Lue keskustelun säännöt.
Täytin väsynyt, loppu ja raivoissaan jatkuvaan tappeluun vaatteista 6-vuotiaan kanssa.
28.02.2018 |
Eskarilainen on lievästi sanottu haastava mitä tulee vaatteisiin. Ei saa kiristää, ei puristaa, hangata, olla liian pieni, olla liian iso, ei ylimääräisiä saumoja, ei hupparia, ei vetoketjuja, ei lappuja yms. Sukat ovat aina huonot (kärjestä) ennen kuin niitä on pidetty tappelun jälkeen jalassa viisi minuuttia. Hanskoista kelpaa vain yhdet. Kauluria/buffia etsittiin vaikka miten kauan, että löytyi hyvä. Kenkiä ei voi ilman tappelua vaihtaa sään mukaisiin. Eikä takkia. Eikä housuja. Eikä hattua. Turha edes kuvitella, että hän laittaisi pitkiä kalsareita college-housujen alle näillä pakkasilla. Ehei. Ei suostunut edes puolipitkiin. Mutta sain hänet edes sovittamaan niitä.
Koska hänellä on joko dyspraksia tai dysfasia (tutkimukset kesken), ei hänen ilmaisunsa ole paras mahdollinen. Hän huutaa vain miten vaate on huono. Sanon, että jos hän kertoisi tai kuvailisi millä tavalla vaate on huono, osaisi äiti auttaa paremmin. Vaan ei. Se tunne vaatteesta menee kaiken järjen yli ja ohitse. Hän tuntee vain miten vaate on huono.
Ja toimintaterapeutti sanoi, ettei hänellä ole aistiyliherkkyyttä, koska lapsi tykkää halia ja pitää, että silitetään.
Mutta en helvetti jaksa. En. Joka ikinen aamu me tappelemme vaatteista. Ei auta vaikka hän valitsisi itse vaatteensa, koska seuraavana päivänä vaate on huono. Enkä todellakaan ole itse tätä ruokkinut. Minä olen se huono äiti, joka lopuksi huutaa miten lapsi menee vaikka yöpaita päällä eskariin, jos ne annetut vaatteet eivät mene päälle. Minä sentään sen verran katson, etten tieten tahtoen tarjoa vaatteita joita lapsi inhoaa. Kuka itsekään sellaisia vaatteita käyttää, joita inhoaa.
Tähän on pakko tulla muutos. En jaksa enää. Vienkö sen lapsen sinne eskariin yöpaita päällä?? Sanokaa nyt mitä teen? Kannustinpalkkio on käytössä, mutta pointseja ei kauheasti kerry, kun joka aamu vaatteista tapellaan.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan vertaistuesta apua? Nimittäin täällä tulee juuri tuollaisia vastauksia, että "minulla on neljä lasta, eikä yhdelläkään ole ollut tuollaista". Voi tietenkin olla, että joku osaa auttaakin, en sillä, mutta luulen, että parempia keinoja voisi löytyä jostain vanhempien nepsy-ryhmästä, joko facebookissa tai sellaisessa, joka kokoontuu ihan oikeassa elämässä.
Tulihan täältä vertaistukea. Yksi äiti sanoi, että lapsellaan on oltava päässä jotain vikaa.
Enpä nyt keksinyt muutakaan ilmaisutapaa. Lapsellakin voi olla päässä vikaa, ei tuollainen ole normaalia. Ja joo, tottakai epäilette että minä olen vaan huono äiti ja olen huonosti kasvattanut lapsen ja en ole läsnä ja aidosti kuuntele ym. No, olkoon miten on niin raskasta on kuunnella joka hiton kerta että sukka on huonosti puntti on sentin liian pitkä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei mitään omakohtaista kokemusta asiasta, vaikka on kolme lasta. Mutta: auttaisiko, jos ETTE valitsisi niitä vaatteita illalla valmiiksi vaan vasta aamulla? Että saisi päälleen ne kamat, jotka sillä hetkellä tuntuvat parhaalta vaihtoehdolta. Toki se tarkoittaa aikaisempaa aamuheräämistä teille molemmille, ja kun en tiedä, kuinka aamu-unisesta lapsesta on kyse, en tiedä, onko tämä hyvä neuvo... tsemppiä ap, toivottavasti saatte kunnon apua (eikä mitään av-vattuilua), kun tuo diagnoosi selviää.
