Miksi Suomessa ei tehdä kauhu-, fantasia- ja scifielokuvia?

Olen haikaillut aina Kalevalasta tehtyä fantasiaelokuvaa.

Bodom tehtiin vähä aika sitten.

Uskottavan näköinen elokuva maksaa maltaita. Ei ole mitenkään helppo asia saada elokuvaa tehtyä ylipäätänsäkkään saati sitten teknisesti erittäin vaativaa ja monimutkaista (ja kallista). Sitten sitä verrataan heti Lord of the Ringssiin ja Blade Runneriin ja haukutaan paskaksi.

Suomessa tehdään elokuvia joissa miehet RYYPPÄÄ...

sit niille miehille tapahtuu kaikkee hassuu...ne NAI...OKSENTAA....menee ostamaan digipoksia...RYYPPÄÄÄ..menee muisti..menevät POLTTAEREIHIN...tulee ruma nainen...näyttää TISSIT

Joku mökkityyppinen kauhuleffa perusjenkki tyyliin ei paljon maksa. Joku sekopää sinne kirveen kanssa sekoilemaan vaan ja semihyvää slashia tulee.

Vierailija kirjoitti:

Jos tehdäänkin tyyliin Iron Sky, niin ne vesitetään komediaksi. Että eihän me nyt tosissaan tällaisia, heh heh. Yhtään vakavissaan otettavaa yritystä ei ole. Suomessa kuitenkin on osaavia genrekirjoittajia ja efektinikkareita, siihen ei homman pitäisi kaatua.

Eikö tuotantotukea uskalleta myöntää kuin sotafilmeille ja sosialistiselle realismille?

Suomalaisista elokuvista suurin osa on lastenelokuvia, komedioita tai biopic-elokuvia. Sotaelokuvia tehdään silloin tällöin, mutta määrällisesti niitä ei niin paljon ole. Yhteiskunnallinen, kantaaottava realismi on suomalaisesta elokuvasta kadonnut lähes kokonaan.

Ne vaatisivat osaamista ja käsikirjoituksessa pitäisi olla muutakin kuin humalaista örinää, miesten uhoamista ja naisten alistamista ja tissejä ja saunakohtauksia.

Minä katsoin Saunan ja se oli visuaalisesti ihan ok ja saattoi olla hyväkin, mutta siinä oli se köyhän suomalaisen elokuvateollisuuden perussynti: puuroiset äänet. Suomessa ei ole varaa tehdä jälkiäänitystä, näin olen käsittänyt. Ja se selittää sen, miksi puheesta ei saa selvää ilman, että volat on täysillä, jolloin taas musiikki repii korvanlehdet irti päänupista. Ilman tekstitystä suomifilmejä ei voi katsoa.

Jossain vaiheessa tuota elokuvaa tipahdin kärryiltä koska sössötyksestä ei vaan saanut selvää. Joku jäi jonnekin maakellariin.

Suomessa on paljon synkkiä lampia ja metsiä. Ottaisivat norjalaisista mallia. Tekevät hyviä kauhuleffoja luonnon avulla, ei tarvitse ylimääräisiä lavasteitakaan.

Tämmönen pätkä ei varmasti ihan jokaiseen uppoa, mutta kyllä mun mielestä komealta näyttää suomalaiseksi lyhäriksi! Vähän Mad Max -viboja.

Jadesoturi oli mun mielestä myös mukavan erilainen ja hieman erilaisella kässärillä olisi ollut varmasti hyväkin.

Kalevalasta saisi komean Taru sormusten herrasta -tyyppisen elokuvan oikeilla tekijöillä ja isolla kasalla rahaa. Vaan Suomessapa tehtiin Kalevalasta ihan ripulielokuva.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon synkkiä lampia ja metsiä. Ottaisivat norjalaisista mallia. Tekevät hyviä kauhuleffoja luonnon avulla, ei tarvitse ylimääräisiä lavasteitakaan.

Aika monta vhs nauhurilla kuvattua ”elokuvaa” on tehty näistä lähtökohdista.

Eikös Lordi tehnyt jonkun kauhuleffan. Yleensähän ne on flopanneet, joten siksi eivät varmaan enää tee niitä.

Vierailija kirjoitti:

Eikös Lordi tehnyt jonkun kauhuleffan. Yleensähän ne on flopanneet, joten siksi eivät varmaan enää tee niitä.

Dark Floors joo floppasi aika pahasti, mutta sai ihan hyviä arvosteluja ulkomailla. Ison budjetin kauhuleffahan oli ollut Putaansuulle unelma jo penskasta asti, sehän teininä kuvasikin kavereidensa kanssa amatöörikauhua ja 2004 Lordi teki yhden lyhytleffan (Lordi's the Kin) joka on painunut vähän unholaan kun esitettiin aikoinaan vaan pari kertaa tv:ssä ja muuten ollut saatavilla bonuksena muissa yhteyksissä.

Tässä on yhden tuottajan selitys sille, miksi ainakaan he eivät kauhua välitä tehdä:

https://www.is.fi/viihde/art-2000001102536.html

Vaikka tuossa yritetään perustella taloudellisilla syillä, niin koen, että se myös kertoo kyllä aika vahvasti siitä, kuinka paljon elokuvaa tässä maassa todellisuudessa arvostetaan. Tehdään tyhjänpäiväistä Luokkakokous-tyylistä kännäys-sekoilua, kun se myy niin hyvin.

No kyllähän te tiedätte, kun jämähtää johonkin tiettyyn "rooliin" niin siitä on enää vaikea päästä pois. Ja Suomella ne on vaan jotkut ziljoonia kertoja nähdyt sotaelokuvat, tai sitten nää perseilyelokuvat jossa ollaan kännissä ja pannaan.

-

Suomessa ei myöskään taida olla Kaurismäkeä lukuunottamatta ketään sellaista ohjaajaa, joka olisi kovinkaan omaperäinen tyyliltään. Lauri Törhönenkin taitaa olla (tai on ollut) jossain yliopiston elokuvaprofessorin virassa, vaikka käsittääkseni kriitikoiden keskuudessa häntä on aina pidetty varsin tyylitajuttomana ohjaajana.

Esim. Tanskassa näitä auteur-ohjaajia on mm. Lars Von Trier ja Nicolas Winding Refn, joista tosin jälkimmäinen vaikuttaa nykyään Hollywoodissa.

Täällä tehdään aina varman päälle ja sen vuoksi teatterilevitykset on kaikki pliisua vetelää kokoperheen leffaa tai seksihuohotteista suhdesekoilua aina samoilla karismaatittomilla naamoilla.

Suomessa parhaat katsottavat on indiejuttuja, niissä ei sentään yrjöä tai nukahda.