Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pidätkö miehesi edellisen liiton lapsista?
Kommentit (30)
Pidän kyllä, nykyään. Alussa ei ollut niin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä. He tulevat meille asumaan joka toinen viikonloppu ja lomilla ja silloin harkitsen vakavasti eroa aina. Lapset ovat jotenkin väärän näköisiä ja he ovat älyllisesti todella tyhmiä (lähivanhempi täysin kouluttamaton) ja heillä ei ole käytöstaåoja. Lisäksi ovat aina sairaita ja kiusaavat toisiaan ja toinen on varsinainen itkupilli ja kantelupukki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisesta pidän ja toisesta... noh.
Uutta näkökulmaa: olen 56-vuotias, mieheni 65-vuotias. Olemme olleet yhdessä 11 vuotta.
Tyttärestä pidän, olen oppinut rakastamaan jopa. Olemme kokeneet yhdessä hänen raskauksiaan ja synnytyksiään, minun sairastumisiani. On todella tärkeä ihminen.
Pojasta on vaikea tykätä. Hän on töykeä, epäkohtelias, tyly. Isälleen ennen kaikkea; minulle semmoinen neutraalin kohtelias, mutta sillä tavalla kierosti tyly, että minun kuulteni arvostelee isälleen meidän ratkaisuja (aivan hänelle sinänsä kuulumattomista asioista kuten lehtitilauksista, auton ostosta, asunnon sisustuksesta, yms. yms.).
Tytär on tällä hetkellä 36 ja poika 40. Eli tulin näiden elämään, kun tytär oli 25 ja poika 29. Heidän vanhempansa olivat eronneet kolme vuotta aiemmin.
Poikakin on kuitenkin "hädässä läsnä", eli kun mieheni esim. sairastui vakavati, poika oli heti paikalla ja auttamassa. Samoin minun sairastuessani tämä miehen poika oli heti paikalla ja tukemassa miestä (itse olin neljä viikkoa poissa pelistä). Hän on lojaali, tämä tekee varmaan sen, että vaikka en pidä tuosta pojasta, olen hänelle lojaali. Vähän kuin veljelle. Hän on omainen, vaikka en pidä hänen käyttäytymisestään. Ollaan samaa perhettä.
(Kuten myös miehen eksä, minun eksä, tämän nyksä ja se ex-miniä, jonka kanssa pojalla on yhteisiä lapsia. Tykätään tai ei, samaa perhettä tai yhteisöä ollaan...)
Ymmärrätköhän olevasi todella onnekas? Itsehän en tukenut ainoana lapsena isääni syöpäsairaudessa, koska nainen on tärkein. En myöskään aivoverenvuodossa. En aio tukea missään tulevassa sairaudessa. Nainen saa kaiken, papan myös huonoine sairaina puolineen. Ihanan helpottavaa näin keski-ikäiselle kun lastenlapsilta on pappa viety. Ei pappaa, ei huolehdittavaa, ei stressiä. Jätettäköön se jollekin muulle, vaikka sille rakkaimmalle.
Kommenttisi on todella outo, katkeroitunut, pahantahtoinen.
Sitä samaa elämän jatkoa vaan sulle. Karma palauttaa.
Vaikken vielä tunne hyvin uuden kumppanini lasta niin täytyy sanoa että pidän. Ihana, avoin, iloinen ja pippurinen pieni ihmisen alku, joka tykkää halia. Ihan niinkuin miehenikin.
En ymmärrä kuinka jotkut vihaavat puolisonsa lapsia!
Vihaan. Eivät onneksi enää käy meillä sisällä, eivätkä ole tervetulleita muutenkaan. Kiitos siitä kun veivät minun perintökoruni (9 eri korua ~5000€) eivätkä palauttaneet, poliisien avullakaan ei ole löytynyt. Rahallisesti tietenkin suuri menetys,vaikka pieni raha meille mutta se tunnearvo on korvaamaton.
Huumeisiin taisivat rahat mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pidä. He tulevat meille asumaan joka toinen viikonloppu ja lomilla ja silloin harkitsen vakavasti eroa aina. Lapset ovat jotenkin väärän näköisiä ja he ovat älyllisesti todella tyhmiä (lähivanhempi täysin kouluttamaton) ja heillä ei ole käytöstaåoja. Lisäksi ovat aina sairaita ja kiusaavat toisiaan ja toinen on varsinainen itkupilli ja kantelupukki.
Ota ihmeessä ero luuseri-äitipuoli. Saavat lapsetkin viettää aikaa rauhassa isänsä kanssa. Vai oletko niin surkea ihminen ettet uskalla olla yksin? Lapset ovat vanhemmilleen täydellisiä, ja sinä et ole kenellekään minkään arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
En pidä, ja mieheni on valitettavasti lähivanhempi. Olen koittanut oppia pitämään, mutta lapsi on hankala ja mies ei kasvata. Minä en saa kasvatukseen puuttua. Lasken vuosia, että lapsi kasvaa ja muuttaa pois, ei enää montaa vuotta.
Mitä jos muuttaisit itse pois? Olet naurettava miehessä roikkuja, joka ei voi etsiä sopivampaa elämäntilannetta kun se rohkeus puuttuu. Kyllä sille miehelle paljastuu mikä olet ja silloin et ”joudu” enää lapsen kanssa elämään. Kuole pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan seurustelisi tai menisi naimisiin miehen kanssa, jolla on ennestään lapsia. En ala kenenkään varaäidiksi tms, siitä ei tule mitään muuta kuin sotkua.
En koskaan halua naista jolla ei ole omia lapsia.
Minun lapsiluku on täysi enkä halua yhtään enempää kuin jo olemassa olevat.
Jos naisella on lapsia jo ennestään niin ne lapsetkin mahtuvat myös minun elämääni.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni lapset ovat minunkin lapsia.
Lapset ovat kivoja.
En pidä miehestäni.