Lue keskustelun säännöt.
Miksi on niin vaikeaa kertoa ystävälle että olen pettynyt/vihainenkin?
01.03.2018 |
Niinhän siinä kävi että ystävä teki oharit kauan odotetulle tapahtumalle. Osasin odottaa ja tiesinkin oikeastaan että niin siinä käy mutta kurjalle se tuntui kun mahdollisuus oli kuitenkin.
Ystävä tuntuu vähättelee asiaa, on kuin mitään ei olisi alunperinkään sovittu ja hyvä syy oli perua. Kumpikaan ei pidä paikkaansa, syy ei ollut hyvä ja asia oli sovittu jo kuukausia sitten. Ei olla siis puhuttu asiasta, en halua juuri nyt ennenkuin fiilis tasoittuu.
Tällä kertaa kun se vain tuntui olevan se viimeinen niitti, meni maku ja fiilis koko touhusta. Itse ehdotti, suunnitteli, kyseli aikatauluja ja varmisteli. Sitten viikkoa ennen h-hetkeä alkoi se tuttu johdattelu että eipä välttämättä onnistukkaan. Sovitun illan iltapäivänä tuli viesti että ei onnistu, eikä vastannut enää mitään.
Tiedän että minulla on ihan täysi oikeus olla pettynyt ystävääni mutta miksi se on niin pirun vaikeaa sanoa päin naamaa? Koska pitäisihän se pystyä sanomaan. Tosin, hän tietää itsekkin miten inhan tempun teki eikä ole olettanut itsekkään yhteyttä, ehkä hänkin voisi aloittaa vaikka anteeksipyynnöllä?
Kommentit (12)
Mitä hän kertoi syyksi ohareille? Minulla tuli mitta täyteen, kun yksi ystävä perui sovittuja menoja MIEHEN vuoksi (itseasiassa tämä mies on jo entinen mies). Itselläkin on mies ja yksi lapsi eikä siltikään tulisi mieleen perua mitään ystävän kanssa sovittua, paitsi äärimmäisessä hätätilanteessa. Ei herunut siis ymmärrystä sille, kun "Maken kanssa nyt puhuttiin, että mentäis kylpylään just sillon..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on muutama "ystävä" jotka tekee tuota samaa. Yleensä niin, että minä olen menossa jonnekin muutaman viikon päästä. KAveri alkaa että voi, saako tulla mukaan, sanon että saa. Sitten tulee viestiä ja soittoa pitkin viikkoja kun kys tapahtuma on tulossa, mitä päälle, millä mennään, jne. Päivä ennen tapahtumaa tulee soitto jossa miljoona eri selitystä miksi ei voi lähteä. PArhaimpina että koska lapsi on 17, niin haluaa juuri tämän illan olla kotona lapsen kanssa, kun se ei kohta enää halua aikaa viettää äidin kanssa :D :D Ja tiedän ettei hän ollut lapsensa kanssa. Ei vain halunnut lähteä ja keksi tuollaisen jutun.
En sovi tämän henkilön kanssa mitään, vaan annan hänen laitella viestiä ja yrittää soitella tapahtuman johdosta. Häntä jotenkin kiehtoo se että minä olisin yksin tapahtumassa, ja tosi pettynyt kun hän ei nyt pääsekään mukaan. Tosiasiassa nautin kun saan mennä mieheni kanssa kahdestaan :)
Onko pakko sanoa että petyit? Ymmärrän että petyit, mutta mitä haluat saavuttaa kertomalla siitä ystävällesi?
Niin joo, piti vastata muutakin :D
En minäkään pysty sanomaan läheisille jos he kohtelevat minua väärin, ellen ole sitten jo niin kypsä, että olen valmis siihen etten koskaan enää kys hlön kanssa ole missään tekemisissä. Silloin voin sanoa ihan suoraan, että olet ollut minua kohtaan niin monta kertaa mulkkku, että en enää halua olla kaveri kanssasi. Ja sitten ei olla kavereita enää, ellei se kaveri aloita seuraavaa keskustelua, ja mielellään sanoin; "olet aivan oikeassa..". Niille joiden kanssa joko haluan, tai aion, tai on pakko olla vielä tekemisissä, en sano mitään pahasta mielestäni ja loukkaantumisestani, vaan järjestän asiat niin ettei minua ole enää mahdollista hänen loukata. Tämä siksi, että mikäli henkilö on valmis käyttäytymään huonosti, on hän valmis käytöksensä myös kieltämään. En todellakaan aio alkaa väittelemään kaverin kanssa siitä että ONKO hän tehnyt jotain vai ei, kun itse tiedän että on, enkä siitä että tunnenko nyt itse väärin, koska en tunne. Sanominen on siis joutavaa, enkä sano ellei suhde ole jo muutenkin lopussa.
