Lue keskustelun säännöt.
Teoriani, miksi NAISTEN lapsettomuus herättää vihaa, miesten ei
28.02.2018 |
Raivoissaan ovat perinteiset, sovinistiset miehet ja naiset, jotka haluavat naisen olevan sidottu kotiin. Äitiyden kautta naista voi myös hallita ja syyllistää. Kun nainen tyynesti skippaa tämän kaiken, häntä ei voi hallita. Lisäksi osan mielestä nimenomaan nainen on vapaamatkustaja, joka ei uhraa elämäänsä ja vartaloaan lapselle. Samat tyypit ovat sitä mieltä, että mies toki saisi samaan aikaan elää vapaasti.
Velat rikkovat viimeisetkin keinot hallita naista. Se v--uttaa niitä, jotka haluavat naisista palvelijoita ja alamaisia.
******
Suora lainaus Ylen sivuilta:
Toimittajalta: Lapsettomana pysyttelevä nainen herättää raivoa
Naiset, jotka eivät halua tehdä lapsia, ovat joillekin yhä kuin punainen vaate. Kertomus omasta tahdostaan lapsettomista naisista toi raivoisaa palautetta toimitukseemme.
********
Vapaaehtoisesti lapsettomista miehistä kertova juttu ei kerännyt ainuttakaan raivoavaa palautetta. Viestit alkoivat yleensä tähän tyyliin: “Kiitos mielenkiintoisesta jutusta.”
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Oon nelikymppinen ja hiljattain äidiksi tullut. Lähipiirissä paljon vela -naisia. Kun aloin odottaa, lapsettomat suhtautu ihan positiivisesti. Lapsellisten sukulaisten ja tuttavien positiivisuus on silti ihan toisissa sfääreissä, vuosien jälkeen alettiin taas pitää yhteyttä, kyseltiin vointia ja tarjottiin apua. Kun lapsettoman kanssa saattoi hyvin viettää koko illan, ilman että hän kertaakaan kysyy kuonka voin.. ja sit lapsen synnyttyä mielenkiinto lapseen ja mun kokemukseen äitiydestä on ollut lapsettomilla ymmärrettävistä syistä aika vähäistä.
Ehkä tässäkin asiassa, kuten monessa muussakin, viha on itseasiassa pelkoa ja surua menetetyistä toiveista. Kyllä mulle aiheuttaa surua se, että en voi jakaa lähimpien naisten kanssa äitiyttä, lapsemme eivät kasva parhaiksi kavereiksi, ihminen jonka kanssa ennen saatoin jakaa kaiken, ei enää ymmärrä mun elämää samalla tavalla. Ehkä moni kokee tätä surua ja pelkoa, ja purkaa sen sitten keskustelupalstoilla tuntemattomiin.
Jatkan vielä, että en yhtään osta ajatusta, että ne olis miehiä, joilta ne vihapalautteet on enimmäkseen tulleet. Ihan omiin kokemuksiin pohjautuen - muhun ei oo koskaan sen melkein neljänlymmenen vuoden aikana, jonka olin lapseton, kohdistettu kummoistakaan ihmettelyä miesten puolelta - yksi parisuhde tosin nuorempana päättyi osittain siksi että koin miehen painostavan mua lapsentekoon. Ehkä se mies on nyt sit yksi näistä vihaajista 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"The most common adverse events were acne, injection site pain, increased libido, and mood disorders."
Oho, kuulostaa ihan naisten ehkäisypillerien sivuvaikutuksilta.. paitsi tuo "piikityskohdassa tuntuva kipu". Pistetäänkö se miesten ehkäisypiikki kiveksiin vai onko kyse vain miesten alhaisesta kivunsietokyvystä?
ps. nauran juuri sinulle
Vierailija kirjoitti:
Oon nelikymppinen ja hiljattain äidiksi tullut. Lähipiirissä paljon vela -naisia. Kun aloin odottaa, lapsettomat suhtautu ihan positiivisesti. Lapsellisten sukulaisten ja tuttavien positiivisuus on silti ihan toisissa sfääreissä, vuosien jälkeen alettiin taas pitää yhteyttä, kyseltiin vointia ja tarjottiin apua. Kun lapsettoman kanssa saattoi hyvin viettää koko illan, ilman että hän kertaakaan kysyy kuonka voin.. ja sit lapsen synnyttyä mielenkiinto lapseen ja mun kokemukseen äitiydestä on ollut lapsettomilla ymmärrettävistä syistä aika vähäistä.
Ehkä tässäkin asiassa, kuten monessa muussakin, viha on itseasiassa pelkoa ja surua menetetyistä toiveista. Kyllä mulle aiheuttaa surua se, että en voi jakaa lähimpien naisten kanssa äitiyttä, lapsemme eivät kasva parhaiksi kavereiksi, ihminen jonka kanssa ennen saatoin jakaa kaiken, ei enää ymmärrä mun elämää samalla tavalla. Ehkä moni kokee tätä surua ja pelkoa, ja purkaa sen sitten keskustelupalstoilla tuntemattomiin.
