Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kädetön äiti lastensa kanssa paikallisjunassa eilen
24.02.2018 |
Taas tuli todistettua eilen miten kädettömiä jotkut äidit on lastensa kanssa. Arviolta 3-4v. istui junassa rattaissa ja äiti pyysi lasta laittamaan topparukkaset käteen kun kohta jäädään junasta pois. Lapsi vaan totesi et en mä haluu ja äiti antoi lapselle periksi. Ulkona -9 pakkasta. Pakkaskelillä lapselle ei anneta vaihtoehtoja vaan ne rukkaset laitetaan käteen halusi tai ei.
Kommentit (37)
Mun esikoisella on kosketusyliherkkyys. Hän inhoaa pesulappuja, liian tiukkoja vaatteita ja tumppuja.
Kyllä hän ne sitten käteen vetää kun toteaa että on kylmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Minä sitten kaiketi olen ollut omien lasteni kanssa "kädetön", koska olen aina pyrkinyt valitsemaan tasteluni. Ja ajatellut, että itse havaittu oppi on parempi kuin ulkoa määrätty.
Pieni lapsi huomaa itsekin aika nopeasti, ett hanskat ovat pakkasella poikaa. Jos siitä ei ole äidin nalkutuksen takia tullut arvovaltakamppailua, jolloin ne rukkaset varmaan onkin jo pakko pukea pakottamalla.
Mutta on huonoa kasvattajantaitoa pakolla pakottaa asioita, jotka lapsi itsekin huomaa toimiviksi, kun saa hetken itse havainnoida. Lapselle on myös palkitsevaa tajuta asioita itse.
Sen sijaan on paljon asioita, joissa lasta ON käskettävä huomioimaan muita ihmisiä ja toimimaan vastoin omaa mukavuudenhaluaan. Vaikka jonottamaan rauhassa, pysymään ravintolassa omassa pöydässä, olemaan juoksentelematta konsertissa, menemään illalla nukkumaan nukkumaanmenoaikaan jne. Niissä asioissa pitää olla jämäkkä.
Asioihin voi myös ottaa sen lähtökohdan, että pyrkii opettamaan lapsen tottelemaan. Tällöin ei kovin usein tarvitse sen paremmin luovuttaa kuin taistellakaan. Jolloin elämästä tulee paljon miellyttävämpää sekä itselle että lapselle sekä ennen kaikkea turvallista lapselle.
Jos junassa oli lämmin niin ei lapsi vielä ymmärrä kun katsoo junan ikkunasta ulos että siellä on eri lämpötila ja kun on jo valmiiksi kuuma niin lapsi ihmettelee miksi sitä kuumuutta pitää lisätä vielä hanskat laittamalla.Eli lapsen logiikalla ihan fiksua ajattelua.
Älyttömiä päätelmiä toisten kyvyistä vanhempina yhden rukkasten laiton perusteella. En itsekään alkaisi ahtaassa junassa jankkaamaan ja tappelemaan. Lapsi ottaa rukkaset mielellään käteensä, kun huomaa että ulkona on kylmä.
Joka hiton ikisen lauseen joka vanhempi suustaan päästää ei tarvitse johtaa johdonmukaiseen ”minä sanon ja sinä tottelet” - tapahtumaketjuun. Lapsikin kasvaa tajuamaan, että joskus tilanteissa voi joustaa ja esim. julkisessa tilassa vältetään konflikteja.
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoisella on kosketusyliherkkyys. Hän inhoaa pesulappuja, liian tiukkoja vaatteita ja tumppuja.
Kyllä hän ne sitten käteen vetää kun toteaa että on kylmä.
Ihanaa saada viiskymppisenä diagnoosi, mullakin on varmaan kosketusyliherkkyys kun inhoan pesuohjelappuja, kiristäviä vaatteita ja sukkia, hanskoista taas pidän. Vai vaaditaanko tuohon diagnoosiin myös hanskojen
inhoaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoisella on kosketusyliherkkyys. Hän inhoaa pesulappuja, liian tiukkoja vaatteita ja tumppuja.
