Täytin väsynyt, loppu ja raivoissaan jatkuvaan tappeluun vaatteista 6-vuotiaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö lapsi pitämään polvisukkia. Meillä oli käytössä pakkasella Popin paksut villaa sisältävät polvisukat ja sitten laskettelusukat meni kanssa. Jos lapsi ei pidä shortseja niin ei ne puolipitkät kalsaritkaan mene. Pystyykö hän pitämään plyyshihousuja? Ne on ehkä lämpimämmät kuin tavan collarit. Meillä (olen siis 32) oli noi polvisukat ja fleece-housut pakkasella ja sitten plyyshipaita. Tällä onneksi pärjäsi. En tietysti tiedä mitä kaupoissa on nykyään tarjolla. Aikanaan oli tuollaisia

Ei pysty polvisukkiin. Liian pitkävartisten sukkien varsikin työnnetään alas.

Plyysihousuja ei taida enää niin olla kaupoissa tarjolla. Esikoisen aikaan niitä olikin runsain mitoin, mutta esikoinen onkin syntynyt 2006. Plyysihousut ovat ilmeisesti menneet pois muodista.

ap

Meille ostetaan me&i:n alennusmyynneistä kaapit täyteen velour-housuja, t-paitoja ja pitkähihaisia. Yksi lapsista on erityisen kitkerä ikävältä tuntuvien vaatteiden suhteen ja vetää tässä vielä ekaluokkalaisenakin vaateraivareita. me&I:n paidat ovat ohuita, sileitä ja joustavia, saumat riittävän litteitä tai pehmeitä, samoin housujen tulee olla pehmeät ja joustavat. luojan kiitos tuolla on tarjolla isoillekin lapsille kokoja, muuten tulisin hulluksi. Ei mitenkään halpaa, jos ostaa täydellä hinnalla, mutta esim. joulun jälkeen hyvät alennukset. I feel you.

Niin ja Polarn o pyretiltä ostin joulun jälkeen alennusmyyntilaatikosta kassillisen eri kokoisia sukkia.

Vierailija kirjoitti:

Miten jokaisella tuntuu tänä päivänä olevan jonkinlainen erityislapsi? On autistia ja aistiyliherkkää ja ties mitä ADHD:tä. Olisikohan kuitenkin niin, että näistäkin suurin osa on vain huonosti kasvatettuja ja siksi käytöshäiriöisiä lapsia?

Tämä herkkis on jo keski-ikäinen täti, joten en ole lapsi "tänä päivänä". Käytöksestä mulla oli koulussa aina täysi 10 ja koulussa aina menestyin, nyt olen korkeakoulutettu. Mitään ADHD ei ole eikä autismia.

Sen sijaan ihmettelen mistäs hölmölästä itse olet kotoisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jokaisella tuntuu tänä päivänä olevan jonkinlainen erityislapsi? On autistia ja aistiyliherkkää ja ties mitä ADHD:tä. Olisikohan kuitenkin niin, että näistäkin suurin osa on vain huonosti kasvatettuja ja siksi käytöshäiriöisiä lapsia?

Tämä herkkis on jo keski-ikäinen täti, joten en ole lapsi "tänä päivänä". Käytöksestä mulla oli koulussa aina täysi 10 ja koulussa aina menestyin, nyt olen korkeakoulutettu. Mitään ADHD ei ole eikä autismia.

Sen sijaan ihmettelen mistäs hölmölästä itse olet kotoisin?

Sulla on varmaan tuolla koulutuksella hyvä työpaikkakin?

Eikö lasta voisi ottaa mukaan vaateostoksille ja pyytää valitsemaan sellaisia vaatteita, jotka ei tunnu kurjalta päällä? Sitten sovitte yhdessä, että niistä ei saa kiukutella myöhemmin.

Mulla oli lapsena just noin, saumat hankasi ja vielä nykyäänkin aidosta villasta valmistetut vaatteet tuntuvat niin pisteleviltä, etten halua sellaisia pitää päällä.

