Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka et käytä alkoholia. Saako muut käyttää vai oletko jatkuvasti naputtamassa asiasta?
22.02.2018 |
Miten on? Näetkö jatkuvasti vaivaa muiden käyttämisestä?
Kommentit (74)
Ei haittaa muiden juominen, miehellä aina muutama olut jääkaapissa ja yksi viinipullo lämpimässä vierasvarana, se vaan kuluvat hyvin hitaasti kun juo noin pullon olutta joka toinen lauantai saunan jälkeen. Vieraille tarjotaan mutta suht hillitysti, mitään överikännejä en halua omassa kotonani katsella. Muualla ihmiset saavat juoda oman halunsa mukaan. Omissa piireissä juomattomuus ei ole kummajainen, minulle ei ole tyrkytetty ja varsin ulkomaisissa työporukoissa monet jättävät tapaani sen yhdenkin viinilasin illallisella väliin (erityisesti ranskalaiset joiden nyt luulisis sitä harrastavan). Aika vähän työpiireissä on enää niitä, jotka kiskoisivat kaksin käsin, niitä näkee eniten pikkujouluaikaan kotimaisissa juottoloissa. Ystävät ja sukulaiset ovat lähes kaikki hyvin hillittyjä juomisensa suhteen, en erotu mitenkään joukosta vaikka en ota ensimmäistäkään eikä noista juhlista tarvitse lähteä känniääliöitä karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en muuten ikinä kenellekään mitään tuputa tai kysele kenenkään alkoholin käytöstä. Mies sen sijaan kyselee ja naputtaa kaikille siitä. Kyselee paljonko juo ja miksi ja eikö voisi olla juomatta. Mihinkään missä saattaa olla alkoholia ei lähde.
Naputtaa ihan kaikille ja missä vain, siksi meitä ei enää mihinkään illanviettoihin kutsuta.. Tämä on sitten se toinen äärilaita.
Vierailija kirjoitti:
Menee niin päin, että minulle naputetaan että ota nyt, ota nyt. Jos siis itse haluan juoda vain esim. Yhden ja lopettaa siihen.
Sama.Eikä meinannut auttaa se että olin raskaama tai imetin...Aina ollaan vähintään yhtä tuputtamassa.Muiden juominen ei haittaa,kunhan päästään lapsen kanssa pois ennen kuin örvellys alkaa.
Ei se juominen niinkauaa haittaa jos se ei vaikuta minuun jollain lailla. En oikeastaan ole törmännyt sellaiseen juojaan joka ei yritä vähän väliä saada minua juomaan koska niin hekin tekevät. Jopa satunnaisesti juovat alkavat tyrkyttämään ja jopa ärsyttämään kun en itse juo. Kun aloitin sitten harvakseltaan juomaan näidenkanssa niin tajusin, että melkein joka reissussa yrittivät saada minut nolatuksi tai juotettua umpikänniin. Voi sitä harmitusta kun eivät onnistuneet. Lopetin sen juomisen siihenpaikkaan kun alettiin henkisesti yrittämän pakottamaan juomaan ja vielä lääppimään kylkiäiseksi. Nykyisin yritän vältellä enkä lähde millekkään ryyppyreissuille enään tommosten ihmisten kansa. Ainoastaan rakkaiden, luotettavien ystävien kanssa uskallan lähteä juomaan kun me kaikki ylipäätänsä juodaan hirveän harvoin tai ei ollenkaan.
Itse ajattelin lopettaa alkoholin juomisen kokonaan kun huomasin miten suuria hyötyjä tästä on terveydelle ja ulkonäölle.
https://gekkonen.com/he-lopettivat-alkoholin-kayton-katso-10-hurjaa-muo…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan osallistu tilanteisiin joissa alkoholia käytetään. Olen lapsena nähnyt alkoholin käyttöä tarpeeksi, joten en halua osallistua tilanteisiin joissa sitä käytetään. Ne myös saavat minut varautuneeksi, jo pelkkä alkoholin haju tekee epämukavan olon, varmaan saa aikaan ikävän assosiaation lapsuuteen.