Kyllä hän ne sitten käteen vetää kun toteaa että on kylmä.
Ihanaa saada viiskymppisenä diagnoosi, mullakin on varmaan kosketusyliherkkyys kun inhoan pesuohjelappuja, kiristäviä vaatteita ja sukkia, hanskoista taas pidän. Vai vaaditaanko tuohon diagnoosiin myös hanskojen
inhoaminen?
Sinun pitää omat diagnoosisi hkea itse. Minua kiinnostaa vain tää oma lapsi. Hän tuntee kosketukset voimakkaasti. Pesulapuista menee iho rikki, kengät pitää olla tossukat ja neljä numeroa liian isot, sormella jos hipaisee se sattu jne.
Tumput on luonnollisesti hänelle hankalat. Kai aikuisena tajua sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Minä sitten kaiketi olen ollut omien lasteni kanssa "kädetön", koska olen aina pyrkinyt valitsemaan tasteluni. Ja ajatellut, että itse havaittu oppi on parempi kuin ulkoa määrätty.
Pieni lapsi huomaa itsekin aika nopeasti, ett hanskat ovat pakkasella poikaa. Jos siitä ei ole äidin nalkutuksen takia tullut arvovaltakamppailua, jolloin ne rukkaset varmaan onkin jo pakko pukea pakottamalla.
Mutta on huonoa kasvattajantaitoa pakolla pakottaa asioita, jotka lapsi itsekin huomaa toimiviksi, kun saa hetken itse havainnoida. Lapselle on myös palkitsevaa tajuta asioita itse.
Sen sijaan on paljon asioita, joissa lasta ON käskettävä huomioimaan muita ihmisiä ja toimimaan vastoin omaa mukavuudenhaluaan. Vaikka jonottamaan rauhassa, pysymään ravintolassa omassa pöydässä, olemaan juoksentelematta konsertissa, menemään illalla nukkumaan nukkumaanmenoaikaan jne. Niissä asioissa pitää olla jämäkkä.
Asioihin voi myös ottaa sen lähtökohdan, että pyrkii opettamaan lapsen tottelemaan. Tällöin ei kovin usein tarvitse sen paremmin luovuttaa kuin taistellakaan. Jolloin elämästä tulee paljon miellyttävämpää sekä itselle että lapselle sekä ennen kaikkea turvallista lapselle.
Totta kai meillä totellaan, mutta meillä lapset tietävätkin, että käskyt ovat ehdottomia ja asiasta, jossa ei ole tilaa jossittelulle. Eli että en käske turhaan.
Siitä se turvallisuus minusta syntyy. Ei siitä, että äiti käskee koko ajan kaikesta mahdollisesta, sellaisestakin, missä muissa perheissä on eri säännöt. Lapset oppivat aika pienenö jo vertailemaan, että kaveri saa tehdä sitä ja tätä, mitä minä en.
Jokaisen käskyn on oltava perusteltavissa. Totta kai meilläkin olen sanonut, että puetaan jo päälle, rukkasetkin ovat tarpeen pakkasella - mutta jos lapsi ei sisältä lähtiessä ole niitä etukäteen halunnut pukea, en ole alkanut asiasta rakentaa arvovaltataistelua laisinkaan. Ulkona lapsi itse pukee ne kyllä päälle ihan oma-aloitteisesti. Turvallisuudentunne ei totta vie järky tästä, mutta lapsi kokee voivansa itse vaikuttaa tekemisiinsä ja arvostaa sitä, että hänen järkevyyteensä uskotaan.
17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-4-vuotiaalle toimii kyllä sekin, että on sen viisi minuuttia -9 asteen pakkasessa ilman rukkasia. Tulee äkkiä ikävä kinttaita..