Hankkikaa puuvillaisia vaatteita ja katsokaa yhdessä, etteivät vaatteet hierrä. Esim. tyttöjen ja naisten muodissa on nykyään usein hölmön pienet hihareiät ja sitten kainaloa hiertää kova mytty kangasta. Pesulaput voi leikata pois, tai mieluummin jopa repiä, niin eivät jää niin teräviksi. Huuhteluainetta käyttämällä kankaankin voi saada pehmeämmäksi. Onko muuten lapsella kuiva iho? Jos on, niin sittenhän melkein kaikki vaatteet kutittavat päällä ikävästi. Ja tuon ikäisenä voi hyvin käyttää college-housuja, ei tarvii vielä laittaa farkkuja - sitten housutkin ovat kivan pehmeät. Kyllä maalaisjärjellä selviää. :)

Vierailija kirjoitti:

Kojtalotoveri ap! Mulla on 5 - vuotias ihan vastaava. Toisella lapsellani ei ole mitään vastaavaa, siksi olen tämän nuoremman kanssa ihan ihmeissäni. Aloitin juuri tänään toisen ketjun, johon kirjoitin näin:

Lapseni on nyt 2 vuoden ajan ollut erittäin tarkka vaatteistaan. Vain tietynlaisilla pikkuhousuilla ja sukilla selvitään aamuista ja silti itkua on harva se päivä. Sukkia puetaan usein nurinpäin tuntuvien saumojen vuoksi, ja lähes kaikki vaatteet pitää valita kokoa liian suurina. Ollaan ihan neuvottomia.

Viikon verran on nyt ollut pakkasta -20 ympärillä, olen tosi huolissani lapsesta. Ei puhettakaan että hän voisi pukea haalarin alle fleecehaalarin, laittaa kunnon karvalakin, villasukat tai kintaiden alle toiset. Kaikki nämä häneltä löytyy, mutta jos ne puetaan väkisin itkusta välittämättä päälle, hän huutaa niin kauan että oksentaa. Silti valittaa ulkona Palelua.

Mitä ihmettä keksitään ja kuinka helv***kauan tuo sauma-vaateherkkyysvaihe kestää? Toisella lapsella ei ole mitään vastaavaa.

Surullista jos pienen lapsen päivään mahtuu noin paljon itkua ja pahaa mieltä, tuon on oltava tosi stressaavaa lapselle. Ei kuulosta mitenkään normaalilta, surullinen mieli tulee lukiessa teidän kirjoituksia..

Meidän tytöllä oli tuollainen kausi 4 vuotiaana. Kaikki vaatteet oli huonoja. Ihan kaikki, kengät myös yms. Oli niin raastavaa aikaa, olin ihan helisemässä sen kanssa. Se meni ohi pikkuhiljaa, lapsi täyttää nyt viisi ja pukee jo suurimmaksi osaksi valittamatta. Sai aiemmin ihan hysteerisiä kohtauksia esim kengistä. Jälkikäteen olen miettinyt, liittyikö jotenkin uhmaan tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jokaisella tuntuu tänä päivänä olevan jonkinlainen erityislapsi? On autistia ja aistiyliherkkää ja ties mitä ADHD:tä. Olisikohan kuitenkin niin, että näistäkin suurin osa on vain huonosti kasvatettuja ja siksi käytöshäiriöisiä lapsia?

Tämä herkkis on jo keski-ikäinen täti, joten en ole lapsi "tänä päivänä". Käytöksestä mulla oli koulussa aina täysi 10 ja koulussa aina menestyin, nyt olen korkeakoulutettu. Mitään ADHD ei ole eikä autismia.

Sen sijaan ihmettelen mistäs hölmölästä itse olet kotoisin?

Sulla on varmaan tuolla koulutuksella hyvä työpaikkakin?