Jos joudun tahtomattani sellaiseen tilanteeseen esim suvun joulupöydässä tmv, niin yritän sietää sen viinilasillisen juovaa henkilöä, mutta myönnän että joskus tekee tiukkaa ja etenkin jos lapseni ovat paikalla. Minusta alkoholi ja lapset eivät kuulu yhteen edes sen yhden viinilasillisen vertaa. Miehen kanssa tästä ei tarvi keskustella, hänellä on samanlaiset lapsuuden kokemukset eikä myöskään käytä alkoholia, eikä muidenkaan jos juhlaa vietetään meillä, mutta jos ollaan muualla niin joskus tulee sanottua jos pöytään tuodaan sen viinipullon lisäksi muutakin.
Viime jouluna tuli sanottua hieman terävästi imettävälle siskolleni joka joi viiniä sekä sukulaismiehelleni joka tarjosi omalle lapselleni konjakkia haistettavaksi. En voi sille mitään, vetoan isän ajoittain runsaan alkoholinkäytön aiheuttamiin lapsuuden traumoihini.
Tämä. En tajua ajatusmaailmaasi laisinkaan.
Mieheni nalkuttaa ja on vihainen kaikille jotka juovat vähääkään.
Usein pilaa kaikkien illan mököttämällä ja vittuilemalla, vaikka kukaan ei olisi edes humalassa.
Ei tietenkään kiinnosta muiden tekemiset, eikä minulle tuputeta vaikka harvoin juon nykyään yhtä enempää. Jos juon, niin sitten juon kunnolla, ei tissuttelua.
Harvoin kyllä käyn baareissakaan nykyään tai kaverien saunailloissa tms. treeniporukoissa juomattomuus on tietty normaalia, eikä kukaan tuputa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan osallistu tilanteisiin joissa alkoholia käytetään. Olen lapsena nähnyt alkoholin käyttöä tarpeeksi, joten en halua osallistua tilanteisiin joissa sitä käytetään. Ne myös saavat minut varautuneeksi, jo pelkkä alkoholin haju tekee epämukavan olon, varmaan saa aikaan ikävän assosiaation lapsuuteen.
Jos joudun tahtomattani sellaiseen tilanteeseen esim suvun joulupöydässä tmv, niin yritän sietää sen viinilasillisen juovaa henkilöä, mutta myönnän että joskus tekee tiukkaa ja etenkin jos lapseni ovat paikalla. Minusta alkoholi ja lapset eivät kuulu yhteen edes sen yhden viinilasillisen vertaa. Miehen kanssa tästä ei tarvi keskustella, hänellä on samanlaiset lapsuuden kokemukset eikä myöskään käytä alkoholia, eikä muidenkaan jos juhlaa vietetään meillä, mutta jos ollaan muualla niin joskus tulee sanottua jos pöytään tuodaan sen viinipullon lisäksi muutakin.
Viime jouluna tuli sanottua hieman terävästi imettävälle siskolleni joka joi viiniä sekä sukulaismiehelleni joka tarjosi omalle lapselleni konjakkia haistettavaksi. En voi sille mitään, vetoan isän ajoittain runsaan alkoholinkäytön aiheuttamiin lapsuuden traumoihini.
Tämä. En tajua ajatusmaailmaasi laisinkaan.
Mieheni nalkuttaa ja on vihainen kaikille jotka juovat vähääkään.
Usein pilaa kaikkien illan mököttämällä ja vittuilemalla, vaikka kukaan ei olisi edes humalassa.
Itse en ainakaan edes väitä että suhtautumiseni alkoholiin olisi mitenkään normaalia. Se on minulle aivan valtava mörkö ja kuten sanoin niin pelkkä tuoksu saa aikaan jonkun primitiivisen pelko/ahdistusreaktion. En haluaisi että alkoholi olisi elämässäni läsnä millään tavalla, eikä se muutoin juuri olekaan kun näillä perhejuhlilla, ja silloinkin aika vähäisessä määrin. Se vähäkin vaan on joskus minulle liikaa. Yritän kyllä olla hiljaa jos pysytään tosiaan niissä viinilasillisissa, mutta oikeasti mieleni tekisi heti lähteä pois.
Omalle miehelle olen huomauttanut pari kertaa, kun hänen humaltuneisuutensa kotona häiritsee. Muille en huomauttele, koska on mielestäni omalla vastuullani olla menemättä paikkoihin, joissa on häiritsevässä määrin humalaisia ihmisiä, ja jos jonkin illanvieton aikana alkaa liikaa häiritä jonkun käytös, sieltäkin minun on mahdollista poistua. Omassa kodissani haluaisin voida rentoutua rauhassa joutumatta poistumaan sieltä siksi, että siellä esiintyy minua häiritsevää käytöstä.
