Lue keskustelun säännöt.
Miten järjestää lastenhoito, kun minulle tarjottiin vuorotyötä (eli ilta- ja yötyötä luvassa)? Eroperhe, vuoroviikot.
26.02.2018 |
Minun on otettava työ vastaan, mutta lastenhoidosta tulee ongelma. Asun paikkakunnalla, jossa minulla ei ole mitään tukiverkostoa. Olemme eronneet mieheni kanssa ja meillä on vuoroviikot käytössä. Mies (tai uusi vaimo..) pitää pilkun tarkasti kiinni siitä, ettei minun viikollani ole mitään mahdollisuutta pyytää lastenhoitoapua, vaikka olisin 40 asteen kuumeessa. Eli heistä ei ole apua tähän työongelmaan.
Meillä on 11v, 9v ja 6v lapset. He eivät luonnollisesti voi olla keskenään iltoja tai öitä. Isovanhempia ei ole, eikä minulla ole varaa hankkia lapsenvahtia illoiksi ja öiksi - kaikki palkkarahani menisi ilta/yövuoroviikoilla lapsenvahtiin ja jäisin jopa miinukselle.
Olen neuvoton. Kun lapset ovat näin isoja, niin ei ole mitään vuoropäiväkotejakaan. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (55)
Lapseni on vuoropäiväkodissa ja sinne tulee joskus yöksi saman perheen lapset,joiden iät ovat suunnilleen (tämä on oma arvio) 5v, 9v ja 10v. Joskus tulevat vain kaksi nuorinta, kun vanhin on kavereillaan. Äitinsä sanoi kerran, että ei näitä tilanteita olen kuin max 2krt/kk, joten ei hän jaksa stressata. Työnantajansa pyrkii siihen, että hän saisi yöt lapsettomalle viikolle, mutta ongelmia tulee silloin, jos isä keksii yllättäen vaihtaa viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä mieltä ovat yleensä täällä, että toisten lapset pärjäävät, eivät omistaan mitään puhu.
Minun lapsi pärjäsi eka- ja tokaluokkailesena yöt vallan mainiosti, kun ajoin öisin taksia opiskelujen lomassa.
6-vuotias on liian pieni olemaan öitä yksin sisarustensa kanssa, ja siksi hän menee yövuorojen ajaksi vuoropäiväkotiin, jonka kotikunta on velvoitettu palveluna hankkimaan. Lapsi voi olla tarvittaessa päivähoidossa aamupäivänkin, jotta saat nukkua yövuoron jälkeen. 9- ja 11-vuotiaat pärjäävät yön kotona kahdestaan, ja aamulla pääset tapaamaan heidät aamutoimien aikaan ja lähettämään heidät kouluun.
Toisekseen voit työnantajalle ilmoittaa toiveen, että mieluiten tekisit yövuorot lapsettomina viikkoina.
Kolmanneksi tässä maassa ei mahda olla duunia, josta yövuorossa maksetaan 9 € tunnilta...
Vierailija kirjoitti:
Siis ei tulisi mieleenikään jättää lapsia keskenään yöksi! En ymmärrä, miten joku voi edes ehdottaa tuota. Asumme omakotitalossa, lähimpään naapuriin on 300 metriä.
En voi pitää töissä puhelinta päällä, eli minua ei saisi millään kiinni. Työnantaja ei suostu siihen, että olisin vuoroviikoin päivätöissä, samaa kuulemma toivoo niin moni muukin. Ilta- ja yötöitä ei haluaisi tehdä kukaan.
Työkkärissä neuvottiin vain palkkaamaan joku lapsenvahti öiksi, kun tukiverkostoa ei ole. Minä tienaan noin 9 euroa tunti ja lastenvahdeille menee veroineen kaikkineen vähintään 10 euroa tunti, joten yhtälö on ihan mahdoton. Mistä maksan, kun palkkakaan ei tuohon riitä?
Ei kai tässä siis ole muutakaan vaihtoehtoa kuin palkata joku hoitamaan lapsia.
ap
Tuota noin, kannattaako noin huonosti palkattua työtä tuossa tilanteessa edes ottaa vastaan? Itsekin tehnyt tuolla palkalla vuorotyötä eikä silloin ollut lapsia eikä siitä jäänyt silloinkaan mitään käteen.
Mieti nyt. Jos mahdollista niin opiskele vaikka uusi ammatti.
Lasket kokonaisuutena, paljonko saat töissä käteen (vähennät hoitajakulut, huomioi verotus koska eikös kotitalousvähennys yhä ole olemassa) ja vastaavasti mitä saat mahdollisen karenssin aikana rahaa. Vertaat kuukausisummia, koska joinakin päivinä tulet tuolla järjestelyllä jäämään tappiolle. Kokonaisuus ratkaisee. Tietenkin mietit myös, mitä työurallesi tapahtuu, jos nyt kieltäydyt. Tilanne ei ole helppo, mutta helpottuu lasten kasvaessa. Ja olisi muuten vielä vaikeampi tilanne, jos mies vain tapaisi joka toinen viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi otit vastaan tuollaisen työn kun tiesit että lastenhoito on ongelma?
