Pettäjät: Miksi petätte omaa rakasta elämänkumppanianne?

Vierailija kirjoitti:

Tunteille ei mitään voi. Ajatuksissani petin pari vuotta. Sitten sain vastakaikua ihastukseltani ja tajusin ettei aviomieheen ollut mitään tunteita. Ilmoitin erosta välittömästi ennen kuin mitään pikkusuukkoja isompaa oli tapahtunut.

Totta kai voi. Tunteita voi aktiivisesti käsitellä ihan niin kuin ajatuksia ja tekojakin. Jos olisit käsitellyt tuntenteitasi, etkä heittäytynyt heti niiden vietäviksi, olisit kyennyt kertomaan erohaluistasi jo ennen pettämistä ja näin kunnioittaa entistä parisuhdettasi ja kumppaniasi. 

Vierailija kirjoitti:

En ole pettänyt, mutta pelkään että kynnys syrjähyppyyn ei olisi korkea, jos siihen olisi tilaisuus, ts. että ihastuisin ja saisin vastakaikua. Mieheni ei pahemmin huomioi minua naisena, ei näe tarpeitani. Haluaa olla kaikki illat vaan yksin huoneen toisessa nurkassa. Seksiä on mutta ei muuta läheisyyttä tai huomiota. Kuulemma kuitenkin rakastaa eikä halua koskaan ketään toista. Aina olen halveksinut pettäjiä, mutta nyt olen tajunnut, että asiat ei tosiaan ole mustavalkoisia. Ja toivon kyllä, että en ikinä ajaudu pettämään. Pelkään vain että olen liian heikko, jos saan huomiota joltain toiselta.

Älä petä, vaan eroa ja lähde vasta sen jälkeen etsimään uutta suhdetta. Se on ainoa oikea tapa toimia.

Kun on vaimo ja kaksi rakastajatarta, niin vieraissa ei tarvitse käydä...

Siksi koska hän ei ole enää rakas elämänkumppani. Olen saanut kärsiä sekä henkisesti että fyysisesti (sukupuolitauti) niin paljon hänen takiaan ja joutunut pettymään niin monta kertaa etten jaksa välittää enää. Olen antanut hänelle luvan panna muita ja niin hän myös tekee. Olen yhdessä hänen kanssaan siksi koska se on helpompaa. Haluan aloittaa elämän oikean rakkaani kanssa, mutta tällä hetkellä se olisi hyvin vaikeaa meille molemmille.

Se ketä rakastan on jotain aivan upeaa. En ole koskaan rakastanut ketään näin paljon, enkä kokenut samanlaista ihastumisen ja sittemmin rakastumisen tunnetta nykyiseni kanssa. Vielä me toisemme saamme.

Vierailija kirjoitti:

En ole pettänyt, mutta pelkään että kynnys syrjähyppyyn ei olisi korkea, jos siihen olisi tilaisuus, ts. että ihastuisin ja saisin vastakaikua. Mieheni ei pahemmin huomioi minua naisena, ei näe tarpeitani. Haluaa olla kaikki illat vaan yksin huoneen toisessa nurkassa. Seksiä on mutta ei muuta läheisyyttä tai huomiota. Kuulemma kuitenkin rakastaa eikä halua koskaan ketään toista. Aina olen halveksinut pettäjiä, mutta nyt olen tajunnut, että asiat ei tosiaan ole mustavalkoisia. Ja toivon kyllä, että en ikinä ajaudu pettämään. Pelkään vain että olen liian heikko, jos saan huomiota joltain toiselta.

Keskusteletteko te näistä asioista vai mietitkö näitä vain hiljaa mielessäsi? Miten miehesi reagoi, kun kerroit, että olet alkanut pohtimaan pettämistä?

Vierailija kirjoitti:

Miten miehesi reagoi, kun kerroit, että olet alkanut pohtimaan pettämistä?

Meillä mies reagoi siihen että voisivat sitä kokeilla muitakin seksisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteille ei mitään voi. Ajatuksissani petin pari vuotta. Sitten sain vastakaikua ihastukseltani ja tajusin ettei aviomieheen ollut mitään tunteita. Ilmoitin erosta välittömästi ennen kuin mitään pikkusuukkoja isompaa oli tapahtunut.

