Ystäväni kertoi, että hänen naisystävänsä saa katsoa hänen puhelimensa ja viestinsä. Ai kun kiva!

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissaan ihmiset kirjoittavat toisilleen arkaluontoisista tai muuten hyvin henkilökohtaisista asioistaan netitse? Minulle ei tulisi mieleenkään. Ellen voi tavata kasvotusten, niin sitten keskustelen puhelimessa niin etteivät ulkopuoliset kuule kummassakaan päässä, enkä todellakaan kirjoita! Onko tämä joku sukupolvikysymys?

Samaa mietin. Inhoan muutenkin puhelimella näpyttämistä, saati että kertoisin kirjallisesti jostain sukupuolitaudista, parisuhteen ongelmista yms. Arkaluontoiset asiat hoidan aina kasvotusten tai puhelimitse. En nimittäin luota yhteenkään ystävään edes niin paljon, että jättäisin jälkeeni todistusaineistoa mistään henkilökohtaisesta dilemmasta. Näitä on käytetty ennenkin vastaan ja tullaan käyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä saan lukea mieheni kännykkää ja hän minun. Kumpikaan ei käytännössä Lue, koska pelkkä mahdollisuus riittää. On selvää, ettei siellä ole ns pettämismateriaalia silloin, eikä olla kiinnostuneita kavereiden kirjoittamista jutuista.

Tietävätkö kaikki kaverinne tämän?

Ap

Tässä lienee suuri sukupolviero.

Olemme lähemmäs viisikymppisiä ja jos on asiaakavereille, SOITETAAN TAI JUTELLAAN TAVATESSA, eikä kirjoitella omia asioita toiselle kännykkään. En edes oikein ymmärrä, miksi pitäisi viestiä kirjoittamalla, jos voi puhua. Eli kännyköissä ei ole mitään välimatkaa materiaalia kavereilta. Lähinnä viestejä tyyliin nähdäänkö x klo y

No mutta kun kaikki eivät tee kuten sinä.

Mun ei tarvitse kytätä puolison puhelinta eikä hänen minun. Molemmilla on vapaa pääsy toistemme kaikkiin laitteisiin. Harvemmin on tullut mitään katsottua, joskus pyydettäessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä saan lukea mieheni kännykkää ja hän minun. Kumpikaan ei käytännössä Lue, koska pelkkä mahdollisuus riittää. On selvää, ettei siellä ole ns pettämismateriaalia silloin, eikä olla kiinnostuneita kavereiden kirjoittamista jutuista.

Tietävätkö kaikki kaverinne tämän?

Ap

Tässä lienee suuri sukupolviero.

Olemme lähemmäs viisikymppisiä ja jos on asiaakavereille, SOITETAAN TAI JUTELLAAN TAVATESSA, eikä kirjoitella omia asioita toiselle kännykkään. En edes oikein ymmärrä, miksi pitäisi viestiä kirjoittamalla, jos voi puhua. Eli kännyköissä ei ole mitään välimatkaa materiaalia kavereilta. Lähinnä viestejä tyyliin nähdäänkö x klo y

Minä 50+ lähetän akuutteja asioita myös viestinä, koska aina ei voi puhua mutta joku tilannepäivitys voi olla odotettu. Joskus on myös helpompi avautua sähköpostissa kun ei kerta kaikkiaan jaksa tavata tai soittaa. Mutta ystäväni ovatkin ikäisiäni ja luotan heihin 100 %.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Tämä tällaisena sivujuonteena tässä vain. Pääaihe on yhä lojaalius ystäville.

Ap

Nyt vähän kiinnostaa, että mitä sinä oikein kirjoittelet ystäviesi kännykkään. Lähetätkö heille siis kirjallisesti valonarkaa materiaalia itsestäsi? Se ei ole kauhean fiksua ylipäätään. Kännyköiden tietoturvariskit ovst isot ja henkilökohtaiset avautumiksesi voidaan hakkeroida sieltä käytännössä todella helposti, jos jotakuta esim rikollista alkaa asia kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.

Kannattaa vähän miettiä minkälaisia viestejä lähettelee.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissaan ihmiset kirjoittavat toisilleen arkaluontoisista tai muuten hyvin henkilökohtaisista asioistaan netitse? Minulle ei tulisi mieleenkään. Ellen voi tavata kasvotusten, niin sitten keskustelen puhelimessa niin etteivät ulkopuoliset kuule kummassakaan päässä, enkä todellakaan kirjoita! Onko tämä joku sukupolvikysymys?

Vähän sama ajatus mulla. Eli jos en halua kenenkään muun kuin yhden ihmisen tietävän jostain asiasta, se on sitten sen verran painavaa sanottavaa, että haluan sanoa sen ääneen.

