Muutitko aikoinaan kotoasi tyhjin käsin vai saitko pesämunan mukaasi?
Jouduitko muuttamaan kotoa lähtiessäsi tyhjin käsin vai olivatko vanhempasi valmistelleet sinua taloudellisesti omilleen muuttoa varten tai olitko peräti itse ehtinyt olla tienesteissä ennen kuin muutit omillesi? Kerro myös lapsuuden perhekokosi, paljonko sait mukaasi ja mitä ja keiltä (esim. omat säästöt, vanhemmat, kummit, isovanhemmat).
Kommentit (46)
En saanut enkä muuttanut tukiviidakkoon. En halunnut vanhemmiltani avustusta koska mielestäni aikuisen tulee elättää itsensä.
En saanut kotoani mitään eikä 70-luvun alkupuolella ollut tukiviidakkoa, joten omin voimin oli kitkuteltava.
Puuttuu vaihtoehto "en saanut vanhemmilta taloudellista tukea, olin jo työelämässä".
Isä osti minulle opiskeluaikoina asunnon 60,5 m².
30-metriä etumatkaa vanhan vitsin mukaisesti...
Muutin reilusti alaikäisenä ilman vanhempien tukea. Sain ensin lapsilisän ja sitten opintotuen (pl. laina). Ei siis voi puhua tukiviidakosta.
Dyykkasin ja tein töitä.
Eipä oikein löydy sopivaa vaihtoehtoa.
Maisteri kasassa vasta kolmekymppisenä työteon vuoksi 😂, mutta onpahan hyvältä alalta.
Vastasin, että en saanut taloudellista tukea koska se vaihtoehto vastasi tilannetta parhaiten, mutta oikeasti sain noin 4000 markkaa ylioppilaslahjarahoja. Ne eivät olleet vanhemmiltani, vaan kaukaisemmilta sukulaisilta, naapureilta ja muilta tutuilta.
Lisäksi sain mukaani omat vaatteeni, pari lakanaa ja pyyhettä sekä muutaman vanhan astian.
En pitänyt millään tavalla itseäni huono-osaisena. Opiskelijakavereitteni keskuudessa (opiskelin TKK:lla) oli siihen aikaan poikkeus, jos jonkun vanhemmat tukivat opiskelijalastaan taloudellisesti enemmän.
Kun muutin pois kotoa niin olin työelämässä. Eikä vanhemmilla olisi ollut varaa antaa mitään.
Pieni rahasumma on näistä vaihtoehdoista lähimpänä. Sain nimittäin sata euroa, sen lisäksi kyllä suurimman osa kodin tarvikkeista vanhempien maksamana. Olin tehnyt osa-aikatöitä jo muutaman vuoden ja pois muuttaessa oli opiskelu- ja työpaikka odottamassa. Olen nelilapsisen perheen vanhin ja tiedän sisarusten saaneen suunnilleen samanlaisen avustuksen.
Muutin omilleni niin sanottuun tukiviidakkoon. Sain vanhemmillani kaiken tarvittavan tavaran vuokrakämppään astioista sänkyyn asti. Maksoin vuokran tuilla ja vanhemmat tukivat minua rahallisesti kun siihen oli tarvetta.
Aika lailla tyhjin käsin muutin. Elin ja opiskelin opintolainan ja -tuen sekä asumistuen turvin. Kesät tein töitä. Menin nuorena naimisiin ja elämä helpottui aika paljon.
En ole millään tavoin katkera, sillä vanhemmillani ei ollut mahdollisuutta sen kummemmin tukea minua.
Itse olemme tukeneet lapsiamme kaikin tavoin, koska meillä on siihen varaa. Ostimme mm. asunnot kaikille, rahoitimme sisustukset jne. Maksoimme opinnot.
Keräsin ihan itse vuosien varrella tavarat jotka otin mukaani. Näin on yleensä ollut tapana.
Sain tavaraa ja huonekaluja mukaani, ja sain koko opiskeluajan vanhemmilta taloudellista tukea vaikka heillä ei olisi siihen ollut varaakaan. En tiedä ketään joka olisi saanut rahaasumman, osakkeita tai kämpän. Lähes kaikki ovat joutuneet ottamaan myös lainan vaikka vanhemmilta olisi jotain saanutkin. Jotkut sai lähinnä ruokakasseja kun kävivät porukoilla.
Sain matkaani omassa huoneessani ollet sängyn, sohvan sekä hyllykön. Kaikki muu piti kustantaa (luojan kiitos) itse.
Sain kotoa muuttaessani pienen, muutaman tonnin osakesalkun, jota minulle oli kerätty pienestä pitäen. Lisäksi olin saanut rippi-, ylioppilas- ja valmistujaislahjaksi sukulaisilta rahaa ja astioita. Rahoista olin sijoittanut kolmasosan osakkeisiin lisäksi kuten kesätyötienesteistänikin. Myös osingot sijoitin takaisin osakkeisiin niin kauan kuin sain lapsilisää, lapsilisän jälkeen en sitten ole saanutkaan mitään tukea koska vanhempien tulot olivat sen verran hyvät ja opintojen loppuvaiheessa omat tulot riittivät. Talletustilille olin kerryttänyt kolmasosan tuloistani siitä asti kuin oli kesätienestejä ja nostettavia osinkoja joten omilleni muutin osaketalletuksen, astioiden ja talletustilin turvin, vanhemmilta taisi tulla tonni tai pari muuttorahaa vielä siinä vaiheessa ja asp-tilin olin myöskin avannut kesätienesteilläni joten sain pienen omistusyksiön hankittua opintojen toiseksi viimeisen ja viimeisen vuoden välissä kun tiesin jo että harjoittelupaikkani on vakityöpaikkani eikä rahaa siten tuhlaantunut vuokran maksuun. Asunnon sisustusremontissa ja huonekalujen hankinnassa venähtikin sitten pari-kolme vuotta kun eihän ne alun tulot niin kovin suuria ole ja nuori ihminen tahtoo käydä ulkona ja matkustaakin. Ihan tarpeen oli nuo vanhempien ja sukulaisten antamat pesämunat kuin omat säästötkin. Olisin ollut tosi tiukilla jos niitä ei olisi ollut. Kolmekymppisenä olikin sitten ensimmäinen asuntolaina jo maksettu. Nyt 45-vuotiaana kohta toinenkin.
Kyselyssä kysytään että saiko kotoa taloudellista tukea pois muuttaessaan, ei sitä että oliko omia säästöjä. Jonkin verran järkevää siirtää suvun varallisuutta nuorille, kotoa muuttaville sillä siinä vaiheessahan ihminen on köyhimmillään ja menot suuria.
Äitini myi minulle alihintaan asunnon (n 10% oikeasta arvosta), maksoin vähän siitä ja lahjaveron. Hyvä pesämuna tulevaisuuteen Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Muutin omilleni niin sanottuun tukiviidakkoon. Sain vanhemmillani kaiken tarvittavan tavaran vuokrakämppään astioista sänkyyn asti. Maksoin vuokran tuilla ja vanhemmat tukivat minua rahallisesti kun siihen oli tarvetta.
Muutit "omillesi"?
Miten sen nyt ottaa, sain pienen rahasumman perintönä isäni kuoleman jälkeen. Jos isäni ei olisi kuollut, en olisi saanut mitään muuta kuin muutaman vanhan huonekalun.
Tästä puuttuu vaihtoehto: En saanut mitään pesämunaa, koska minulla oli omia säästöjä (kesätöistä jne. omista ansioista).