Pettäjät: Miksi petätte omaa rakasta elämänkumppanianne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kumppani ei ole tarpeeksi rakas, mutta järkevä ja turvallinen valinta.

Eikä rakas ensinkään, jos pitää häntä käytännössä itselleen vain varalla, mutta ei anna hänelle itselleen mitään mahdollisuutta valita vaikkapa oikeasti itseään rakastava kumppani? 

Miksi kumppanille ei olisi valinnanvaraa? Enhän minä pakota häntä olemaan kanssani?

Etkä toisaalta anna hänelle mitään vihjettä edes olettaa, että hän ei tule rakastetuksi, jos vain sähläät hänen selkänsä takana. Epäreilua puhua valinnanvapaudesta, jos ei tarjolla ole kaikkea infoa, minkä perusteella voisi valinnan tehdä.

Vihjeitä pettämisestä on ja luultavasti hän sen tietää että muitakin seksisuhteita on, todennäköisesti on myös hänellä. En silti voi puhua avoimesta suhteesta kun noista sivusuhteista ei parisuhteessa puhuta, en edes haluaisi että hän puhuisi mahdollisista sivusuhteista. Muuten en kyllä menisi väittämään kenenkään suhteesta miten paljon siinä on infoa ja miten paljon salailua. Molemmat on kyllä perillä siitä että puoliso on rakastettu ja myös siitä että seksuaaliset fantasiat ja halut ei kohdistu pelkästään omaan puolisoon.

Kaiken voi näköjään kirkkain silmin uskoa mitä itselleen selittää. :D Pysytkö pystyssä edes noin ilman selkärankaa?

Juuri niin ja joku hölmö vielä uskoo kaikki sadut mitä vauva palstalla kerrotaan ihan kirkkain silmin.

Toiset pettää, toiset taas ei...

Toiset on rehellisiä, toiset taas ei...

Ei heru sympatiaa pettäjä, valehtelijoille....

Vierailija kirjoitti:

Tiedän olevani hyvä vaimo ja teen paljon kompromisseja mieheni takia, sellaisia asioita mistä hän pitää vaikken itse ehkä pidäkään. Sama pätee niin sängyssä kuin sen ulkopuolellakin. Haluan tehdä rakkaani onnelliseksi ja tyytyväiseksi kaikin tavoin. Viihdyn mieheni kanssa ja on hän minulle rakas.

Mies ei tee kompromisseja. On asioita joita hän ei tee, ei halua , ei tarvitse joten minäkin jään ilman. Siitä huolimatta että rakastaa minua.

Tai itseasiassa en jää sillä saan puuttuvat asiat rakastajalta.

win win.

Näin juuri!

Minä petin kerran ja pian sen jälkeen tuli ero. Pettäminen avasi silmäni näkemään miten huonolla tolalla suhde oli. En olisi pettänyt, jos kaikki olisi ollut hyvin. Viimeiseen asti vain kielsin ongelmat ja painoin eteenpäin.

Kadun pettämistä sinänsä, se oli inhottava temppu. Eroa en kadu.

En ole pettänyt, mutta pelkään että kynnys syrjähyppyyn ei olisi korkea, jos siihen olisi tilaisuus, ts. että ihastuisin ja saisin vastakaikua. Mieheni ei pahemmin huomioi minua naisena, ei näe tarpeitani. Haluaa olla kaikki illat vaan yksin huoneen toisessa nurkassa. Seksiä on mutta ei muuta läheisyyttä tai huomiota. Kuulemma kuitenkin rakastaa eikä halua koskaan ketään toista. Aina olen halveksinut pettäjiä, mutta nyt olen tajunnut, että asiat ei tosiaan ole mustavalkoisia. Ja toivon kyllä, että en ikinä ajaudu pettämään. Pelkään vain että olen liian heikko, jos saan huomiota joltain toiselta.

Vierailija kirjoitti:

Toiset pettää, toiset taas ei...

Toiset on rehellisiä, toiset taas ei...

Ei heru sympatiaa pettäjä, valehtelijoille....

Ja miksi ihmeessä kaipaisin jonkun tuntemattoman av palstalaisen sympatioita?

Mitäpä jos keskittyisit omaan elämääsi, etkä eläisi muiden..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kumppani ei ole tarpeeksi rakas, mutta järkevä ja turvallinen valinta.