Mun lapset nukkuu öisin..... Heillä on puhelin, ja jokaisella on oikeus vastata puheluun. Aamulla kun tulen, teen aamupalan, vien lapset kouluun ja nukun, Miksi se onnistuu muilta mutta ei sinulta? Käytännössä olen lasten valveillaolojan enemmän heidän kanssaan kuin normi päivätyössä käyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset nukkuu öisin..... Heillä on puhelin, ja jokaisella on oikeus vastata puheluun. Aamulla kun tulen, teen aamupalan, vien lapset kouluun ja nukun, Miksi se onnistuu muilta mutta ei sinulta? Käytännössä olen lasten valveillaolojan enemmän heidän kanssaan kuin normi päivätyössä käyvä.
Miten niin jokaisella on oikeus vastata puheluun? Eikä ole. Kyllä työnantaja voi kieltää puhelimen käytön työajalla, ja monilla aloilla puhelimeen vastaaminen ei edes ole mahdollista vaikka se oliskin periaatteessa sallittua.
Työkaverini samassa tilanteessa jätti ala-asteikäiset lapset yövuorojensa ajaksi keskenään. Oli siis yksinhuoltaja. Oli kertonut tilanteestaan sossussa, josta todettiin ettei tuon ikäisiä lapsia saa jättää keskenään yöksi. Jätti silti, lopulta tilanne meni siihen, että hänelle annettiin kaksi vaihtoehtoa; joko etsii muita töitä tai lapset huostaanotetaan. Hänen oli siis pakko ottaa loparit, koska työssä ei ollut mahdollista tehdä pelkkää päivävuoroa.
Ihan vaan tiedoksi näille "kyllä ne pärjää yön keskenään" - huutelijoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ei tulisi mieleenikään jättää lapsia keskenään yöksi! En ymmärrä, miten joku voi edes ehdottaa tuota. Asumme omakotitalossa, lähimpään naapuriin on 300 metriä.
En voi pitää töissä puhelinta päällä, eli minua ei saisi millään kiinni. Työnantaja ei suostu siihen, että olisin vuoroviikoin päivätöissä, samaa kuulemma toivoo niin moni muukin. Ilta- ja yötöitä ei haluaisi tehdä kukaan.
Työkkärissä neuvottiin vain palkkaamaan joku lapsenvahti öiksi, kun tukiverkostoa ei ole. Minä tienaan noin 9 euroa tunti ja lastenvahdeille menee veroineen kaikkineen vähintään 10 euroa tunti, joten yhtälö on ihan mahdoton. Mistä maksan, kun palkkakaan ei tuohon riitä?
Ei kai tässä siis ole muutakaan vaihtoehtoa kuin palkata joku hoitamaan lapsia.
ap
Niin on muitakin samassa tilanteessa olevia kuin sinä. Työpaikka joustaa sen mukaan, kun
tarvitsee ja ottaa huomioon myös toiset. Et ole erityisasemassa. He järjestävät lapsilleen hoidon. Lopeta valitus.
Meillä on 16v, 14v ja 12v lapset, enkä pysty kuvittelemaan, että jättäisin heitä säännöllisesti yksin kotiin keskenään. Kyllähän he pärjäisivät varmasti, mutten halua jättää heitä missään nimessä yksin.
Onneksi on päivätyö. Huh, en tajunnut, että tällainen on joillekin lapsille arkipäivää. Itku melkein tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 16v, 14v ja 12v lapset, enkä pysty kuvittelemaan, että jättäisin heitä säännöllisesti yksin kotiin keskenään. Kyllähän he pärjäisivät varmasti, mutten halua jättää heitä missään nimessä yksin.
Onneksi on päivätyö. Huh, en tajunnut, että tällainen on joillekin lapsille arkipäivää. Itku melkein tuli.
Mitähän itkemistä siinä on jos lapset on kasvatettu itsenäisiksi? Hyvin kasvatettu lapsi tietää mihin ottaa yhteyttä hätätilanteessa, osaa käyttää mikroa, pestä hampaat, käydä vessassa ja suihkussa, vaihtaa vaatteet, tehdä läksyt, tietää mihin aikaan mennä nukkumaan. Heikosti menee jos ei yli 8-vuotias näitä osaa.
Ja by The way meillä maalla oli lähimpään naapuriin yli 2km ja täällä itketään kun on vajaa 300m. Ihmettelen edelleen miten ollaan hengissä, kun nykyajan lapset kasvatetaan uusavuttomiksi.