Totta kai voi. Tunteita voi aktiivisesti käsitellä ihan niin kuin ajatuksia ja tekojakin. Jos olisit käsitellyt tuntenteitasi, etkä heittäytynyt heti niiden vietäviksi, olisit kyennyt kertomaan erohaluistasi jo ennen pettämistä ja näin kunnioittaa entistä parisuhdettasi ja kumppaniasi. 

Minun mielestäni kyseinen henkilö jonka kommenttia lainasit, oli toiminut sangen hyvin. Ja itse kuuluun siihen kastiin joka ei hyväksy pettämistä. Minä en kuitenkaan ymmärrä mitä puolijumaluutta meiltä vaaditaan. Tuollakin kommentoijalla meni tovi ymmärtää tunteitaan ja sitä missä tilassa parisuhde oli ja se on ihan inhimillistä. Hän ei aktiivisesti pettänyt. Muutenkin on aika normaalia ajatuksissaan fantasioida vaikka kenestä, mutta kun sitä alkaa tuoda konkretian tasolle niin silloin asiat muuttuu.

Rakasta ei petetä, mutta joskus olen elämänkumppaniani kyllä pettänyt. Jos meillä olisi ollut molemminpuolista keskinäistä arvostusta, ei sitä olisi tapahtunut. Ja joo, miksi en sitten lopettanut oloa hänen kanssaan? No ei ollut mitään erityistä syytä irtautua, elämä tuntui menevän ihan normaalisti muuten. Vasta myöhemmin tajusin, että elämä voi olla toisenlaistakin, eikä tulisi mieleenkään pettää nykyistä puolisoani.

Vierailija kirjoitti:

En ole pettänyt, mutta pelkään että kynnys syrjähyppyyn ei olisi korkea, jos siihen olisi tilaisuus, ts. että ihastuisin ja saisin vastakaikua. Mieheni ei pahemmin huomioi minua naisena, ei näe tarpeitani. Haluaa olla kaikki illat vaan yksin huoneen toisessa nurkassa. Seksiä on mutta ei muuta läheisyyttä tai huomiota. Kuulemma kuitenkin rakastaa eikä halua koskaan ketään toista. Aina olen halveksinut pettäjiä, mutta nyt olen tajunnut, että asiat ei tosiaan ole mustavalkoisia. Ja toivon kyllä, että en ikinä ajaudu pettämään. Pelkään vain että olen liian heikko, jos saan huomiota joltain toiselta.

Mutta haluatko sinä ketään toista? Jos arvelet että hyvinkin saattaisit haluta, niin nyt lähdet ja sitten voit löytää sen toisen ja paremman. Eikä tarvitse pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole pettänyt, mutta pelkään että kynnys syrjähyppyyn ei olisi korkea, jos siihen olisi tilaisuus, ts. että ihastuisin ja saisin vastakaikua. Mieheni ei pahemmin huomioi minua naisena, ei näe tarpeitani. Haluaa olla kaikki illat vaan yksin huoneen toisessa nurkassa. Seksiä on mutta ei muuta läheisyyttä tai huomiota. Kuulemma kuitenkin rakastaa eikä halua koskaan ketään toista. Aina olen halveksinut pettäjiä, mutta nyt olen tajunnut, että asiat ei tosiaan ole mustavalkoisia. Ja toivon kyllä, että en ikinä ajaudu pettämään. Pelkään vain että olen liian heikko, jos saan huomiota joltain toiselta.

Mutta haluatko sinä ketään toista? Jos arvelet että hyvinkin saattaisit haluta, niin nyt lähdet ja sitten voit löytää sen toisen ja paremman. Eikä tarvitse pettää.

Paremman on aina mahdollista löytää, silti aina ei kannata lähteä suhteesta vaikka välillä haaveilisi ja fantasioisi muista. Minulle se tosin ei ole pettämistä että haluua muitakin kuin omaa kumppania. Se "kannattaako" pettäminen tai sivusuhteet riippuu ihan siitä omasta suhteesta ei siitä kannattaako naapurin pettää omaa kumppaniaan tai pystyykö naapuri avoimeen suhteeseen vai ei.

