Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun itsekuri ei riitä laihduttamiseen?
23.02.2018 |
Olen lapsesta asti ollut lievästi ylipainoinen ja nyt jo sitten enemmänkin. Ruokahalu on aina ollut hyvä ja rakkaus herkkuihin pohjaton, ylipaino johtuu yksinomaan liiasta syömisestä ja liian vähäisestä liikunnasta, mitään sairauksia mulla ei ole koskaan ollut.
Kaikki humpuukidietit, pussikuurit ja laihdutuspillerit on kokeiltu (myös ne reseptillä olevat). Olen ollut monenlaisissa laihdutusryhmissä ja todennut että "ryhmän tuki" yksinomaan ärsyttää, olen kokeillut laihduttaa ihan kertomatta kenellekään ja myös julistanut laihdutustavoitteeni facebookissa ajatuksena, että en kehtaa olla laihduttamatta, kun kaikki tietää. Myöskin pienet elämänmuutokset on kokeiltu, enkä pysty pitää kiinni niistäkään.
Liikuntaa olen kokeillut jos jonkinlaista, yksilölajeista ryhmäliikuntaan ja aina se on yhtä tuskaa, vaikka olisin kuinka pitkään pinnistellyt lajin parissa.
Mitä vielä voisin tehdä? Tuntuu, että ainut vaihtoehto olisi lukita mut johonkin selliin, johon tuotaisiin pienet ruoka-annokset ja päivittäin kävisi joku aseella uhaten pakottamassa liikuntasuorituksiin. En ymmärrä miten en vaan saa pidettyä itseäni kurissa, kun ei tarvitsisi edes luopua mistään, vaan syödä haluamiaan asioita vähemmän, mutta en pysty olemaan ahnehtimatta.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HYVÄkarppaus. Ei siis mitään ylenpalttista rasvan ja lihansyöntiä vaan pullat, pastat, perunat pois, tilalle kasviksia, juustoa, kalaa ja munia.
Kolesterolit on hyvät, lihaa en muutenkaan ole suönyt 22 vuoteen. Minulla painoa kerrytti ja esti laihtumisen hiilarit, leivänpuputus ja ainainen nälkä.Minä en ymmärrä karppaajien fanaattisuutta. Veljeni karppasi ja hän vauhkosi pullasta jne. Pullaa syön vain teemapäivinä kuten esim. laskiaispullan ostan laskiaistiistaina ja Runbergin tortun Runbergin päivänä. Muuten leivon itse hapanlimpun rukiista käyttäen perintöjuurta ja syön kaurapuuroa. Muuten meillä ei ole ikinä pastaa tai riisiä. Emme ole mitenkään rasvaisten kastikkeiden tai kerman perään. Syömme kotimaista perunaa.
Meillä ei kukaan puhuttele vaan syömme ruoka-aikoina. Minua ärsyttää tuo karppaajien kuvitelma siitä, että sekasyöjät käyttäisivät sokeria ja valkeaa vehnäjauhoa milteinpä ainoana energianlähteenään. Eivätkö karppaajat ole kuulleet kevyestä ja raikkaasta sekaruoasta? Joka tapauksessa veljeni karppaus loppui sydäninfarktiin. Hän on palannut vähin äänin ravitsemusterapeutin neuvomaan ruokavalioon eikä pidä enää palopuheita eikä syyllistä meitä.
Kunnollinen karppaaminen on oikeasti vain sitä että korvataan huonoja hiilareita kasviksilla. Se pekonin mättäminen ei ole siinä mitenkään välttämätöntä tai edes suotavaa. Moni lihan himoissaan on vaan ymmärtänyt homman vähän nurinkurisesti. Kasvikset siinä on se pointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HYVÄkarppaus. Ei siis mitään ylenpalttista rasvan ja lihansyöntiä vaan pullat, pastat, perunat pois, tilalle kasviksia, juustoa, kalaa ja munia.
Kolesterolit on hyvät, lihaa en muutenkaan ole suönyt 22 vuoteen. Minulla painoa kerrytti ja esti laihtumisen hiilarit, leivänpuputus ja ainainen nälkä.Minä en ymmärrä karppaajien fanaattisuutta. Veljeni karppasi ja hän vauhkosi pullasta jne. Pullaa syön vain teemapäivinä kuten esim. laskiaispullan ostan laskiaistiistaina ja Runbergin tortun Runbergin päivänä. Muuten leivon itse hapanlimpun rukiista käyttäen perintöjuurta ja syön kaurapuuroa. Muuten meillä ei ole ikinä pastaa tai riisiä. Emme ole mitenkään rasvaisten kastikkeiden tai kerman perään. Syömme kotimaista perunaa.
Meillä ei kukaan puhuttele vaan syömme ruoka-aikoina. Minua ärsyttää tuo karppaajien kuvitelma siitä, että sekasyöjät käyttäisivät sokeria ja valkeaa vehnäjauhoa milteinpä ainoana energianlähteenään. Eivätkö karppaajat ole kuulleet kevyestä ja raikkaasta sekaruoasta? Joka tapauksessa veljeni karppaus loppui sydäninfarktiin. Hän on palannut vähin äänin ravitsemusterapeutin neuvomaan ruokavalioon eikä pidä enää palopuheita eikä syyllistä meitä.