Toimintaterapeutti voi haistaa piiiitkään piitkän tiedätte kyllä minkä ruskean jutun.
Ei toimintaterapeuttia voi haitata vähän vetää sieraimiinsa vasta tehdyn lämpimän ulosteen tuoksua, koska tykkäähän hän haistella esim. kukkasia ja kanelipullaa!!!!
Vierailija kirjoitti:
Että olette kyllä idiootteja.
Ei se että tarvitsee haleja ja silitystä pois sulje aistiyliherkkyyttä.
Vähän jotain empatiaa kehiin!
Itselläni on aistiyliherkkyyksiä ja sukat ovat yksi mikä tuntuu pahalta, kaikki laput vaatteissa, kaikki hiukset ja karvat ihoa vasten, saumat, huonot keinokuitu materiaalit, väärän kokoiset vaatteet.
Ne TUNTUU PAHALTA!!!
Jos itseä ei häiritse joku juttu, niin se ei tarkoita sitä ettei ketään muutakaan häiritse.
Ei kukaan halua itselleen mitään yliherkkyyksiä, eikä kukaan tahallaan valita että tuntuu pahalta.
Raivostuttaa, kun pystyn samaistumaan lapseen niin hyvin, ja häntä vaan haukutaan hankalaksi ihmiseksi.
Mulla on pahaa atopiaa sairastava lapsi. Noi yllämainitut kaikki voi saada aikaiseksi inhottavan kutinan iholla (oman hien, pesuaineiden ja muiden kemikaalien lisäksi) ja lapsen huonolle tuulelle. Ei ole edes mitään aistiyliherkkyyttä siis. Varmasti todella inhottava tunne.
Minusta on inhottavasti sanottu tuo "päässä vikaa" jos toisella on yliherkkyys.
No eipä mitään, minun mielestäni noin sanovalla ihmisellä on itsellään päässä vikaa. Nimittäin älykkyyden suhteen.
Yliherkällä on päässä ehkä limbisessäjärjestelmässä jotain poikkeamaa ja hän on hermostollisesti herkempi.
Hulluudesta tai idioottimaisuudesta= pää viat, eivät mitkään herkkyydet ole merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan vertaistuesta apua? Nimittäin täällä tulee juuri tuollaisia vastauksia, että "minulla on neljä lasta, eikä yhdelläkään ole ollut tuollaista". Voi tietenkin olla, että joku osaa auttaakin, en sillä, mutta luulen, että parempia keinoja voisi löytyä jostain vanhempien nepsy-ryhmästä, joko facebookissa tai sellaisessa, joka kokoontuu ihan oikeassa elämässä.
Tulihan täältä vertaistukea. Yksi äiti sanoi, että lapsellaan on oltava päässä jotain vikaa.
Kiitos päivän nauruista :D
Mutta kun sanoi oikeasti!
Vierailija kirjoitti:
Minusta on inhottavasti sanottu tuo "päässä vikaa" jos toisella on yliherkkyys.
No eipä mitään, minun mielestäni noin sanovalla ihmisellä on itsellään päässä vikaa. Nimittäin älykkyyden suhteen.
Yliherkällä on päässä ehkä limbisessäjärjestelmässä jotain poikkeamaa ja hän on hermostollisesti herkempi.
Hulluudesta tai idioottimaisuudesta= pää viat, eivät mitkään herkkyydet ole merkki.
En kiellä ollenkaan etteikö itsellänikin olisi jonkinlaista vikaa tuolla pääkopassa. Ei vaan hermo kestä tuollaista showta joka asiasta. Eikö yliherkkyys ole siis nimenomaan "päässä", jos jossain? Vai onko tämä nyt joku sama asia että lihavaa ei saa sanoa lihavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli myös samanlaista. Lämpöhousut etsi ilman saumoja yms mahdollisimman pehmosia vaatteita jotka ei kinnaa. Nyt tuo lapsonen on jo 18v ja edelleen tarkka vaatteistaan. Mitään diagnoosia ei ole. Harvinaisen herkkä tunti ihossa kuitenkin.
