Sinä joka et käytä alkoholia. Saako muut käyttää vai oletko jatkuvasti naputtamassa asiasta?

Raitistuneena alkoholistina pidän lähinnä onnekkaina ihmisiä, jotka pystyvät tuota ihanaa liuotinta ottamaan vain lasin tai kaksi tai juhlivat sen kanssa sivistyneesti. Oma itsehillintäni karkaa käsistä ensimmäisen juoman kohdalla. En liikakäyttöäkään syyllistä, ymmärrän hyvin kuinka siinä ei muiden sanomiset liikuta pätkääkään ennenkuin ihan itse tajuaa ja näkee ongelmansa kirkkaassa päivänvalossa, jos on nähdäkseen. Apua kaipaavat ihmiset ovat eri asia, heille voin kertoa kokemuksiani, näkemyksiäni ja neuvojani jos itse haluavat. Ryyppyseurassa en tosin viihdy, ei siksi että heidän juomisensa itsessään minua häiritsisi tai ajaisi kiusaukseen, mutta eihän kukaan täysin selvinpäin jaksa kovin humalaista seuraa.

Minua ei ihmisten juominen häiritse,jokainen tyylillään.Mutta mikä häiritsee (ja muutkin on siitä edellä maininnut)on se että minun juomattomuus tuntuu olevan tosi iso ongelma monelle.

Voisi sanoa että joka tilanteessa jossa juomista porukka harrastaa ja olen ollut mukana niin tarjotusta alkoholista kieltäytyminen on vain aiheuttanut hirveän tyrkytyksen;"ota nyt vaan tai miksi et juo"

Juomaton ihminen on ilmeisesti jotenkin pilallinen tai outo.

Meidän huushollissa mies on (lähes) absolutisti, minä tykkään ottaa ruuan kanssa lasin viiniä. Ei ole ongelma kumminkaan päin. Olen kuitenkin itse huomannut, että mun alkoholinkäyttö on huomattavasti vähentynyt siitä, mitä se oli ennen kuin aloin nykyiseni kanssa seurustelemaan. En viitsi enää esim. perjantaina juoda koko pulloa viiniä (mitä ennen tein), kun ei ole kiva olla yksin hiprakassa. Sama jos menen tyttöporukalla baariin, en tule nelivedolla kotiin tai pode krapulaa seuraavana päivänä. 

Toki silti halutessani "saan" juoda niin paljon kuin sielu sietää (eikä mies siihen mitään sano eikä paheksu), ei vaan enää oikein kiinnosta. :) 

Nyt kun on näin mahtavat kelitkin niin ihanaa olla lauantai- ja sunnuntaiaamuista heti pirteänä lähdössä ulkoilemaan sen sijaan, että makoilisi pahnan pohjilla iltapäivän tunneille asti :) 

Vastaan, vaikka en ole absolutisti, vaan käytän alkoholia äärimmäisen harvoin. Muut saavat minun puolestani käyttää alkoholia enkä naputa ollenkaan. En yleensä ole humalaisten ihmisten seurassa selvinpäin, vaan esim. juhlapaikassa vetäydyn omiin oloihini. Jos humalainen seuraa minua, saatan vaikuttaa hermostuneelta ja vastentahtoiselta hänen seurassaan (riippuen tilanteesta), mutta silloinkaan en ala naputtaa alkoholin käytöstä.

No joo. Siis täälläkin ollaan heti alkkiksia jos nyt yleensäkin laittaa jotain alkoholipitoista suuhunsa. Selvä.

Kyllä mua vituttaa se, etten voi ottaa sitä yhtä saunalonkeroa tai viinilasillista, kun puoliso on naama väärinpäin samantien ja heti paikalla.

Siksi otan salaa.. Saatan lähteä lenkille ja käydä ostamassa yhden kaljan jonka juon salaa jossain metsässä. Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei haittaa pätkääkään jos joku muu juo. Mutta alkoholittomuus tuntuu olevan suurempi ongelma muille, kuin muiden juominen minulle. Aina saa olla perustelemassa ja selittelemässä, miksi en juo. "Aina voi yhden ottaa", "kyllähän sä nyt voit vähän juoda", "ootko raskaana vai mikä sua vaivaa". No kun en halua.

Tämä!

