Kädetön äiti lastensa kanssa paikallisjunassa eilen

Jaa. Ettei vaan olis kohta kädetön lapsikin jos ei rukkasia käytä.

Kaupassa oli äiti lastensa kanssa. Sanoi samat ohjeet sata kertaa, ilman että tehosi. Mahtava kasvattaja. Opettajille tulossa paljon mukavia hetkiä niiden lasten kanssa.

Ehkä ne laitettiin kun päästiin ovesta ulos, eikä tapeltu junassa niin, että ei ehditty pois junasta.

Eiköhän tuo lapsi itsekin huomannut, että kylmä on, jos niitä aina pukee niinkuin itse haluaa eivät ikinä opi pukemaan sopivasti pois lukien teini-ikä jolloin pukeudutaan niinkuin lauma määrää.

Eiköhän se lapsi laittanut hanskat käteen kun huomasi, että on kylmä. Ja kaikki tapahtui ilman riitaa ja huutamista ja epäsopua lisäksi lapsi sai taas huomata, että äiti tietää parhaiten, hyvä ja kärsivällinen äiti ollut taas liikenteessä.

Vierailija kirjoitti:

Taas tuli todistettua eilen miten kädettömiä jotkut äidit on lastensa kanssa. Arviolta 3-4v. istui junassa rattaissa ja äiti pyysi lasta laittamaan topparukkaset käteen kun kohta jäädään junasta pois. Lapsi vaan totesi et en mä haluu ja äiti antoi lapselle periksi. Ulkona -9 pakkasta. Pakkaskelillä lapselle ei anneta vaihtoehtoja vaan ne rukkaset laitetaan käteen halusi tai ei.

Minä en olisi ruvennut tappelemaan junassa. Hyvässä lykyssä kakara viskaa rukkaset matkalle. Olisin tunkenut rukkaset käteen sitten kun olisi jääty junasta.

Lapset voivat olla erityislapsia, jolloin sanoma ei mene perille eikä sille voi mitään. Lisäksi lapsi oppii ilman hanskoja ulos mennessään, että tulee kylmä, ja laittaa ne itse käteen.

Huomaako joku tuollaisia kun asioita kulkiessaan? Itse taidan olla niin sisäänpäinkääntynyt ettei kuule enkä enää muita kulkijoita.

Kyllä tuonikäinen tunnistaa kylmän ja huolii ne rukkaset sitten myöhemmin. Mitä tuosta nyt tappelemaan? 

Ei siinä ehdi mitään paleltumia tulla. 

Enemmän ihmettelisin, että miksi ton ikäinen rattaissa...

Hanskat usein kyllä kelpaavat kun itse huomaa, että on kylmä. Tuon ikäinen osaa kyllä pyytää kun sormet alkaa palelemaan. Jos aina äiti määrää milloin mitäkin, niin lapsi ei koskaan opi tekemään omia järkeviä ratkaisuja.

Oletin, että kyseessä oikeasti kädetön äiti. Outoja sanavalintoja täällä.

Lapsi tuli junaan jo ilman rukkasia ja äiti yritti lapsen käsiä hieman lämmitellä.

Ap siis vielä vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ihmettelisin, että miksi ton ikäinen rattaissa...

Hanskat usein kyllä kelpaavat kun itse huomaa, että on kylmä. Tuon ikäinen osaa kyllä pyytää kun sormet alkaa palelemaan. Jos aina äiti määrää milloin mitäkin, niin lapsi ei koskaan opi tekemään omia järkeviä ratkaisuja.

Meillä lapseni tykkää matkustaa junalla. Kotiin on pidempi matka, mutta reippailu tekee hyvää. Tietenkin voitaisiin myös kävellä, mutta vaunut ovat helpommat ja lisäksi ostokset saa alas.

Et tiedä kuinka pitkälle he menevät.

Yhtä kädetön ja vielä kovempi pakkanen. Lapsi ei vielä edes kouluikäinen.

Äiti vaan totesi että "no se on sitten ihan oma syysi, kun kylmetät itsesi ja sairastut!"

Ihan niinkuin lapsi pystyisi päättelemään tuollaisia asisyhteyksia ja ottamaan mitään vastuuta asiasta!

Ei ne ole mitään miniaikuisia. Ne on lapsia joiden aivot ja päättelykyky on keskeneräinen vielä teininäkin!

Olkaa hei aikuisia ja vanhempia niille lapsillenne!

Vierailija kirjoitti:

Lapset voivat olla erityislapsia, jolloin sanoma ei mene perille eikä sille voi mitään. Lisäksi lapsi oppii ilman hanskoja ulos mennessään, että tulee kylmä, ja laittaa ne itse käteen.

Nykyään asenne vanhemmilla on se, että jokainen lapsi joka ei tottele puhetta on "erityislapsi" ja tämän "erityislapseuden" takia asialle ei ole mitään tehtävissä. Toisin sanoen lasta ei kannata yrittääkään pakottaa mihinkään, koska pakotuksen tarve on osoitus siitä, että lapsi ei ole normaali ja se, että lapsi ei ole normaali taas tarkoittaa sitä, että häntä ei edes pysty pakottamaan mihinkään.