Mies on vain kerran suhteemme aikana ollut oikein kovassa humalassa, eli selvästi on vähentänyt humalajuomistaan. Kuitenkin aina silloin tällöin hän ottaa sen verran, että huomaan sen hänestä selvästi. Aluksi hän yritti kiistää olevansa humalassa, mikä tuntui todella typerältä - minähän se selvä osapuoli siinä olin, jonka arvostelukyky oli normaalilla tasolla. Minua nyt vain häiritsee se, että elämänkumppanini onkin yhtäkkiä erilainen kuin normaalisti, puhuu vihaisemmin ja katkerammin ja käyttäytyy lapsellisesti yrittäen haastaa riitaa. Minun pitää siinä sitten olla kieli keskellä suuta, ettei riita puhkea. Ei edusta minun käsitystäni laadukkaasta vapaa-ajasta tällainen. Joten todellakin huomautan asiasta ja jos ei mene ajankaan kanssa herralle jakeluun, niin pitänee etsiä sellainen mies joka alkoholia enemmän arvostaa minua ja vapaa-aikaa kanssani. Uskon tosin, että ajan myötä tämä ongelma ratkeaa, koska mies selvästi pyrkii muuttamaan käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan osallistu tilanteisiin joissa alkoholia käytetään. Olen lapsena nähnyt alkoholin käyttöä tarpeeksi, joten en halua osallistua tilanteisiin joissa sitä käytetään. Ne myös saavat minut varautuneeksi, jo pelkkä alkoholin haju tekee epämukavan olon, varmaan saa aikaan ikävän assosiaation lapsuuteen.
Jos joudun tahtomattani sellaiseen tilanteeseen esim suvun joulupöydässä tmv, niin yritän sietää sen viinilasillisen juovaa henkilöä, mutta myönnän että joskus tekee tiukkaa ja etenkin jos lapseni ovat paikalla. Minusta alkoholi ja lapset eivät kuulu yhteen edes sen yhden viinilasillisen vertaa. Miehen kanssa tästä ei tarvi keskustella, hänellä on samanlaiset lapsuuden kokemukset eikä myöskään käytä alkoholia, eikä muidenkaan jos juhlaa vietetään meillä, mutta jos ollaan muualla niin joskus tulee sanottua jos pöytään tuodaan sen viinipullon lisäksi muutakin.
Viime jouluna tuli sanottua hieman terävästi imettävälle siskolleni joka joi viiniä sekä sukulaismiehelleni joka tarjosi omalle lapselleni konjakkia haistettavaksi. En voi sille mitään, vetoan isän ajoittain runsaan alkoholinkäytön aiheuttamiin lapsuuden traumoihini.
Tämä. En tajua ajatusmaailmaasi laisinkaan.
Mieheni nalkuttaa ja on vihainen kaikille jotka juovat vähääkään.
Usein pilaa kaikkien illan mököttämällä ja vittuilemalla, vaikka kukaan ei olisi edes humalassa.
Itse en ainakaan edes väitä että suhtautumiseni alkoholiin olisi mitenkään normaalia. Se on minulle aivan valtava mörkö ja kuten sanoin niin pelkkä tuoksu saa aikaan jonkun primitiivisen pelko/ahdistusreaktion. En haluaisi että alkoholi olisi elämässäni läsnä millään tavalla, eikä se muutoin juuri olekaan kun näillä perhejuhlilla, ja silloinkin aika vähäisessä määrin. Se vähäkin vaan on joskus minulle liikaa. Yritän kyllä olla hiljaa jos pysytään tosiaan niissä viinilasillisissa, mutta oikeasti mieleni tekisi heti lähteä pois.
