Eroavatko miehen ja naisen ajatusmaailmat tyypillisesti jotenkin toisistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naiset eivät ajattele yhtä loogisesti ja suoraviivaisesti, miten yliopistoissa voi suurin osa opiskelijoista olla naisia?

Toisaalta tunnistan suoraviivaisuuden itsessäni. En osaa arvioida, kuinka yleisesti tyypittyy miehille ominaisuutena.

Siksi koska opiskelussa on tarkat pelisäännöt. Jossain vaiheessa työtä se nainen kuitenkin sitten töksäyttää naiselle ominaisella logiikalla. Ohittaa sosiaaliset säännöt ja sopivuuden rajat.

Naiset on pelottavia. Voivat saada päähänsä mitä vain. Jatkuvaa epävarmuutta.

Bisnes toimii suoraviivaisesti ja tämän takia naisia on niin vähän johtopaikoilla koska harva nainen osaa edetä suoraviivaisesti. Mies kaipaa suoraviivaista toimintaa ja kärsii henkisesti asioiden hämmentämisestä ja kuka haluaa hämmentäjää rasittamaan omaa hyvää oloaan.

Vierailija kirjoitti:

Poikkeavat kyllä. Keskeinen ero on, että jos mies puhuu jostain ongelmasta, hän etsii siihen ratkaisua. Jos mies nostaa jonkin ongelman esille, hän kaipaa apua sen ratkaisemisessa. Jos mies kykenee ratkaisemaan ongelman itse eikä kaipaa apua, hän ei edes puhu koko ongelmasta.

Jos nainen puhuu jostain ongelmasta, hän usein haluaa vain päivitellä ongelmaa ja myötätuntoa eikä välttämättä edes halua että sen ratkaisemisessa autetaan.

Tyypillinen tilanne voisi olla, että nainen tulee kotiin ja alkaa valittaa, että pomo on ikävä ja on tehnyt tätä ja tuota ja ei ymmärrä tätä ja tuota. Mies kuuntelee naista hetken ja ehdottaa sitten ratkaisua: esimerkiksi että ota asia esille pomon kanssa huomenna kahden kesken ja esitä nämä argumentit. Jos ei toimi niin ota yhteys luottamusmieheen tms. Nainen tästä sitten vetää herneet kiduksiin, että pitääkö tuo minua aivan tollona, kun kuvittelee etten itse osaa asioitani hoitaa. Mies on sitten ihmeissään, että mistä se nyt suuttui, kun yritin vain auttaa.

Tämä on taas niin telkkarista opittuja stereotypiota.

Vierailija kirjoitti:

Poikkeavat kyllä. Keskeinen ero on, että jos mies puhuu jostain ongelmasta, hän etsii siihen ratkaisua. Jos mies nostaa jonkin ongelman esille, hän kaipaa apua sen ratkaisemisessa. Jos mies kykenee ratkaisemaan ongelman itse eikä kaipaa apua, hän ei edes puhu koko ongelmasta.

Jos nainen puhuu jostain ongelmasta, hän usein haluaa vain päivitellä ongelmaa ja myötätuntoa eikä välttämättä edes halua että sen ratkaisemisessa autetaan.

Tyypillinen tilanne voisi olla, että nainen tulee kotiin ja alkaa valittaa, että pomo on ikävä ja on tehnyt tätä ja tuota ja ei ymmärrä tätä ja tuota. Mies kuuntelee naista hetken ja ehdottaa sitten ratkaisua: esimerkiksi että ota asia esille pomon kanssa huomenna kahden kesken ja esitä nämä argumentit. Jos ei toimi niin ota yhteys luottamusmieheen tms. Nainen tästä sitten vetää herneet kiduksiin, että pitääkö tuo minua aivan tollona, kun kuvittelee etten itse osaa asioitani hoitaa. Mies on sitten ihmeissään, että mistä se nyt suuttui, kun yritin vain auttaa.