Tai ehkä kyse on vain erilaisesta elämäntilanteesta. En minäkään ole enää erityisen kiinnostunut lapsista tai ystävieni kokemuksista äitiydestä. Oma lapseni on yli 10 vuotta vanhempi kuin heidän, joten en muista enää juuri mitään pikkulapsiajoista, niin paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Vastaavasti hekään eivät olleet kiinnostuneet lapsijutuista silloin, kun asia ei vielä koskettanut heitä. Ei se ole ystävyyteen vaikuttanut, me aikuiset olemme toistemme ystäviä ja lapset menevät siinä mukana, heillä on omat ystävänsä. Voinnista taas ei riitä ihan hirveästi puhuttavaa edes kroonisesti sairaana. Viha on aika voimakas sana ja keskustelupalstat varsinaisia lokaviemäreitä, tuskin mihinkään erityiseen aggressioon tormää tosielämässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon nelikymppinen ja hiljattain äidiksi tullut. Lähipiirissä paljon vela -naisia. Kun aloin odottaa, lapsettomat suhtautu ihan positiivisesti. Lapsellisten sukulaisten ja tuttavien positiivisuus on silti ihan toisissa sfääreissä, vuosien jälkeen alettiin taas pitää yhteyttä, kyseltiin vointia ja tarjottiin apua. Kun lapsettoman kanssa saattoi hyvin viettää koko illan, ilman että hän kertaakaan kysyy kuonka voin.. ja sit lapsen synnyttyä mielenkiinto lapseen ja mun kokemukseen äitiydestä on ollut lapsettomilla ymmärrettävistä syistä aika vähäistä.
Ehkä tässäkin asiassa, kuten monessa muussakin, viha on itseasiassa pelkoa ja surua menetetyistä toiveista. Kyllä mulle aiheuttaa surua se, että en voi jakaa lähimpien naisten kanssa äitiyttä, lapsemme eivät kasva parhaiksi kavereiksi, ihminen jonka kanssa ennen saatoin jakaa kaiken, ei enää ymmärrä mun elämää samalla tavalla. Ehkä moni kokee tätä surua ja pelkoa, ja purkaa sen sitten keskustelupalstoilla tuntemattomiin.Tai ehkä kyse on vain erilaisesta elämäntilanteesta. En minäkään ole enää erityisen kiinnostunut lapsista tai ystävieni kokemuksista äitiydestä. Oma lapseni on yli 10 vuotta vanhempi kuin heidän, joten en muista enää juuri mitään pikkulapsiajoista, niin paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Vastaavasti hekään eivät olleet kiinnostuneet lapsijutuista silloin, kun asia ei vielä koskettanut heitä. Ei se ole ystävyyteen vaikuttanut, me aikuiset olemme toistemme ystäviä ja lapset menevät siinä mukana, heillä on omat ystävänsä. Voinnista taas ei riitä ihan hirveästi puhuttavaa edes kroonisesti sairaana. Viha on aika voimakas sana ja keskustelupalstat varsinaisia lokaviemäreitä, tuskin mihinkään erityiseen aggressioon tormää tosielämässä?
Noinhan se menee järkevien ihmisten kesken, eikä itselläkään siis mitään suurta draamaa ja välirikkoja ole. Ja pointtini oli juuri se, että ehkä nämä salatut arkiset pettymykset on niitä, jotka joillain purkautuu sitten aggressiivisena kirjoitteluna.
Mutta et kysele raskaana olevan vointia? Hassua. Mut yllätti tämä, että käytännössä kaikki raskaana olleet kyllä kyselee ja huolehtii raskaana olevalta, että jaksaako esim. vaikka kävellä tietyn matkan, seistä ja häärätä keittiössä monta tuntia, valvoa pikkutunneille yms. En mä mitenkään tarkoittanut että tää olis ainoa keskustelunaihevaihtoehto raskaana olevien kanssa tai sit lasten ollessa pieniä niiden kasvu ja kehitys.
Itselle nämä jutut on helppoja käsitellä, mutta kyllä monet huonommalla itsetunnolla varustetut osaa itseensäkin ottaa. Tätä en sano syytöksenä, vaan havaintona.
No naisethan ovat aina perustelleet asevelvottomuuttaan sillä, että he synnyttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta tää ei enää ole yhtään hauskaa :(
Ne alkaa selittää että naiseksi syntyminen ei olekaan vamma, vaan nainen on ajatteleva itsenäinen olento jolla on yhtäläinen oikeus päättää kropastaan kuin miehelläkin.