On. Mutta mitä se liittyy herkkäihoisuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kojtalotoveri ap! Mulla on 5 - vuotias ihan vastaava. Toisella lapsellani ei ole mitään vastaavaa, siksi olen tämän nuoremman kanssa ihan ihmeissäni. Aloitin juuri tänään toisen ketjun, johon kirjoitin näin:

Lapseni on nyt 2 vuoden ajan ollut erittäin tarkka vaatteistaan. Vain tietynlaisilla pikkuhousuilla ja sukilla selvitään aamuista ja silti itkua on harva se päivä. Sukkia puetaan usein nurinpäin tuntuvien saumojen vuoksi, ja lähes kaikki vaatteet pitää valita kokoa liian suurina. Ollaan ihan neuvottomia.

Viikon verran on nyt ollut pakkasta -20 ympärillä, olen tosi huolissani lapsesta. Ei puhettakaan että hän voisi pukea haalarin alle fleecehaalarin, laittaa kunnon karvalakin, villasukat tai kintaiden alle toiset. Kaikki nämä häneltä löytyy, mutta jos ne puetaan väkisin itkusta välittämättä päälle, hän huutaa niin kauan että oksentaa. Silti valittaa ulkona Palelua.

Mitä ihmettä keksitään ja kuinka helv***kauan tuo sauma-vaateherkkyysvaihe kestää? Toisella lapsella ei ole mitään vastaavaa.

Surullista jos pienen lapsen päivään mahtuu noin paljon itkua ja pahaa mieltä, tuon on oltava tosi stressaavaa lapselle. Ei kuulosta mitenkään normaalilta, surullinen mieli tulee lukiessa teidän kirjoituksia..

Samaa mieltä, kuulostaa ihan lasun paikalta. Psykologin arvio ja jotain tukea lapselle. Ei kuulosta tosiaankaan normaalilta.

Mitä neuvolasta on sanottu teille, kun olette kertoneet pukemisen ongelmista? Ovatko tarjonneet mitään apua? Terapiaa? Perheneuvontaa?

Vaihtaisin tuon "asiantuntijan". Mulla on lievä asperger ja olin lapsena myös tarkka vaatteista, en tosin ihan yhtä tarkka kuin sinun lapsesi. Mutta ymmärrän häntä hyvin. Suosittelen, että ostat pikkuisen väljempiä vaatteita ja mahdollisimman mukavia. Kerrospukeutuminen ei useinkaan onnistu, koska silloin vaatteet väistämättä kinnaavat jostain. Lapsesi on jo 6, joten ehkä voisit antaa hänen valita seuraavan päivän vaatteet isosta kasasta edellisenä iltana? Pahin herkkyysaika oli mulla juuri noin 5-10 vuotiaana joten tuo helpottaa ajan kanssa. Tsemppiä teille molemmille :)

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaisin tuon "asiantuntijan". Mulla on lievä asperger ja olin lapsena myös tarkka vaatteista, en tosin ihan yhtä tarkka kuin sinun lapsesi. Mutta ymmärrän häntä hyvin. Suosittelen, että ostat pikkuisen väljempiä vaatteita ja mahdollisimman mukavia. Kerrospukeutuminen ei useinkaan onnistu, koska silloin vaatteet väistämättä kinnaavat jostain. Lapsesi on jo 6, joten ehkä voisit antaa hänen valita seuraavan päivän vaatteet isosta kasasta edellisenä iltana? Pahin herkkyysaika oli mulla juuri noin 5-10 vuotiaana joten tuo helpottaa ajan kanssa. Tsemppiä teille molemmille :)

Lisäys: sori, luin huonosti, te siis valitsette jo illalla nuo vaatteet jo nyt? Tuli mieleen, että väsyneenä itsellä tuntuu ohi herkemmältä, eli jos valintaa siirtäisi hetkeen jolloin lapsi on virkeämpi, niin ei tulisi niin paljon herkkistä.