Tuo on vielä pientä.

Kun minä tulin töistä niin vaimo tahallaan ärsytti ensi töikseen, ja sen takia että halusi nähdä että olenko hyvällä vai huonolla tuulella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naiset eivät ajattele yhtä loogisesti ja suoraviivaisesti, miten yliopistoissa voi suurin osa opiskelijoista olla naisia?

Toisaalta tunnistan suoraviivaisuuden itsessäni. En osaa arvioida, kuinka yleisesti tyypittyy miehille ominaisuutena.

Koska suomalaisessa koulujärjestelmässä menestyy tankkaamalla asioita muistiin mekaanisesti ja listaamalla ne sitten kokeessa paperille. Ajattelu on toissijaista.

t. KTM

Itse ajattelemalla menestyy kyllä vielä paremmin. T. VTM

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naiset eivät ajattele yhtä loogisesti ja suoraviivaisesti, miten yliopistoissa voi suurin osa opiskelijoista olla naisia?

Toisaalta tunnistan suoraviivaisuuden itsessäni. En osaa arvioida, kuinka yleisesti tyypittyy miehille ominaisuutena.

Koska suomalaisessa koulujärjestelmässä menestyy tankkaamalla asioita muistiin mekaanisesti ja listaamalla ne sitten kokeessa paperille. Ajattelu on toissijaista.

t. KTM

Itse ajattelemalla menestyy kyllä vielä paremmin. T. VTM

No sen takia naiset ovat aliedustettuina yritysjohdossa, korkeimmissa virkamiehissä ja huippututkijoissa. Mekaaninen muistaminen ei kanna maisterin tutkintoa pidemmälle.

t. KTM

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naiset eivät ajattele yhtä loogisesti ja suoraviivaisesti, miten yliopistoissa voi suurin osa opiskelijoista olla naisia?

Toisaalta tunnistan suoraviivaisuuden itsessäni. En osaa arvioida, kuinka yleisesti tyypittyy miehille ominaisuutena.

Siksi koska opiskelussa on tarkat pelisäännöt. Jossain vaiheessa työtä se nainen kuitenkin sitten töksäyttää naiselle ominaisella logiikalla. Ohittaa sosiaaliset säännöt ja sopivuuden rajat.

Naiset on pelottavia. Voivat saada päähänsä mitä vain. Jatkuvaa epävarmuutta.

Bisnes toimii suoraviivaisesti ja tämän takia naisia on niin vähän johtopaikoilla koska harva nainen osaa edetä suoraviivaisesti. Mies kaipaa suoraviivaista toimintaa ja kärsii henkisesti asioiden hämmentämisestä ja kuka haluaa hämmentäjää rasittamaan omaa hyvää oloaan.

Hämmentäminen ja asioiden viäntäminen ja kiäntäminen ei ole mikään naisten yksinoikeus työpaikoilla. Kyllä miehet osaa homman ihan yhtä hyvin. Kaikkea on kyllä nähty. Ei voi sanoa että olisi joka työpaikassa keskitytty pelkään työntekoon.

Terv, mies

Miehen ja naisen ajattelussa ja toiminnassa on moniakin eroja keskimäärin. Suurin yksittäinen vaikuttava tekijä on hormonitoiminta. Testosteroni ohjaa erilailla kuin estrogeeni. Tämä on ihan tieteellistä faktaa, vaikka nykyään on annettu tilaa kummalliselle ajattelulle, jossa sukupuoliakaan oikeastaan olisi, vaan jokainen saa itse päättää mitä on. Täyttä potaskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeavat kyllä. Keskeinen ero on, että jos mies puhuu jostain ongelmasta, hän etsii siihen ratkaisua. Jos mies nostaa jonkin ongelman esille, hän kaipaa apua sen ratkaisemisessa. Jos mies kykenee ratkaisemaan ongelman itse eikä kaipaa apua, hän ei edes puhu koko ongelmasta.