Äijät! Ne jyrää teitin!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon nelikymppinen ja hiljattain äidiksi tullut. Lähipiirissä paljon vela -naisia. Kun aloin odottaa, lapsettomat suhtautu ihan positiivisesti. Lapsellisten sukulaisten ja tuttavien positiivisuus on silti ihan toisissa sfääreissä, vuosien jälkeen alettiin taas pitää yhteyttä, kyseltiin vointia ja tarjottiin apua. Kun lapsettoman kanssa saattoi hyvin viettää koko illan, ilman että hän kertaakaan kysyy kuonka voin.. ja sit lapsen synnyttyä mielenkiinto lapseen ja mun kokemukseen äitiydestä on ollut lapsettomilla ymmärrettävistä syistä aika vähäistä.
Ehkä tässäkin asiassa, kuten monessa muussakin, viha on itseasiassa pelkoa ja surua menetetyistä toiveista. Kyllä mulle aiheuttaa surua se, että en voi jakaa lähimpien naisten kanssa äitiyttä, lapsemme eivät kasva parhaiksi kavereiksi, ihminen jonka kanssa ennen saatoin jakaa kaiken, ei enää ymmärrä mun elämää samalla tavalla. Ehkä moni kokee tätä surua ja pelkoa, ja purkaa sen sitten keskustelupalstoilla tuntemattomiin.Tai ehkä kyse on vain erilaisesta elämäntilanteesta. En minäkään ole enää erityisen kiinnostunut lapsista tai ystävieni kokemuksista äitiydestä. Oma lapseni on yli 10 vuotta vanhempi kuin heidän, joten en muista enää juuri mitään pikkulapsiajoista, niin paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Vastaavasti hekään eivät olleet kiinnostuneet lapsijutuista silloin, kun asia ei vielä koskettanut heitä. Ei se ole ystävyyteen vaikuttanut, me aikuiset olemme toistemme ystäviä ja lapset menevät siinä mukana, heillä on omat ystävänsä. Voinnista taas ei riitä ihan hirveästi puhuttavaa edes kroonisesti sairaana. Viha on aika voimakas sana ja keskustelupalstat varsinaisia lokaviemäreitä, tuskin mihinkään erityiseen aggressioon tormää tosielämässä?
Noinhan se menee järkevien ihmisten kesken, eikä itselläkään siis mitään suurta draamaa ja välirikkoja ole. Ja pointtini oli juuri se, että ehkä nämä salatut arkiset pettymykset on niitä, jotka joillain purkautuu sitten aggressiivisena kirjoitteluna.
Mutta et kysele raskaana olevan vointia? Hassua. Mut yllätti tämä, että käytännössä kaikki raskaana olleet kyllä kyselee ja huolehtii raskaana olevalta, että jaksaako esim. vaikka kävellä tietyn matkan, seistä ja häärätä keittiössä monta tuntia, valvoa pikkutunneille yms. En mä mitenkään tarkoittanut että tää olis ainoa keskustelunaihevaihtoehto raskaana olevien kanssa tai sit lasten ollessa pieniä niiden kasvu ja kehitys.
Itselle nämä jutut on helppoja käsitellä, mutta kyllä monet huonommalla itsetunnolla varustetut osaa itseensäkin ottaa. Tätä en sano syytöksenä, vaan havaintona.
No enpä juuri kysele, sen normaalin kuinka olet voinut -kysymyksen lisäksi. Johtunee varmaan siitä, ettei ole tullut ystävien kesken sellaista tilannetta vastaan, jossa tarvitsisi jotenkin erityisesti kuormittaa joko itseään tai sitä raskaana olevaa. Meillä on enimmäkseen sellaisia käyskentely -lounastreffejä, ja ne vaellusreissut ym. tehdään ihan muussa porukassa. Oletan myös, että ihminen saa suunsa auki, jos voi huonosti, ei jaksa tms. Se on ihan arkipäivää, no problem.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"The most common adverse events were acne, injection site pain, increased libido, and mood disorders."
Oho, kuulostaa ihan naisten ehkäisypillerien sivuvaikutuksilta.. paitsi tuo "piikityskohdassa tuntuva kipu". Pistetäänkö se miesten ehkäisypiikki kiveksiin vai onko kyse vain miesten alhaisesta kivunsietokyvystä?
ps. nauran juuri sinulle
Tarkoitat ilmeisesti aknea ja mielialanvaihteluita? Kyllä, myös naisten horkkaehkäisyissä on samoja sivuvaikutuksia.
Tutkimuksissa ei ole tarkoitus yrittää käyttäytyä minkään maskuliinisen sukupuoliroolin mukaisesti, vaan siellä selvitetään lääkkeeseen liittyvät haitat ja hyödyt. Injektoitavissa lääkkeissä on yleistä tuo kipu pistoskohdassa, oli kyse sitten rokotteesta tai mistä vaan.
ps. Kauhean henkilökohtaisesti sä tämän asian otat.