Mua ei haittaa pätkääkään jos muut juo; mun juomattomuuteni sen sijaan tuntuu häiritsevän muita, jopa niin paljon että kutsuja illanistujaisiin on jäänyt saamatta.

Ja täällä sama! Ei haittaa muiden juominen ollenkaan ja voi ihan hyvin olla mukana selvinpäin. Jos mua alkaa muiden käytös ärsyttämään liian humalan takia, niin silloin se häiritsee myös niitäkin jotka on ottanut.

M41

age is just a number kirjoitti:

Meidän huushollissa mies on (lähes) absolutisti, minä tykkään ottaa ruuan kanssa lasin viiniä. Ei ole ongelma kumminkaan päin. Olen kuitenkin itse huomannut, että mun alkoholinkäyttö on huomattavasti vähentynyt siitä, mitä se oli ennen kuin aloin nykyiseni kanssa seurustelemaan. En viitsi enää esim. perjantaina juoda koko pulloa viiniä (mitä ennen tein), kun ei ole kiva olla yksin hiprakassa. Sama jos menen tyttöporukalla baariin, en tule nelivedolla kotiin tai pode krapulaa seuraavana päivänä. 

Toki silti halutessani "saan" juoda niin paljon kuin sielu sietää (eikä mies siihen mitään sano eikä paheksu), ei vaan enää oikein kiinnosta. :) 

Nyt kun on näin mahtavat kelitkin niin ihanaa olla lauantai- ja sunnuntaiaamuista heti pirteänä lähdössä ulkoilemaan sen sijaan, että makoilisi pahnan pohjilla iltapäivän tunneille asti :) 

Mä en ole sitten 15 vuoteen juonut itselleni krapulaa, mutten silti saa ostaa viiniä kotiin, saati juoda sitä kun ollaan jo vihaisia. Se vähän ärsyttää.

En näe mitään vaivaa. Heikkoutta näen kyllä. Mulla on mieli aina terävänä, lihakset pumpissa ja kalu kovana.

Olo on selvinpäin ärhäkkä ja elinvoimainen kuin sonnin poikasella.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei haittaa pätkääkään jos joku muu juo. Mutta alkoholittomuus tuntuu olevan suurempi ongelma muille, kuin muiden juominen minulle. Aina saa olla perustelemassa ja selittelemässä, miksi en juo. "Aina voi yhden ottaa", "kyllähän sä nyt voit vähän juoda", "ootko raskaana vai mikä sua vaivaa". No kun en halua.

Tämä. Minulla on vielä lääkitys joka nostaa maksa-arvot vaarallisen korkeiksi alkoholin kanssa ja seuraavana päivänä kärsin koko päivän kunnon myrkytysoireista. Silti ihmiset jankkaavat "no mut se on sen arvoista! Ota nyt! Pari voit ottaa!" ai on kuoleman arvoista?? Juu ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Raitistuneena alkoholistina pidän lähinnä onnekkaina ihmisiä, jotka pystyvät tuota ihanaa liuotinta ottamaan vain lasin tai kaksi tai juhlivat sen kanssa sivistyneesti. Oma itsehillintäni karkaa käsistä ensimmäisen juoman kohdalla. En liikakäyttöäkään syyllistä, ymmärrän hyvin kuinka siinä ei muiden sanomiset liikuta pätkääkään ennenkuin ihan itse tajuaa ja näkee ongelmansa kirkkaassa päivänvalossa, jos on nähdäkseen. Apua kaipaavat ihmiset ovat eri asia, heille voin kertoa kokemuksiani, näkemyksiäni ja neuvojani jos itse haluavat. Ryyppyseurassa en tosin viihdy, ei siksi että heidän juomisensa itsessään minua häiritsisi tai ajaisi kiusaukseen, mutta eihän kukaan täysin selvinpäin jaksa kovin humalaista seuraa.

Vähän samanlainen täällä. Olen entinen suurkuluttaja jos en sentään alkoholisti. Pystyn kyllä ottamaan 1-2 kaljaa mutta jos menee 6+ saunaillassa niin rupeaa veri vetämään baanalle nopeasti ilman kontrollia. Siispä olen melkein nollalinjalla nykyään. Minua ei häiritse toisten juominen lainkaan olen lähinnä iloinen puolestaan että pystyvät railakkaastikin juomaan mutta rajat säilyy. Itsellä ne rajat aina katosivat jossain vaiheessa iltaa/yötä...