Ja mitäpä kirjoittaisit palstalle, jos äiti olisi pukenut ne hanskat (niin kuin melko todennäköisesti kotiympäristössä tai päiväkodissa olisi tehnyt), ja temperamenttinen 3-vuotias olisi heittänyt junan lattialle itkupotkuraivarit? Varmastikin olisit täällä kirjoittamassa, kylläkin vain siitä kuinka avuttomia äidit ovat, kun lapsensa eivät edes junassa osaa käyttäytyä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Minä sitten kaiketi olen ollut omien lasteni kanssa "kädetön", koska olen aina pyrkinyt valitsemaan tasteluni. Ja ajatellut, että itse havaittu oppi on parempi kuin ulkoa määrätty.
Pieni lapsi huomaa itsekin aika nopeasti, ett hanskat ovat pakkasella poikaa. Jos siitä ei ole äidin nalkutuksen takia tullut arvovaltakamppailua, jolloin ne rukkaset varmaan onkin jo pakko pukea pakottamalla.
Mutta on huonoa kasvattajantaitoa pakolla pakottaa asioita, jotka lapsi itsekin huomaa toimiviksi, kun saa hetken itse havainnoida. Lapselle on myös palkitsevaa tajuta asioita itse.
Sen sijaan on paljon asioita, joissa lasta ON käskettävä huomioimaan muita ihmisiä ja toimimaan vastoin omaa mukavuudenhaluaan. Vaikka jonottamaan rauhassa, pysymään ravintolassa omassa pöydässä, olemaan juoksentelematta konsertissa, menemään illalla nukkumaan nukkumaanmenoaikaan jne. Niissä asioissa pitää olla jämäkkä.
Asioihin voi myös ottaa sen lähtökohdan, että pyrkii opettamaan lapsen tottelemaan. Tällöin ei kovin usein tarvitse sen paremmin luovuttaa kuin taistellakaan. Jolloin elämästä tulee paljon miellyttävämpää sekä itselle että lapselle sekä ennen kaikkea turvallista lapselle.
Mutta aika usein se lapsi tarvitsee useita kertoja jonkin asian oppimiseen tai siihen tottelemiseen, ellei ole todella pelolla kasvatettu tottelemaan kaikessa kyselemättä aikuista. Kasvuun tarvitaan yritystä ja erehdystä. Lapsella on tietyissä ikävaiheissa sellainen kaikkivoipaisuuden fiilis, että tietää kaiken paremmin. Tätä usein kutsutaan uhmaksi ja sitten myöhemmin murrosiäksi.
Mun mielestä on ihan fiksua, että lapsi oppii välillä vähän kantapäänkin kautta ja kokeilemalla (turvallisissa rajoissa tietenkin), miksi esimerkiksi on ihan fiksua uskoa sitä äitiä kun hän sanoo että laita hanskat käteen. Sitten on tietenkin niitä tilanteita joissa ei kokeilla. Auto ei liiku jos ei turvavyöt ole kiinni, pyöräilemään tai luistelemaan ei mennä jos kypärä ei ole päässä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä opettaa paremmin kun rukkasia ei laiteta ja lapsi huomaa ulkona miten kylmä on ja sitten pyytää niitä itse? Ikinä ajatellut sitä niin?
Itse varmaan vaikutan niin ikään "kädettömältä äidiltä" kun bussissa matkustetaan.
Syy: tiedän lapsen aloittavan niin mielettömät itkupotkuraivarit (uhmaikä..:), että säästän ihan teitä kaikkia muita matkustajia sillä, että odotan kunnes jäädään pois ja sitten vasta aloitan sen tahtojen taistelun.
Mutta tietty jos vaikutan paremmalta äidiltä sillä, että lapsi kirkuu täyttä kurkkua siinä muiden iloksi, niin mikäs siinä. Pidetään mielessä seuraavalla bussimatkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tuli junaan jo ilman rukkasia ja äiti yritti lapsen käsiä hieman lämmitellä.
Ap siis vielä vastaa.