Eikä rakas ensinkään, jos pitää häntä käytännössä itselleen vain varalla, mutta ei anna hänelle itselleen mitään mahdollisuutta valita vaikkapa oikeasti itseään rakastava kumppani? 

Miksi kumppanille ei olisi valinnanvaraa? Enhän minä pakota häntä olemaan kanssani?

Etkä toisaalta anna hänelle mitään vihjettä edes olettaa, että hän ei tule rakastetuksi, jos vain sähläät hänen selkänsä takana. Epäreilua puhua valinnanvapaudesta, jos ei tarjolla ole kaikkea infoa, minkä perusteella voisi valinnan tehdä.

Vihjeitä pettämisestä on ja luultavasti hän sen tietää että muitakin seksisuhteita on, todennäköisesti on myös hänellä. En silti voi puhua avoimesta suhteesta kun noista sivusuhteista ei parisuhteessa puhuta, en edes haluaisi että hän puhuisi mahdollisista sivusuhteista. Muuten en kyllä menisi väittämään kenenkään suhteesta miten paljon siinä on infoa ja miten paljon salailua. Molemmat on kyllä perillä siitä että puoliso on rakastettu ja myös siitä että seksuaaliset fantasiat ja halut ei kohdistu pelkästään omaan puolisoon.

Myönnän, etten vain ymmärrä (eikä toisaalta tarvitsekaan, eihän tämä minun suhteeni ole). Mutta menkööt ajatusleikkinä. 

Jos kerran asia ainakin näennäisesti on ok, että teillä on järkevä ja turvallinen liitto + tahoillanne rakastajia, miksi asian suhteen ei voi olla avoin? Että molemmat varmasti tietävät, mihin ovat sitoutuneet, ja pystyvät pelaamaan samoilla säännöillä. Kun tämän perusteella ei tule kuin mieleen, että käytännössä tuossa vain vedätetään toista, ja mahdollisesti molempia. Onko taustalla kuitenkin pelko, että avoimuus toista kohtaan saisikin jomman kumman kääntämään kelkkansa ja toteamaan, ettei halua sitoutua tällaiseen suhteeseen? Tuollainen kuulostaa minun mielestäni vedättämiseltä.

Vierailija kirjoitti:

En ole pettänyt, mutta pelkään että kynnys syrjähyppyyn ei olisi korkea, jos siihen olisi tilaisuus, ts. että ihastuisin ja saisin vastakaikua. Mieheni ei pahemmin huomioi minua naisena, ei näe tarpeitani. Haluaa olla kaikki illat vaan yksin huoneen toisessa nurkassa. Seksiä on mutta ei muuta läheisyyttä tai huomiota. Kuulemma kuitenkin rakastaa eikä halua koskaan ketään toista. Aina olen halveksinut pettäjiä, mutta nyt olen tajunnut, että asiat ei tosiaan ole mustavalkoisia. Ja toivon kyllä, että en ikinä ajaudu pettämään. Pelkään vain että olen liian heikko, jos saan huomiota joltain toiselta.

Onhan tuollainen skenaario aivan inhimillinen, mutta toisaalta: tällaisessahan tilanteessa on vielä monta tilaisuutta yrittää ratkaista tilanne ennen, kuin tilaisuus tekee varkaan. Esimerkiksi vanhanaikaisesti istua alas ja keskustella siitä, että nyt suhteessa ei ole tarpeeksi läheisyyttä ja huomiota (ja miksei vaikka parisuhdeterapia). Tietenkään keskustelu pelkästään ei välttämättä riitä ratkaisemaan tilannetta, mutta se ainakin valottaa molemmille, missä mennään.

Pettämisen tielle ei oikeasti kannata lähteä, se rikkoo enemmän kuin korjaa, ja pahimmillaan se voi rikkoa enemmänkin ihmissuhteita kuin vain yhden parisuhteen. Että ehkä paras ratkaisu olisi kuitenkin tehdä pettämisen sijaan selkeä päätös sen suhteen, että onko valmis elämään tässä suhteessa, jossa tietää, ettei omat tarpeet tule tyydytetyksi. Riittääkö tämä suhde juuri minulle. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kumppani ei ole tarpeeksi rakas, mutta järkevä ja turvallinen valinta.