Ja tosiaan tuosta terapeutin mielipiteestä sen verran, että ihmisen ja varsinkin äidin kosketus on ihan eri asia kuin vaatteet ja elottomat esineet päällä. Kiristävä vaate tuntuu siltä, että on jossain pakkopaidassa ja lapsena se tuntui jopa siltä, että ikävä vaate "hyökkää" ja haluaa vahingoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä neuvolasta on sanottu teille, kun olette kertoneet pukemisen ongelmista? Ovatko tarjonneet mitään apua? Terapiaa? Perheneuvontaa?

En ole aloittaja, mutta vastaanpa kuitenkin. Meille sanottiin, että jaa sellaista? Kyllä se menee ohi, koitatte etsiä sopivan tuntuiset vaatteet vaan. Ei tuollaiseen pikkujuttuun mitään terapioita anneta, resurssit on kapeat eikä niitä riitä ihan joka ongelmaan. Ei edes niille jotka oikeasti tarvitsisivat.

Ei kai teillä sentään ole tekokuituja vaatteissa, ainakin pistää silmään tuo villasekoitteiden ja fleecen käyttö ja taitaa niissä velourvaatteissakin useimmiten olla tekokuitua. Kumpaakaan en suostuisi pukemaan päälleni itsekään koska tekokuidut tuntuvat todella pahoilta. Myös kaikki kaulan ympäri olevat vaatteet tuntuvat ajoittain  ahdistavilta ja ne silloin on pakko saada irti ihan heti eikä puolen minuutin päästä. Minulla tämä liittyy astmaan, kuiviin käsiin ja atooppiseen ihoon. En pitäisi mahdottomana että lapsi ei itsekään tarkalleen tiedä mikä vaate on todellisuudessa "paha" ja vastustaa sitten opittuna reagointina niitä kaikkia.

Myöskään en suosittelisi käyttämään allergiatestattuja tuotteita ilman kriittisyyttä, sillä olen niistä saanut itse hyvinkin vahvoja ihoreaktioita. Kannattaa kokeilla pelkästään luonnonkuituja villaa välttäen, kaikki uudet vaatteet ehdottomasti pesukoneen kautta päälle ilman rumpukuivausta ja saumojahan voi myös silitysraudalla painaa litteiksi. Huuhteluainetta kannattaa käyttää jos siitä ei tule selkeästi allegiaoireita, sillä sehän juuri pehmittää vaatetta. Rasvaaminen tuntuu iholla inhottavalta ja rasvattu iho kylmenee, lisäksi vaatteet vielä tarttuvat rasvaan kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Mitä neuvolasta on sanottu teille, kun olette kertoneet pukemisen ongelmista? Ovatko tarjonneet mitään apua? Terapiaa? Perheneuvontaa?

Meillä sanottiin myös, että kuulostaa vähän erityisherkkyydeltä, vaikka meidän lapsella ei muuta ongelmia ole kuin nämä pukeutumiseen liittyvät. "Koettakaa etsiä vaatteita, joita lapsi haluaa pitää". Hmm, Sherlock, mitäpä luulet meidän tehneen..

Ja kyllä, niinkuin joku ylempänä sanoikin, on tosi surullista, että lapsen tarvitsee itkeä näitä päivittäin, pistää kyllä tämän äidinkin itkemään. Koska lapsi on erittäin taitava kielellisesti ja taitotasoiltaan korkealla, luulen että vaateongelmaa ei hänen kohdallaan pidetä niin pahana. Ja tilanne toki onkin niin, että kunhan sopivat vaatteet saadaan päälle, hän on aurinkoinen ja hyväntuulinen lapsi.

Kävin tänään Tokmannilla ja ostin bambusukat, niitä lapsi sanoi hyviksi kokeiltuaan.

