Olen työttömyydestä nauttiva ja nyt sain kutsun työkkäriin

Vierailija kirjoitti:

Neuvo mulle konsteja, kun en pääse saikulle, vaikka olen ahdistunut enkä kestä mitään ryhmämuotoisia koulutuksia ja en saa töitä tehdyksi kun muisti pätkii.

Kerro lääkärille ahdistuksestasi ja kannattaa liioitella sen lamauttavaa vaikutusta, jos liioitteluun on tarvetta. Eli selität kuinka hankalaa on saada esim. kotona siivottua, käytyä pesulla, syödä, liikkua, olla ihmisten ilmoilla jne. Ja pidät naaman surullisen näköisenä ja pian olet masennusdiagnoosi hyppysissäsi.

Mutta. Joudut sitten asioimaan "päälääkärien" kanssa jatkossa, mutta älä suotta liikoja jännitä, sillä lapsikin osaa esittää surullista ja se sama tarina menee kyllä heillekin läpi. Äläkä suostu syömään heidän määräämiään SSRI-lääkkeitä. Ne ovat kyllä usein ehtona hoitosuhteelle, mutta venkuloi niin kauan vastaan kuin voit ja kun he lopulta vaativat syömään niitä, että hoitosuhde jatkuisi, niin sano edelleen kiitos ei ja pyydä kirjoittamaan loppukuu vielä saikkua.

Sitten kun se saikku on ohi, ilmottaudu työttömäksi työnhakijaksi. Ja kun työkkärin täti aloittaa orjatyön tuputtamisen, niin suorita koko rumba röyhkeästi uudestaan, sillä eihän se sinun masennuksesi ole mihinkään kadonnut.

Suosittelisin kyllä ennemmin filmaamaan lääkärille vaikka ennemmin olkapäävaivoja, niin pääsisit helpommalla (ei päälääkäreitä ja lääkevenkoiluja). Olkapäävaivat uusiutuvat helposti ja ovat sen vuoksi hyviä vaivoja toistuvaan saikutteluun. Toki aina parempi kun on päävaivoja ja toistuvia fyysisiä vaivoja lääkärin papereissa.

Ap ei taida  tietää, että lukipa suunnitelmassa mitä tahansa, niin hänet voidaan määrätä valmennukseen, työvoimakoulutukseen ja jopa työkokeiluun. Kieltäytytymisestä tulee karenssi. Suunnitelmalla on merkitystä siinä, että jos sovittu asia (vaikka valmennus) on suunnitelmassa, niin silloin saa 9 €/pv kulukorvauksen. Jos ei ole sovittu, on pakko osallistua valmennukseen, mutta lisäkorvausta ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Pidätkö itseäsi sankarina?

En, mutta vähemmän vahingollista minun toimintani on yhteiskunnalle kuin ilmaistyövoimaksi suostuvan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo mulle konsteja, kun en pääse saikulle, vaikka olen ahdistunut enkä kestä mitään ryhmämuotoisia koulutuksia ja en saa töitä tehdyksi kun muisti pätkii.

Kerro lääkärille ahdistuksestasi ja kannattaa liioitella sen lamauttavaa vaikutusta, jos liioitteluun on tarvetta. Eli selität kuinka hankalaa on saada esim. kotona siivottua, käytyä pesulla, syödä, liikkua, olla ihmisten ilmoilla jne. Ja pidät naaman surullisen näköisenä ja pian olet masennusdiagnoosi hyppysissäsi.

Mutta. Joudut sitten asioimaan "päälääkärien" kanssa jatkossa, mutta älä suotta liikoja jännitä, sillä lapsikin osaa esittää surullista ja se sama tarina menee kyllä heillekin läpi. Äläkä suostu syömään heidän määräämiään SSRI-lääkkeitä. Ne ovat kyllä usein ehtona hoitosuhteelle, mutta venkuloi niin kauan vastaan kuin voit ja kun he lopulta vaativat syömään niitä, että hoitosuhde jatkuisi, niin sano edelleen kiitos ei ja pyydä kirjoittamaan loppukuu vielä saikkua.

Sitten kun se saikku on ohi, ilmottaudu työttömäksi työnhakijaksi. Ja kun työkkärin täti aloittaa orjatyön tuputtamisen, niin suorita koko rumba röyhkeästi uudestaan, sillä eihän se sinun masennuksesi ole mihinkään kadonnut.

