Miten eroon pakkoajatuksista ja yliajattelusta

Up

MInulla on diagnoosina yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, mutta kärsin myös pakkoajatuksista. Erilaiset huolet, jotka yleensä liittyvät välillisesti jotenkin lapsiini, menevät överiksi ja saavat pakonomaisia piirteitä.

Jos sinulla ei ole lääkitystä niin suosittelen sitä lämpimästi. Mindfulness ja muut vastaavat tekniikat ovat myös hyödyllisiä, mutta jos olo on koko ajan ahdistunut, niin se vaikeuttaa arkea ihan hitosti. Pahimmillaan jopa siitä mindfulnessista voi tulla pakonomaista... kokemusta on.

Minua auttaa ihan ahdistusta vähentävä lääke, tällä hetkellä käytössä on SNRI. Kun yleinen ahdistustaso pysyy kurissa, niin silloin niin pakko-oireisiinkin on helpompi suhtautua vain oireina, eikä niihin jää niin jumiin.

Onko vika kehossasi vaiko ihmissuhteissasi? Entä jos sinulla olisi läheisiä, arvostavia, hyväksyviä, ihmisiä arjessasi mukana, niin tulisiko pakko-oireitakaan? Kysyn vain, että mikähän olisi parasta hoitoa tähän?

Kyllä minulla oli nuorena pakko-oireisiin viittaavaa, mutta ne johtuivat ahdituksesta. Tein johtopäätökset, että sukuni oli edelleen sodasta tai jostain muusta henkisesti vammautunutta porukkaa ja aloin etsimään lämminhenkisempää seuraa.

Onneksi olin tarpeeksi rohkea. Rohkeus on perus luonteenpiirteeni , toinen on lojaalius ja eniten  inhoan pelkuruutta.

Kirjoita huolipäiväkirjaa. Kirjoita joka päivä 20min. intensiivisesti huoliasi ja pakko-ajatuksia ylös.(ei illalla ennen nukkumaanmenoa) Tämä siis perustuu siihen, että pakkoajatukset tuntuvat olevan asia, jolle ei voi mitään, vaikka todellisuudessa asia ei ole niin. Jos pystyt tietoisesti ajattelemaan ja murehtimaan 20 min.ajan, niin pystyt myös siirtämään ja ohittamaan pakkoajatuksia toisen hetkeen. Älä yritä kieltää pakko-ajatuksia, totea mielessäsi, tämä on pakkoajatus, mietin sitä myöhemmin.

Toinen juttu sitten on, mitä tehdä ahdistukselle. Onko ketään, kenelle voisit jutella? Minulla ahdistusta lievittää se, että juttelen ystäville, samoin kovatehoinen hikiliikunta, metsässä kävely, siivoaminen. Ahdistusta voi yrittää sitoa tekemiseen, toki kohtuus tässäkin. Ja yrittää ymmärtää itseä. Miksi juuri nyt pakko-oireet puskee päälle? Kyse ei ole siitä alkuperäisestä huolesta, esim. "olenko sairastumassa Alzheimeriin" vaan jostain muusta. Mikä ahdistaa tai tuntuu pahalta nykyhetkessä, omassa elämässä? Toki oireilu voi selittyä lapsuudenkokemuksilla tms.

Vierailija kirjoitti:

Onko vika kehossasi vaiko ihmissuhteissasi? Entä jos sinulla olisi läheisiä, arvostavia, hyväksyviä, ihmisiä arjessasi mukana, niin tulisiko pakko-oireitakaan? Kysyn vain, että mikähän olisi parasta hoitoa tähän?

Kyllä minulla oli nuorena pakko-oireisiin viittaavaa, mutta ne johtuivat ahdituksesta. Tein johtopäätökset, että sukuni oli edelleen sodasta tai jostain muusta henkisesti vammautunutta porukkaa ja aloin etsimään lämminhenkisempää seuraa.

Onneksi olin tarpeeksi rohkea. Rohkeus on perus luonteenpiirteeni , toinen on lojaalius ja eniten  inhoan pelkuruutta.

Lähes kaikilla ihmisillä on ohimeneviä pakko-oireisiin viittaavia juttuja. Ne ovat ihan eri asia kuin pakko-oireinen häiriö.

Tässä on hyvä esimerkki kannabiksen vaaroista. Älkää nuoret kokeilko kannabista voi tulla pakko-oireista jankutusta tai toistoa.

Ahdistuneisuushäiriöön altistavat olosuhteet  pitää korjata, ennenkuin siitä saa pitkäaikaisen häiriön itselleen!

