Eroavatko miehen ja naisen ajatusmaailmat tyypillisesti jotenkin toisistaan?

Kattokaa nyt noita hartioita jne. Mikä mies!!

Säälittävää tämä transumeno.

Ovatkohan kuulleet koskaan dissosiatiivisesta häiriöstä?

Sama josta kärsi eräs usa: n miessotilas joka paljasti usa salaisia asiakirjoja, joutuii kidutetuksi ja vankilaan. Vankilassa päätti ruveta naiseksi. Trauma, dissosiaatiohäiriö.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005580367.html

fasdfasdf kirjoitti:

Miehen ja naisen ajattelussa ja toiminnassa on moniakin eroja keskimäärin. Suurin yksittäinen vaikuttava tekijä on hormonitoiminta. Testosteroni ohjaa erilailla kuin estrogeeni. Tämä on ihan tieteellistä faktaa, vaikka nykyään on annettu tilaa kummalliselle ajattelulle, jossa sukupuoliakaan oikeastaan olisi, vaan jokainen saa itse päättää mitä on. Täyttä potaskaa.

Tähän täytyy kysyä, että eikö kuitenkin ole tieteellistä faktaa, että molempia hormoneja on molemmilla sukupuolilla? Sekä monia muitakin käytöstä ohjaavia piirteitä. Mielestäni asia ei ole noin yksioikoinen tai yksiulotteinen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kattokaa nyt noita hartioita jne. Mikä mies!!

Säälittävää tämä transumeno.

Ovatkohan kuulleet koskaan dissosiatiivisesta häiriöstä?

Sama josta kärsi eräs usa: n miessotilas joka paljasti usa salaisia asiakirjoja, joutuii kidutetuksi ja vankilaan. Vankilassa päätti ruveta naiseksi. Trauma, dissosiaatiohäiriö.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005580367.html

Onko tuo faktaa vai mutua, että dissosiaatio ja transsksuaalisuus ovat yhteydessä toisiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naiset eivät ajattele yhtä loogisesti ja suoraviivaisesti, miten yliopistoissa voi suurin osa opiskelijoista olla naisia?

Toisaalta tunnistan suoraviivaisuuden itsessäni. En osaa arvioida, kuinka yleisesti tyypittyy miehille ominaisuutena.

Siksi koska opiskelussa on tarkat pelisäännöt. Jossain vaiheessa työtä se nainen kuitenkin sitten töksäyttää naiselle ominaisella logiikalla. Ohittaa sosiaaliset säännöt ja sopivuuden rajat.

Naiset on pelottavia. Voivat saada päähänsä mitä vain. Jatkuvaa epävarmuutta.

Bisnes toimii suoraviivaisesti ja tämän takia naisia on niin vähän johtopaikoilla koska harva nainen osaa edetä suoraviivaisesti. Mies kaipaa suoraviivaista toimintaa ja kärsii henkisesti asioiden hämmentämisestä ja kuka haluaa hämmentäjää rasittamaan omaa hyvää oloaan.

- Bisnes ei toimi läheskään aina kovin suoraviivaisesti. Myös henkilösuhteilla ja asiakaspalvelulla on paljon merkitystä. Henkilöstöhallinnon psykologia on tuskin sattumalta keksitty niin ikään.

- Tälläkin hetkellä maamme johdossa on lähinnä miehiä, jotka yrittävät sotkea ja hämmentää asioita, systeemiä muutetaan sekavalla tavalla, mikä aiheuttaa paljon stressiä ja hämmennystä.

Jos puhun jostain hankalasta aiheesta, haluan lähinnä kuuntelua, ymmärrystä ja läsnäoloa enkä ratkaisuja. Mies tällaisessa tilanteessa kuvittelee että hänen täytyy asia jotenkin ratkaista ja lopputulos on se, että mies tuskastuu kun ei keksi ratkaisua, jota en edes halua, ja tuskastuu ja turhautuu ja alkaa käyttäytymään todella nurjasti. Empatiakyky nolla. Joka taas hankalassa tilanteessa tuntuu minusta suunnattoman pahalta ja kadun että miksi ikinä avasin suuni ja yritin saada lohtua ja ymmärrystä.

Otetaan esimerkiksi työpaikkakiusaaminen, jota sain joskus osakseni. Mulla oli tosi paha olla ja kerroin siitä miehelle, ja toisin kuin kuvittelin, hän muuttui siitä aivan älyttömän nuivaksi, jopa suuttui. Tämä siis vain yksi esimerkki, niitä on paljon.

Päätin joskus etten enää kerro hänelle yhtään mitään akuuttia pahalta tuntuvaa asiaa, mainitsen ehkä sitten kun olen saanut itseni jotenkin tasapainoon enkä ole enää niin vereslihalla. Aina en tätä päätöstä ole muistanut, ja sitten olen taas katunut ja vannonut.

Eivät eroa yksilötasolla. Kyse on tyypittelyistä: siitä, millaisia ihmisten mielestä ovat suurin osa miehistä ja naisista. Yksilötasolla voi mennä päinvastoin normeiksi koetusta. Mitkä ne normit sitten ovat? Minäkään en osaa valitettavasti kertoa enempää. Olen saanut niin vapaamielisen kasvatuksen tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Jos puhun jostain hankalasta aiheesta, haluan lähinnä kuuntelua, ymmärrystä ja läsnäoloa enkä ratkaisuja. Mies tällaisessa tilanteessa kuvittelee että hänen täytyy asia jotenkin ratkaista ja lopputulos on se, että mies tuskastuu kun ei keksi ratkaisua, jota en edes halua, ja tuskastuu ja turhautuu ja alkaa käyttäytymään todella nurjasti. Empatiakyky nolla. Joka taas hankalassa tilanteessa tuntuu minusta suunnattoman pahalta ja kadun että miksi ikinä avasin suuni ja yritin saada lohtua ja ymmärrystä.

Otetaan esimerkiksi työpaikkakiusaaminen, jota sain joskus osakseni. Mulla oli tosi paha olla ja kerroin siitä miehelle, ja toisin kuin kuvittelin, hän muuttui siitä aivan älyttömän nuivaksi, jopa suuttui. Tämä siis vain yksi esimerkki, niitä on paljon.

Päätin joskus etten enää kerro hänelle yhtään mitään akuuttia pahalta tuntuvaa asiaa, mainitsen ehkä sitten kun olen saanut itseni jotenkin tasapainoon enkä ole enää niin vereslihalla. Aina en tätä päätöstä ole muistanut, ja sitten olen taas katunut ja vannonut.

Minun kokemukseni mukaan tuo on sellainen perinteinen suomalainen tyyli. Ei ole kiinni sukupuolesta läheskään aina. Ehkä vastaa tyypillisesti miestä kuitenkin. Tunnen silti paljon empaattisia miehiä. Vain hyvin harva mies tai nainen käyttäytyy juuri noin tuntemistani ihmisistä. Vastaa jotenkin sellaista puhumattomuuden tyyliä kai tuollainen.