Jos nainen puhuu jostain ongelmasta, hän usein haluaa vain päivitellä ongelmaa ja myötätuntoa eikä välttämättä edes halua että sen ratkaisemisessa autetaan.

Tyypillinen tilanne voisi olla, että nainen tulee kotiin ja alkaa valittaa, että pomo on ikävä ja on tehnyt tätä ja tuota ja ei ymmärrä tätä ja tuota. Mies kuuntelee naista hetken ja ehdottaa sitten ratkaisua: esimerkiksi että ota asia esille pomon kanssa huomenna kahden kesken ja esitä nämä argumentit. Jos ei toimi niin ota yhteys luottamusmieheen tms. Nainen tästä sitten vetää herneet kiduksiin, että pitääkö tuo minua aivan tollona, kun kuvittelee etten itse osaa asioitani hoitaa. Mies on sitten ihmeissään, että mistä se nyt suuttui, kun yritin vain auttaa.

Tämä on taas niin telkkarista opittuja stereotypiota.

Ei tämä on ihan elämässä koettua ja opittua. TV heijastaa elämää, ei toisinpäin.

-eri

hdfhfhdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeavat kyllä. Keskeinen ero on, että jos mies puhuu jostain ongelmasta, hän etsii siihen ratkaisua. Jos mies nostaa jonkin ongelman esille, hän kaipaa apua sen ratkaisemisessa. Jos mies kykenee ratkaisemaan ongelman itse eikä kaipaa apua, hän ei edes puhu koko ongelmasta.

Jos nainen puhuu jostain ongelmasta, hän usein haluaa vain päivitellä ongelmaa ja myötätuntoa eikä välttämättä edes halua että sen ratkaisemisessa autetaan.

Tyypillinen tilanne voisi olla, että nainen tulee kotiin ja alkaa valittaa, että pomo on ikävä ja on tehnyt tätä ja tuota ja ei ymmärrä tätä ja tuota. Mies kuuntelee naista hetken ja ehdottaa sitten ratkaisua: esimerkiksi että ota asia esille pomon kanssa huomenna kahden kesken ja esitä nämä argumentit. Jos ei toimi niin ota yhteys luottamusmieheen tms. Nainen tästä sitten vetää herneet kiduksiin, että pitääkö tuo minua aivan tollona, kun kuvittelee etten itse osaa asioitani hoitaa. Mies on sitten ihmeissään, että mistä se nyt suuttui, kun yritin vain auttaa.

Tämä on taas niin telkkarista opittuja stereotypiota.

Ei tämä on ihan elämässä koettua ja opittua. TV heijastaa elämää, ei toisinpäin.

-eri

Minä en ole elämässä kokenut tai nähnyt tuollaista. Vain telkkarin jossain sitcom sarjassa.

Eri

Kokemukset tuntuvat olevan eri ihmisillä tässä asiassa kovin erilaisia. Mistä mahtaa johtua?

Vierailija kirjoitti:

hdfhfhdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeavat kyllä. Keskeinen ero on, että jos mies puhuu jostain ongelmasta, hän etsii siihen ratkaisua. Jos mies nostaa jonkin ongelman esille, hän kaipaa apua sen ratkaisemisessa. Jos mies kykenee ratkaisemaan ongelman itse eikä kaipaa apua, hän ei edes puhu koko ongelmasta.

Jos nainen puhuu jostain ongelmasta, hän usein haluaa vain päivitellä ongelmaa ja myötätuntoa eikä välttämättä edes halua että sen ratkaisemisessa autetaan.

Tyypillinen tilanne voisi olla, että nainen tulee kotiin ja alkaa valittaa, että pomo on ikävä ja on tehnyt tätä ja tuota ja ei ymmärrä tätä ja tuota. Mies kuuntelee naista hetken ja ehdottaa sitten ratkaisua: esimerkiksi että ota asia esille pomon kanssa huomenna kahden kesken ja esitä nämä argumentit. Jos ei toimi niin ota yhteys luottamusmieheen tms. Nainen tästä sitten vetää herneet kiduksiin, että pitääkö tuo minua aivan tollona, kun kuvittelee etten itse osaa asioitani hoitaa. Mies on sitten ihmeissään, että mistä se nyt suuttui, kun yritin vain auttaa.