Minusta ahdistus on turhan laaja ja epämääräinen käsite, puhutaan kuitenkin usein monen asian summasta ja kaikki se niputetaan ahdistukseksi. Itse näen että ahdistus on kuitenkin oire, jonka syyt täytyy selvittää jotta siitä voi todella päästä eroon. Toki ahdistus voi yleistyä, ettei enää tosiaan itsekään tiedä, että mikä oikein ahdistaa, ja siksi lievittävät hoitokeinot (kuten lääkitys) voivat hyvinkin toimia apuna.

Mutta jos Ap siis kaipaat self-helppiä, niin yritä päästä jyvälle siitä, mitä juuri sinä tarvitset. Alkuun voit miettiä, mitä haluat ja sitten miettiä, mitä ne halut oikeastaan merkitsevät, ja saatat ehkä huomata, mistä sinulla todella on puutetta. Esimerkiksi jos haluaisit lomalle, voi olla että tarvitset lepoa ja rauhoittumista.

Pakko-oireet monesti pahenevat ahdistuksen myötä, ja ahdistus taas johtuu joidenkin teorioiden mukaan tyydyttämättömistä tarpeista. Toki pakko-oireet ovat joskus myös niin pahoja, että ihan täsmäterapia on varmasti hyödyllinen hoitokeino. En siis tippaakaan väheksy terapiaa, mutta Ap itse mainitsi ettei tällä hetkellä ole oikein varaa siihen (vaikka hyvä investointi olisikin).

Ahdistus voi myös aiheuttaa kognitiivisten kykyjen heikkenemistä, joten voi olla että muistisi tosiaankin on huonontunut ja pakko-oireittesi vuoksi kiinnität siihen myös ylikorostuneesti huomiota. Kovin todennäköistä ei ole, että mistään elimellisestä muistisairaudesta olisi nuorella ihmisellä kyse - ellet ole todella kova käyttämään päihteitä.

Älkää hyvät ihmiset kokeilko niitä huumeita. Jo yhdestä kerrasta voi tulla näitä mielenterveyden häiriöitä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ahdistus on turhan laaja ja epämääräinen käsite, puhutaan kuitenkin usein monen asian summasta ja kaikki se niputetaan ahdistukseksi. Itse näen että ahdistus on kuitenkin oire, jonka syyt täytyy selvittää jotta siitä voi todella päästä eroon.

Periaatteessa näin, eli tietenkin on hyvä selvittää ahdistuksen taustalla olevat asiat. Ongelma on vain siinä, ettei se välttämättä poista päälle jäänyttä ahdistusta. Ahdistuksesta voi tulla niin automatisoitunut reaktio kehossa, että sen hallitseminen käy todella vaikeaksi. Silloin ahdistuksella ei ole edes mitään järjellistä syytä, vaan ahdistaa, koska ahdistaa. Ihmismieli kuitenkin toimii niin, että se pyrkii aina löytämään ahdistukselle syyn. Tässä tilanteessa menneiden kaiveleminen vain pahentaa vointia, koska sieltä ei löydy loogisesti mitään, jonka selvittäminen poistaisi ahdistuksen.

Yleistyneeseen ahdistukseen auttaa (mahdollisen lääkityksen ohella) parhaiten se, että suhtautuu ahdistukseen mahdollisimman välinpitämättömästi eikä anna sille merkityksiä, joita sillä ei ole. 

Ap, Älä murehdi! Meillä on vain tämä hetki. Tulevaisuudesta ei tiedä. Voit vaikka kuolla äkillisesti ennen vanhuutta (heille se muistisairaus tulee) ja kaikki huoli oli turhaa.

Toisekseen: mitä väliä vaikka sairastuisikin muistisairauteen, koska se ei pahene heti, ja kun pahenee, sitä ei itse enää tajua. Muut ottaa vastuun.

Huoli pois!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän tuota asiaa mietit, sitä nopeammin elämäsi menee ohitse ja lopulta päädyt ikään, kun muistiongelmia alkaa tulemaan. Muistin heikkeneminen on ihan normaalia ihmisille ja muistamattomuus myös. 

Niin tätäkin olen miettinyt. Menee elämä murehtiessa.

Googlailen liian usein muistisairauksia ja viimeksi löysin jutun 2 vuotiaasta lapsesta jolla oli Alzheimer.. niin ettei ikäkään aina suojele 😨

Ap

Maailmassa on 6 mrd ihmistä ja googleen löytyy aina joku (poikkeus). Älä googlaile.

Minua auttaa se, kun teen saman asian kahteen kertaan. Minua auttaa se, kun teen saman asian kahteen kertaan.

Minua auttaa se, kun teen saman asian kahteen kertaan. Minua auttaa se, kun teen saman asian kahteen kertaan.