Lue keskustelun säännöt.
Kosin poikaystävääni ja sain pakit
23.02.2018 |
Kosin ystävänpäivänä poikaystävääni. Hän kieltäytyi ja sanoi, ettei ole vielä valmis. Ymmärrän kyllä, enkä aio painostaa häntä. Sovimme, että kun hän on valmis niin kosii minua. En silti voi sille mitään että minulla on torjuttu olo. Hän sanoi rakastavansa minua nyt vain enemmän, mutta vielä ei ole kihlojen aika.
Mitä mieltä olette? Emme ole eroamassa ja suhteemme on hyvä.
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme 27v. ja 26v. seurustelua 1,5 vuotta. Tiedän, että ei tarvitsisi hätäillä.
Olemme seurusteleet joulukuun lopusta ja ikämme 36ja 34.
Sinulla on täysi oikeus tuntea olosi torjutuksi. Itse kosin myös miestäni ja torjuva vastaus olisi ollut aikamoinen isku, enkä tiedä miten suhde olisi jatkunut sen jälkeen. Miksei poikaystäväsi mielestä ole "kihlojen aika"? Mikäli olette puhuneet aiemmin avioliitosta/yhteisestä tulevaisuudesta ja olette muutenkin olleet yhdessä useamman vuoden, niin herää epäilys että olette ehkä hieman eri aallonpituuksilla parisuhteenne suhteen.
Toisaalta jos suhde on muuten hyvä, niin ei kait tuollaisen takia kannata sitä lopettaa. Ehkä voisitte keskustella siitä, että asia tuntuu sinusta vielä pahalta ja miten etenisitte tästä?
Tsemppiä!
Voi ei 😐. Minäkin lannistuisin ja tuntisin oloni torjutuksi. Tulisi tosi epävarma olo.
Mutta yritä nyt unohtaa koko episodi. - Oletteko muuten puhuneet siitä, mitä kihlat juuri teille tarkoittavat? Sitoutumista tällä hetkellä tähän suhteeseen, lupausta avioliitosta, vai jotain muuta?
Tuli vain mieleeni, kun ihmiset kihlautuvat niin eri syistä. Voisitteko puhua kiihkottomasti tästä - miksi kosit, ja miksi mies kieltäytyi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme 67 ja 78 v ja seurustelleet vuodesta 1976 saakka.
Oikea ap
Kiitos ihanista vastauksista ja myötätunnosta!
Hän on siis se nuorempi meistä, eli 26v. ja kokee kihlat niin vakavana sitoutumisena, että niiden jälkeen mennään pian naimisiin. Ja kyllä hän sanoo haluavansa naimisiin kanssani. Minä vain olen meistä aina se hätähousu ja hän pohdiskelevampi ja hieman hitaampi päätöksissään.
Minä kosin rakkaus sydämessäni, ei minulla sen järkevämpää perustelua ole. Haluan viettää poikaystäväni kanssa loppuelämäni :)
Ehkä yritän vain unohtaa asian ja keskityn kivoihin juttuihin, aika näyttää miten meidän käy sitten...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme seurusteleet joulukuun lopusta ja ikämme 36ja 34.
Joo, pakko mennä naimisiin ja äkkiä vauva, koska sitähän se "yhteiskunta" käskee tekemään :D
27-vuotias puhuu poikaystävästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
27-vuotias puhuu poikaystävästä...
Mistä sitten pitäisi puhua? :D vaikka olen 27v. niin avopuoliso kuulostaa minusta niin jäykältä etten sitä usein käytä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No parempi tuossa vaiheessa. Meidän häät oli suunniteltu, paikka, kirkko, pitopalvelu ja auto varattu. Oikeastaan puuttui enää puolison hääpuku ja osa koristelua. Morsian oli aivan intona ja minä myös. Tämä 2016 kesällä. Kunnes 2017 helmikuussa(kesällä piti mennä naimisiin): hei kulta, jos vaan sittenkään ei mennä naimisiin, emmä erota halua silti vaan jatketaan näin. Kihloissa siis. Rakastan sinua. Halusin todella naimisiin ihanan morsiameni kanssa ja petyin aivan hirveästi. Siinä sitten suvulle seliteltiin miksi eivät häihin päässeet.
Pahaahan tuo enteili, vaisto ei ollut väärässä. Nyt vuotta myöhemmin hän on pettänyt ja nyt lähdössä. No, hyvä ettei naimisiin sitten menty.