Muistelen lämmöllä aikaa, kun riisui itsensä alasti aina tarhan ja koulun jälkeen aivan välittömästi. Päälle kelpasi vain pörröinen aamutakki 😊
Kojtalotoveri ap! Mulla on 5 - vuotias ihan vastaava. Toisella lapsellani ei ole mitään vastaavaa, siksi olen tämän nuoremman kanssa ihan ihmeissäni. Aloitin juuri tänään toisen ketjun, johon kirjoitin näin:
Lapseni on nyt 2 vuoden ajan ollut erittäin tarkka vaatteistaan. Vain tietynlaisilla pikkuhousuilla ja sukilla selvitään aamuista ja silti itkua on harva se päivä. Sukkia puetaan usein nurinpäin tuntuvien saumojen vuoksi, ja lähes kaikki vaatteet pitää valita kokoa liian suurina. Ollaan ihan neuvottomia.
Viikon verran on nyt ollut pakkasta -20 ympärillä, olen tosi huolissani lapsesta. Ei puhettakaan että hän voisi pukea haalarin alle fleecehaalarin, laittaa kunnon karvalakin, villasukat tai kintaiden alle toiset. Kaikki nämä häneltä löytyy, mutta jos ne puetaan väkisin itkusta välittämättä päälle, hän huutaa niin kauan että oksentaa. Silti valittaa ulkona Palelua.
Mitä ihmettä keksitään ja kuinka helv***kauan tuo sauma-vaateherkkyysvaihe kestää? Toisella lapsella ei ole mitään vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin se alastomanakaan on mihinkään menossa. Vanhemmat itse kasvattavat lapset krantuiksi tarjoamalla liikaa vaihtoehtoja ja menemällä mukaan jokaiseen kiukutteluun. Jos valitsee yhden vaatteen lapselle niin kyllä se sitä pitää kun ei vaihtoehtojakaan anneta.
Minulla on ollut tuollainen lapsi (1 kpl) ja kaksi on sitten olleet toisenlaisia, että itseäni en kyllä syytä. Tällä yhdellä ei edes ollut mitään puheen ongelmaa, ei hän silti osannut koskaan sanoa missä vika on. Hän kyllä on tuntoyliherkkä toimintaterapeutin mukaan. Kyllä meidänkin lapsi tykkäsi sellaisesta jämäkämmästä silityksestä, mutta hiveleppä höyhenellä (pienet lapset kuulemma pitävät) niin huuto oli järisyttävää ja pois juoksu nopeaa.
Toiset lapset on tällaisia. Toiset ei ja sanoisin, että heidän vanhempansa eivät voi mitenkään tajuta, miten toisilla voi se pukeminen olla niin vaikeaa. Meillä vain Popin sukat meni jalkaan ilman huutoa ja tietysti mitään vaatteita ei voi pukea päällekkäin. Hupparit ja vetoketjut ihoa vasten ei käy. Meillä oli poika ja hän suostui pitämään vain Black horsen alushousuja ja ei siis mitään boksereita vaan niitä vanhan mallisia. Niidenkin kanssa usein taisteltiin, mutta ne pysyivät loppupelissä päällä. tai no tuohon taisteluun ei kannata ryhtyä (hahaa, helpommin sanottu kuin tehty). Parhaiten vaatteet sai päälle, kun esim kutitteli ja vähän riehui samalla. Tilanne oli kivempi ja ehti tottua niihin vaatteisiin, kun oli muuta aktiviteettia. Me and I:n ja osa Popin paidoista oli hyviä ja hm helvetin esiaste. Eli paidoissa tasainen materiaali ja laakasaumat. Lapsen mallilla on toki väliä, että mikä merkki on sopiva päälle. Meillä oli noin. Mitkään pitkät kalsarit eivät sopineet edes ilman niitä päällyshousuja.
Tuolle koulupelottelijalle tiedoksi niin koulussa tällä lapsella ei ole koskaan ollut ongelmia, ei käytöksessä eikä pärjäämisessä. Koulun jälkeen minulla meinasi olla ongelmia 4 luokalle asti, kun sitä tuskaa purettiin kotona huutamalla, mutta sitten se helpotti. Aika auttaa. Kun lapsi oppii, että selviää muutoinkin asioista niin oppii sietämään paremmin myös noita tuntemuksia. Poika taisi olla vitosella, kun kysyi voisiko laittaa tällä säällä pitkät kalsarit housujen alle. Minä laitoin ajatuksissani ison rastin seinään.