Tähän päivään mennessä niin suurta asiaa ei ole vielä tullut eteen.

Lisäksi ystäväni ovat sen verran täyspäisiä, että osaavat kyllä toimia ihan asiallisesti.

Oma harkintakyky on minusta kyllä pettänyt jos lähettää elämänsä kipukohtia ihmiselle, jonka arvostelukykyyn ei täysin luota.

Oho onpas kummallinen ilmapiiri täällä. Miten joku puhelin on monelle niin pyhä asia, ettei puolisokaan saa siihen edes hipaista? Meillä puhelimet nyt lojuu ympäri kämppää ilman sen suurempia salasanoja, mutta eipä me käytännössä niitä tongita. Joskus saatamme jopa hyödyntää esim. googlettamiseen sitä toisen puhelinta jos oma on jossain toisessa huoneessa. Aika järkkyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.

Kyllä minunkin mieheni saa katsoa minun viestini, jos tarvetta tulee. Jos on valittava, olenko lojaali erittäin luotettavalle miehelleni vai ystävälleni tai tuttavalleni, joka on minulle mahdollisesti jonkin viestin joskus lähettänyt, niin totta kai valitsen elämänkumppanini. Oudoksun asennetta, jossa ystäväpiirin jäseniä pidetään jotenkin omaa kumppania tärkeämpinä ihmisinä omassa elämässä - mielestäni siinä on sukulaisuutta ihmistyypille, joka asettaa omat vanhempansa kumppaninsa edelle prioriteeteissa. Kumpikaan asenne ei sovi itselleni.

Äläkä sinä huoli. Kumppanini ei ensinnäkään ole kiinnostunut lueskelemaan viestejä puhelimestani, vaikka hän niin saisikin tarvittaessa tehdä. Toiseksi, jos hän joskus sieltä jotain lukee, ei häntä kiinnosta ystävieni yksityiselämän piiriin kuuluvat viestit niin paljon, että hän juuri niihin siellä kiinnittäisi kovasti huomiota. Hän etsii puhelimesta sen tiedon, minkä tarvitsee, ja muut tiedot ohitetaan olankohautuksella.

Ilmeisesti sinullakaan ei sitten ole työpuhelinta. Kuulostaa kovin teinimeiningiltä nämä puhelimien kyyläämiset ja kumppanin asettaminen parisuhteen edelle. Itse olen sitä mieltä, että jos parisuhde ei perustu luottamukseen, niin silloin ei kannata yhdessä ollakaan. Ja työsuhteeni on ainakin minulle sen verran tärkeä, että vaikka tulisi mieheltä millainen ultimatum, niin enpä alkaisi työpuhelimen sisältöä hänelle esitellä - se kun voisi olla irtisanomisen paikka, jos tulisi ilmi.

Itse kuulostat aika epäluuloiselta ihmiseltä sanavalintojesi perusteella (mies saa tarvittaessa selata puhelintani = "puhelimen kyylääminen"). Parisuhteemme perustuu molemminpuoliseen luottamukseen. Mieheni luottaa siihen, että puhelimessani ei ole mitään sellaista raskauttavaa tietoa, jota pitäisi erikseen käydä "kyyläämässä", ei siis ole mitenkään kiinnostunut puhelimestani. Minä luotan siihen, että jos hän sieltä joskus jonkin tiedon tarvitsee, hän ei käytä muita sieltä löytyviä tietoja väärin. Eikä varsinkaan tee mitään sellaista, minkä vuoksi minä joutuisin vaikeuksiin työpaikallani.

Mieheni on ihan heittämällä tällaisen luottamuksen arvoinen, niin kuin olen minäkin hänen suuntaansa.

Kerro minulle yksikin tarvittava tieto, jonka takia on pakko käydä toisen puhelimella. Itse en keksi mitään muuta kuin sen, että mies tarvitsee jonkun henkilön puhelinnumeron, jota hänellä itsellään ei ole, mutta minulla on. Näitä tilanteita tulee ehkä kerran sadassa vuodessa. 

Kuulostat edelleen epäluuloiselta. Syy: et voi uskoa että on sellaisia tilanteita, jos et itse kykene sellaisia kuvittelemaan. Maailmassa on vaikka mitä sellaista, mistä sinulla ei ole käsitystä, ja se on ihan ok. Ei sinun tarvitse tietää ja ymmärtää kaikkea ennalta, jos kykenet luottamaan ainakin läheisimpiin ihmisiisi.

No mutta, se esimerkki siis: Eksäni oli lähettänyt whatsappiin viestiä, että hänellä on kiireellistä asiaa ja pyysi että juttelisimme skypessä. Olimme mieheni kanssa lähdössä ulos syömään, mies oli jo valmis ja minä meikkasin vessassa. Muistin että eksän kanssa viestittely oli kesken, joten pyysin miestä tarkistamaan onko tullut uutta viestiä, ja mitä siinä sanotaan. Semmoinen tilanne.