^Ja vielä, meillä lapsi rasvataan aina ennen nukkumaan menoa takan ääressä, jostain syystä hänen kohdallaan rasvaaminen ei tunnu inhottavalta. Emme koskaan rasvaa aamulla tai ennen pukemista.

Lapsi saa aina vaateostoksista sanoa onko hyvät vai ei; mieli saattaa kuitenkin muuttua silloin kun vaatetta täytyykin pitää pidemmän aikaa.

Meillä oli samanlaisia ongelmia. Jokapäiväiset jumiraivarit pukemisessa, ihon rasvaus oli yhtä huutoa jne... 5v neuvolassa pyysin lähetettä toimintaterapiaan. Ensin oli arviointijakso, jossa todettiin aistiyli/aliherkkyyksiä, siis tuntoaistin poikkeavaa toimintaa sekä motorista dyspraksisuutta/toiminnanohjauksen vaikeutta. Saatiin 15x toimintaterapiaa.

Tadaa, eskarivuosi on menossa ja pukemisjumeja ei ole ollut ollenkaan. Lapsi ei ole asperger/autistinen vaikka vaikeimpina aikoina epäilin sitäkin. Meillä siis vauvasta asti pukeminen aiheutti itkua, turvakaukalon vyöt oli jotain ihan hirveää jne.. mutta onneksi saatiin apua ja vaikka lapsi edelleen herkästi syttyvä, on isot vaikeudet takanapäin ja arki sujuu hyvin. Teilläkin vielä helpottaa <3

Meillä on muuten neljä lasta, joista yhdellä tämä ongelma. Ei johdu kasvatuksesta.

En tiedä onko jo vinkattu, mutta muitakin vaatteita voi käyttää väärinpäin käännettynä saumapuoli ulospäin. Eihän se siistiltä näytä, mutta pelastaa joskus kiireessä. Ja jos esim. aluspaidan tai pitkät kalsarit pukee näin, hyvällä tuurilla voi saada jonku siistimmän, oikein puetun vaatteen päälle eikä saumat edes näy. Kannattaa myös katsoa että pyykinpesuaine on herkälle iholle ja hajutonta, ei huuhteluainetta.

Luepas kirja "Tahatonta tohellusta, sensorisen integraation häiriö". Taatusti on aistiyliherkkyyttä jos pukeminen on noin hankalaa. Silittäminen ja halaaminen tuntuu lapsesta aivan eriltä kuin tiukat vaatteet, onkohan se toimintaterapeutti ihan tarkoittanut tuota mitä kerroit sanoneen? Nyt olisi iän puolesta viimeiset hetket aloittaa sensorisen integraation terapia, jotta lapsi siitä hyötyisi. Mitä terapiaa toimintaterapeutti antaa?

Vierailija kirjoitti:

Luepas kirja "Tahatonta tohellusta, sensorisen integraation häiriö". Taatusti on aistiyliherkkyyttä jos pukeminen on noin hankalaa. Silittäminen ja halaaminen tuntuu lapsesta aivan eriltä kuin tiukat vaatteet, onkohan se toimintaterapeutti ihan tarkoittanut tuota mitä kerroit sanoneen? Nyt olisi iän puolesta viimeiset hetket aloittaa sensorisen integraation terapia, jotta lapsi siitä hyötyisi. Mitä terapiaa toimintaterapeutti antaa?

Meillä toimintaterapeutti antaa terapiaa hieno- ja karkeamotoriikkaan liittyen. Lapsen kynän käyttö oli todella vaikeaa, mutta se ongelma on helpottanut iän ja terapian myötä. Kuten myös karkeamotoriikan haasteet ovat helpottaneet vaikka niitä edelleen onkin. Mutta pääsääntöisesti ongelmat ovat puheenkehityksen viiveessä (suppea sanavarasto ja kertominen, puhuminen ok paitsi r-kirjaimen kohdalla äännevirhe), motoriikassa ja hahmottamisessa. Esim. ennen terapiaa jäljentäminen on ollut todella vaikeaa. Nyt se on helpottanut paljon, mutta haasteita on edelleen.