Vierailija kirjoitti:
Miten jotkut ovat aivopeseytyneet niin tiukasti siihen mantraan, että meidän pitäisi lisääntyä täällä vähintään jollain tietyllä määrällä? Eikö siis pitäisi vetää mitään rajaa sille vaan lisääntyä eksponentiaalisesti ja pian täälläkin asukasmäärä on 50 miljoonaa? Se on vain laiska tapa saada yrityksille enemmän voittoa joka vuosi. Niille ihmisille, joiden mielestä on ihan okei antaa maapallon saastua ja tuhoutua, koska itse ehtii kuolla sitä ennen. Tämä silti toteutetaan vaikka väkisin raahaamalla muualta tänne porukkaa kuten nyt tehdään.
Meidän täällä ei suinkaan tarvitse lisääntyä eksponentiaalisesti (vaikka tarkkaan ottaenhan ei eksponentiaalinen välttämättä tarkoita nopeaa/kiihtyvää). Riittää, kun lisäännymme sen verran, että eri sukupolville sälytetyt vastuut saadaan hoidettua sovitun mukaisesti. Ihmisten raahaaminen tai päästäminen muilta mantereilta tänne ei ole fiksua, koska täällä luonnonvaroja kuluu kylmistä ja pimeistä oloista johtuen paljon enemmän kuin muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisethan ne lapset tekee. Mies on vaan sellainen starttiapu.
Olisko se ihan koska miehillä ei oo tarvetta puida ja analysoida omaa lapsettomuuttaan joka kantilta? Ei mua jaksa kiinnostaa onko joku lapseton vai ei. Se siitä jauhaminen suututtaa, ei itse asia. Sen kun tekee mitä tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon nelikymppinen ja hiljattain äidiksi tullut. Lähipiirissä paljon vela -naisia. Kun aloin odottaa, lapsettomat suhtautu ihan positiivisesti. Lapsellisten sukulaisten ja tuttavien positiivisuus on silti ihan toisissa sfääreissä, vuosien jälkeen alettiin taas pitää yhteyttä, kyseltiin vointia ja tarjottiin apua. Kun lapsettoman kanssa saattoi hyvin viettää koko illan, ilman että hän kertaakaan kysyy kuonka voin.. ja sit lapsen synnyttyä mielenkiinto lapseen ja mun kokemukseen äitiydestä on ollut lapsettomilla ymmärrettävistä syistä aika vähäistä.
Ehkä tässäkin asiassa, kuten monessa muussakin, viha on itseasiassa pelkoa ja surua menetetyistä toiveista. Kyllä mulle aiheuttaa surua se, että en voi jakaa lähimpien naisten kanssa äitiyttä, lapsemme eivät kasva parhaiksi kavereiksi, ihminen jonka kanssa ennen saatoin jakaa kaiken, ei enää ymmärrä mun elämää samalla tavalla. Ehkä moni kokee tätä surua ja pelkoa, ja purkaa sen sitten keskustelupalstoilla tuntemattomiin.Tai ehkä kyse on vain erilaisesta elämäntilanteesta. En minäkään ole enää erityisen kiinnostunut lapsista tai ystävieni kokemuksista äitiydestä. Oma lapseni on yli 10 vuotta vanhempi kuin heidän, joten en muista enää juuri mitään pikkulapsiajoista, niin paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Vastaavasti hekään eivät olleet kiinnostuneet lapsijutuista silloin, kun asia ei vielä koskettanut heitä. Ei se ole ystävyyteen vaikuttanut, me aikuiset olemme toistemme ystäviä ja lapset menevät siinä mukana, heillä on omat ystävänsä. Voinnista taas ei riitä ihan hirveästi puhuttavaa edes kroonisesti sairaana. Viha on aika voimakas sana ja keskustelupalstat varsinaisia lokaviemäreitä, tuskin mihinkään erityiseen aggressioon tormää tosielämässä?
Noinhan se menee järkevien ihmisten kesken, eikä itselläkään siis mitään suurta draamaa ja välirikkoja ole. Ja pointtini oli juuri se, että ehkä nämä salatut arkiset pettymykset on niitä, jotka joillain purkautuu sitten aggressiivisena kirjoitteluna.
Mutta et kysele raskaana olevan vointia? Hassua. Mut yllätti tämä, että käytännössä kaikki raskaana olleet kyllä kyselee ja huolehtii raskaana olevalta, että jaksaako esim. vaikka kävellä tietyn matkan, seistä ja häärätä keittiössä monta tuntia, valvoa pikkutunneille yms. En mä mitenkään tarkoittanut että tää olis ainoa keskustelunaihevaihtoehto raskaana olevien kanssa tai sit lasten ollessa pieniä niiden kasvu ja kehitys.