Tämä on taas niin telkkarista opittuja stereotypiota.

Ei tämä on ihan elämässä koettua ja opittua. TV heijastaa elämää, ei toisinpäin.

-eri

Minä en ole elämässä kokenut tai nähnyt tuollaista. Vain telkkarin jossain sitcom sarjassa.

Eri

Kannattaisi alkaa elää eikä vaan tuijottaa höpöhöpösarjoja.

Vierailija kirjoitti:

Poikkeavat kyllä. Keskeinen ero on, että jos mies puhuu jostain ongelmasta, hän etsii siihen ratkaisua. Jos mies nostaa jonkin ongelman esille, hän kaipaa apua sen ratkaisemisessa. Jos mies kykenee ratkaisemaan ongelman itse eikä kaipaa apua, hän ei edes puhu koko ongelmasta.

Jos nainen puhuu jostain ongelmasta, hän usein haluaa vain päivitellä ongelmaa ja myötätuntoa eikä välttämättä edes halua että sen ratkaisemisessa autetaan.

Tyypillinen tilanne voisi olla, että nainen tulee kotiin ja alkaa valittaa, että pomo on ikävä ja on tehnyt tätä ja tuota ja ei ymmärrä tätä ja tuota. Mies kuuntelee naista hetken ja ehdottaa sitten ratkaisua: esimerkiksi että ota asia esille pomon kanssa huomenna kahden kesken ja esitä nämä argumentit. Jos ei toimi niin ota yhteys luottamusmieheen tms. Nainen tästä sitten vetää herneet kiduksiin, että pitääkö tuo minua aivan tollona, kun kuvittelee etten itse osaa asioitani hoitaa. Mies on sitten ihmeissään, että mistä se nyt suuttui, kun yritin vain auttaa.

Toisin sanoen nainen kaipaa kuuntelua ja hyväksyntää, mies apua ja ongelmanratkaisua. Huomatkaa että kumpikaan ei ole sinänsä parempi tai huonompi.

Totta kai meitä on moneen junaan kaikissa sukupuolissa, mutta jos nyt vähän saa yleistää, niin..

Naiset aika usein ajatuksissaan ja varsinkin keskinäisessä kommunikoinnissaan ovat ongelmakeskeisiä - joku ongelma pitää olla, jota sitten ruoditaan yksin tai yhdessä. Sellainen negatiivinen perusoletus. Yleensä "ongelman" lähde on joku ihminen.

Miehillä taas enemmän on sellaista "hei, onpa hieno päivä" tai "montakohan pesukarhua mahtuisi toyotan takaluukkuun?" -ajattelua. Ei niinkään tuhlata aikaa itse ongelman ruotimiseen (siihen, miksi tämä nyt on ongelma), vaan tällaisissa tapauksissa nopeasti identifioidaan ongelma ja keskitytään enemmän sen ratkaisuun (tarvitseeko ongelmaa edes ratkaista, onko tässä nyt oikeasti ongelmaa laisinkaan?). Sitten jatketaan taas pesukarhujen pohdintaa ja päivänpaistattelua.

Ja kuten sanoin, ei se aina sukupuolta katso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeavat kyllä. Keskeinen ero on, että jos mies puhuu jostain ongelmasta, hän etsii siihen ratkaisua. Jos mies nostaa jonkin ongelman esille, hän kaipaa apua sen ratkaisemisessa. Jos mies kykenee ratkaisemaan ongelman itse eikä kaipaa apua, hän ei edes puhu koko ongelmasta.