Minulla on sama tilanne; jo alkoholin tuoksu mieheni hengityksessä laukaisee todella kielteisen tunnereaktion.
t. 50
Saahan sitä käyttää, en mä voi aikuisille ihmisille sanoa, mitä he voivat tehdä ja mitä eivät. Mutta en mä kyllä humalaisten seurasta nauti ja mieluummin lähden pois siinä vaiheessa, ku aletaan olla todella hiprakassa. Se ei haittaa, että silloin tällöin juo yhden tai kaksi olutta tai vaikka ruuan kanssa viiniä, koska noista harva nyt kunnolla humaltuu. Mutta en tosiaan voisi olla esim. parisuhteessa ihmisen kanssa, joka juo useasti itsensä kunnon humalaan. Humalassa olevat nyt vaan ovat poikkeuksetta ihan todella rasittavia ja heillä on todella typeriä juttuja, vaikka itse luulisivatkin muuta. Ärsyttää se sössötys ja jankkaus. En myöskään tykkää humalassa olevan hajusta. Opiskeluaikoina join itsekin, kun tuli käytyä paljon bilettämässä ja olin ihan reippaassakin kännissä usein mutta onneksi tajusin kuinka typerää se oli ja lopetin ihan kokonaan alkoholin käytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei haittaa muiden käyttö ravintolassa, illanvietoissa ym.
Parisuhteeseen en kuitenkaan halua kumppanin kanssa joka usein käyttää alkoa niin paljon että seuraava päivä menee kohmelossa, illat umpi kännissä, pitää kyyditä baarireissuille jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa pätkääkään jos joku muu juo. Mutta alkoholittomuus tuntuu olevan suurempi ongelma muille, kuin muiden juominen minulle. Aina saa olla perustelemassa ja selittelemässä, miksi en juo. "Aina voi yhden ottaa", "kyllähän sä nyt voit vähän juoda", "ootko raskaana vai mikä sua vaivaa". No kun en halua.
Tämä!
Mua ei haittaa pätkääkään jos muut juo; mun juomattomuuteni sen sijaan tuntuu häiritsevän muita, jopa niin paljon että kutsuja illanistujaisiin on jäänyt saamatta.
Raittis eristää esim opiskelijat yhteisöstä.
Itsestäni tuli vanhemmiten ilkeä ja agressiivinen juoppo.
Käyn ulkona pari kertaa vuodessa ja rukoilen joka kerta että mitään ei tapahtuisi.
En käy AA_ssa..hyväksyn juomisen 100%
En säilytä käytä alkoholia kotona.
Välillä katkera olo ja paha mieli..en ole iloinen pakkoraittiudestani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä käyttää, en mä voi aikuisille ihmisille sanoa, mitä he voivat tehdä ja mitä eivät. Mutta en mä kyllä humalaisten seurasta nauti ja mieluummin lähden pois siinä vaiheessa, ku aletaan olla todella hiprakassa. Se ei haittaa, että silloin tällöin juo yhden tai kaksi olutta tai vaikka ruuan kanssa viiniä, koska noista harva nyt kunnolla humaltuu. Mutta en tosiaan voisi olla esim. parisuhteessa ihmisen kanssa, joka juo useasti itsensä kunnon humalaan. Humalassa olevat nyt vaan ovat poikkeuksetta ihan todella rasittavia ja heillä on todella typeriä juttuja, vaikka itse luulisivatkin muuta. Ärsyttää se sössötys ja jankkaus. En myöskään tykkää humalassa olevan hajusta. Opiskeluaikoina join itsekin, kun tuli käytyä paljon bilettämässä ja olin ihan reippaassakin kännissä usein mutta onneksi tajusin kuinka typerää se oli ja lopetin ihan kokonaan alkoholin käytön.
Minua itkettää lähteä aina alkuillasta kotiin...
Lähden kuitenkin..olen agressiivinen humalassa
Nyt olen poikkeava...
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan osallistu tilanteisiin joissa alkoholia käytetään. Olen lapsena nähnyt alkoholin käyttöä tarpeeksi, joten en halua osallistua tilanteisiin joissa sitä käytetään. Ne myös saavat minut varautuneeksi, jo pelkkä alkoholin haju tekee epämukavan olon, varmaan saa aikaan ikävän assosiaation lapsuuteen.
Jos joudun tahtomattani sellaiseen tilanteeseen esim suvun joulupöydässä tmv, niin yritän sietää sen viinilasillisen juovaa henkilöä, mutta myönnän että joskus tekee tiukkaa ja etenkin jos lapseni ovat paikalla. Minusta alkoholi ja lapset eivät kuulu yhteen edes sen yhden viinilasillisen vertaa. Miehen kanssa tästä ei tarvi keskustella, hänellä on samanlaiset lapsuuden kokemukset eikä myöskään käytä alkoholia, eikä muidenkaan jos juhlaa vietetään meillä, mutta jos ollaan muualla niin joskus tulee sanottua jos pöytään tuodaan sen viinipullon lisäksi muutakin.