Itselle nämä jutut on helppoja käsitellä, mutta kyllä monet huonommalla itsetunnolla varustetut osaa itseensäkin ottaa. Tätä en sano syytöksenä, vaan havaintona.No enpä juuri kysele, sen normaalin kuinka olet voinut -kysymyksen lisäksi. Johtunee varmaan siitä, ettei ole tullut ystävien kesken sellaista tilannetta vastaan, jossa tarvitsisi jotenkin erityisesti kuormittaa joko itseään tai sitä raskaana olevaa. Meillä on enimmäkseen sellaisia käyskentely -lounastreffejä, ja ne vaellusreissut ym. tehdään ihan muussa porukassa. Oletan myös, että ihminen saa suunsa auki, jos voi huonosti, ei jaksa tms. Se on ihan arkipäivää, no problem.
Esikoista kun odotin ja syntymänkin jälkeen tuntui jotenkin hämmentävältä ja vähän ärsyttävältäkin miten voimakkaasti monet (ei kaikki) naiset lähiympäristössä asiaan reagoivat. Osalla oli selvästi omaa vauvakuumetta, ja oltiin ihan ylikiinnostuneita kaikesta ja kaikki oli niin ihanaa..joillakin lapsettomuuteen tavalla tai toisella liittyviä asioita, ja oikeasti lähes ohitettiin asia. Mummoikäiset taas menevät omalla tavallaan sekaisin. Oikeasti kun ne reaktiot olivat laidasta laitaan. Jotkut olisivat osallistuneet suunnilleen synnytykseenkin. Muutama taas koki että kun he eivät lapsista välitä, niin se kun kerran on sanonut onneksi olkoon niin muuta ei tarvitse sanoa, ja tämä siis tilanteessa että muuten kyllä puhuttiin kaikesta isommasta ja pienemmästä.
En ottanut henkilökohtaisesti, mutta siltä se tosiaan tuntui, että yhden naisen vauvauutinen voi olla jotain jonka muut naiset ottavat hyvin henkilökohtaisesti. Miehet eivät pääsääntöisesti näin suhtautuneet. Nuoret naiset, joille asia on vielä kaukaista tulevaisuutta suhtautuivat myös normaalisti. Samoin äidit, joilla oli vähän vanhemmat lapset suhtautuivat rauhallisesti.
Minulla oli niihin aikoihin sekä töissä että tuttavapiirissä paljon vielä lapsettomia 28-35- vuotiaita, ja toisessa suvussakin oli ensimmäinen lapsenlapsi.
Vierailija kirjoitti:
Oon nelikymppinen ja hiljattain äidiksi tullut. Lähipiirissä paljon vela -naisia. Kun aloin odottaa, lapsettomat suhtautu ihan positiivisesti. Lapsellisten sukulaisten ja tuttavien positiivisuus on silti ihan toisissa sfääreissä, vuosien jälkeen alettiin taas pitää yhteyttä, kyseltiin vointia ja tarjottiin apua. Kun lapsettoman kanssa saattoi hyvin viettää koko illan, ilman että hän kertaakaan kysyy kuonka voin.. ja sit lapsen synnyttyä mielenkiinto lapseen ja mun kokemukseen äitiydestä on ollut lapsettomilla ymmärrettävistä syistä aika vähäistä.
Ehkä tässäkin asiassa, kuten monessa muussakin, viha on itseasiassa pelkoa ja surua menetetyistä toiveista. Kyllä mulle aiheuttaa surua se, että en voi jakaa lähimpien naisten kanssa äitiyttä, lapsemme eivät kasva parhaiksi kavereiksi, ihminen jonka kanssa ennen saatoin jakaa kaiken, ei enää ymmärrä mun elämää samalla tavalla. Ehkä moni kokee tätä surua ja pelkoa, ja purkaa sen sitten keskustelupalstoilla tuntemattomiin.
Enemmän veikkaan, että se on tuo sun oma asenne mikä vaikuttaa väleihin. Onhan sulla nyt aika ylimielisen kuuloinen asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon nelikymppinen ja hiljattain äidiksi tullut. Lähipiirissä paljon vela -naisia. Kun aloin odottaa, lapsettomat suhtautu ihan positiivisesti. Lapsellisten sukulaisten ja tuttavien positiivisuus on silti ihan toisissa sfääreissä, vuosien jälkeen alettiin taas pitää yhteyttä, kyseltiin vointia ja tarjottiin apua. Kun lapsettoman kanssa saattoi hyvin viettää koko illan, ilman että hän kertaakaan kysyy kuonka voin.. ja sit lapsen synnyttyä mielenkiinto lapseen ja mun kokemukseen äitiydestä on ollut lapsettomilla ymmärrettävistä syistä aika vähäistä.
Ehkä tässäkin asiassa, kuten monessa muussakin, viha on itseasiassa pelkoa ja surua menetetyistä toiveista. Kyllä mulle aiheuttaa surua se, että en voi jakaa lähimpien naisten kanssa äitiyttä, lapsemme eivät kasva parhaiksi kavereiksi, ihminen jonka kanssa ennen saatoin jakaa kaiken, ei enää ymmärrä mun elämää samalla tavalla. Ehkä moni kokee tätä surua ja pelkoa, ja purkaa sen sitten keskustelupalstoilla tuntemattomiin.Enemmän veikkaan, että se on tuo sun oma asenne mikä vaikuttaa väleihin. Onhan sulla nyt aika ylimielisen kuuloinen asenne.