Itsellä lähin kaveripiiri ei myöskään juo niin ei sitä tyrkytystä itsellä ole. Emme siis ole absolutisteja vaan ei vaan tule usein juotua. Mieheni tykkää ottaa saunakaljaa jne se ei haittaa. Lähinnä se haittaa kun miehellä on tapana käydä liki joka viikonloppu vetämässä per@seet niin se seuraavan päivän kitinä huonosta olosta ja se että usein valitetaan ettei rahat riitä. Onko ihmekään jos ei ole rahaa kun menee joku 100-150€ parhaimmillaan 4krt kuukaudessa? Onneksi nyt on vähentänyt tuota viikonloppun pakkovetoa ja toivottavasti pysyy siinä. Miehellä kyllä varmaan menee joskus hermot kun saatan sanoa tylystikkin etten ymmärrä ihmisiä joiden mielestä ”kaikki” meinaa ryyppäämistä. Juhannus, synttärit, lätkäpelin voitto jne. Juuri eilen mietti että mitä jos leijonat ei voita mm tai olympiaa ennenkuin hän on joku 80v kun sitten ei voi juhlia?

Enemmän kai minulla sitten on ongelma juomisen kanssa kuin muilla minun juomattomuus. Tosin ne ääripäät lähinnä ärsyttää ja juomisen ylistäminen?

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Meidän huushollissa mies on (lähes) absolutisti, minä tykkään ottaa ruuan kanssa lasin viiniä. Ei ole ongelma kumminkaan päin. Olen kuitenkin itse huomannut, että mun alkoholinkäyttö on huomattavasti vähentynyt siitä, mitä se oli ennen kuin aloin nykyiseni kanssa seurustelemaan. En viitsi enää esim. perjantaina juoda koko pulloa viiniä (mitä ennen tein), kun ei ole kiva olla yksin hiprakassa. Sama jos menen tyttöporukalla baariin, en tule nelivedolla kotiin tai pode krapulaa seuraavana päivänä. 

Toki silti halutessani "saan" juoda niin paljon kuin sielu sietää (eikä mies siihen mitään sano eikä paheksu), ei vaan enää oikein kiinnosta. :) 

Nyt kun on näin mahtavat kelitkin niin ihanaa olla lauantai- ja sunnuntaiaamuista heti pirteänä lähdössä ulkoilemaan sen sijaan, että makoilisi pahnan pohjilla iltapäivän tunneille asti :) 

Mä en ole sitten 15 vuoteen juonut itselleni krapulaa, mutten silti saa ostaa viiniä kotiin, saati juoda sitä kun ollaan jo vihaisia. Se vähän ärsyttää.

:( Tää on aika surullista. Miksi et saa? 

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Meidän huushollissa mies on (lähes) absolutisti, minä tykkään ottaa ruuan kanssa lasin viiniä. Ei ole ongelma kumminkaan päin. Olen kuitenkin itse huomannut, että mun alkoholinkäyttö on huomattavasti vähentynyt siitä, mitä se oli ennen kuin aloin nykyiseni kanssa seurustelemaan. En viitsi enää esim. perjantaina juoda koko pulloa viiniä (mitä ennen tein), kun ei ole kiva olla yksin hiprakassa. Sama jos menen tyttöporukalla baariin, en tule nelivedolla kotiin tai pode krapulaa seuraavana päivänä. 

Toki silti halutessani "saan" juoda niin paljon kuin sielu sietää (eikä mies siihen mitään sano eikä paheksu), ei vaan enää oikein kiinnosta. :) 

Nyt kun on näin mahtavat kelitkin niin ihanaa olla lauantai- ja sunnuntaiaamuista heti pirteänä lähdössä ulkoilemaan sen sijaan, että makoilisi pahnan pohjilla iltapäivän tunneille asti :) 

Mä en ole sitten 15 vuoteen juonut itselleni krapulaa, mutten silti saa ostaa viiniä kotiin, saati juoda sitä kun ollaan jo vihaisia. Se vähän ärsyttää.

:( Tää on aika surullista. Miksi et saa? 

Koska minä en sitä juopottelevaa hor#a ota takaisin! Tietäisit mitä olen kestänyt!