Suosittelisin kyllä ennemmin filmaamaan lääkärille vaikka ennemmin olkapäävaivoja, niin pääsisit helpommalla (ei päälääkäreitä ja lääkevenkoiluja). Olkapäävaivat uusiutuvat helposti ja ovat sen vuoksi hyviä vaivoja toistuvaan saikutteluun. Toki aina parempi kun on päävaivoja ja toistuvia fyysisiä vaivoja lääkärin papereissa.

Nykyisin lääkäri tarkistaa, oletko ostanut ne SSRI-lääkkeet. Jos ei ole 2 vko aikana reseptin määräämisestä käyty ostamassa, niin hoitosuhde päättyy siihen ja saat tietoihisi merkinnän hoitovastaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Sitten, kun joskus menet töihin, voi alkaa ottamaan korkea veroprosentti pannuun. Silloin kannattaa muistella, miksi niitä veroja joudutaan aika hitosti makselemaan - jotta työnvieroksujien elämä voidaan kustantaa. Ihan turha lätistä, ettei ole töitä, niitä on koko maa pullollaan. On vaan nirsoja ihmisiä! Kukaan ei esimerkiksi tahtoisi siivoojaksi, vaikka varmasti tulisi kauhea valitusvirsi, jos oma työpaikka olisi ilman siivoojaa. Alipalkattu alahan se on, mutta varmasti saa tehdä niin paljon töitä, että palkalla elääkin. Kyllä tekevälle löytyy aina työtä, itse teen tälläkin hetkellä kahta työtä, enkä ole ollut kuin 21 vuotta sitten 3 kuukautta työttömänä. Ja ei, minulla ei ole oikeastaan yo-tutkintoa kummempaa koulutusta edes. Mutta, ei muuta kuin hauskaa sohvaperunointia, välillä voit valittaa, kuinka kaikki on myös kovin kallista ja vetää vaikka vähän lisää suklaata ja euron burgereita, kaupantekijäisinä pääset nauttimaan diabeteksestä, kun persauskin vaan leviää...

Oletpa reipas!! Hautausmaat on sinunlaisia reippaita ihmisiä pullollaan.Olet itse nirso ja muita luokitteleva/vertaileva ihminen ja hehkutat vaan nyt itseäsi ns huonompaan väestöön vedoten ja heitä dissaten.Mainostat kokoajan työtä mutta palkka jonka siitä kuuluisi saada elääkseen,jää kokonaan mainitsematta.Eli se perus syy,minkä takia ainakin itse työtä teen.Sillä pitää pystyä elämään.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei taida  tietää, että lukipa suunnitelmassa mitä tahansa, niin hänet voidaan määrätä valmennukseen, työvoimakoulutukseen ja jopa työkokeiluun. Kieltäytytymisestä tulee karenssi. Suunnitelmalla on merkitystä siinä, että jos sovittu asia (vaikka valmennus) on suunnitelmassa, niin silloin saa 9 €/pv kulukorvauksen. Jos ei ole sovittu, on pakko osallistua valmennukseen, mutta lisäkorvausta ei saa.

Ap eli minä olen kikkaillut systeemin kanssa jo vuosikausia ja koska olen oppinut saikutuksen salat, niin mikään eikä kukaan pysty enää koskaan pakottamaan minua yhtään mihinkään. Luuletko sinä oikeasti, että saa karenssia kun on saikulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei taida  tietää, että lukipa suunnitelmassa mitä tahansa, niin hänet voidaan määrätä valmennukseen, työvoimakoulutukseen ja jopa työkokeiluun. Kieltäytytymisestä tulee karenssi. Suunnitelmalla on merkitystä siinä, että jos sovittu asia (vaikka valmennus) on suunnitelmassa, niin silloin saa 9 €/pv kulukorvauksen. Jos ei ole sovittu, on pakko osallistua valmennukseen, mutta lisäkorvausta ei saa.

Ap eli minä olen kikkaillut systeemin kanssa jo vuosikausia ja koska olen oppinut saikutuksen salat, niin mikään eikä kukaan pysty enää koskaan pakottamaan minua yhtään mihinkään. Luuletko sinä oikeasti, että saa karenssia kun on saikulla?

En luule vaan tiedän, että saa. Jos et ole ilmoittanut sairauslomaasi TE-toimistolle, niin sitä ei ole. Jälkikäteen ilmoitetulla ei ole isoa merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo mulle konsteja, kun en pääse saikulle, vaikka olen ahdistunut enkä kestä mitään ryhmämuotoisia koulutuksia ja en saa töitä tehdyksi kun muisti pätkii.