Jahas, muotisana ylimielinen. Perustele millä tavalla on ylimielistä olla jollain tavalla suruissaan siitä, ettei pysty jakamaan tiettyjä juttuja toisessa elämäntilanteessa olevan rakkaan ihmisen kanssa? Jokainen kai saa olla huolissaan ja suruissaan mistä on.
Mähän en sitäpaitsi missään vaiheessa kirjoittanut, että omat välini ois huonontuneet kenenkään kanssa, sinä tulkitsit sen omista lähtökohdistasi ja virheellisesti niin.
Vaan, että mulla on teoria, että jonka mukaan naisten käsittelemättömät tuntemukset toisiaan kohtaan on syynä lapsettomiin kohdistuvaan vihapalautteeseen, ja että pidän teoriaa paljon todennäköisempänä kuin tätä miehet haluaa hallita naista -tuubaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon nelikymppinen ja hiljattain äidiksi tullut. Lähipiirissä paljon vela -naisia. Kun aloin odottaa, lapsettomat suhtautu ihan positiivisesti. Lapsellisten sukulaisten ja tuttavien positiivisuus on silti ihan toisissa sfääreissä, vuosien jälkeen alettiin taas pitää yhteyttä, kyseltiin vointia ja tarjottiin apua. Kun lapsettoman kanssa saattoi hyvin viettää koko illan, ilman että hän kertaakaan kysyy kuonka voin.. ja sit lapsen synnyttyä mielenkiinto lapseen ja mun kokemukseen äitiydestä on ollut lapsettomilla ymmärrettävistä syistä aika vähäistä.
Ehkä tässäkin asiassa, kuten monessa muussakin, viha on itseasiassa pelkoa ja surua menetetyistä toiveista. Kyllä mulle aiheuttaa surua se, että en voi jakaa lähimpien naisten kanssa äitiyttä, lapsemme eivät kasva parhaiksi kavereiksi, ihminen jonka kanssa ennen saatoin jakaa kaiken, ei enää ymmärrä mun elämää samalla tavalla. Ehkä moni kokee tätä surua ja pelkoa, ja purkaa sen sitten keskustelupalstoilla tuntemattomiin.Enemmän veikkaan, että se on tuo sun oma asenne mikä vaikuttaa väleihin. Onhan sulla nyt aika ylimielisen kuuloinen asenne.
Sä oot se, joka kirjoittelee myös kaipauspalstalle, omit ihmisten viestejä, haukut omien kierojen tulkintojesi perusteella muita ylimielisiksi, narsisteiksi ym. Reppana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon nelikymppinen ja hiljattain äidiksi tullut. Lähipiirissä paljon vela -naisia. Kun aloin odottaa, lapsettomat suhtautu ihan positiivisesti. Lapsellisten sukulaisten ja tuttavien positiivisuus on silti ihan toisissa sfääreissä, vuosien jälkeen alettiin taas pitää yhteyttä, kyseltiin vointia ja tarjottiin apua. Kun lapsettoman kanssa saattoi hyvin viettää koko illan, ilman että hän kertaakaan kysyy kuonka voin.. ja sit lapsen synnyttyä mielenkiinto lapseen ja mun kokemukseen äitiydestä on ollut lapsettomilla ymmärrettävistä syistä aika vähäistä.
Ehkä tässäkin asiassa, kuten monessa muussakin, viha on itseasiassa pelkoa ja surua menetetyistä toiveista. Kyllä mulle aiheuttaa surua se, että en voi jakaa lähimpien naisten kanssa äitiyttä, lapsemme eivät kasva parhaiksi kavereiksi, ihminen jonka kanssa ennen saatoin jakaa kaiken, ei enää ymmärrä mun elämää samalla tavalla. Ehkä moni kokee tätä surua ja pelkoa, ja purkaa sen sitten keskustelupalstoilla tuntemattomiin.Tai ehkä kyse on vain erilaisesta elämäntilanteesta. En minäkään ole enää erityisen kiinnostunut lapsista tai ystävieni kokemuksista äitiydestä. Oma lapseni on yli 10 vuotta vanhempi kuin heidän, joten en muista enää juuri mitään pikkulapsiajoista, niin paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Vastaavasti hekään eivät olleet kiinnostuneet lapsijutuista silloin, kun asia ei vielä koskettanut heitä. Ei se ole ystävyyteen vaikuttanut, me aikuiset olemme toistemme ystäviä ja lapset menevät siinä mukana, heillä on omat ystävänsä. Voinnista taas ei riitä ihan hirveästi puhuttavaa edes kroonisesti sairaana. Viha on aika voimakas sana ja keskustelupalstat varsinaisia lokaviemäreitä, tuskin mihinkään erityiseen aggressioon tormää tosielämässä?