Jos nainen puhuu jostain ongelmasta, hän usein haluaa vain päivitellä ongelmaa ja myötätuntoa eikä välttämättä edes halua että sen ratkaisemisessa autetaan.

Tyypillinen tilanne voisi olla, että nainen tulee kotiin ja alkaa valittaa, että pomo on ikävä ja on tehnyt tätä ja tuota ja ei ymmärrä tätä ja tuota. Mies kuuntelee naista hetken ja ehdottaa sitten ratkaisua: esimerkiksi että ota asia esille pomon kanssa huomenna kahden kesken ja esitä nämä argumentit. Jos ei toimi niin ota yhteys luottamusmieheen tms. Nainen tästä sitten vetää herneet kiduksiin, että pitääkö tuo minua aivan tollona, kun kuvittelee etten itse osaa asioitani hoitaa. Mies on sitten ihmeissään, että mistä se nyt suuttui, kun yritin vain auttaa.

Toisin sanoen nainen kaipaa kuuntelua ja hyväksyntää, mies apua ja ongelmanratkaisua. Huomatkaa että kumpikaan ei ole sinänsä parempi tai huonompi.

Usein tilanteeseen sopivalla tavalla voinee kaivata kumpaakin, molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukset tuntuvat olevan eri ihmisillä tässä asiassa kovin erilaisia. Mistä mahtaa johtua?

Jännä juttu. Eikö ihmisen tapaa toimia ja ajella määrittelekään yksi ominaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naiset eivät ajattele yhtä loogisesti ja suoraviivaisesti, miten yliopistoissa voi suurin osa opiskelijoista olla naisia?

Toisaalta tunnistan suoraviivaisuuden itsessäni. En osaa arvioida, kuinka yleisesti tyypittyy miehille ominaisuutena.

Siksi koska opiskelussa on tarkat pelisäännöt. Jossain vaiheessa työtä se nainen kuitenkin sitten töksäyttää naiselle ominaisella logiikalla. Ohittaa sosiaaliset säännöt ja sopivuuden rajat.

Naiset on pelottavia. Voivat saada päähänsä mitä vain. Jatkuvaa epävarmuutta.

Bisnes toimii suoraviivaisesti ja tämän takia naisia on niin vähän johtopaikoilla koska harva nainen osaa edetä suoraviivaisesti. Mies kaipaa suoraviivaista toimintaa ja kärsii henkisesti asioiden hämmentämisestä ja kuka haluaa hämmentäjää rasittamaan omaa hyvää oloaan.

Voi olla. Bisneksessä menestyvät keskimäärin ne, jotka eivät välitä muista vaan menevät kylmän loogisesti, jopa röyhkeästi, kohti tavoitteita. Nainen useammin jää pohtimaan, miten ottaa toiset huomioon. Menestyviä naisia pidetään kylminä, vaikka toimivat kuin miehet samassa asemassa. 

Huomaa ettei kylmä harkinta tee ihmisestä huonoa. Kylmillä ja kovilla johtajilla voi olla korkeita periaatteita töissä ja pehmeä puoli kotona, niin miehillä kuin naisilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeavat kyllä. Keskeinen ero on, että jos mies puhuu jostain ongelmasta, hän etsii siihen ratkaisua. Jos mies nostaa jonkin ongelman esille, hän kaipaa apua sen ratkaisemisessa. Jos mies kykenee ratkaisemaan ongelman itse eikä kaipaa apua, hän ei edes puhu koko ongelmasta.

Jos nainen puhuu jostain ongelmasta, hän usein haluaa vain päivitellä ongelmaa ja myötätuntoa eikä välttämättä edes halua että sen ratkaisemisessa autetaan.