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Meidän huushollissa mies on (lähes) absolutisti, minä tykkään ottaa ruuan kanssa lasin viiniä. Ei ole ongelma kumminkaan päin. Olen kuitenkin itse huomannut, että mun alkoholinkäyttö on huomattavasti vähentynyt siitä, mitä se oli ennen kuin aloin nykyiseni kanssa seurustelemaan. En viitsi enää esim. perjantaina juoda koko pulloa viiniä (mitä ennen tein), kun ei ole kiva olla yksin hiprakassa. Sama jos menen tyttöporukalla baariin, en tule nelivedolla kotiin tai pode krapulaa seuraavana päivänä. 

Toki silti halutessani "saan" juoda niin paljon kuin sielu sietää (eikä mies siihen mitään sano eikä paheksu), ei vaan enää oikein kiinnosta. :) 

Nyt kun on näin mahtavat kelitkin niin ihanaa olla lauantai- ja sunnuntaiaamuista heti pirteänä lähdössä ulkoilemaan sen sijaan, että makoilisi pahnan pohjilla iltapäivän tunneille asti :) 

Mä en ole sitten 15 vuoteen juonut itselleni krapulaa, mutten silti saa ostaa viiniä kotiin, saati juoda sitä kun ollaan jo vihaisia. Se vähän ärsyttää.

:( Tää on aika surullista. Miksi et saa? 

No ei nyt surullista, mutta ärsyttää. Ottaisin mielelläni joskus lasin viiniä, viskipaukun tai kaljan, mutta miehen seurassa ei voi, koska ärsyyntyy siitä ihan helkkaristi. Juon sitten salaa sen minkä juon..

Ainoa ihminen, jonka juominen on haitannut oli äitini. Lapsena ja teininä kun ei asuinpaikkaansa voinut vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Meidän huushollissa mies on (lähes) absolutisti, minä tykkään ottaa ruuan kanssa lasin viiniä. Ei ole ongelma kumminkaan päin. Olen kuitenkin itse huomannut, että mun alkoholinkäyttö on huomattavasti vähentynyt siitä, mitä se oli ennen kuin aloin nykyiseni kanssa seurustelemaan. En viitsi enää esim. perjantaina juoda koko pulloa viiniä (mitä ennen tein), kun ei ole kiva olla yksin hiprakassa. Sama jos menen tyttöporukalla baariin, en tule nelivedolla kotiin tai pode krapulaa seuraavana päivänä. 

Toki silti halutessani "saan" juoda niin paljon kuin sielu sietää (eikä mies siihen mitään sano eikä paheksu), ei vaan enää oikein kiinnosta. :) 

Nyt kun on näin mahtavat kelitkin niin ihanaa olla lauantai- ja sunnuntaiaamuista heti pirteänä lähdössä ulkoilemaan sen sijaan, että makoilisi pahnan pohjilla iltapäivän tunneille asti :) 

Mä en ole sitten 15 vuoteen juonut itselleni krapulaa, mutten silti saa ostaa viiniä kotiin, saati juoda sitä kun ollaan jo vihaisia. Se vähän ärsyttää.

:( Tää on aika surullista. Miksi et saa? 

No ei nyt surullista, mutta ärsyttää. Ottaisin mielelläni joskus lasin viiniä, viskipaukun tai kaljan, mutta miehen seurassa ei voi, koska ärsyyntyy siitä ihan helkkaristi. Juon sitten salaa sen minkä juon..

Onko joku uskonnollinen vakaumus taustalla, tai lapsuudessa alkoholismia, kun mies on niin ehdoton? Kysyn siis siksi, kun oma mieheni tulee isl*minuskoisesta kulttuurista, mutta häntä ei mun juomiset haittaa. 

Ymmärtäisin kyllä ehkä, jos miehellä on jotain lapsuuden traumoja taustalla, että siksi ei pysty käsittelemään toisen hillittyäkään alkoholinkäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Miten on? Näetkö jatkuvasti vaivaa muiden käyttämisestä?