Noinhan se menee järkevien ihmisten kesken, eikä itselläkään siis mitään suurta draamaa ja välirikkoja ole. Ja pointtini oli juuri se, että ehkä nämä salatut arkiset pettymykset on niitä, jotka joillain purkautuu sitten aggressiivisena kirjoitteluna.
Mutta et kysele raskaana olevan vointia? Hassua. Mut yllätti tämä, että käytännössä kaikki raskaana olleet kyllä kyselee ja huolehtii raskaana olevalta, että jaksaako esim. vaikka kävellä tietyn matkan, seistä ja häärätä keittiössä monta tuntia, valvoa pikkutunneille yms. En mä mitenkään tarkoittanut että tää olis ainoa keskustelunaihevaihtoehto raskaana olevien kanssa tai sit lasten ollessa pieniä niiden kasvu ja kehitys.
Itselle nämä jutut on helppoja käsitellä, mutta kyllä monet huonommalla itsetunnolla varustetut osaa itseensäkin ottaa. Tätä en sano syytöksenä, vaan havaintona.No enpä juuri kysele, sen normaalin kuinka olet voinut -kysymyksen lisäksi. Johtunee varmaan siitä, ettei ole tullut ystävien kesken sellaista tilannetta vastaan, jossa tarvitsisi jotenkin erityisesti kuormittaa joko itseään tai sitä raskaana olevaa. Meillä on enimmäkseen sellaisia käyskentely -lounastreffejä, ja ne vaellusreissut ym. tehdään ihan muussa porukassa. Oletan myös, että ihminen saa suunsa auki, jos voi huonosti, ei jaksa tms. Se on ihan arkipäivää, no problem.
Esikoista kun odotin ja syntymänkin jälkeen tuntui jotenkin hämmentävältä ja vähän ärsyttävältäkin miten voimakkaasti monet (ei kaikki) naiset lähiympäristössä asiaan reagoivat. Osalla oli selvästi omaa vauvakuumetta, ja oltiin ihan ylikiinnostuneita kaikesta ja kaikki oli niin ihanaa..joillakin lapsettomuuteen tavalla tai toisella liittyviä asioita, ja oikeasti lähes ohitettiin asia. Mummoikäiset taas menevät omalla tavallaan sekaisin. Oikeasti kun ne reaktiot olivat laidasta laitaan. Jotkut olisivat osallistuneet suunnilleen synnytykseenkin. Muutama taas koki että kun he eivät lapsista välitä, niin se kun kerran on sanonut onneksi olkoon niin muuta ei tarvitse sanoa, ja tämä siis tilanteessa että muuten kyllä puhuttiin kaikesta isommasta ja pienemmästä.
En ottanut henkilökohtaisesti, mutta siltä se tosiaan tuntui, että yhden naisen vauvauutinen voi olla jotain jonka muut naiset ottavat hyvin henkilökohtaisesti. Miehet eivät pääsääntöisesti näin suhtautuneet. Nuoret naiset, joille asia on vielä kaukaista tulevaisuutta suhtautuivat myös normaalisti. Samoin äidit, joilla oli vähän vanhemmat lapset suhtautuivat rauhallisesti.
Minulla oli niihin aikoihin sekä töissä että tuttavapiirissä paljon vielä lapsettomia 28-35- vuotiaita, ja toisessa suvussakin oli ensimmäinen lapsenlapsi.
Voihan se olla, että enemmän lapsiorientoituneet ihmiset ovat yleensäkin innostuneempia, plus ne, jotka jännittävät toisen odotusta henkilökohtaisista syistä (esim. isovanhemmat). Meillä tuo ainokainen on 17, ja vaikka yritin muistella, en kyllä millään saa enää päähäni, kuka on suhtautunut odotukseeni mitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti lapsettomuutta eivät vastusta naisia vihaavat nyhveröt vaan nationalistit, jotka kantavat oman kortensa kekoon ja toivovat muiden tekevän saman.
Täysin totta. Vapaaehtoista lapsettomuutta vastustavat kaikista eniten nationalistit, natalistit, prolife ideologian ihmiset, uskontojen mukaan elävät ihmiset, perinteisten sukupuoliroolien kannattajat/traditionalistit. Tälläkin palstalla voi hyvinkin olla mainitsemiani tyyppejä haukkumassa lapsettomia naisia ja lapsettomia miehiä. Ainakin osa viesteistä tässäkin langassa ovat melkein kuin suora kopio natalistien ajatusmaailmasta.
Nationalisti vastustaa vapaaehtoisesti lapsettomia koska hän pelkää että Suomalaiset/valkoisen rodun ihmiset kuolevat sukupuuttoon tai jää vähemmistöksi.