Näin jälkikäteenkin ajateltuna tuo aika (joka on siis nyt ohi) oli pirun rankkaa välillä, mutta kyllä siitä selviää. Molemmat vanhemmat mukaan hommaan ja tuore aikuinen remmiin, kun toiselta meinaa hermo mennä. Huumori auttaa aina. Lapselle voi myös selittää noita asioita. Hyvänä asiana tästä on se, että poika piti ulkohousuja aika pitkään, koska kylmäkin on tosi ikävä tunne ja niitä kalsareita ei voinut käyttää eikä farkkujakaan. Ei tarvinnut siis taivastella olematonta pukeutumista, kun kuitenkin hillutaan vielä hangessa. Poika on myös hyvä tunnistamaan tunteitaan, koska tästä on paljon puhuttu ja sitä harjoiteltu. Koska oli siis pakko, koska muuten hajosi paikat ja toisilta korvat. Tänään tuo lapsi on jo iso, mutta teini-ikä meni helposti. Meillä oli hyvät puhevälit ja kuten sanottu, poika tunnisti tunteensa. Ilmeisesti hän oli myös uhmansa uhmannut ja testinsä tehnyt.
Että tsemppiä vain ap.lle. Muista päästää omat höyryt ulos oikeassa paikassa ja kyllä tuo helpottaa. Ei vuodessa eikä kahdessakaan ehkä, mutta aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomattomia kommentteja. Tuntuu vähän, että mistä tahansa aiheesta tällä palstalla kysyykin niin saa v*ttuilua osakseen. "Ei meillä ole ollut tuollaista vaikka on neljä lasta", "kasvata paremmin", "minun loppuvuodesta syntynyt eskarilainen osaa kyllä nuo jutut". Ihan kuin tämmöisestä olisi ap:lle mitään apua, ilmeisesti tarkoituksena on vaan pilkata ap:n lasta, koska ap:han kertoi lapsella olevan erityistarpeita.
Minusta tuo kuulostaa kyllä ihan aistiyliherkkyydeltä. Meilläkin on perheessä vähän tuota samaa, mutta ei kyllä noin isossa mittakaavassa. En oikein osaa antaa mitään vinkkejä, yleensä se kai helpottaa siinä vaiheessa kun lapsi on niin iso, että voi itse valita mukavat vaatteet kaupasta.
#30 tässä vielä; en edes viitsi arvioida rahan ja ajan määrää, joilla on etsitty sopivia sukkia, pikkuhousuja, hanskoja jne.. Tympeintä on se, että kohta lapsi taas kasvaa ulos niistä kolmista housuista joita hän suostuu käyttämään enkä enää löydä samoja kaupasta. Viikonloppuinakin harmittaa lähteä ulos kun lapsi itkee melkein tunnin pukemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
32:n vinkki. Lopeta rahan laskeminen ja kun joku vaate, kenkä tms. kelpaa useammin kuin 2 kertaa mene heti kauppaan ja osti samanlaiset seuraavassa koossa.
Vierailija kirjoitti:
Kojtalotoveri ap! Mulla on 5 - vuotias ihan vastaava. Toisella lapsellani ei ole mitään vastaavaa, siksi olen tämän nuoremman kanssa ihan ihmeissäni. Aloitin juuri tänään toisen ketjun, johon kirjoitin näin:
Lapseni on nyt 2 vuoden ajan ollut erittäin tarkka vaatteistaan. Vain tietynlaisilla pikkuhousuilla ja sukilla selvitään aamuista ja silti itkua on harva se päivä. Sukkia puetaan usein nurinpäin tuntuvien saumojen vuoksi, ja lähes kaikki vaatteet pitää valita kokoa liian suurina. Ollaan ihan neuvottomia.
Viikon verran on nyt ollut pakkasta -20 ympärillä, olen tosi huolissani lapsesta. Ei puhettakaan että hän voisi pukea haalarin alle fleecehaalarin, laittaa kunnon karvalakin, villasukat tai kintaiden alle toiset. Kaikki nämä häneltä löytyy, mutta jos ne puetaan väkisin itkusta välittämättä päälle, hän huutaa niin kauan että oksentaa. Silti valittaa ulkona Palelua.
Mitä ihmettä keksitään ja kuinka helv***kauan tuo sauma-vaateherkkyysvaihe kestää? Toisella lapsella ei ole mitään vastaavaa.
