Jos olisi minun vallassani, olisi laitonta matkustaa alle teini-ikäisten kanssa.
Jaa. Kun viimeksi olin lentokoneessa alakouluikäisten lasteni kanssa, toinen luki kirjaa tai sarjakuvaa ja lepäsi välillä pää sylissäni, toinen teki hiljaa läksyjään ja osan matkasta nukkui. Häiritsisikö sellainen toiminta sinua kanssamatkustajana?
Aika ankeaa olisi jos vanhemmat eivät muka koskaan saisi lomailla ihan vain keskenään. Ei se tarkoita ettei rakasta lapsiaan 100% tai ettei tykkää viettää aikaa lasten kanssa, vaan se tarkoittaa että myös parisuhde on hyvällä mallilla kun vanhemmat voivat edes joskus keskittyä ihan vaan toisiinsa, rakastella spontaanisti silloin kun haluttaa, keskustella aikuisten asioista, tehdä aikuisille mieluisia juttuja ja ylipäätään hoitaa suhteen romanssia ja henkistä yhteyttä ilman, että pitää olla miettimässä lasten tarpeita ja vahtimista jne.
Vierailija kirjoitti:
Aika ankeaa olisi jos vanhemmat eivät muka koskaan saisi lomailla ihan vain keskenään. Ei se tarkoita ettei rakasta lapsiaan 100% tai ettei tykkää viettää aikaa lasten kanssa, vaan se tarkoittaa että myös parisuhde on hyvällä mallilla kun vanhemmat voivat edes joskus keskittyä ihan vaan toisiinsa, rakastella spontaanisti silloin kun haluttaa, keskustella aikuisten asioista, tehdä aikuisille mieluisia juttuja ja ylipäätään hoitaa suhteen romanssia ja henkistä yhteyttä ilman, että pitää olla miettimässä lasten tarpeita ja vahtimista jne.
Ehkä sen "ei koskaan" ja 3 viikkoa normaalista aikuisen 5 viikon vuosilomasta on jotain välimuotoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksei saisi? Jos kaipaa sellaista, niin sehän on ihan ok.
Onko se myös lapselle ok?
Ei minun lapselleni ole sekään ok että käyn joskus vessassa yksin tai silloin kun juon kahvia hän ei pääse syliin. Voi ei?
Nimenomaan. Nämä asiat eivät ole lapsen päätäntävallan alaisia. Ja se ei tarkoita sitä että lasta kiusattaisiin, jätettäisiin hänet huomioimatta tai haluttaisiin lapsesta eroon. Lapsi ei edes halua tehdä tuollaisia päätöksiä, lapsi ahdistuu jos joutuu tekemään aikuisen tasoisia päätöksiä, ihan noin niinkuin yleisesti puhuen.
Vierailija kirjoitti:
Aika ankeaa olisi jos vanhemmat eivät muka koskaan saisi lomailla ihan vain keskenään. Ei se tarkoita ettei rakasta lapsiaan 100% tai ettei tykkää viettää aikaa lasten kanssa, vaan se tarkoittaa että myös parisuhde on hyvällä mallilla kun vanhemmat voivat edes joskus keskittyä ihan vaan toisiinsa, rakastella spontaanisti silloin kun haluttaa, keskustella aikuisten asioista, tehdä aikuisille mieluisia juttuja ja ylipäätään hoitaa suhteen romanssia ja henkistä yhteyttä ilman, että pitää olla miettimässä lasten tarpeita ja vahtimista jne.
Miksi sitten joka toinen avioliitto kuitenkin päätyy eroon ja avoliitossa vielä useammin, vaikka monet vanhemmat lomailevat kahdestaan ja koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ei ole ollut näin pitkät perhevapaat, pitkät vuosilomat työelämässä ja lyhyet työpäivät.
Ja oman havaintoni mukaan, ne perheet jotka jakavat lomansa ja vapaa-aikansa lastensa kanssa, ovat pysyneet kuitenkin yhdessä ja heidön perhe-elämänså on saumautunut yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ankeaa olisi jos vanhemmat eivät muka koskaan saisi lomailla ihan vain keskenään. Ei se tarkoita ettei rakasta lapsiaan 100% tai ettei tykkää viettää aikaa lasten kanssa, vaan se tarkoittaa että myös parisuhde on hyvällä mallilla kun vanhemmat voivat edes joskus keskittyä ihan vaan toisiinsa, rakastella spontaanisti silloin kun haluttaa, keskustella aikuisten asioista, tehdä aikuisille mieluisia juttuja ja ylipäätään hoitaa suhteen romanssia ja henkistä yhteyttä ilman, että pitää olla miettimässä lasten tarpeita ja vahtimista jne.
Ehkä sen "ei koskaan" ja 3 viikkoa normaalista aikuisen 5 viikon vuosilomasta on jotain välimuotoja.
Nimenomaan, mutta tämä keskustelu on täynnä ihmisiä joiden mielestä lapset kuuluu mukaan jokaiselle lomalle koska ovat tärkeitä ja rakkaita. Eihän se ole lasten tärkeydestä ja rakkaudesta pois jos vanhemmat aina välillä ovat ilman heitä. Lapsilla ja aikuisilla on kuitenkin erilaiset ajatusmaailmat, tarpeet, hauskanpidot, jne joten on aika surullista jos jossain perheissä aikuiset eivät koskaan saa viettää ihan vain omaa, aikuisille sopivaa aikaa.