En todellakaan näe vaivaa. Mikä minä edes olen ostamaan toisille alkoholeja kun en niistä mitään ymmärrä? Toisten alkoholinkäyttökään ei edes kuulu minulle kunhan saan itse olla rauhassa julkisilla paikoilla ja kotonani. Toki käsken örveltäjän pitämään hajurakoa jos puskee iholle mutta tekisin varmaan samalla tavalla vaikka käyttäisin itse alkoholia. T. Kroonisesta migreenistä kärsivä raitis ihminen

P.S. En voi sietää sitä, että alkoholittomuudestani tehdään numeroa ja tuputetaan väkisin alkoholia ja ihmetellään suureen ääneen juomattomuuttani. En ole velvollinen avaamaan terveystilannettani kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei haittaa pätkääkään jos joku muu juo. Mutta alkoholittomuus tuntuu olevan suurempi ongelma muille, kuin muiden juominen minulle. Aina saa olla perustelemassa ja selittelemässä, miksi en juo. "Aina voi yhden ottaa", "kyllähän sä nyt voit vähän juoda", "ootko raskaana vai mikä sua vaivaa". No kun en halua.

Tämä!

Mua ei haittaa pätkääkään jos muut juo; mun juomattomuuteni sen sijaan tuntuu häiritsevän muita, jopa niin paljon että kutsuja illanistujaisiin on jäänyt saamatta.

Osa alkoholillisista kokee tulleensa petetyksi jos joku on alkoholiton. Nykypäivän työelämässä ei ole kaikilla mahdollisuutta toipua alkoholin juomisesta.

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Meidän huushollissa mies on (lähes) absolutisti, minä tykkään ottaa ruuan kanssa lasin viiniä. Ei ole ongelma kumminkaan päin. Olen kuitenkin itse huomannut, että mun alkoholinkäyttö on huomattavasti vähentynyt siitä, mitä se oli ennen kuin aloin nykyiseni kanssa seurustelemaan. En viitsi enää esim. perjantaina juoda koko pulloa viiniä (mitä ennen tein), kun ei ole kiva olla yksin hiprakassa. Sama jos menen tyttöporukalla baariin, en tule nelivedolla kotiin tai pode krapulaa seuraavana päivänä. 

Toki silti halutessani "saan" juoda niin paljon kuin sielu sietää (eikä mies siihen mitään sano eikä paheksu), ei vaan enää oikein kiinnosta. :) 

Nyt kun on näin mahtavat kelitkin niin ihanaa olla lauantai- ja sunnuntaiaamuista heti pirteänä lähdössä ulkoilemaan sen sijaan, että makoilisi pahnan pohjilla iltapäivän tunneille asti :) 

Mä en ole sitten 15 vuoteen juonut itselleni krapulaa, mutten silti saa ostaa viiniä kotiin, saati juoda sitä kun ollaan jo vihaisia. Se vähän ärsyttää.

:( Tää on aika surullista. Miksi et saa? 

No ei nyt surullista, mutta ärsyttää. Ottaisin mielelläni joskus lasin viiniä, viskipaukun tai kaljan, mutta miehen seurassa ei voi, koska ärsyyntyy siitä ihan helkkaristi. Juon sitten salaa sen minkä juon..

Onko joku uskonnollinen vakaumus taustalla, tai lapsuudessa alkoholismia, kun mies on niin ehdoton? Kysyn siis siksi, kun oma mieheni tulee isl*minuskoisesta kulttuurista, mutta häntä ei mun juomiset haittaa. 

Ymmärtäisin kyllä ehkä, jos miehellä on jotain lapsuuden traumoja taustalla, että siksi ei pysty käsittelemään toisen hillittyäkään alkoholinkäyttöä.

Ei ole mitään uskonnollista, eikä sen ihmeempiä traumojakaan.

On vaan päättänyt näin.

Näkee vaivaa kaikesta alkoholinkäytöstä, niin minun kuin naapurienkin.

Ymmärtäisin jos olisin joskus kännissä tai humalassa, mutta en ole.

Mulle on ihan se ja sama mitä muut tekee, kukaan ei valita mun juomattomuudesta eikä minulle kuulu kuin omien perheenjäsenien juominen jos se menee yli. Elin nuoruusvuoteni alkoholistin kanssa, enkä sellaista enää katselisi, siksi valitsin puolisokseni ihmisen joka ei ole alkoholisti. Aikuinen tytärkään ei ole koskaan tykännyt alkoholista, hänelle ostin joskus jotain alkoholijuomaa synttäreille kun oli yläasteella, ja tuli siihen tulokseen että helvetin pahaa.