Täytin väsynyt, loppu ja raivoissaan jatkuvaan tappeluun vaatteista 6-vuotiaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kojtalotoveri ap! Mulla on 5 - vuotias ihan vastaava. Toisella lapsellani ei ole mitään vastaavaa, siksi olen tämän nuoremman kanssa ihan ihmeissäni. Aloitin juuri tänään toisen ketjun, johon kirjoitin näin:

Lapseni on nyt 2 vuoden ajan ollut erittäin tarkka vaatteistaan. Vain tietynlaisilla pikkuhousuilla ja sukilla selvitään aamuista ja silti itkua on harva se päivä. Sukkia puetaan usein nurinpäin tuntuvien saumojen vuoksi, ja lähes kaikki vaatteet pitää valita kokoa liian suurina. Ollaan ihan neuvottomia.

Viikon verran on nyt ollut pakkasta -20 ympärillä, olen tosi huolissani lapsesta. Ei puhettakaan että hän voisi pukea haalarin alle fleecehaalarin, laittaa kunnon karvalakin, villasukat tai kintaiden alle toiset. Kaikki nämä häneltä löytyy, mutta jos ne puetaan väkisin itkusta välittämättä päälle, hän huutaa niin kauan että oksentaa. Silti valittaa ulkona Palelua.

Mitä ihmettä keksitään ja kuinka helv***kauan tuo sauma-vaateherkkyysvaihe kestää? Toisella lapsella ei ole mitään vastaavaa.

Voi, että miten sama!! Just eilen lapsi valitti miten oli paha olla ulkona kun oli kylmä. Ehdotin sitten nätisti miten olisi hyvä jos laitettaisiin edes puolipitkät kalsarit college-housujen alle ja kokeiltaisiin kotona miltä tuntuu. Kokeilimme ja huonothan ne oli. Kalsarit ovat siis lyhyen malliset (ei bokserit). Arvatkaa kylmääkö laittaa lapsi eskariin, kun tietää, että vajavaisilla vaatteille menee. Tunnen olevani huono äiti tässä kohtaa!

Vaatteissa olen oppinut, että Puman-collegehousut ovat hänen housut. Ne ovat malliltaan hänelle sopivat eikä niissä ole muuta vikaa kuin taskut. Mutta kun resorimalli taas on hyvä ja taskuja lapsi jotenkuten sietää. Huppareita on isoveljen jäljiltä jätesäkillinen, mutta turha niitä on tarjota koska huppu tuntuu huonolle. Tavallisia collegeja siis vain.  Arvatkaa minkälaista on mennä juhliin ja vaatettaa lapsi tilaisuuteen sopivasti? Onneksi on näitä joggerseja tai mitä ne onkaan nimeltään, niin on edes teoriassa mahdollisuus siisteihin vaatteisiin. Kun kuitenkin haluan pitää tavoista kiinni ja pitää jonkinlaista tapakasvatusta yllä. Kun löytäisi oikean sukkamallin! Villasukkia on turha kuvitella lisäsukiksi kenkään. Sukka ei saa olla liian pehmeä, saumat eivät saa varpaiden päässä hangata... Eihän sellaisia sukkia olekaan! Entäs kesä sitten! Turha kuvitellakaan, että meillä vaihdetaan hellepäivänä sortseihin... Niillä Puman collareilla mennään vaikka hiki valuisi norona pitkin selkää.

Mainittakoon vielä, että ei lapsi vaatteista eskarissa riehu ja pystyy istumaan aloillaan ja kuuntelemaan. Vaatteet kun ovat päällä, on kaikki hyvin. Se vaatteiden hyväksyntä ja päälle laittaminen vaan on niin vaikeaa.

ap

Kelpaisiko kesällä nuo samat pumat leikattuna shortseiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jokaisella tuntuu tänä päivänä olevan jonkinlainen erityislapsi? On autistia ja aistiyliherkkää ja ties mitä ADHD:tä. Olisikohan kuitenkin niin, että näistäkin suurin osa on vain huonosti kasvatettuja ja siksi käytöshäiriöisiä lapsia?

Tämä herkkis on jo keski-ikäinen täti, joten en ole lapsi "tänä päivänä". Käytöksestä mulla oli koulussa aina täysi 10 ja koulussa aina menestyin, nyt olen korkeakoulutettu. Mitään ADHD ei ole eikä autismia.

Sen sijaan ihmettelen mistäs hölmölästä itse olet kotoisin?