Tällaiset keskustelut tuppaavat vain vahvistamaan velojen negatiivista kuvaa lapsiperhe-elämästä, mikä on ikävää koska ei kaikkien perhe-elämä ole sellaista että 100% omasta elämästä menee pelkästään lasten paapomiseen eikä oman individualismin harjoittamiseen jää yhtään aikaa.
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ankeaa olisi jos vanhemmat eivät muka koskaan saisi lomailla ihan vain keskenään. Ei se tarkoita ettei rakasta lapsiaan 100% tai ettei tykkää viettää aikaa lasten kanssa, vaan se tarkoittaa että myös parisuhde on hyvällä mallilla kun vanhemmat voivat edes joskus keskittyä ihan vaan toisiinsa, rakastella spontaanisti silloin kun haluttaa, keskustella aikuisten asioista, tehdä aikuisille mieluisia juttuja ja ylipäätään hoitaa suhteen romanssia ja henkistä yhteyttä ilman, että pitää olla miettimässä lasten tarpeita ja vahtimista jne.
Miksi sitten joka toinen avioliitto kuitenkin päätyy eroon ja avoliitossa vielä useammin, vaikka monet vanhemmat lomailevat kahdestaan ja koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ei ole ollut näin pitkät perhevapaat, pitkät vuosilomat työelämässä ja lyhyet työpäivät.
Ja oman havaintoni mukaan, ne perheet jotka jakavat lomansa ja vapaa-aikansa lastensa kanssa, ovat pysyneet kuitenkin yhdessä ja heidön perhe-elämänså on saumautunut yhteen.
Kateellinen? Sun havainnot on minimaalista luokkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ankeaa olisi jos vanhemmat eivät muka koskaan saisi lomailla ihan vain keskenään. Ei se tarkoita ettei rakasta lapsiaan 100% tai ettei tykkää viettää aikaa lasten kanssa, vaan se tarkoittaa että myös parisuhde on hyvällä mallilla kun vanhemmat voivat edes joskus keskittyä ihan vaan toisiinsa, rakastella spontaanisti silloin kun haluttaa, keskustella aikuisten asioista, tehdä aikuisille mieluisia juttuja ja ylipäätään hoitaa suhteen romanssia ja henkistä yhteyttä ilman, että pitää olla miettimässä lasten tarpeita ja vahtimista jne.
Miksi sitten joka toinen avioliitto kuitenkin päätyy eroon ja avoliitossa vielä useammin, vaikka monet vanhemmat lomailevat kahdestaan ja koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ei ole ollut näin pitkät perhevapaat, pitkät vuosilomat työelämässä ja lyhyet työpäivät.
Ja oman havaintoni mukaan, ne perheet jotka jakavat lomansa ja vapaa-aikansa lastensa kanssa, ovat pysyneet kuitenkin yhdessä ja heidön perhe-elämänså on saumautunut yhteen.
Kateellinen? Sun havainnot on minimaalista luokkaa...
Eiku köyhä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksei saisi? Jos kaipaa sellaista, niin sehän on ihan ok.
Onko se myös lapselle ok?
Ei minun lapselleni ole sekään ok että käyn joskus vessassa yksin tai silloin kun juon kahvia hän ei pääse syliin. Voi ei?
Uskon. Onnea lapsesi elämään.
Ei hän onnea tarvitse kun saa hyvän kasvatuksen ;)
Ei ainakaan sinulta. Vietkö muuten lapsesi vessa- ja kahvireissun ajaksi ulkopuoliselle hoitoon? ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeen minä saan tehdä mitä tykkään, olkoot muut mitä mieltä tahansa. Vietän aina osan lomastani lasten kanssa ja osan silloin, kun lapsilla ei ole lomaa.
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen minä saan tehdä mitä tykkään, olkoot muut mitä mieltä tahansa. Vietän aina osan lomastani lasten kanssa ja osan silloin, kun lapsilla ei ole lomaa.
Naimisissa narsistin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lomaa ja rahaa on tarpeeksi, niin siitä vaan. Mutta lapsia ei pidetä päiväkodissa koko kesää!
Alue: Aihe vapaa
Omasta lapsuudesta on jäänyt mieleen se, että yhdessä perheeni kanssa emme ikinä ollet etelänmatkalla. En sellaista tietenkään osannut edes kaivata, kaikki oli hyvin niin.
Mutta sitten äitini ja isäni erosivat. Löydettyään uuden kumppanin äitini kävi uuden miehen kanssa etelänmatkalla, siis ilman meitä lapsia ainakin neljä kertaa.
Miettikää siis lasten silmin hetken tilannetta. Miten olisitte halunneet itselle tehtävän ollessanne lapsia?
Kyse on ehkä kokonaisuudesta. Jos menette myös perheenä joskus matkalle, niin aikuisten kahden kesken tehty matka on varmasti "hyväksyttävämpää" myös lasten silmin.
Itselle on jäänyt epäreilu muisto lapsuuden kokemuksesta, ja siitä että olisin ollut vain tiellä. Mutta kyse ei toki ole vain tästä tietystä muistosta, vaan monesta muusta. Kokemukset kantavat siis valitettavan pitkälle aikuisuuteenkin mukana, jos lapsena ei ole voinut/pystynyt käsittelemään asioita.