Ai tuo on nyt sitten sellainen elintärkeä tilanne, josta ei selviä muutoin, kuin siten, että mies käyttää puhelintasi. Tuokin on pelkästään sitä, että mies etsi tiedon sinua varten, ei itseään. Tässä kysyttiin nyt sitä, millaista tietoa se mies etsii itselleen sieltä sinun puhelimestasi. Tottahan sitä voi pyytää miestä vaikka näppäilemään viestit puolestaan tai vastaamaan puhelimeen, jos ei itse ehdi, mutta nämä ovat vain sellaista avustamista eikä sitä, että miehen on nyt saatava käyttää juuri sitä sinun puhelintasi tai muuten tapahtuu kauheita.

Olen hieman yllättynyt että joku ajattelee että jos kertoo ystävälle jotain niin se ei kuulu hänen puolisolleen. Puolisojen välillä ei päde mikään salausvelvollisuus, puolisot ovat yksikkö. Näin olen itse aina toiminut ja oletan että jos kerron ystävälle jotain niin mahdollinen puoliso voi sen kuulla myös. Samoin en pidä salaisuuksia omalle puolisolle, vaikka ei häntä sillä tavalla toki kiinnosta ystävieni jutut.

Ainoastaan siskoni voi joskus mennä tässä puolisoni edelle jos hän erikseen pyytää pitämään jonkun asian vain itselläni.

Omassa tuttavapiirissäni tämä on ihan normaali ja itsestäänselvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on työpaikan kännykkä käytössä, niin ei tarvitse riidellä tuollaisita asioista. Kenelläkään muulla ei ole asiaa sen sisältöön.

Paitsi työnantajalla.

Ei edes työnantajalla, ellei ole kyseessä sellainen asia joka on välttämätöntä työn hoitamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te ihan tosissanne että puoliso ei saa katsoa puhelintanne? Meillä saa tarpeen vaatiessa katsoa ja ihan ilman lupaa. No eipä niitä tilanteita kovin usein tule, mutta joskus kuitenkin. Esim.synttärikutsut tulee mieheni puhelimeen aina hänen sukulaisiltaan, pakko niitä päiviä ja aikoja on sieltä tarkistella.

Mistä sinä ylipäätään tiedät, että siellä miehesi puhelimessä on synttärikutsuja, jos et ole niitä jo kerran nähnyt ja ottanut aikoja itsellesi ylös? Mitäs ihmettä sinä teet, jos sinun pitää tarkistaa se synttärikutsu, mutta mies puhelimineen ei ole vieressäsi? Voisiko tällaiset tilanteet ratkaista siten kuin normaalit ihmiset tekevät, eli mies kertoo sinulle siitä kutsusta, kun saa sen ja sinä laitat sen itsellesi ylös? 

Niin soittaa joskus että tuli kutsu, ei muista päivää/aikaa että katsotaan kotona. Eli mä sen sieltä sit joskus kaivan. Jos miehen ilmottamisen varaan jää niin ei hänen siskon lapsien synttäreillä oltais käyty varmaan ikinä.

So? Ehkä siskolta tulleen palautteen jälkeen hän alkaisi paremmin muistaa ne päivämäärät ja kellonajat. Sinäkö teillä olette vastuussa näistä asioista? Miksi?

Kyllä olen vastuussa. Mä hoidan kodin ja ostokset(myös ne lahjat). Mies tekee pitkää päivää töissä. Mä olen myös se kuka muistuttaa häntä omista lääkäreistään. Ei mies vaan muista. Ja jos en muistuta/kysele niin menemättä jää eikä kyllä muista seuraavallakaan kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Oho onpas kummallinen ilmapiiri täällä. Miten joku puhelin on monelle niin pyhä asia, ettei puolisokaan saa siihen edes hipaista? Meillä puhelimet nyt lojuu ympäri kämppää ilman sen suurempia salasanoja, mutta eipä me käytännössä niitä tongita. Joskus saatamme jopa hyödyntää esim. googlettamiseen sitä toisen puhelinta jos oma on jossain toisessa huoneessa. Aika järkkyä.

Oikeestiko? Muistatte vissiin sitten talosta ulos astuessanne asettaa sen salasanan siihen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Vierailija kirjoitti:

Oho onpas kummallinen ilmapiiri täällä. Miten joku puhelin on monelle niin pyhä asia, ettei puolisokaan saa siihen edes hipaista? Meillä puhelimet nyt lojuu ympäri kämppää ilman sen suurempia salasanoja, mutta eipä me käytännössä niitä tongita. Joskus saatamme jopa hyödyntää esim. googlettamiseen sitä toisen puhelinta jos oma on jossain toisessa huoneessa. Aika järkkyä.