Eikä rakas ensinkään, jos pitää häntä käytännössä itselleen vain varalla, mutta ei anna hänelle itselleen mitään mahdollisuutta valita vaikkapa oikeasti itseään rakastava kumppani? 

Miksi kumppanille ei olisi valinnanvaraa? Enhän minä pakota häntä olemaan kanssani?

Etkä toisaalta anna hänelle mitään vihjettä edes olettaa, että hän ei tule rakastetuksi, jos vain sähläät hänen selkänsä takana. Epäreilua puhua valinnanvapaudesta, jos ei tarjolla ole kaikkea infoa, minkä perusteella voisi valinnan tehdä.

Vihjeitä pettämisestä on ja luultavasti hän sen tietää että muitakin seksisuhteita on, todennäköisesti on myös hänellä. En silti voi puhua avoimesta suhteesta kun noista sivusuhteista ei parisuhteessa puhuta, en edes haluaisi että hän puhuisi mahdollisista sivusuhteista. Muuten en kyllä menisi väittämään kenenkään suhteesta miten paljon siinä on infoa ja miten paljon salailua. Molemmat on kyllä perillä siitä että puoliso on rakastettu ja myös siitä että seksuaaliset fantasiat ja halut ei kohdistu pelkästään omaan puolisoon.

Myönnän, etten vain ymmärrä (eikä toisaalta tarvitsekaan, eihän tämä minun suhteeni ole). Mutta menkööt ajatusleikkinä. 

Jos kerran asia ainakin näennäisesti on ok, että teillä on järkevä ja turvallinen liitto + tahoillanne rakastajia, miksi asian suhteen ei voi olla avoin? Että molemmat varmasti tietävät, mihin ovat sitoutuneet, ja pystyvät pelaamaan samoilla säännöillä. Kun tämän perusteella ei tule kuin mieleen, että käytännössä tuossa vain vedätetään toista, ja mahdollisesti molempia. Onko taustalla kuitenkin pelko, että avoimuus toista kohtaan saisikin jomman kumman kääntämään kelkkansa ja toteamaan, ettei halua sitoutua tällaiseen suhteeseen? Tuollainen kuulostaa minun mielestäni vedättämiseltä.

Ajatus leikkejä tosiaan on joskus ihan mielenkiintoista kehittää mutta ehkä ne kannattaa keksiä ihan omasta elämästä (vaikka eivät olisi ihan todellisia) eikä keskittyä muiden elämään tai ajatus leikkiin siitä elämästä.

Tarinan opetus oikeastaan oli vain se miten hölmöä on moralisoida toisten elämää jos emme tiedä siitä käytännössä mitään. Mikä tarinassa on totta ja mikä tarua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole pettänyt, mutta pelkään että kynnys syrjähyppyyn ei olisi korkea, jos siihen olisi tilaisuus, ts. että ihastuisin ja saisin vastakaikua. Mieheni ei pahemmin huomioi minua naisena, ei näe tarpeitani. Haluaa olla kaikki illat vaan yksin huoneen toisessa nurkassa. Seksiä on mutta ei muuta läheisyyttä tai huomiota. Kuulemma kuitenkin rakastaa eikä halua koskaan ketään toista. Aina olen halveksinut pettäjiä, mutta nyt olen tajunnut, että asiat ei tosiaan ole mustavalkoisia. Ja toivon kyllä, että en ikinä ajaudu pettämään. Pelkään vain että olen liian heikko, jos saan huomiota joltain toiselta.

Onhan tuollainen skenaario aivan inhimillinen, mutta toisaalta: tällaisessahan tilanteessa on vielä monta tilaisuutta yrittää ratkaista tilanne ennen, kuin tilaisuus tekee varkaan. Esimerkiksi vanhanaikaisesti istua alas ja keskustella siitä, että nyt suhteessa ei ole tarpeeksi läheisyyttä ja huomiota (ja miksei vaikka parisuhdeterapia). Tietenkään keskustelu pelkästään ei välttämättä riitä ratkaisemaan tilannetta, mutta se ainakin valottaa molemmille, missä mennään.