Olen se joka aiemmin kertoi pelkäävänsä, että hairahtaa. Olen keskustellut tästä mieheni kanssa sen ohella, että kerroin että haluan enemmän läheisyyttä, enkä olla vain kämppis. Satunnaisesti olen ihastunut muihin, mutta aina olen pitänyt asian vain omana tietonani. Tedän, että jokaisessa pidemmässä suhteessa tulee ihastumisia muihin, ihan varmasti. Se vaan ratkaisee, mitä tekee asian kanssa. Mieheni on kuitenkin toistaiseksi se jonka kanssa haluan olla, ja meillä on vauva, jolta en halua viedä isää siksi, että voisin hetkellisesti tyydyttää omia tarpeitani. Kyllä, pettäminen on valinta, mutta pelkään silti että hairahdan, ja toivon että niin ei tapahdu. Mieheni on kuitenkin super-uskollinen, ja haluan olla sitä myös itse. Onneksi olemme työstäneet näitä asioita puhumalla.

Kiihkeää seksiä.

Koska haluan saada välillä tiukempaa ja nuorempaa. Hyväillä kiinteää virheetöntä vartaloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

antais rönttöstä muutenkin kun palkintona siivoomisesta.. niinku sillon ku tavattiin. en jaksa miellyttää enää kun saa muualta.

Miksi sut pitää palkita siivoamisesta? Siivoaminen kuuluu kodista huolehtimiseen. Se tehdään automaattisesti ilman mitään palkintoja.

Aika monessa suhteessa se menee noin. Mies palkitaan seksillä jos ei muuten saa ku kerran vuodessa. Vaikka siivois ja muutenki tekis asiat oikein, niin mikää ei riiitä. Se että joutuu ruikuttaa omalta kumppanilta ja saa vasta sitten, kun renkaat on vaihdettu niin kiinnostus loppuu kyllä. Itse elin suhteessa missä seksi loppui täysin ja itse tein kotijutut tasapuolisesti. Vtutti miellyttää ja tehdä hirvee duuni sen eteen että saa ite jotain. Mut silti mun eteen ei tehty. Ja häivyin seksin takia toiseen suhteeseen. Omassa kaveripiirissä on muutama muukin, joka on täysin kypsä siihen touhuun. Kaikki ne on sanonut et palkinnolta se tuntuu ja ei jaksa enää.

On vain 1 elämä. Yhdeltä kumppanilta ei voi saada aivan kaikkea, ei keneltäkään. Entä jos mies haluaisi esimerkiksi kokeilla rakastella miehen kanssa?

Tietysti täysin ideaalitilanteessa tämän kokeilun voisi hoitaa pois alta vaimon luvalla ja avulla, mutta kukapa näistä kaikista pimeimmistä salaisuuksistaan kehtaisi kertoa edes puolisolle? Kaikilla on salaisuuksia, jotkut onnistuvat pitämään ne sisällään, toiset tarttuvat niihin jos tilaisuus tulee, toiset suunnitelmallisesti.

Tilaisuus tekee varkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tilaisuus tekee varkaan.

Minusta tuo on jo itsensä pettämistä. Pettäminen on tiedostamatonta eikä sen suhteen pysty tekemään valintaa tietoisesti. Jos syyt ja mahdolliset seuraukset pystyy käsittelemään edes omassa mielessä tilaisuus yksinään ei johda pettämiseen jos sitä ei itse tietoisesti halua. Haluaako ei voi ehkä aina hillitä mutta käytännön toiminnan aina voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole pettänyt, mutta pelkään että kynnys syrjähyppyyn ei olisi korkea, jos siihen olisi tilaisuus, ts. että ihastuisin ja saisin vastakaikua. Mieheni ei pahemmin huomioi minua naisena, ei näe tarpeitani. Haluaa olla kaikki illat vaan yksin huoneen toisessa nurkassa. Seksiä on mutta ei muuta läheisyyttä tai huomiota. Kuulemma kuitenkin rakastaa eikä halua koskaan ketään toista. Aina olen halveksinut pettäjiä, mutta nyt olen tajunnut, että asiat ei tosiaan ole mustavalkoisia. Ja toivon kyllä, että en ikinä ajaudu pettämään. Pelkään vain että olen liian heikko, jos saan huomiota joltain toiselta.

Mutta haluatko sinä ketään toista? Jos arvelet että hyvinkin saattaisit haluta, niin nyt lähdet ja sitten voit löytää sen toisen ja paremman. Eikä tarvitse pettää.