Mietin myös sitä, että kuinkahan paljon noiden aistiyliherkkyyksien lisääntymiseen vaikuttaa esimerkiksi se, että nykypäivänä vaatteissa käytetään huomattavasti enemmän keinokuituja luonnonmateriaalien sijaan? Tämän lisäksi erilaisten kemikaalien käyttö kotitalouksissa on lisääntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla SI-häiriö (sensorisen integraation häiriö). Yliherkät aistit siis. Ei se, että tykkää halailusta ja silityksestä tarkoita, ettei voisi olla aistien yliherkkyyttä, haloo taas. SI-häiriöisillä voi olla myös ymmärtämisen ja puhumisen kanssa ongelmaa. Autismi, SI-häiriö ja dysfasia ovat sukua keskenään, ja voi olla vaikea erottaa mikä on mitäkin ja ne voivat olla päällekkäinkin. Omalla lapsella on autismi ja SI-häiriö.

Voisihan se olla sitäkin. Olen ymmärtänyt, ettei täällä tehdä tarkempia tutkimuksia ja diagnooseja ennen kouluikää ellei lapsi ole selkeästi esim. autistinen. Eskarilaisella on nyt vain tällainen hatusta heitetty diagnoosi "monialainen kehitysviive" (koska viivettä puheessa ja motoriikassa). Itse kaipaan jo vähän konkreettisempaa ja todellista.

ap

Sensorisen integraation häiriöön auttaa SI-terapia, mutta se pitäisi aloittaa viimeistään 5-6 vuotiaana, jotta sillä olisi hermoratojen kehitykseen vaikutusta. Systeemi on kyllä hanurista, kun vain odotellaan ja odotellaan ja sitten ongelmat onkin niin suuria, ettei mikään enää auta tai se tulee kauhean kalliiksi. Tosin ap:n lapsella on ilmeisesti muutakin ongelmaa kuin si-häiriö, mutta yleisesti törmää todella usein tähän "odotellaan" asenteeseen niiden taholta, jotka saavat palkkaa siitä että heidän tulisi auttaa lapsia ajoissa.

Kyllä aisti yliherkkä lapsi voi tykätä olla sylissä yms. Ei se kaikilla ole samanlainen,oireet voi erota joissain jutuissa. t.aistiyliherkäksi syntynyt 25aikuinen.

Sympatiat kaikille tämän ongelman kanssa painiville. Meillä on kaksi viisivuotiasta joiden kanssa tämä vaaterumba on kestänyt jostain parivuotiaasta asti.  Aamut ovat aivan tavattoman raskaita ja saan käyttää kaiken energiani ettei hermot mene. Ja ovathan ne joitakin kertoja menneetkin. Viime viikolla ostin kassillisen samoja vaatteita jotka vielä edellisellä viikolla olivat kelvanneet, mutta ei, itkua ja hammastenkiristystä siitä silti seurasi. Karjuin vain suoraa huutoa turhautumistani niin että koko naapurusto varmaan ihmetteli ja lapset tietysti pelästyivät hirveästi.

Olen kokeillut kaikki, kaikki materiaalit, merkit, silitys/ei silitys, rummutus/ei rummutus, pari vaihtoehtoa mistä valita, paljon vaihtoehtoja, valinta illalla mukaan kauppaan ostamaan. Mutta ei, meillä on vielä tuo että joku vaate kelpaa yhteenä päivänä ja sitten seuraavana ei. Lisäksi on vielä että tietyt värit kelpaa välillä ja välillä ei. Pukemiseen menee hirveästi aikaa.

Tähän on varmaan monia syitä, osittain aistiyliherkkyyttä, osittain liian iso päiväkoti jossa eivät viihdy, osittain uhmaa. Kotona kulkevat ilman vaatteita ja lomat menevätkin todella leppoisasti.

Lapset ovat muuten "ongelmattomia", hyvät motoriset ja kielelliset taidot eikä allergioita. Jossain vaiheessa epäilin lievää autismia, mutta jotain muuta tämä on kun vaaterimpuilua mukaan lukematta ovat ns. tavallisia lapsia.

Olen itse aika loppu ja yritän vain selvitä päivästä toiseen, viikonlopusta toiseen ja lomasta toiseen. Toivottavasti tämä joskus helpottaa.

Kuulostaa tutulta, itsellä ollut vaikea aistiyliherkkyys läpi elämän (tunto, haju, maku... muutakin ongelmaa löytyy, aikuisiällä nyt sitten todettukin että saatan olla lievän autistinen). Itselle vaikeinta ollut nimenomaan mikä tahansa asia vasten ihoa, voi siis kuvitella miten vaikea oli pikkulapsena saada vaatteet pysymään ylläni...