Pettämisen tielle ei oikeasti kannata lähteä, se rikkoo enemmän kuin korjaa, ja pahimmillaan se voi rikkoa enemmänkin ihmissuhteita kuin vain yhden parisuhteen. Että ehkä paras ratkaisu olisi kuitenkin tehdä pettämisen sijaan selkeä päätös sen suhteen, että onko valmis elämään tässä suhteessa, jossa tietää, ettei omat tarpeet tule tyydytetyksi. Riittääkö tämä suhde juuri minulle. :) 

Olemme keskustelleet ja tilanne on nyt hieman parempi. Eipä tällaiset asiat ihan hetkessä korjaannu ja läheisyyden tunne palaudu. Olen toiveikas.

Miksi elämänkumppania pitäisi rakastaa? Tai yleensä ketään paitsi omia lapsia? Rakkaus on median tuputtamaa hömppää kuten nais- tai miesihanteetkin. Ehkä jotain kemiaa voi olla ja arki toimii mutta rakkaus my ass.

Säälittävää miten jotkut menettää oman persoonansa ja alkaa elämään pelkkää me-elämää. Me tykätään tästä ruuasta. Me tykätään elokuvista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kumppani ei ole tarpeeksi rakas, mutta järkevä ja turvallinen valinta.

Eikä rakas ensinkään, jos pitää häntä käytännössä itselleen vain varalla, mutta ei anna hänelle itselleen mitään mahdollisuutta valita vaikkapa oikeasti itseään rakastava kumppani? 

Miksi kumppanille ei olisi valinnanvaraa? Enhän minä pakota häntä olemaan kanssani?

Etkä toisaalta anna hänelle mitään vihjettä edes olettaa, että hän ei tule rakastetuksi, jos vain sähläät hänen selkänsä takana. Epäreilua puhua valinnanvapaudesta, jos ei tarjolla ole kaikkea infoa, minkä perusteella voisi valinnan tehdä.

Vihjeitä pettämisestä on ja luultavasti hän sen tietää että muitakin seksisuhteita on, todennäköisesti on myös hänellä. En silti voi puhua avoimesta suhteesta kun noista sivusuhteista ei parisuhteessa puhuta, en edes haluaisi että hän puhuisi mahdollisista sivusuhteista. Muuten en kyllä menisi väittämään kenenkään suhteesta miten paljon siinä on infoa ja miten paljon salailua. Molemmat on kyllä perillä siitä että puoliso on rakastettu ja myös siitä että seksuaaliset fantasiat ja halut ei kohdistu pelkästään omaan puolisoon.

Myönnän, etten vain ymmärrä (eikä toisaalta tarvitsekaan, eihän tämä minun suhteeni ole). Mutta menkööt ajatusleikkinä. 

Jos kerran asia ainakin näennäisesti on ok, että teillä on järkevä ja turvallinen liitto + tahoillanne rakastajia, miksi asian suhteen ei voi olla avoin? Että molemmat varmasti tietävät, mihin ovat sitoutuneet, ja pystyvät pelaamaan samoilla säännöillä. Kun tämän perusteella ei tule kuin mieleen, että käytännössä tuossa vain vedätetään toista, ja mahdollisesti molempia. Onko taustalla kuitenkin pelko, että avoimuus toista kohtaan saisikin jomman kumman kääntämään kelkkansa ja toteamaan, ettei halua sitoutua tällaiseen suhteeseen? Tuollainen kuulostaa minun mielestäni vedättämiseltä.

Ajatus leikkejä tosiaan on joskus ihan mielenkiintoista kehittää mutta ehkä ne kannattaa keksiä ihan omasta elämästä (vaikka eivät olisi ihan todellisia) eikä keskittyä muiden elämään tai ajatus leikkiin siitä elämästä.

Tarinan opetus oikeastaan oli vain se miten hölmöä on moralisoida toisten elämää jos emme tiedä siitä käytännössä mitään. Mikä tarinassa on totta ja mikä tarua.

Niin: kuinka yllättävää, että keskustelupalstalla keskustellaan ja toisten kommentteihin tartutaan. Jos et halua omaa elämääsi käsiteltävän, älä kirjoita siitä. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei petä rakasta kumppaniaan. Voin kertoa että siinä ei enää rakasteta kun lähdetään pettämään. Been there, done that.

... Mutta eikö silloin ole järkevintä puhaltaa peli poikki ja valita uusi kumppani puhtaalta pöydältä ilman, että taustalla kummittelee puoliso, jota ei edes rakasta? Eikö ole turhauttavaa roikkua ihmisessä, jota ei rakasta, ja olla vain puoliksi ihmiselle, jota rakastaisi oikeasti?