Viime jouluna tuli sanottua hieman terävästi imettävälle siskolleni joka joi viiniä sekä sukulaismiehelleni joka tarjosi omalle lapselleni konjakkia haistettavaksi. En voi sille mitään, vetoan isän ajoittain runsaan alkoholinkäytön aiheuttamiin lapsuuden traumoihini.
KUULES NYT SEKOPÄÄ..ITSELLÄ SAMA ONGELMA..MUT MINÄ PIDÄN TURVAN KIINNI
ME OLEMME NIITÄ EPÄNORMAALEJA!
Muiden ihmisten juominen ei häiritse, voin olla illanvietoissa, joissa käytetään paljonkin alkoa, mutta jos on ns. kosteampi meininki kuten pikkujoulut, niin jossain vaiheessa toljottavat silmät alkavat harottaa ja sössöttävät jutut toistua, ja siinä vaiheessa on aika poistua :). Sivistynyt juominen humaltumatta ei haittaa siis ollenkaan.
Ehkä vielä 15 vuotta sitten kyseltiin vielä enemmän syytä, mutta nykyään eritysesti työelämän kansainvälistyttyä on huomattavasti enemmän niitä, jotka ovat kokonaan absolutistina ja nekin jotka ovat raskaana tai autolla niin saattavat osallistua myös enemmän illanviettoihin. Pointti siis tässä, että nykyään ei ole myöskään juomattomuus niin ihmetyksen aihe, kun illanvietot ovat siistiytyneet (paitsi ne pikkujoulut :D) ja alkoholittomia on paljonkin. Enempi osoittaa moukkamaisuutta tingata syytä tai jättää alkottomat ilman vaihtoehtoa tarjoilussa.
Mun puolesta on ihan sama vaikka kaikki ois änkyräkännissä koko ajan. En nalkuta.
Mutta esim ulkomailla tai kotimaassakaan en jaksa istuskella terassilla tuntikausia. Tai istua baaripöydässä.
Olen sinkku ja varmaan pysynkin, kukapa raitista naista huolisi, joten kotonakaan ei ole ketään juopottelemassa.
...jatkuu. Kuitenkaan en ryhtyisi parisuhteeseen henkilön kanssa, joka käyttää usein alkoholia. Jos "jatkuvasti naputtaa", niin siis jatkuvasti juot? Sitähän sä kysyit?
- alkoton
Vierailija kirjoitti:
...jatkuu. Kuitenkaan en ryhtyisi parisuhteeseen henkilön kanssa, joka käyttää usein alkoholia. Jos "jatkuvasti naputtaa", niin siis jatkuvasti juot? Sitähän sä kysyit?
- alkoton
- Hä?
En oikeastaan osallistu tilanteisiin joissa alkoholia käytetään. Olen lapsena nähnyt alkoholin käyttöä tarpeeksi, joten en halua osallistua tilanteisiin joissa sitä käytetään. Ne myös saavat minut varautuneeksi, jo pelkkä alkoholin haju tekee epämukavan olon, varmaan saa aikaan ikävän assosiaation lapsuuteen.
Jos joudun tahtomattani sellaiseen tilanteeseen esim suvun joulupöydässä tmv, niin yritän sietää sen viinilasillisen juovaa henkilöä, mutta myönnän että joskus tekee tiukkaa ja etenkin jos lapseni ovat paikalla. Minusta alkoholi ja lapset eivät kuulu yhteen edes sen yhden viinilasillisen vertaa. Miehen kanssa tästä ei tarvi keskustella, hänellä on samanlaiset lapsuuden kokemukset eikä myöskään käytä alkoholia, eikä muidenkaan jos juhlaa vietetään meillä, mutta jos ollaan muualla niin joskus tulee sanottua jos pöytään tuodaan sen viinipullon lisäksi muutakin.
Viime jouluna tuli sanottua hieman terävästi imettävälle siskolleni joka joi viiniä sekä sukulaismiehelleni joka tarjosi omalle lapselleni konjakkia haistettavaksi. En voi sille mitään, vetoan isän ajoittain runsaan alkoholinkäytön aiheuttamiin lapsuuden traumoihini.