Että huono oli uskokaa jo niinhän. Sä olet sitten varmaan täydellinen (mulkvisti). Ja miten ketään jaksaa kiinnostaa noin paljon että tulee tänne tilittämään näin tavallista asiaa. Tiedätkö varokin sattumasta koskaan mun tielle, sillä mun paskakiintiö tälle elämälle on sitten täysi! Itse sompailen lapsen kanssa narsku-isänsä aiheuttamien haasteiden kanssa, joten siihen stressiin ei tarvita enää yhtäkään mulkkua pätemään ja "tietämään", rajansa kaikella!
Ihan pakko kysyä, että miltäs teistä muista äideistä tuntuu tämä tieto, että julkisilla paikoilla tuntuu löytyvän joka nurkalta näitä loistavia kasvattajia, jotka päivittelevät kaikkia mahdollisia virheitä, mitä siinä parin minuutin kohtaamisen aikana ehdit tekemään?
Aika sairasta, ihan suoraan sanoen. Ja saa nähdä paljonko tämä tulee vaikuttamaan lapsiinkin, kun äidit alkavat julkisilla paikoilla olla entistä enemmän jähmeitä ja jännittyneitä kun tietävät, että koska tahansa heidänkin hurjat virheensä (kuten ettei aloita lapsen huudattamista junassa, lukee puhelimesta tekstiviestin, lapsella väärän väriset kengät tms.) voivat löytyä av-ketjusta tai jopa iltapäivälehdestä, jossa joku huippuvanhempi-julkkis taas päivittelee "huonoja äitejä".
Niin. Miksiköhän se syntyvyys laskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan pakko kysyä, että miltäs teistä muista äideistä tuntuu tämä tieto, että julkisilla paikoilla tuntuu löytyvän joka nurkalta näitä loistavia kasvattajia, jotka päivittelevät kaikkia mahdollisia virheitä, mitä siinä parin minuutin kohtaamisen aikana ehdit tekemään?
Aika sairasta, ihan suoraan sanoen. Ja saa nähdä paljonko tämä tulee vaikuttamaan lapsiinkin, kun äidit alkavat julkisilla paikoilla olla entistä enemmän jähmeitä ja jännittyneitä kun tietävät, että koska tahansa heidänkin hurjat virheensä (kuten ettei aloita lapsen huudattamista junassa, lukee puhelimesta tekstiviestin, lapsella väärän väriset kengät tms.) voivat löytyä av-ketjusta tai jopa iltapäivälehdestä, jossa joku huippuvanhempi-julkkis taas päivittelee "huonoja äitejä".
Niin. Miksiköhän se syntyvyys laskee.
Sairasta todellakin! Itse olen ainakin v*ttuuntunut jo valmiiksi kun huomaan nää kyylät. Oma elämä on ollut raskas eikä ole paljonkaan positiivisia kohtaamisia ollut niin näitä ei meinaa jaksaa enää yhtään sen kaiken päälle.
Mulla äiti ja kolme lapsetonta siskoa ruotii lastenkasvatustani päätyökseen. Yksi sisko vielä onki appivanhempienikin numeron ja jauhaa nyt sinnekin. Tosi kiva tunne.
Vierailija kirjoitti:
Mulla äiti ja kolme lapsetonta siskoa ruotii lastenkasvatustani päätyökseen. Yksi sisko vielä onki appivanhempienikin numeron ja jauhaa nyt sinnekin. Tosi kiva tunne.
Olisivatkohan kateellisia sinulle, kun noin jaksavat? Oleto kysynyt heiltä, että miksi ihmeessä noin kiinnostaa?
Alue: Aihe vapaa
Erittäin loistavasti kirjoitettu kokonaisuudessaan ja erityisesti lihavoitu kohta.
Just näin olen aina ajatellut ja hyvin on toiminut. Olen kerran vienyt lapsen pakkasella päiväkotiin sisävaatteissa (autolla, n. viiden minuutin matka), koska raivosi ja rimpuili haalaria jne. puettaessa. Ei tarvinnut sen jälkeen taistella, pienikin lapsi ymmärsi ihan itse miksi pakkasella kannattaa laittaa vaatetta päälle.
T. Kolmen hyväkäytöksisen teinin äiti