lapsen yo-juhliin tulee vain appivanhemmat

yksinäinen perhe kirjoitti:

Kiitos kaikille asiallisista vastauksista. Pientä matkaa voisimme harkita. Jos se ei onnistu, niin ainakin tuo kolmisin syömään ulos.

Olen yrittänyt pitää yhteyttä vanhempiini ja veljeeni mutta en saa mitään vastakaikua. Minulle ei edes kerrottu mummini kuolemasta joten en saanut kutsua myöskään hautajaisiin. Mitä edes sanoisimme toisillemme jos he tulisivat juhliin?

Mutta olitko pitänyt mummiin yhteyttä? Kävitkö katsomassa jne? Jos vanhempasi ja veljesi ovat saaneet vaikutelman ettet välitä? Vai eivätkö he oikeasti tule jos pyydät kylään?

Miksei miehenkään veli pidä yhteyttä?

Jotenkin tulee vaikutelma että olette erakoituneet omasta halusta. Ei voi olla niin että kukaan ei vaan halua olla kanssanne tekemisissä.

yksinäinen perhe kirjoitti:

Kiitos kaikille asiallisista vastauksista. Pientä matkaa voisimme harkita. Jos se ei onnistu, niin ainakin tuo kolmisin syömään ulos.

Olen yrittänyt pitää yhteyttä vanhempiini ja veljeeni mutta en saa mitään vastakaikua. Minulle ei edes kerrottu mummini kuolemasta joten en saanut kutsua myöskään hautajaisiin. Mitä edes sanoisimme toisillemme jos he tulisivat juhliin?

Pyytäkää nyt kuitenkin ne appivanhemmat mukaan, ovathan he sentään lapsen isovanhemmat. Varaatte pöydän hienosta ravintolasta ja juhlitte läheisten kesken, parempi niin kuin haalia väkisin vieraita vain siksi että olisi vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin aikoinaan tyytyväinen, kun meillä päin oli tapana laittaa lehteen avoin kutsu kaikille halukkaille. Sukua oli vähän ja muutamat omat kaverini juhlivat lakkiaisiaan samaan aikaan, joten vieraita olisi ollut ihan kourallinen. Paikalle tuli sitten naapureita ja vanhempien työkavereita, vaikka olivatkin enemmän puolituttuja kuin mitään ystäviä.

Me laitettiin myös. Sukulaisten ja ystävien lisäksi oli siis vanhoja opettajia, naapureita ja työkavereita (eivät ole ”ystäviä”, jopa pomo tuli).

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama tilanne. Ollaan ratkaistu se niin, että lakkiaispäivänä käydään kotona syömässä ja lähdetään reissuun ihan vaan Tukholmaan, kun löydettiin halvat lennot. Ollaan luvattu, että periltä voidaan ostaa hänelle valmistujaislahjaksi jotakin mitä hän nyt haluaakaan, esim. joku arvokkaampi sormus tai sitten tilataan hänelle netistä se käsityönä tehty low whistle, mistä on haaveillut, mutta ei ole raskinut tilata, koska ne maksaa paljon. Katselin, niin 300 dollaria saa maksaa yhdestä pillistä.

yleensä yo juhlien aikaan luokka kokoontuu jonnekin syömään jne. illalla kun on juhlittu päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyneisyys periytyy. Elävä todiste.

Ei se, että on yksinäinen / ilman lähikontaktia sukulaisiin tarkoita syrjäytyneisyyttä.

Syrjäytyneisyys tarkoittaa sitä, ettei löydä aktiivista paikkaansa yhteiskunnassa, oli se sitten työpaikka, opiskelupaikka tai vaikkapa osa jotain vanhusten ryhmää, sitä ettei voimat ja tahto riitä edes yrittää vastata omasta elämästään ja elättää itseään.

Meillä oli rippijuhlissa vähän sama juttu.

Pääasia että on opiskellut itsensä ylioppilaaksi ja te muistatte kertoa hänelle että olette ylpeitä ja kannustatte häntä elämässä eteenpäin. Joku oikeen spesiaali lahja ja "juhlat" jossain hyvässä ravintolassa ruokineen ja juomineen. Ja positiivinen asenne ettei tyttäresi huomaa masennustasi tilanteesta ja tartu häneenkin.

Onko teillä perheenä kuitenkin hyvät välit? Että saisitte mukavan tunnelman jossain ravintelissa ihan vaan oman porukan kesken? Tai jonkun pikku reissun tekisitte?