Tyypillinen tilanne voisi olla, että nainen tulee kotiin ja alkaa valittaa, että pomo on ikävä ja on tehnyt tätä ja tuota ja ei ymmärrä tätä ja tuota. Mies kuuntelee naista hetken ja ehdottaa sitten ratkaisua: esimerkiksi että ota asia esille pomon kanssa huomenna kahden kesken ja esitä nämä argumentit. Jos ei toimi niin ota yhteys luottamusmieheen tms. Nainen tästä sitten vetää herneet kiduksiin, että pitääkö tuo minua aivan tollona, kun kuvittelee etten itse osaa asioitani hoitaa. Mies on sitten ihmeissään, että mistä se nyt suuttui, kun yritin vain auttaa.

Toisin sanoen nainen kaipaa kuuntelua ja hyväksyntää, mies apua ja ongelmanratkaisua. Huomatkaa että kumpikaan ei ole sinänsä parempi tai huonompi.

Usein tilanteeseen sopivalla tavalla voinee kaivata kumpaakin, molemmat.

Aivan. Ketju kutsuu pohtimaan stereotyyppejä, eikä niistä ole totta kuin enintään toinen puoli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hdfhfhdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeavat kyllä. Keskeinen ero on, että jos mies puhuu jostain ongelmasta, hän etsii siihen ratkaisua. Jos mies nostaa jonkin ongelman esille, hän kaipaa apua sen ratkaisemisessa. Jos mies kykenee ratkaisemaan ongelman itse eikä kaipaa apua, hän ei edes puhu koko ongelmasta.

Jos nainen puhuu jostain ongelmasta, hän usein haluaa vain päivitellä ongelmaa ja myötätuntoa eikä välttämättä edes halua että sen ratkaisemisessa autetaan.

Tyypillinen tilanne voisi olla, että nainen tulee kotiin ja alkaa valittaa, että pomo on ikävä ja on tehnyt tätä ja tuota ja ei ymmärrä tätä ja tuota. Mies kuuntelee naista hetken ja ehdottaa sitten ratkaisua: esimerkiksi että ota asia esille pomon kanssa huomenna kahden kesken ja esitä nämä argumentit. Jos ei toimi niin ota yhteys luottamusmieheen tms. Nainen tästä sitten vetää herneet kiduksiin, että pitääkö tuo minua aivan tollona, kun kuvittelee etten itse osaa asioitani hoitaa. Mies on sitten ihmeissään, että mistä se nyt suuttui, kun yritin vain auttaa.

Tämä on taas niin telkkarista opittuja stereotypiota.

Ei tämä on ihan elämässä koettua ja opittua. TV heijastaa elämää, ei toisinpäin.

-eri

Minä en ole elämässä kokenut tai nähnyt tuollaista. Vain telkkarin jossain sitcom sarjassa.

Eri

Kannattaisi alkaa elää eikä vaan tuijottaa höpöhöpösarjoja.

Minulla on hyvin paljon elämää ja tunnen hyvin paljon erillaisia ihmisiä. Siksi ehkä en alennu väittämään että olisi jotain "naisten ja miesten ajatusmaailmoja". Kannattaa sinunkin mennä tutustumaan erillaisiin ihmisiin ilman ahtaita ennakkoluuloja ja stereotypiota. Saatat jopa yllättyä siitä miten monivivahteinen ihmismieli voi olla.

Tämä menee niin että jos joku käyttäytyy huomiota herättävällä tavalla niin sitten jos sukupuoli on eri niin siihen sitten huomio kiinnittyy.

Tämän voi todistaa sillä, että harva mies esim. huomio että, kas vaan tekijä onkin mies, johtuu siitä.

Ap tässä. Ihan hyviä kommentteja moni, kiitokset niistä tähän mennessä.

Joistakin kommenteista huolimatta en tarkoita tällä keskustelulla hakea vastakkainasettelua. Yritän vain saada käsitystä siitä, mitä nämä stereotypiat pitävät sisällään? En voi edes määritellä kantaa niitä vastaan tai niiden puolesta, ellei niitä avata koskaan perusteineen. Siksi pyydän ja pyysin avaamaan näitä näkemyksiä tarkemmin.