Paremman on aina mahdollista löytää, silti aina ei kannata lähteä suhteesta vaikka välillä haaveilisi ja fantasioisi muista. Minulle se tosin ei ole pettämistä että haluua muitakin kuin omaa kumppania. Se "kannattaako" pettäminen tai sivusuhteet riippuu ihan siitä omasta suhteesta ei siitä kannattaako naapurin pettää omaa kumppaniaan tai pystyykö naapuri avoimeen suhteeseen vai ei.

Ei pettämisessä ole kysymys kannattamisesta vaan suoraselkäisyydestä ja empatiasta.

Tai siis niiden puutteesta.

Siitä että tekeekö oikein vai väärin.

Tunteet ovat mitä ovat ja niitä tulee ja menee.

Mutta jos ei kumppanistaan enää välitä vaan on valmis menemään muiden kanssa on oikea teko ottaa ero.

Enkä puhu mistään hetkellisistä ihastuksista. Vakaa ihminen kyllä käsittää että ei sellaisten mukaan eletä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi elämänkumppania pitäisi rakastaa? Tai yleensä ketään paitsi omia lapsia? Rakkaus on median tuputtamaa hömppää kuten nais- tai miesihanteetkin. Ehkä jotain kemiaa voi olla ja arki toimii mutta rakkaus my ass.

Säälittävää miten jotkut menettää oman persoonansa ja alkaa elämään pelkkää me-elämää. Me tykätään tästä ruuasta. Me tykätään elokuvista

kumppania rakastetaan, jotta lapset saavat kasvaa turvallisessa ydinperheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole pettänyt, mutta pelkään että kynnys syrjähyppyyn ei olisi korkea, jos siihen olisi tilaisuus, ts. että ihastuisin ja saisin vastakaikua. Mieheni ei pahemmin huomioi minua naisena, ei näe tarpeitani. Haluaa olla kaikki illat vaan yksin huoneen toisessa nurkassa. Seksiä on mutta ei muuta läheisyyttä tai huomiota. Kuulemma kuitenkin rakastaa eikä halua koskaan ketään toista. Aina olen halveksinut pettäjiä, mutta nyt olen tajunnut, että asiat ei tosiaan ole mustavalkoisia. Ja toivon kyllä, että en ikinä ajaudu pettämään. Pelkään vain että olen liian heikko, jos saan huomiota joltain toiselta.

Mutta haluatko sinä ketään toista? Jos arvelet että hyvinkin saattaisit haluta, niin nyt lähdet ja sitten voit löytää sen toisen ja paremman. Eikä tarvitse pettää.

Paremman on aina mahdollista löytää, silti aina ei kannata lähteä suhteesta vaikka välillä haaveilisi ja fantasioisi muista. Minulle se tosin ei ole pettämistä että haluua muitakin kuin omaa kumppania. Se "kannattaako" pettäminen tai sivusuhteet riippuu ihan siitä omasta suhteesta ei siitä kannattaako naapurin pettää omaa kumppaniaan tai pystyykö naapuri avoimeen suhteeseen vai ei.

Ei pettämisessä ole kysymys kannattamisesta vaan suoraselkäisyydestä ja empatiasta.

Tai siis niiden puutteesta.

Siitä että tekeekö oikein vai väärin.

Tunteet ovat mitä ovat ja niitä tulee ja menee.

Mutta jos ei kumppanistaan enää välitä vaan on valmis menemään muiden kanssa on oikea teko ottaa ero.

Enkä puhu mistään hetkellisistä ihastuksista. Vakaa ihminen kyllä käsittää että ei sellaisten mukaan eletä.

Vain harva ihminen elää parisuhteessa jossa molempien elämä olisi vakaata ja kaikki päätökset kumppanin mielestä oikeita. Se mikä minusta on oikein ei ole sitä välttämättä ollenkaan sinulle. Se mikä kaataisi sinun suhteesi elämänkumppaniin ei tee sitä välttämättä minun suhteessa siksi senkin suhteen pettääkö vai ei kannattaa elää ihan sitä omaa elämäänsä ei muiden.

Minä olen pettänyt puolisoani, koska en enää rakasta häntä. Olen tämän kertonut puolisolleni, mutta hän ei halunnut erota. Sillon, kun vielä rakastin miestäni, niin pettäminen ei tullut mieleenkään.

Se seksi on ihan erilaista ihmisen kanssa, jota kohtaan on tunteita. Olen pettänyt ihastukseni kanssa puolisoani. En pystyisi harrastamaan seksiä ihan ventovieraan kanssa.