Perumisen syy on siis sinun mielestäsi heppoinen, mutta ystäväsi mielestä se oli riittävä ja hyvä. Ajatteletko, että ystäväsi syy perumiselle oli jotain muuta kuin se, minkä hän sanoi? Vai ajatteletko ehkä jopa, että hän teki kaiken kiusallaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko sanoa että petyit? Ymmärrän että petyit, mutta mitä haluat saavuttaa kertomalla siitä ystävällesi?
Miksi ihmeessä pettymystä ei saisi ilmaista? Eihän tuollaisen ihmisen kanssa ei voikaan eikä kannata suunnitella yhtään mitään, mutta kyllä mä sanon jos jollain tuo alkaa olla toistuvaa käytöstä. Tyyppi höpisee turhia eikä arvosta muiden elämää, suunnitelmia ja tunteita.
Kiva kun on tullut vastauksia, ketju löytyikin nopeasti heti sivulta 25 ;)
Joku kysyi oliko oikeasti hyvä syy perua tms, syy oli mies. Ei ole lapsia tai edes lemmikkejä, mies ei vaan halunnut. Lähditvät just edellisenä iltana käymään jossain ja sitten sovittuna päivänä väsytti, se oli se syy. Monen kuukauden suunnittelu meni siis siinä.
Meidän menot ei onnistu yhdessä edes joka vuosi. Keskimäärin kerran kahdessa vuodessa onnistuu jokin meno yhdessä, yleensä mies ei ole silloin mukana.
Sehän sen siitä erityisen loukkaavaksi tekeekin kun tietää että ei ole oikeaa syytä vaan antaa miehensä sanella tekemisensä. En todellakaan ole ainut jolla samat kokemukset tästä pariskunnasta, olin varmaan nyt viimeinen joka jaksoi tänne asti.
Siksi tilanne on niin kiusallinen mutta olen myös vihainen. Itse en ikinä tekisi ystävälle tälläistä temppua ja esittäisi sitten ettei mitään ole muka tapahtunut. Meille menojen järjestäminen on niin hankalaa, ehkä kerran pari vuodessa päästään viihteelle niin se ilta oli senkin takia hyvin odotettu.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en voi sanoa tähän mitään, koska mä oon välillä tommoinen kun sun ystävä, ja mulle on kanssa tehty oharit, joten en nyt ota kantaa. :D
Ymmärrän hyvin. Se on hankalaa siksi, että jos sanot pettymyksestäsi ääneen, ystävä voi todeta että vähästäpä suutut, miksi edes mietit koko asiaa, asia ei ole hänelle ollenkaan tärkeä jne. Ja kyllähän sen tuosta huomaakin.
Kuten edellä joku muukin, en vastaisi enää viesteihin, enkä ottaisi itse yhteyttä. Lakkaisin ehkä seuraamasta somekanavillakin. Ei kannata vaivautua tuollaisen takia, kun ei hänkään vaivaudu sinun takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Se on hankalaa siksi, että jos sanot pettymyksestäsi ääneen, ystävä voi todeta että vähästäpä suutut, miksi edes mietit koko asiaa, asia ei ole hänelle ollenkaan tärkeä jne. Ja kyllähän sen tuosta huomaakin.
Kuten edellä joku muukin, en vastaisi enää viesteihin, enkä ottaisi itse yhteyttä. Lakkaisin ehkä seuraamasta somekanavillakin. Ei kannata vaivautua tuollaisen takia, kun ei hänkään vaivaudu sinun takia.
Eikö teiltä tällälailla toimivilta ikinä lopu ystävät?
Sana kirjoitti:
Perumisen syy on siis sinun mielestäsi heppoinen, mutta ystäväsi mielestä se oli riittävä ja hyvä. Ajatteletko, että ystäväsi syy perumiselle oli jotain muuta kuin se, minkä hän sanoi? Vai ajatteletko ehkä jopa, että hän teki kaiken kiusallaan?
Tätä minäkin mietin. Pstyisitkö ap vähän arvostavammin lähestymään asiaa? Miten tässä on kyse vain sinusta?
Eli ohareita ollut ennenkin? Pitäisin etäisyyttä. Itse loukkaannun tuollaisesta välinpitämättömyydestä. Jotain valtapeliä. Haluaa näyttää, että hän saa hommat alulle ja eteneen ja voi sitten myös pysäyttää. En ottaisi yhteyttä, en vastaisi yhteydenottoihin. Näyttäisin että en välitä.