Voi, että miten sama!! Just eilen lapsi valitti miten oli paha olla ulkona kun oli kylmä. Ehdotin sitten nätisti miten olisi hyvä jos laitettaisiin edes puolipitkät kalsarit college-housujen alle ja kokeiltaisiin kotona miltä tuntuu. Kokeilimme ja huonothan ne oli. Kalsarit ovat siis lyhyen malliset (ei bokserit). Arvatkaa kylmääkö laittaa lapsi eskariin, kun tietää, että vajavaisilla vaatteille menee. Tunnen olevani huono äiti tässä kohtaa!
Vaatteissa olen oppinut, että Puman-collegehousut ovat hänen housut. Ne ovat malliltaan hänelle sopivat eikä niissä ole muuta vikaa kuin taskut. Mutta kun resorimalli taas on hyvä ja taskuja lapsi jotenkuten sietää. Huppareita on isoveljen jäljiltä jätesäkillinen, mutta turha niitä on tarjota koska huppu tuntuu huonolle. Tavallisia collegeja siis vain. Arvatkaa minkälaista on mennä juhliin ja vaatettaa lapsi tilaisuuteen sopivasti? Onneksi on näitä joggerseja tai mitä ne onkaan nimeltään, niin on edes teoriassa mahdollisuus siisteihin vaatteisiin. Kun kuitenkin haluan pitää tavoista kiinni ja pitää jonkinlaista tapakasvatusta yllä. Kun löytäisi oikean sukkamallin! Villasukkia on turha kuvitella lisäsukiksi kenkään. Sukka ei saa olla liian pehmeä, saumat eivät saa varpaiden päässä hangata... Eihän sellaisia sukkia olekaan! Entäs kesä sitten! Turha kuvitellakaan, että meillä vaihdetaan hellepäivänä sortseihin... Niillä Puman collareilla mennään vaikka hiki valuisi norona pitkin selkää.
Mainittakoon vielä, että ei lapsi vaatteista eskarissa riehu ja pystyy istumaan aloillaan ja kuuntelemaan. Vaatteet kun ovat päällä, on kaikki hyvin. Se vaatteiden hyväksyntä ja päälle laittaminen vaan on niin vaikeaa.
ap
Miten hyvä vinkki kääntää sukat nurinpäin! Oikeasti, miksi en ole tätä ajatellut! Kiitos!!
Kommentoija nro 32: Meilläkin kelpaa vain vanhan malliset kalsarit. Siis blackhorset tai vastaavat. Niitäkään ei ole ihan helppo aina löytää kun joka paikassa myydään vain boxerimalleja. Toivottavasti Prisma ei muuta valikoimaa. ;-)
ap
Mä en osaa muuten auttaa, mutta itse herkkäjalkana rakastan saumattomia laadukkaita vaellussukkia. En ole varma kuinka pienen kokoisena niitä saa, mutta ehkä jonkun teistä herkkävarvaslapselle voisivat sopia. Ylipäätään laadukkaat vaellusvaatteet tahtoo olla hirmu mukavia.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
32:n vinkki. Lopeta rahan laskeminen ja kun joku vaate, kenkä tms. kelpaa useammin kuin 2 kertaa mene heti kauppaan ja osti samanlaiset seuraavassa koossa.
Housujen kanssa tämän olen tehnytkin eli Puman collegehousuja hankin ainoastaan. Paidat ovat vähän auki vielä, mutta yllättäen H&M savupiippukauluksinen collaripaita on yksi suosikeista.
ap
Ps. Mutta edelleen tuo sukkavinkki. Tunnen itseni idiootiksi kun en ole sitä aikaisemmin älynnyt.
Vierailija kirjoitti:
Mä en osaa muuten auttaa, mutta itse herkkäjalkana rakastan saumattomia laadukkaita vaellussukkia. En ole varma kuinka pienen kokoisena niitä saa, mutta ehkä jonkun teistä herkkävarvaslapselle voisivat sopia. Ylipäätään laadukkaat vaellusvaatteet tahtoo olla hirmu mukavia.
Tsemppiä!
Arvokas vinkki! Kiitos!
ap
No hyvä, sanon sitten suoraan. Lapsi joka on noin holtiton ja pitelemätön, ettei edes pukeutuminen suju, ei kuulu kouluun tavalliseen luokkaan. Vuosien varrella koulussa on ollut mitä ihmeellisempiä tilanteita, joissa oppilaat ovat tuuletelleet tunteitaan ap:n kuvaamalla tavalla. Eskarilainen ei ole taapero, joka saa itkupotkuraivareita, vaan melkein koululainen.