Kerro lääkärille ahdistuksestasi ja kannattaa liioitella sen lamauttavaa vaikutusta, jos liioitteluun on tarvetta. Eli selität kuinka hankalaa on saada esim. kotona siivottua, käytyä pesulla, syödä, liikkua, olla ihmisten ilmoilla jne. Ja pidät naaman surullisen näköisenä ja pian olet masennusdiagnoosi hyppysissäsi.

Mutta. Joudut sitten asioimaan "päälääkärien" kanssa jatkossa, mutta älä suotta liikoja jännitä, sillä lapsikin osaa esittää surullista ja se sama tarina menee kyllä heillekin läpi. Äläkä suostu syömään heidän määräämiään SSRI-lääkkeitä. Ne ovat kyllä usein ehtona hoitosuhteelle, mutta venkuloi niin kauan vastaan kuin voit ja kun he lopulta vaativat syömään niitä, että hoitosuhde jatkuisi, niin sano edelleen kiitos ei ja pyydä kirjoittamaan loppukuu vielä saikkua.

Sitten kun se saikku on ohi, ilmottaudu työttömäksi työnhakijaksi. Ja kun työkkärin täti aloittaa orjatyön tuputtamisen, niin suorita koko rumba röyhkeästi uudestaan, sillä eihän se sinun masennuksesi ole mihinkään kadonnut.

Suosittelisin kyllä ennemmin filmaamaan lääkärille vaikka ennemmin olkapäävaivoja, niin pääsisit helpommalla (ei päälääkäreitä ja lääkevenkoiluja). Olkapäävaivat uusiutuvat helposti ja ovat sen vuoksi hyviä vaivoja toistuvaan saikutteluun. Toki aina parempi kun on päävaivoja ja toistuvia fyysisiä vaivoja lääkärin papereissa.

Nykyisin lääkäri tarkistaa, oletko ostanut ne SSRI-lääkkeet. Jos ei ole 2 vko aikana reseptin määräämisestä käyty ostamassa, niin hoitosuhde päättyy siihen ja saat tietoihisi merkinnän hoitovastaisuudesta.

Voihan ne lääkkeet hakea apteekista, mutta mistä ne tietää onko ne ottanut. Tekeekö ne verikokeita tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo mulle konsteja, kun en pääse saikulle, vaikka olen ahdistunut enkä kestä mitään ryhmämuotoisia koulutuksia ja en saa töitä tehdyksi kun muisti pätkii.

Kerro lääkärille ahdistuksestasi ja kannattaa liioitella sen lamauttavaa vaikutusta, jos liioitteluun on tarvetta. Eli selität kuinka hankalaa on saada esim. kotona siivottua, käytyä pesulla, syödä, liikkua, olla ihmisten ilmoilla jne. Ja pidät naaman surullisen näköisenä ja pian olet masennusdiagnoosi hyppysissäsi.

Mutta. Joudut sitten asioimaan "päälääkärien" kanssa jatkossa, mutta älä suotta liikoja jännitä, sillä lapsikin osaa esittää surullista ja se sama tarina menee kyllä heillekin läpi. Äläkä suostu syömään heidän määräämiään SSRI-lääkkeitä. Ne ovat kyllä usein ehtona hoitosuhteelle, mutta venkuloi niin kauan vastaan kuin voit ja kun he lopulta vaativat syömään niitä, että hoitosuhde jatkuisi, niin sano edelleen kiitos ei ja pyydä kirjoittamaan loppukuu vielä saikkua.

Sitten kun se saikku on ohi, ilmottaudu työttömäksi työnhakijaksi. Ja kun työkkärin täti aloittaa orjatyön tuputtamisen, niin suorita koko rumba röyhkeästi uudestaan, sillä eihän se sinun masennuksesi ole mihinkään kadonnut.

Suosittelisin kyllä ennemmin filmaamaan lääkärille vaikka ennemmin olkapäävaivoja, niin pääsisit helpommalla (ei päälääkäreitä ja lääkevenkoiluja). Olkapäävaivat uusiutuvat helposti ja ovat sen vuoksi hyviä vaivoja toistuvaan saikutteluun. Toki aina parempi kun on päävaivoja ja toistuvia fyysisiä vaivoja lääkärin papereissa.