Olet 100% oikeassa. Myönnän että olen pelkuri. En ole uskaltanut erota. Olemme kyllä puhuneet erosta mutta mieskään ei ole osannut ottaa sitä lopullista askelta. Ja tiedän että hänkin pettänyt minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kumppani ei ole tarpeeksi rakas, mutta järkevä ja turvallinen valinta.

Eikä rakas ensinkään, jos pitää häntä käytännössä itselleen vain varalla, mutta ei anna hänelle itselleen mitään mahdollisuutta valita vaikkapa oikeasti itseään rakastava kumppani? 

Miksi kumppanille ei olisi valinnanvaraa? Enhän minä pakota häntä olemaan kanssani?

Etkä toisaalta anna hänelle mitään vihjettä edes olettaa, että hän ei tule rakastetuksi, jos vain sähläät hänen selkänsä takana. Epäreilua puhua valinnanvapaudesta, jos ei tarjolla ole kaikkea infoa, minkä perusteella voisi valinnan tehdä.

Vihjeitä pettämisestä on ja luultavasti hän sen tietää että muitakin seksisuhteita on, todennäköisesti on myös hänellä. En silti voi puhua avoimesta suhteesta kun noista sivusuhteista ei parisuhteessa puhuta, en edes haluaisi että hän puhuisi mahdollisista sivusuhteista. Muuten en kyllä menisi väittämään kenenkään suhteesta miten paljon siinä on infoa ja miten paljon salailua. Molemmat on kyllä perillä siitä että puoliso on rakastettu ja myös siitä että seksuaaliset fantasiat ja halut ei kohdistu pelkästään omaan puolisoon.

Myönnän, etten vain ymmärrä (eikä toisaalta tarvitsekaan, eihän tämä minun suhteeni ole). Mutta menkööt ajatusleikkinä. 

Jos kerran asia ainakin näennäisesti on ok, että teillä on järkevä ja turvallinen liitto + tahoillanne rakastajia, miksi asian suhteen ei voi olla avoin? Että molemmat varmasti tietävät, mihin ovat sitoutuneet, ja pystyvät pelaamaan samoilla säännöillä. Kun tämän perusteella ei tule kuin mieleen, että käytännössä tuossa vain vedätetään toista, ja mahdollisesti molempia. Onko taustalla kuitenkin pelko, että avoimuus toista kohtaan saisikin jomman kumman kääntämään kelkkansa ja toteamaan, ettei halua sitoutua tällaiseen suhteeseen? Tuollainen kuulostaa minun mielestäni vedättämiseltä.

Ajatus leikkejä tosiaan on joskus ihan mielenkiintoista kehittää mutta ehkä ne kannattaa keksiä ihan omasta elämästä (vaikka eivät olisi ihan todellisia) eikä keskittyä muiden elämään tai ajatus leikkiin siitä elämästä.

Tarinan opetus oikeastaan oli vain se miten hölmöä on moralisoida toisten elämää jos emme tiedä siitä käytännössä mitään. Mikä tarinassa on totta ja mikä tarua.

Niin: kuinka yllättävää, että keskustelupalstalla keskustellaan ja toisten kommentteihin tartutaan. Jos et halua omaa elämääsi käsiteltävän, älä kirjoita siitä. :) 

Enhän minä olekaan kirjoittanut omasta elämästäni vaikka sinä sitä selvästi haluat moralisoida. Moralisoitavia tarinoita ajatusleikin pohjalta luultavasti osaisit kirjoittaa itsekin. ;)

Vierailija kirjoitti:

Minä petin kerran ja pian sen jälkeen tuli ero. Pettäminen avasi silmäni näkemään miten huonolla tolalla suhde oli. En olisi pettänyt, jos kaikki olisi ollut hyvin. Viimeiseen asti vain kielsin ongelmat ja painoin eteenpäin.

Kadun pettämistä sinänsä, se oli inhottava temppu. Eroa en kadu.

Sama juttu minulla. Vastakkaisen sukupuolen edustajat kiinnostivat liikaa omasta puolisosta huolimatta. Päädyin pettämään. Vasta silloin tajusin, että en rakasta omaa puolisoani tarpeeksi. Ero tuli.