Itse tosin epäilen, että kaikki vanhemmat eivät aidosti ole tätä mieltä, vaan osa vaan käyttää sitä tekosyynä välttyäkseen pakottamiselta. Pakottaminen on näet julmaa, traumaattista, itkuista ja ennen kaikkea leimaa vanhemman hirviöksi ja altistaa lastensuojeluilmoituksille.

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa oli äiti lastensa kanssa. Sanoi samat ohjeet sata kertaa, ilman että tehosi. Mahtava kasvattaja. Opettajille tulossa paljon mukavia hetkiä niiden lasten kanssa.

No mitä olisi pitänyt tehdä? Sanoa kerran ja antaa olla, vai mitä? Eikö sanontakin sano, että kertaus on opintojen äiti, ja samaan aikaan toisaalla jankutetaan, että lapselle täytyy toistaa ohjeet moneen kertaan, että oppivat. Mutta pointsit sinulle, että jaksoit laskea kaikki kerrat! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa oli äiti lastensa kanssa. Sanoi samat ohjeet sata kertaa, ilman että tehosi. Mahtava kasvattaja. Opettajille tulossa paljon mukavia hetkiä niiden lasten kanssa.

No mitä olisi pitänyt tehdä? Sanoa kerran ja antaa olla, vai mitä? Eikö sanontakin sano, että kertaus on opintojen äiti, ja samaan aikaan toisaalla jankutetaan, että lapselle täytyy toistaa ohjeet moneen kertaan, että oppivat. Mutta pointsit sinulle, että jaksoit laskea kaikki kerrat! 

Ennen vanhaan olisi sanottu korkeintaan pari kertaa ja jos se ei olisi tehonnut, niin sitten olisi esim. tukistettu, minkä jälkeen lapsi olisi totellut. Mutta näin ei sovi menetellä nykyään, koska kuritus tuottaa lapselle traumoja, toisin kuin kurittomuus joka on vain pieni harmi ja sitä paitsi parantaa lapsen itsetuntoa.

Lasta ei voi nykyään pakottaa mihinkään, esim. laittamaan hanskoja, koska lapsi voi alkaa äänekkäästi vastustaa tätä l. huutaa. Tällöin joku erityisaikuinen voi häiriintyä ”lapsen huudattamisesta” ja ”huonosta vanhemmuudesta”.

Niin. Minä sitten kaiketi olen ollut omien lasteni kanssa "kädetön", koska olen aina pyrkinyt valitsemaan tasteluni. Ja ajatellut, että itse havaittu oppi on parempi kuin ulkoa määrätty.

Pieni lapsi huomaa itsekin aika nopeasti, ett hanskat ovat pakkasella poikaa. Jos siitä ei ole äidin nalkutuksen takia tullut arvovaltakamppailua, jolloin ne rukkaset varmaan onkin jo pakko pukea pakottamalla.

Mutta on huonoa kasvattajantaitoa pakolla pakottaa asioita, jotka lapsi itsekin huomaa toimiviksi, kun saa hetken itse havainnoida. Lapselle on myös palkitsevaa tajuta asioita itse.

Sen sijaan on paljon asioita, joissa lasta ON käskettävä huomioimaan muita ihmisiä ja toimimaan vastoin omaa mukavuudenhaluaan. Vaikka jonottamaan rauhassa, pysymään ravintolassa omassa pöydässä, olemaan juoksentelematta konsertissa, menemään illalla nukkumaan nukkumaanmenoaikaan jne. Niissä asioissa pitää olla jämäkkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa oli äiti lastensa kanssa. Sanoi samat ohjeet sata kertaa, ilman että tehosi. Mahtava kasvattaja. Opettajille tulossa paljon mukavia hetkiä niiden lasten kanssa.

No mitä olisi pitänyt tehdä? Sanoa kerran ja antaa olla, vai mitä? Eikö sanontakin sano, että kertaus on opintojen äiti, ja samaan aikaan toisaalla jankutetaan, että lapselle täytyy toistaa ohjeet moneen kertaan, että oppivat. Mutta pointsit sinulle, että jaksoit laskea kaikki kerrat! 

Ennen vanhaan olisi sanottu korkeintaan pari kertaa ja jos se ei olisi tehonnut, niin sitten olisi esim. tukistettu, minkä jälkeen lapsi olisi totellut. Mutta näin ei sovi menetellä nykyään, koska kuritus tuottaa lapselle traumoja, toisin kuin kurittomuus joka on vain pieni harmi ja sitä paitsi parantaa lapsen itsetuntoa.

Ennen vanhaan moni lapsi myös kuoli tuollaisten fyysisen rankaisemisien seurauksena. Se on yksi ja sama pakotatko 4 vuotiaan laittamaan hanskat, koska 14 vuotiaana hän joka tapauksessa tulee tekemään juuri niinkuin haluaa. Ei hän ole yhtään sen tottelevaisempi kun ei pakotetutkaan lapset. Molemmat tulevat ottamaan sen pipon pois päästään, jos he eivät sitä halua pitää heti kun silmä välttää.

Lapsi elää hetkessä.Junassa oli varmaan lämmin joten miksi siinä vaiheessa laittaa hanskoja.Kun menivät ulos vasta lapsi ymmärsi miksi hanskat kannattaa laittaa.Lapset ei vielä osaa ennakoida .