Perheelliset! Palaisitteko takaisin yksineläjiksi?
Jos saisitte valita, niin haluaisitteko palata yksineläjiksi?
Kommentit (19)
En. Olen onnellisempi lapsen kanssa kun ilman.
En missään nimessä! Haluan elämää ympärilleni, lapsia ja eläimiä. Lapseton elämä tuntuu tyhjältä ja hiljaiselta, mitenkähän siihen taas tottuu kun lapset kasvavat ja muuttavat pois?
Kyllä haluaisin. Rakastan lapsiani, mutta helvetin rankkaa on välillä, eikä avioliittonikaan erityisemmin kukoista juuri nyt. Kunpa voisi välillä vain paeta ja vetää peiton korville ja kadota toisten ulottuvilta. Ainut mikä estää on, että en voisi hylätä lapsiani, joten pakko vain jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä haluaisin. Rakastan lapsiani, mutta helvetin rankkaa on välillä, eikä avioliittonikaan erityisemmin kukoista juuri nyt. Kunpa voisi välillä vain paeta ja vetää peiton korville ja kadota toisten ulottuvilta. Ainut mikä estää on, että en voisi hylätä lapsiani, joten pakko vain jaksaa.
Ja jaksatkin. Vaikutat realistilta, joka huomaa kyllä kun uuvuttaa ja miksi, mutta sitten toisaalta lapset ovat niin tärkeitä, ettei halua periksikään antaa. Toivottavasti löydät tarpeeksi omaakin aikaa aina jossakin välissä, niin saat lisäenergiaa ja kaivattuja hengähdystaukoja.
Pari vuotta ja jäädään taas kaksineläjiksi.
Miksi haluaisin yksineläjäksi? Se tarkoittaisi että eroaisimme miehen kanssa. No way!
En missään nimessä luopuisi perheestäni. Yksin on ihan mukavaa, mutta ei tarvitse miettiä sekuntiakaan, kumman valitsisin mieluummin.
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä! Haluan elämää ympärilleni, lapsia ja eläimiä. Lapseton elämä tuntuu tyhjältä ja hiljaiselta, mitenkähän siihen taas tottuu kun lapset kasvavat ja muuttavat pois?
Ovathan he yhä olemassa.
Voisin kuvitella, että jossain vaiheessa minulla olisi jokin naisluola. Aikuisen opiskelijakämppä, kesämökki, työhuone, omalomapaikka. Ihan yksin en halua oikeasti vanhana olla jos ei ole ihan pakko.
En ole koskaan asunut täysin yksin. Kokemus, vaikka määräaikaisena, voisi olla jännittävä.
En halua.
Sen sijaan halua aina välillä olla yksin kotonani. Silloin passitan (pari kertaa vuodessa) miehen ja lapset reissuun pariksi päiväksi. Olen aina viihtynyt loistavasti myös yksin.
En ikinä. Olen todella onnellinen lasteni ja mieheni kanssa (toki mulla on myös ns. omaa aikaa, mutta arjessa lasten ja miehen seura on luksusta).
No en! Se tarkoittaisi myös minulle eroa enkä sitä halua. Lapset ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan.
Haluaisin kyllä takaisin yhden päivän, jolloin lapset oli pieniä. Vatsatautipäiviä en haluaisi minuuttiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisin yksineläjäksi? Se tarkoittaisi että eroaisimme miehen kanssa. No way!
Ihania nää mammat jotka pitää miehistään niin tiukkaa kiinni että suljetaan silmät pettämiseltäkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisin yksineläjäksi? Se tarkoittaisi että eroaisimme miehen kanssa. No way!
Ihania nää mammat jotka pitää miehistään niin tiukkaa kiinni että suljetaan silmät pettämiseltäkin
Ja sinulla on vankkaa tietoa siitä että nämä perheellisten miehet pettää... Niinpä niin. Juu parempi viettää elämä täysin yksin niin ei tule pettymyksiä.
En oo paljoo elänyt yksin, mutta silloin kun niin oli pakko, olin onneton. Tarvitsen ihmisiä ympärilleni.
En