Mua taas ärsyttää se, ettei ihmiset tajua, ettei se "raikas sekaruoka" todellakaan sovi kaikille. Minä olen aina syönyt terveellisesti (ei herkkuja kuin satunnaisesti, kaikki viljat kokojyvää, kauraa, ruista, perunaa) ja liikuntaa olen harrasttanut monta kertaa viikossa. Lopputulos: verenpaineet ylhäällä, vyötärö lähes metrin ja painoindeksi ylipainon puolella. Nyt reilu puoli vuotta menty VHH:lla ja paino tippuu pikku hiljaa. Verenpaineetkin on tulleet alas normaaleiksi. Vyötäröllä on edelleen liikaa, mutta 10 senttiä vähemmän kuin vielä puoli vuotta sitten. Varmasti söin liikaa aiemmin, koska paino nousi, mutta mun on näköjään mahdotonta hallita syömisiäni, jos verensokeri heittelee ylös alas. Nyt ei ole nälkä ja paino putoaa, helppoa (en tosin vedä pelkkää voita ja pekonia, mutta en myöskään välttele rasvoja). Ihan mielenkiinnosta, miten kauan veljesi karppasi ennen sitä sydänkohtausta? Lähinnä naurattaa nämä "puoli vuotta karppasi ja sitten iski sydäri jutut". Se karppaaminenhan se syyllinen oli, ei sillä kymmenien vuosien syömisellä sitä ennen ollut mitään merkitystä asian kanssa...
Tilanne vähän sama kuin aloittajalla. Tai siis oli. Vuosia kokeilin kaikenlaista, jopa ketjussa mainitun karppauksen, mutta sekään ei auttanut.
Motivaationpuutettahan se oli. Mikä vain liikunta kelpaa ja ruokavaliosta pystyy pitämään kiinni jos motivaatio riittää. Minulla 115kg läskinä oli ihan perusjees olla. Mitä nyt hengästyin lehteä hakiessa tai kengännauhoja sitoessa.... mutta se ei häirinnyt. Kalja oli hyvää ja rasvainen ruoka maistui.
Lajikokeiluissani päädyin takaisin lapsuuden suosikkiini eli rullaluisteluun ja samalla tulin kokeilleeksi voimatreeniä kuntosalilla. Näistä molemmista innostuin ja yhtäkkiä olinkin kesälomalla lähes joka päivä käynyt tunnin luistelulenkillä tai sama aika salilla. Ilman siis mitään suunnittelua, että on käytävä.
Tässä vaiheessa huomasin, miten paljon parempi olo minulla oli entiseen verrattuna ja siitä tuli motivaatio. Aloin säätää ruokavaliotani vähitellen ja alkoholi väheni kun se vaikutti negatiivisesti palautumiseen.
Parin vuoden aikana pudotin 35 kiloa.
En kyllä tiedä mitä apua tästä AP:lle voisi olla muuta kuin, että jatka kokeiluitasi ja motivaation hakemista. Minulla avain ei ollut ulkonäkö ja edelleenkin vierastan bodaamista vaikka 4x viikossa salilla käynkin. Minulle motivaatio tuli hyvästä fiiliksestä.
Toisaalta olen miettinyt vaikuttiko minuun kuitenkin jokin alkukantainen nisäkäsaivojen "isän on pystyttävä suojelemaan jälkeläisiään"-vaisto kun nuo suurimmat muutokset tapahtuivat samaan aikaan ensimmäisen lapsen syntymäni aikaan.
Se herkkuhimo täytyy saada pois. Siinä vaiheessa kun kunnon herkkuhimo iskee päälle sille ei voi enää mitään. Ne jolla tuota tunnetta ei ole eivät voi sitä ymmärtää. Se on kuin huumetta. Sitä syö kaapista vaikka puhdasta sokeria jos ei muuta saa. Pelkällä kovallakaan itsehillinnällä sitä ei voi selättää, vaan se täytyy saada pois.
Joillakin toimii hiilareiden vähentäminen, itselläni leivän ja pullan jättäminen vie makeanhimon kokonaan. Yksi mikä on varmaan välttämätöntä on ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa tekemään kunnon ruokaa säännöllisesti. Nälkää voi lykätä leipäpalalla lounaalla mutta illalla se kostautuu jäätävänä mättöhimona. Oikeaa ruokaa, josta suurin osa kasviksia, kaksi kertaa päivässä. Kunnon aamupala ja iltapala. Sen jälkeen voi harjoittaa sitä itsehillintää, silloin se ehkä riittää.
Ja yksi tärkeä juttu on uskoa siihen että se onnistuu. Siitä huolimatta että se on epäonnistunut sata kertaa. Jos et usko itseesi, se ei voi onnistua.