Eli odota vain miestäsi, hienoa että on heti rehellinen, arvosta sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
27-vuotias puhuu poikaystävästä...
Mistä sitten pitäisi puhua? :D vaikka olen 27v. niin avopuoliso kuulostaa minusta niin jäykältä etten sitä usein käytä.
Ap
miesystävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No parempi tuossa vaiheessa. Meidän häät oli suunniteltu, paikka, kirkko, pitopalvelu ja auto varattu. Oikeastaan puuttui enää puolison hääpuku ja osa koristelua. Morsian oli aivan intona ja minä myös. Tämä 2016 kesällä. Kunnes 2017 helmikuussa(kesällä piti mennä naimisiin): hei kulta, jos vaan sittenkään ei mennä naimisiin, emmä erota halua silti vaan jatketaan näin. Kihloissa siis. Rakastan sinua. Halusin todella naimisiin ihanan morsiameni kanssa ja petyin aivan hirveästi. Siinä sitten suvulle seliteltiin miksi eivät häihin päässeet.
Pahaahan tuo enteili, vaisto ei ollut väärässä. Nyt vuotta myöhemmin hän on pettänyt ja nyt lähdössä. No, hyvä ettei naimisiin sitten menty.
Eli odota vain miestäsi, hienoa että on heti rehellinen, arvosta sitä.
Olen pahoillani puolestasi. Toisaalta hyvä, että ette naimisiin päätyneet jos asiat menivät noin :(
Olet paremman arvoinen ❣️
Ja kiitos, arvostan kyllä todella mieheni rehellisyyttä. Olemme puhuneet asioista kyllä ja tästäkin, en vain voi sille mitään, että olen silti hieman pettynyt. Mutta eiköhän tämä tästä.
Enkä varmasti suostu sanomaan poikaystävääni miesystäväksi, senkin jäykkikset!
Ap
Siis ettekö olleet sitä ennen keskustelleet yhdessä avioliitosta?
Vierailija kirjoitti:
Siis ettekö olleet sitä ennen keskustelleet yhdessä avioliitosta?
Tietysti olimme. Minä hölmö vain luulin, että nyt voisi jo olla se aika.
Ap
No itse olen puhunut vaan miehestä jo ennen kuin oltiin naimisissa. Nyt siis ollaan jo naimisissa ja juurikin 27v. Alettiin seurustella kun oltiin 24v, eipä tullut silloinkaan mieleen puhua enää poikaystävästä. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
27-vuotias puhuu poikaystävästä...
Mistä sitten pitäisi puhua? :D vaikka olen 27v. niin avopuoliso kuulostaa minusta niin jäykältä etten sitä usein käytä.
Apmiesystävä
Olen 30-vuotias. Puhun yli 40-vuotiaasta avomiehestäni poikaystävänä ja isääni sanon iskäksi (siitäkin oli täällä palstalla polemiikkia). Koita kestää :D
Saa olla hätähousu, ap ☺! Tottakai rakastuneena haluaa tilanteen jatkuvan ja kehittyvän...
Kun kumppanillesi tuo on lupaus liitosta, ymmärrän tavallaan myös hänen halunsa tutustua paremmin.
Toisaalta: onhan kihlauksen purkaminen monin tavoin helpompaa kuin avioliiton, eli jos siihen suuntaan - siis pysyvään liittoon - tähtäisin, ja toinen ehdottaisi kihloja, suostuisin.
Siinä voisi jatkaa tutustumista, ja kumppanilla olisi turvallinen olo, ei hylätty.
Noin yleensä sanotaan että rakastumisen tunne kestää parisen vuotta - se hormonimyrsky, siis. Minun kohdallani oli juuri näin: olin aivan lääpälläni 2,5 vuotta, monista eri syistä johtuen emme silloin menneet yhteen. Minä olin ostamassa taloa, tekemässä vauvaa, adoptoimassa lasta jos emme omaa saisi, ja vaikka saisimmekin... No miehestä sitten karisi alkuaikojen lumo. Olen edelleen kiitollinen siitä, että emme toimineet nopeasti. - Tämä siis koski vain minua, en tarkoittanut viitata sinuun ja teihin millään tavalla!
Lämpöisin terveisin ❤, 6
Minkä ikäisiä olette?