Natalisti palvoo biologiaa, evoluutiota, luontoa yms. samaan tapaan kuin muslimi koraania tai kristinuskoinen raamattua. Näiden mielestä vapaaehtoinen lapsettomuus on aina väärin. Näiden mielestä lapseton ihminen on sukunsa petturi, elämässä häviäjä, yhteiskunnan pettäjä, sosiaalinen luuseri. Näiden mielestä jälkikasvun velvollisuus on hoitaa/elättää vanhempiansa. Tämä eroaa nationalistista lähinnä siinä mielessä, että natalismi on rodun, ihonvärin, synnyinmaan, kielen yms. osalta neutraali asia.
Uskontojen palvojiin ja traditionalisteista en sano juuri mitään koska ne ovat yleisemmin tiedettyjä ja termin nimikin kertoo paljon. Uskonnot ovat valhetta ja perustuvat yksilön elämän ja valintojen hallintaan/ohjaamiseen, pelotteluun( opetus esim. taivaasta ja helvetistä), manipulointiin/valehteluun, häpäisyyn ja solvaamiseen jos yksilö on eri mieltä. Tämä uskonnon palvojien tekemä aivopesu alkaa jo jälkikasvun lapsuudesta asti ja jatkuu läpi hänen elämän ajan ellei jälkikasvu itse tajua häneen kohdistuvaa aivopesua, tarvittaessa katkaise välejä sukulaisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti lapsettomuutta eivät vastusta naisia vihaavat nyhveröt vaan nationalistit, jotka kantavat oman kortensa kekoon ja toivovat muiden tekevän saman.
Täysin totta. Vapaaehtoista lapsettomuutta vastustavat kaikista eniten nationalistit, natalistit, prolife ideologian ihmiset, uskontojen mukaan elävät ihmiset, perinteisten sukupuoliroolien kannattajat/traditionalistit. Tälläkin palstalla voi hyvinkin olla mainitsemiani tyyppejä haukkumassa lapsettomia naisia ja lapsettomia miehiä. Ainakin osa viesteistä tässäkin langassa ovat melkein kuin suora kopio natalistien ajatusmaailmasta.
Nationalisti vastustaa vapaaehtoisesti lapsettomia koska hän pelkää että Suomalaiset/valkoisen rodun ihmiset kuolevat sukupuuttoon tai jää vähemmistöksi.
Natalisti palvoo biologiaa, evoluutiota, luontoa yms. samaan tapaan kuin muslimi koraania tai kristinuskoinen raamattua. Näiden mielestä vapaaehtoinen lapsettomuus on aina väärin. Näiden mielestä lapseton ihminen on sukunsa petturi, elämässä häviäjä, yhteiskunnan pettäjä, sosiaalinen luuseri. Näiden mielestä jälkikasvun velvollisuus on hoitaa/elättää vanhempiansa. Tämä eroaa nationalistista lähinnä siinä mielessä, että natalismi on rodun, ihonvärin, synnyinmaan, kielen yms. osalta neutraali asia.
Uskontojen palvojiin ja traditionalisteista en sano juuri mitään koska ne ovat yleisemmin tiedettyjä ja termin nimikin kertoo paljon. Uskonnot ovat valhetta ja perustuvat yksilön elämän ja valintojen hallintaan/ohjaamiseen, pelotteluun( opetus esim. taivaasta ja helvetistä), manipulointiin/valehteluun, häpäisyyn ja solvaamiseen jos yksilö on eri mieltä. Tämä uskonnon palvojien tekemä aivopesu alkaa jo jälkikasvun lapsuudesta asti ja jatkuu läpi hänen elämän ajan ellei jälkikasvu itse tajua häneen kohdistuvaa aivopesua, tarvittaessa katkaise välejä sukulaisiinsa.
Kiitos, tämä avasi paljon! Mistähän tuollainen häiriintyneisyys kuin nationalismi ja natalismi sitten oikein kumpuaa?
Se herättää raivoa, koska perheelliset ovat kateellisia lapsettomille. Ne, jotka eivät pysty olemaan iloisia lapsettomien puolesta, purkavat sen vihaan ja raivoon, kun eivät pysty itse käsittelemään sitä, että ovat lisääntyneet.
Jos tuo olisi totta, niin siihen olisi varmaan joku tapauskohtainen syy. Jos mies haluaa työskennellä tehokkaammin kuin nainen, niin biologisesti se on kyllä yleensä mahdollista. Ilmeisesti noissa esimerkin tehtaissa tai muussa yhteiskunnassa on jotakin häikkää, joka vei miesten motivaation.
Tai sitten kyse on tästä 'women are wonderful' efektistä ja naisten tsemppaamisesta. Voidaanhan joku urheilu-uutinenkin otsikoida vaikka niin, että "Mira on parempi kuin monet miehet", mutta ei koskaan "Mika on parempi kuin monet naiset", vaikka kyse olisi taitoluistelusta ja kuviouinnista. Naisia nostetaan jalustalle miesten kustannukselle tuon tuosta, koska naisten itseluottamus on jostain syystä matalampi.