Aistiyliherkkyys nousi esille, kun mainitsin miten vaatteiden laitto on todella hankalaa ja miten lapsi reagoi ääniin. Toimintaterapeutti kysyi tykkääkö lapsi kosketuksesta, johon vastasin että tykkää. Meidän eskarilainen halailee todella paljon meitä vanhempia kuten me häntä. Hän myös monesti rauhoittuu selän silityksellä mikä on havaittu jo päiväkodissakin. Tähän toimintaterapeutti totesi, ettei lapsella voi olla aistiyliherkkyyttä.

Otin asian muuten esille eilen kun hain lasta eskarista ja henkilökunnan (lastenhoitaja ja erään toisen lapsen avustaja) kanssa olimme kyllä sitä mieltä, että jos meidän eskarilaisella ei ole aistiyliherkkyyttä niin ei ole kenellekään. Onneksi työryhmäpalaveri (jossa terapeutit, lääkäri, psykologi) on tulossa, jossa voin nostaa asian uudestaan esille.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kai teillä sentään ole tekokuituja vaatteissa, ainakin pistää silmään tuo villasekoitteiden ja fleecen käyttö ja taitaa niissä velourvaatteissakin useimmiten olla tekokuitua. Kumpaakaan en suostuisi pukemaan päälleni itsekään koska tekokuidut tuntuvat todella pahoilta. Myös kaikki kaulan ympäri olevat vaatteet tuntuvat ajoittain  ahdistavilta ja ne silloin on pakko saada irti ihan heti eikä puolen minuutin päästä. Minulla tämä liittyy astmaan, kuiviin käsiin ja atooppiseen ihoon. En pitäisi mahdottomana että lapsi ei itsekään tarkalleen tiedä mikä vaate on todellisuudessa "paha" ja vastustaa sitten opittuna reagointina niitä kaikkia.

Myöskään en suosittelisi käyttämään allergiatestattuja tuotteita ilman kriittisyyttä, sillä olen niistä saanut itse hyvinkin vahvoja ihoreaktioita. Kannattaa kokeilla pelkästään luonnonkuituja villaa välttäen, kaikki uudet vaatteet ehdottomasti pesukoneen kautta päälle ilman rumpukuivausta ja saumojahan voi myös silitysraudalla painaa litteiksi. Huuhteluainetta kannattaa käyttää jos siitä ei tule selkeästi allegiaoireita, sillä sehän juuri pehmittää vaatetta. Rasvaaminen tuntuu iholla inhottavalta ja rasvattu iho kylmenee, lisäksi vaatteet vielä tarttuvat rasvaan kiinni.

Tämä on se juttu jonka haluaisin selvittää erityisesti sukkiin liittyen. Meillä on käytössä aika paljon isoveljen vanhoja sukkia (Miten ovat säilyneet ehjinä en ymmärrä!), joten mitään tarkkaa muistikuvaa sukkien laadusta ei ole. Mutta ne ja uudet mitä on ostettu ovat kuitenkin väistämättä puuvilla-keinokuitu-sekoitesukkia. Lapsi kokeilee AINA kädellä miltä sukka tuntuu ja joko hyväksyy tai hylkää sukan. En ole vielä päässyt jäljille mikä on se erottava tekijä.

Eilen muuten kokeilin lapsen päälle Pomp de Luxin villatakkia ja sanoin, että jos tämä tuntuu pahalle, sitä ei tarvitse käyttää. Villatakin materiaali oli 80% puuvillaa ja 20% villaa. Lapsi sanoi villatakin olevan pehmeä eikä alla ollut kuin t-paita. Hän ei kiemurrellut yhtään. Uskallanko toivoa, että meillä on pakkaspäiville yksi lämmin paita. :D

ap