Onko totta että voin joutua synnyttämään ilman kivuievitystä

Huonolla tuurilla se anestesialääkäri on kiinni joissain hätätapauksessa ja ei voi auttaa

Ei kannata kuitenkaan liikaa ottaa puudutuksia. Kusi ei kulje ja olet sitten 4 tunnin välein katetroitavana seuraavat kaksi päivää. T: kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ihan kätilökin voi päättää, ettei sua satu "tarpeeksi" ja jättää anestesialääkärin kutsumatta vaikka anelisit. Niillä on kamalan iso valta :(. Nimimerkillä 2015 tuon kokenut ja traumatisoitunut.

Tämä on niin totta :( Mulle osui liki eläkeikäinen työhönsä kyllästynyt kätilö joka ei halunnut kutsua anestesialääkäriä. Mulla oli vielä cytotecilla käynnistetty synnytys ns. supersupistuksineen. Kun sitten viimein sain epiduraalin, ponnistusvaihe alkoikin ennen kuin puudute ehti vaikuttaa eli hukkaan meni. Kesti tosi pitkään päästä tuosta yli, luottamus sairaalan henkilökuntaa kohtaan taisi mennä loppuiäksi.

Vierailija kirjoitti:

On totta. Jos puudutusta ei ehditä antaa. Olet siis avautunut jo niin paljon ettei siinä ole järkeä. Mutta silloinhan oletkin jo niin loppusuoralla ja kestänyt kaikkein pahimmat kivut ilman, ei se epiduraali siinä ponnistusvaiheessa enää hyödytä vaan haittaa ponnistustehoa.

Puudutus on hyvä jos synnytys on pitkä, se avautuminen on kivuliasta ja väsyttävää jos kestää ja kestää vaan.

Ilokaasulla pärjää myös ihan hyvin. Hengitystekniikkakin toimii vaikka tuntuu hölynpölyltä, siihen kun keskittyy niin supistus on nopeesti ohi.

Kyllä minua auttoi ponnistaessa, että oli epiduraalissa vielä tehoa, joten synnytys oli kivuton. Supistukset pysyivät voimakkaina, vaikka en niitä tuntenutkaan muuten kuin kädellä kokeilemalla, ja synnytys meni kaikin puolin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkeen naiset suostuvat kun tarpeeksi aivopestään. On väärin, että synnyttäjät ovat kätilöiden armoilla. Yhdessä sairaalassa saa sitä toisessa tätä ja kolmannessa ei mitään. On sairasta että,tuollaiseen kipuun tarjoillaan jotain kaurapusseja. Tai että joku sadistikätilö päättää että sinulla ei ole tarpeeksi kipuja. Sitten on joissakin paikoissa niin, että kivunlievitys osuu nappiin. Saa lievitystä myös ponnistusvaiheessa. Silloin siihen paneudutaan, kiitos siitä. Suuri osa tuntuu olevan ihan sekopäitä luomuharhoineen. Hyvä kipu, kaikkea paskaa sitä kuuleekin.

Voi, kun sitä osattaisiin lukea kokonaisuuksia. En ole missään vaiheessa sanonut, että lääkkeet olisivat huonoja. Itsekkin turvauduin niihin, oli vähän pakko pitkään kestäneen synnytyksen takia ja tarvitsin unta. Minulla oli useita kätilöitä, koska työvuorot vaihtui vaihtumistaan. Ainoastaan yksi oli töykeä, tosin ei minulle, vaan kolleegalleen. Anestesialääkärikin oli ihana. Täältä olen lukenut, kuinka ylipainoinen synnyttäjä on saanut ala-arvoista kohtelua ammattitaidottomalta henkilökunnalta. Kuinka on ylipainoa syytetty, kun ei saada piikkiä selkään. Minulla se saatiin suhteellisen nopeasti, kerralla ja siististi. Neuvottiin vain, mitä pitää tehdä, että nikamien väliin tulee tilaa.

Joka tapauksessa synnytyksessä tapahtui virhe ja minulle oltiin annosteltu jatkuvasti oksitosiinia, vaikka nukuinkin. Kun ponnistusvaihe lopulta oli käsillä, oli kohtuni niin rasittunut, ettei se jaksanut enää tuottaa tarpeeksi voimaa lykätä lasta maailmaan. Kutsuttiin lääkäri paikalle, vauvalle imukuppi päähän ja toisella vedolla lapsi ulos. Tämän toimenpiteen takia piti leikata eppari auki. Ja ulosvedon aikana lapsi yllättäen käänsi päätään, joka jatkoi epparin aiheuttamaa repeämää enemmän. Ei sen takia tullut kuin muutama tikki lisää, mutta silti. Jouduin myös leikkaussaliin, koska kohtu ei luonnollisesti jaksanut synnyttää jälkeisiäkään ulos. Siitä en kerro enempää, onneksi olin nukutettuna.

Oksitosiinin yliannostelua lukuunottamatta tarinani ei ole mitenkään harvinainen. Kun luonnolliseen tapahtumaan otetaan mukaan ulkopuolisia apuja, todennäköisesti myös synnytyksen jatko vaatii lisää ulkopuolisia apuja. Tämä on lääketieteellisen edistymisen hyviä ja huonoja puolia. Apua on tarpeen tullen, mutta usein sitä apua ei oikeasti tarvita, vaan siihen turvaudutaan rutiininomaisesti.

Ja sanotaan vielä, että synnytys käynnistettiin ulkopuolisella avulla. Itse uskon, että asia olisi mennyt paremmin, jos oltaisiin odotettu loppuun asti, koska kummallakaan ei ollut hätää raskauden aikana. Sekin oli vain rutiinitoimenpide, ei edes tutkittu lantion tilavuutta ottaa vastaan isompi lapsi. Nyt tiedän, että voisin synnyttää vaikka sukellusveneen tarpeen tullen. Tämä olikin ainoa asia, johon en ollut varautunut, enkä etsinyt tietoa. Jälkeenpäin luin, että makrosomiassa itse asiassa pitäisi suositella spontaania käynnistystä, koska se valmistaa kehon parhaiten syntymiseen. Ihan virallistahon toimesta, ei mistään yksisarvishoidon sivuilta.

Ja siis jokainen synnyttää miten haluaa. Mutta ettikää hyvät ihmiset tietoa! Vaikka jokin asia on luonnollinen, se ei tee siitä helppoa ja itsestäänselvää.

Olen kaksi synnyttänyt kivunlievityksellä ja kaksi ilman. Nyt jos voisin päättää niin olisi ne kaksi ekaakin mennyt ilman. Sain vaan järkyttävät selkäkivut kuukausiksi.