Vierailija kirjoitti:
11v PÄRJÄÄ yksin kyllä yöt.... jännä kun ,monen muun lapset osaa olla ja nukkua... ja ihan tiedoksi, puhelin saa olla päällä ja sulla oikeus vastaa.
En ole AP mutta kommentoin vaan tuohon puhelinasiaan että on työpaikkoja jos omat puhelinkeskustelut eivät onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis työpaikkoja joissa omat puhelut eivät onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän itkemistä siinä on jos lapset on kasvatettu itsenäisiksi? Hyvin kasvatettu lapsi tietää mihin ottaa yhteyttä hätätilanteessa, osaa käyttää mikroa, pestä hampaat, käydä vessassa ja suihkussa, vaihtaa vaatteet, tehdä läksyt, tietää mihin aikaan mennä nukkumaan. Heikosti menee jos ei yli 8-vuotias näitä osaa.
Ja by The way meillä maalla oli lähimpään naapuriin yli 2km ja täällä itketään kun on vajaa 300m. Ihmettelen edelleen miten ollaan hengissä, kun nykyajan lapset kasvatetaan uusavuttomiksi.
Pointti ei ole se, etteivätkö lapset osaisi, vaan kun se on lapselle ihan hirveän pelottavaa olla tyhjässä talossa öisin ilman vanhempia. Mielikuvitus laukkaa, mutta turvaa ei saa mistään, eikä äitikään vastaa puhelimeen vaikka kuinka soittaisi. Itse olin lapsena arka ja jouduin olemaan öitä yksin, se pelotti ihan kamalasti ja itkeskelin todella paljon sen takia. Vaikka sen tietää, ettei sängyn alla tai komerossa ole ketään, niin ei se pelkoa ja turvattomuuden tunnetta poista.
Aloittajan tilanne on hyvä esimerkki siitä, miksi nykyaikana ihmiset eivät halua perustaa perhettä - tuollainen tilanne on kaiken kaikkiaan kestämätön, mutta aika lailla arkipäivää nykyään. En itsekään oikein keksi muuta kuin sen, että laitetaan ipanat samaan huoneeseen saamaan henkistä turvaa toisistaan öiden ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Joko yrität järjestää ilta- ja yövuorot lapsettomille viikoille tai sitten etsit jotain muuta työtä. Exälläsi ei todellakaan ole mitään velvollisuutta järjestää elämäänsä sinun työvuorojesi mukaan. Te olette eronneet.
Ei ole velvollisuutta, mutta fiksu ihminen voi miettiä, kykenisikö kuitenkin jonkinnäköiseen kompromissiin. Omista lapsista ja niiden hyvinvoinnista siinä kuitenkin on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 16v, 14v ja 12v lapset, enkä pysty kuvittelemaan, että jättäisin heitä säännöllisesti yksin kotiin keskenään. Kyllähän he pärjäisivät varmasti, mutten halua jättää heitä missään nimessä yksin.
Onneksi on päivätyö. Huh, en tajunnut, että tällainen on joillekin lapsille arkipäivää. Itku melkein tuli.
Mitähän itkemistä siinä on jos lapset on kasvatettu itsenäisiksi? Hyvin kasvatettu lapsi tietää mihin ottaa yhteyttä hätätilanteessa, osaa käyttää mikroa, pestä hampaat, käydä vessassa ja suihkussa, vaihtaa vaatteet, tehdä läksyt, tietää mihin aikaan mennä nukkumaan. Heikosti menee jos ei yli 8-vuotias näitä osaa.
Ja by The way meillä maalla oli lähimpään naapuriin yli 2km ja täällä itketään kun on vajaa 300m. Ihmettelen edelleen miten ollaan hengissä, kun nykyajan lapset kasvatetaan uusavuttomiksi.
Osaa tietenkin mutta sekö on tavoite että lapsi pitää tieten tahtoen kasvattaa mahdollisimman nuorena itsenäiseksi. Ton ikäinen kyllä kaipaa vanhempien läsnäoloa vaikka osaiskin mennä yksin nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
En nyt lähtenyt lukemaan mutta muistetaanhan että eron jälkeen ei olla mikään ero-perhe. Perhe on perusyksikkö jossa eletään yhdessä. Eron jälkeen on yksinhuoltajia, perhettä ei eron jälkeen ole. Termit haltuun niin keskusteluun tulee mieltä!
Eron jälkeen lähivanhempi harvoin on yksinhuoltaja, joten otapas itse termit haltuun ennen pätemistä.
Lisäksi jokaisella on oikeus määritellä suhteensa ja niiden nimikkeet aivan juuri kuten haluaa.
Sitä mieltä ovat yleensä täällä, että toisten lapset pärjäävät, eivät omistaan mitään puhu.