Tämä👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä minäkään. Ja vaikka olisi jo vuosia yhdessä ollut pari, ei silti kaikkea tarvi jakaa. Olen ollut teini-iästä mieheni kanssa, nyt ollaan päälle 40v. En silti kerro hänelle läheskään kaikkea ystävieni kuulumisista. Ei ystävieni gyneongelmat, parisuhdeongelmat tms. kuulu hänelle. Ne on kerrottu luottamuksella minulle.

On aivan eri asia varta vasten erikseen kertoa kaikki ystäviensä asiat miehelle, vs. se että mies saa etsiä jonkin tarvitsemansa tiedon puhelimesta, jossa on myös ystävien lähettämiä viestejä. Suhteellisuudentajua, kiitos.

No kukahan nyt vähän saivartelee? Tuskin kenellekään onkaan mikään ongelmaa, jos puolisolle antaa luvan etsiä jonkun numeron tms. puhelimesta. On täysin eri asia että puolisolla on lupa lukea toisten viestit puhelimesta halutessaan tai että puhelin on ylipäätään puolison vapaassa käytössä.

Huvittavaa miten nämä jakajat kääntävät asian viestin lähettäjän syyksi, "mitäs kirjoitat arkaluontoista viestillä". Mutta epäluotettava ihminen on epäluotettava myös livenä, ne jutut selostettaisiin kumppanille heti kun kotiin ehdittäisiin, ehkä jo aiemmin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä minäkään. Ja vaikka olisi jo vuosia yhdessä ollut pari, ei silti kaikkea tarvi jakaa. Olen ollut teini-iästä mieheni kanssa, nyt ollaan päälle 40v. En silti kerro hänelle läheskään kaikkea ystävieni kuulumisista. Ei ystävieni gyneongelmat, parisuhdeongelmat tms. kuulu hänelle. Ne on kerrottu luottamuksella minulle.

On aivan eri asia varta vasten erikseen kertoa kaikki ystäviensä asiat miehelle, vs. se että mies saa etsiä jonkin tarvitsemansa tiedon puhelimesta, jossa on myös ystävien lähettämiä viestejä. Suhteellisuudentajua, kiitos.

En ymmärrä, mitä tietoa mieheni tarvitsee puhelimestani? Google ym. on hänenkin puhelimessaan, ja meillä kyllä luottamus pelaa niin ettei tarvitse kyttäillä kelle on soiteltu ja mitä viestitelty. Joku sanoi, että tarkistelee sukulaisten synttärikutsuja miehen puhelimesta. Meillä ne merkitään yhteiseen kalenteriin. Ei ole tuokaan syy alkaa kytätä toisen viestejä ja ystävien henk.koht. asioita.

No minulla on esimerkiksi yritykseni yritystunnus puhelimen muistissa, josta pyysin miestä sen tarkistamaan kun olin laatimassa eräitä papereita ja mies juuri sillä hetkellä flaneerasi toimettomana vieressä. (Aivan: en muista omaa yritystunnustani ulkoa! Eipä nyt kuitenkaan takerruta siihen.) Tällaisia pieniä juttuja voi olla vaikka minkälaisia.

Ja aikaa säästyi ehkä kaksi sekuntia verrattuna siihen, että miehesi olisi vain tuonut puhelimen sinulle, että olisit se voinut ihan itse tarkistaa. Ihan valtavan tarpeellista! Eihän tuossakaan mies sitä tietoa tarvinnut, vaan sinä. 

Totta kai olisin voinut nousta tuoliltani, käydä hakemassa puhelimeni, avata sen ja katsoa sieltä tunnuksen, ja sitten palata istumaan koneelle ja näpytellä tunnuksen sinne katsoen välillä puhelimen näytöltä, miten se jatkuukaan. Mutta koin paljon miellyttävämpänä tilanteen, jossa saatoin jatkaa sen dokumentin laatimista näpyttelemällä tekstiä, joka minulla oli työmuistissa, samalla kun mies teki nuo mainitut asiat puolestani ja lopuksi luetteli minulle sen numeron. Ajatukseni ei katkennut tunnuksen etsimiseen ja sain homman hoidettua tehokkaasti, minkä jälkeen pääsimme miehen kanssa muihin mukaviin puuhiin nopeasti ;)

Ajallinen säästö ei ollut kummoinen, mutta tunnepuolella ero on ihan huomattava. Sellaista on elää luottamuksen täyttämässä parisuhteessa: ihanaa, rentoa ja vapautunutta.

Kai te opetatte kumminkin lapsillenne, että puhelinta ei anneta kavereitten käyttöön, eikä sitä pidetä ilman pin-koodia?