Nykyisen puolison kanssa ihan eri fiilis, häntä en voisi pettää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

antais rönttöstä muutenkin kun palkintona siivoomisesta.. niinku sillon ku tavattiin. en jaksa miellyttää enää kun saa muualta.

Miksi sut pitää palkita siivoamisesta? Siivoaminen kuuluu kodista huolehtimiseen. Se tehdään automaattisesti ilman mitään palkintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kumppani ei ole tarpeeksi rakas, mutta järkevä ja turvallinen valinta.

Eikä rakas ensinkään, jos pitää häntä käytännössä itselleen vain varalla, mutta ei anna hänelle itselleen mitään mahdollisuutta valita vaikkapa oikeasti itseään rakastava kumppani? 

Miksi kumppanille ei olisi valinnanvaraa? Enhän minä pakota häntä olemaan kanssani?

Eli olet kertonut kumppanillesi, että harrastat seksiä muiden kanssa? Onko teillä siis avoin suhde? Jos hän ei tiedä pettämisestä, niin eihän hän silloin tee ratkaisuja todellisuuden perusteella vaan pidät häntä valheellisesti kiinni suhteessa oman hyödyn vuoksi. Jos taas teillä on avoin suhde ja hän tietää, että harrastat seksiä muiden kanssa, niin kysehän ei ole pettämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ymmärrä pettäjiä ennenkuin on itse pettäjän roolissa. Ei se elämä aina ole niin mustavalkoista.

Pettäminen ei ole sellaista, mitä kaikki sortuvat jossakin vaiheessa tekemään. Älä huijaa itseäsi. Se on tietoinen ja moraalinen valinta. Voi myös valita toisin. Vaikka jättää sen hetkisen kumppaninsa ja vasta eron jälkeen siirtyä muihin. 

Vierailija kirjoitti:

En ole pettänyt, mutta pelkään että kynnys syrjähyppyyn ei olisi korkea, jos siihen olisi tilaisuus, ts. että ihastuisin ja saisin vastakaikua. Mieheni ei pahemmin huomioi minua naisena, ei näe tarpeitani. Haluaa olla kaikki illat vaan yksin huoneen toisessa nurkassa. Seksiä on mutta ei muuta läheisyyttä tai huomiota. Kuulemma kuitenkin rakastaa eikä halua koskaan ketään toista. Aina olen halveksinut pettäjiä, mutta nyt olen tajunnut, että asiat ei tosiaan ole mustavalkoisia. Ja toivon kyllä, että en ikinä ajaudu pettämään. Pelkään vain että olen liian heikko, jos saan huomiota joltain toiselta.

Niin harvoin asiat on mustavalkoisia. Tietenkin pettäminen on väärin mutta luulen että suurinosa lähtee inhimillisestä asiasta kuten että haluaa läheisyyttä mitä kotona ei saa tai tapaa jonkun joka vain vetää puoleensa. Mutta mitä on omin silmin huomannut niin pettämistä tapahtuu ja on aina tapahtunutkin. Parempi vain ettei elättele romanttisia mielikuvia avioliitosta tai parisuhteesta missä ollaan täysin uskollisia koska saattaa maailma romahtaa kun kuulee mitä todellisuus on. Hyvin harvassa ne on suhteet missä ei petetä. Pikemminkin on niitä missä on osattu se salata....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kumppani ei ole tarpeeksi rakas, mutta järkevä ja turvallinen valinta.

Eikä rakas ensinkään, jos pitää häntä käytännössä itselleen vain varalla, mutta ei anna hänelle itselleen mitään mahdollisuutta valita vaikkapa oikeasti itseään rakastava kumppani? 

Miksi kumppanille ei olisi valinnanvaraa? Enhän minä pakota häntä olemaan kanssani?

Eli olet kertonut kumppanillesi, että harrastat seksiä muiden kanssa? Onko teillä siis avoin suhde? Jos hän ei tiedä pettämisestä, niin eihän hän silloin tee ratkaisuja todellisuuden perusteella vaan pidät häntä valheellisesti kiinni suhteessa oman hyödyn vuoksi. Jos taas teillä on avoin suhde ja hän tietää, että harrastat seksiä muiden kanssa, niin kysehän ei ole pettämisestä. 

Tarinaa en näe hyödyllisenä kertoa uudelle mutta vastaus löytyy viestistä 17.