Ymmärrän, että vanhemmalle äärimmäisen turhauttavaa, mutta kun jokin tuntuu pahalta niin sille ei välttämättä vaan voi mitään. Itse menen jonkinlaiseen täysin hysteeriseen tilaan joka vain pahenee ja pahenee vaikka miten yrittäisi keskittyä ettei niin tapahtuisi, kunnes vähintään n. minuutin sisään kirjaimellisesti pakko repiä vaate yltä ja raapia iho melkein verille että siitä tunteesta pääsee eroon. Puistatukset kumpuavat oikein selkäytimestä ja jos en saa jotain vaatetta nopeasti päältä, saatan kirjaimellisesti kieriä itseäni purien ja raapien voimatta sille yhtään mitään. Lapsi ei siis välttämättä todellakaan osaa vain sanoa, mikä on vialla, eikä siihen valitettavasti auta kuin vaihtaa sitä vaatetta. Eikä mene ohi iän myötä, tämän kanssa pitää vaan elää.

Ja siis voi tosiaankin olla aistiyliherkkyys, koska nämä ovat tosi yksilöllisiä. Satunnaiselta vaikuttava, jos joku vaate käy joskus mutta ei toiste, voi johtua muusta kuin vaatteesta itsestään. Esim. jotkut housut eivät välttämättä käykään kun jalassa ovat toiset alushousut, tai toisen paidan helma menee niiden kanssa epämiellyttävästi myttyyn jne.

Myös ihon kosteus yms. voi vaikuttaa näihin, esim. jos kädet ovatkin kuivemmat, jotkut hanskat voivat tuntua paljon hirveämmiltä.

Itselleni pakolla "siedätys" mitä äitini joskus yritti (ts. osti mielestään kivoja vaatteita ja yritti pakottaa pitämään niitä) lähinnä pahensi ongelmaa, kun erilaisiin vaatteisiin assosioitui vielä ahdistus vanhempien turhautumisesta ja kauhu siitä, että niitä on pakko laittaa päälle. Tämä myös lisäsi ylipäätään epäluottamusta vanhempiini. En edelleenkään kykene olemaan rentoutunut heidän seurassaan enkä tahdo olla heidän lähellään, kun epäilen jotenkin alitajuisesti, että he yrittävät kuitenkin pakottaa jotain epämiellyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Sympatiat kaikille tämän ongelman kanssa painiville. Meillä on kaksi viisivuotiasta joiden kanssa tämä vaaterumba on kestänyt jostain parivuotiaasta asti.  Aamut ovat aivan tavattoman raskaita ja saan käyttää kaiken energiani ettei hermot mene. Ja ovathan ne joitakin kertoja menneetkin. Viime viikolla ostin kassillisen samoja vaatteita jotka vielä edellisellä viikolla olivat kelvanneet, mutta ei, itkua ja hammastenkiristystä siitä silti seurasi. Karjuin vain suoraa huutoa turhautumistani niin että koko naapurusto varmaan ihmetteli ja lapset tietysti pelästyivät hirveästi.

Olen kokeillut kaikki, kaikki materiaalit, merkit, silitys/ei silitys, rummutus/ei rummutus, pari vaihtoehtoa mistä valita, paljon vaihtoehtoja, valinta illalla mukaan kauppaan ostamaan. Mutta ei, meillä on vielä tuo että joku vaate kelpaa yhteenä päivänä ja sitten seuraavana ei. Lisäksi on vielä että tietyt värit kelpaa välillä ja välillä ei. Pukemiseen menee hirveästi aikaa.

Tähän on varmaan monia syitä, osittain aistiyliherkkyyttä, osittain liian iso päiväkoti jossa eivät viihdy, osittain uhmaa. Kotona kulkevat ilman vaatteita ja lomat menevätkin todella leppoisasti.

Lapset ovat muuten "ongelmattomia", hyvät motoriset ja kielelliset taidot eikä allergioita. Jossain vaiheessa epäilin lievää autismia, mutta jotain muuta tämä on kun vaaterimpuilua mukaan lukematta ovat ns. tavallisia lapsia.

Olen itse aika loppu ja yritän vain selvitä päivästä toiseen, viikonlopusta toiseen ja lomasta toiseen. Toivottavasti tämä joskus helpottaa.

 

Ai että, tsemppiä, tunnistan TÄYSIN tilanteesi! Täällä tarkalleen sama toive.

t: aiemmin kommentoinut 5-vuotiaan äiti, jonka lapsella erittäin samanlainen kuvaus kuin omillasi

Kyllä nuo AP:n kuvailemat oireet kertovat aistiyliherkkyydestä, vaikka lapsi salliikin halailun yms. Pyydäpä toinen mielipide joltain toiselta toimintaterapeutilta!