Hanttihommiin jämähtäminen ylikoulutettuna:(
Valmistuin maisteriksi biotieteiden alalta yli kaksi vuotta sitten ja siitä lähtien olen ollut käytännössä työttömänä oman alani, tai edes sitä sivuavista töistä. Yksi kesätyö heti valmistumisen jälkeen, plus opiskeluajan kesätyöt ja harkat.
Mieluumminhan minä töitä teen ja saan rahaa kuin kotona makaan köyhänä, ajattelin, ja hain kaikkea. Pääsin ravintolaan tiskaamaan ja nykyään teen kaikkia ravintolan töitä 30h/viikko sopimuksella, käytännössä täydet tunnit.
Ihan kiva että on ollut rahaa enemmän kuin työttömänä, mutta työtäni olen alkanut vihata ja väsyä siihen. Asiakkaat ovat vaativia ja ärsyttäviä, päivät pitkiä, kaikki viikonloput ja illat töissä. Itsetuntoni alkaa olla mennyttä, en ole enää puoleen vuoteen hakenut oman alani töitä. En tiedä olisiko minusta edes enää asiantuntijatyöhön. Hanttihommat syövät itsetuntoni ja terveyteni, koko päivä jalkojen päällä ja kiire, aina pakko jäädä ylitöihin. Olen alkanut miettiä työttömyyttä, jos en muuta saa.
Onko muita saman kokeneita? Miten pääsitte pois? Voiko tästä tilanteesta edes päästä pois enää. Olen jo kohta 35v.
Minulla meni valmistumisen jälkeen seitsemän vuotta ns. hanttihommissa ennen kuin sain oman alan töitä. Sairaalan pesulassa, potilaskuljettajana, satamassa ahtaajana, vahtimestarina jne. Työttömyys ei ollut vaihtoehto, minusta nuoren terveen ihmisen velvollisuus oli tehdä töitä ja maksaa veroja, ja olen edelleen samaa mieltä. Työnteko, vaikka sitten vähän arvostetuissa hommissa, piti kuitenkin itsetuntoa pinnan yläpuolella.
Sitten pääsin eräälle täydennyskoulutuskurssille, sain töitä ja 27 seuraavaa vuotta työelämässä menivät ihan hyvin. Ei kukaan kysellyt hanttihommistani. Eräs työkaverini oli myös 15 vuotta kotiäitinä ja sai sitten paikan. Kukaan ei kysynyt missä ne 15 vuotta menivät. Eli ei koskaan kannata menettää toivoaan.