Nykyisin lääkäri tarkistaa, oletko ostanut ne SSRI-lääkkeet. Jos ei ole 2 vko aikana reseptin määräämisestä käyty ostamassa, niin hoitosuhde päättyy siihen ja saat tietoihisi merkinnän hoitovastaisuudesta.

Heti alusta alkaen kannattaa puhua päälääkärille niistä SSRI-lääkkeistä kuin itse saatanasta ja ilmaista, ettei todellakaan aio syödä niitä. Tunnen sellaisiakin oikeasti masentuneita, jotka ovat saaneet jatkaa hoitosuhdetta kallonkutistajien kanssa vaikka ovat kieltäytyneet syömästä noita myrkkyjä. Voi ne lääkkeet käydä ostamassakin (eivät maksa paljon), mutta ei niitä pidä mennä syömään. Tietenkin jäät kiinni lääkkeiden käyttämättömyydestä sitten verikokeissa, mutta kuten sanoin: loppukuu saikkua->työttömäksi työnhakijaksi->orjatuputus=saikuttamaan uudelleen. Ja käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin aiemminkin. Tietynlainen oravanpyörä tuokin rumba, mutta ei niin vittumainen kuin työskennellä aina vaam uudelleen ja uudelleen ilmaiseksi.

Voin kuvitella sen työkkärin virkailijan, joka näkee tiedoistasi, että tässä on työtävieroksuva lusmu. Hän huokaisee ja miettii, miten kertoisi masentuneelle, että tarvitsee tästä masennuksesta ajantasaisen lääkärintodistuksen ja sitä odotellessa ap voi osallistua työkkärin järjestämään mielenterveysongelmaisten työnhakuryhmään. Sieltä saa vertaistukea. Ja jos osuu se sairausloma kyseisen työnhakuryhmän ajalle, niin ap muistaa merkitä olevansa sairaana. Silloin on 7 päivän sairauspäivärahaton omavastuuaika, mutta se ei kaiketi haittaa? Muussa tapauksessa myös sairaana on tervetullut työnhakuryhmään, koska se on paljon kevyempää kuin työ. Valinta on ap:n: joko on sairauslomalla (palkaton) eikä voi osallistua tai sitten osallistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo mulle konsteja, kun en pääse saikulle, vaikka olen ahdistunut enkä kestä mitään ryhmämuotoisia koulutuksia ja en saa töitä tehdyksi kun muisti pätkii.

Kerro lääkärille ahdistuksestasi ja kannattaa liioitella sen lamauttavaa vaikutusta, jos liioitteluun on tarvetta. Eli selität kuinka hankalaa on saada esim. kotona siivottua, käytyä pesulla, syödä, liikkua, olla ihmisten ilmoilla jne. Ja pidät naaman surullisen näköisenä ja pian olet masennusdiagnoosi hyppysissäsi.

Mutta. Joudut sitten asioimaan "päälääkärien" kanssa jatkossa, mutta älä suotta liikoja jännitä, sillä lapsikin osaa esittää surullista ja se sama tarina menee kyllä heillekin läpi. Äläkä suostu syömään heidän määräämiään SSRI-lääkkeitä. Ne ovat kyllä usein ehtona hoitosuhteelle, mutta venkuloi niin kauan vastaan kuin voit ja kun he lopulta vaativat syömään niitä, että hoitosuhde jatkuisi, niin sano edelleen kiitos ei ja pyydä kirjoittamaan loppukuu vielä saikkua.

Sitten kun se saikku on ohi, ilmottaudu työttömäksi työnhakijaksi. Ja kun työkkärin täti aloittaa orjatyön tuputtamisen, niin suorita koko rumba röyhkeästi uudestaan, sillä eihän se sinun masennuksesi ole mihinkään kadonnut.

Suosittelisin kyllä ennemmin filmaamaan lääkärille vaikka ennemmin olkapäävaivoja, niin pääsisit helpommalla (ei päälääkäreitä ja lääkevenkoiluja). Olkapäävaivat uusiutuvat helposti ja ovat sen vuoksi hyviä vaivoja toistuvaan saikutteluun. Toki aina parempi kun on päävaivoja ja toistuvia fyysisiä vaivoja lääkärin papereissa.

Nykyisin lääkäri tarkistaa, oletko ostanut ne SSRI-lääkkeet. Jos ei ole 2 vko aikana reseptin määräämisestä käyty ostamassa, niin hoitosuhde päättyy siihen ja saat tietoihisi merkinnän hoitovastaisuudesta.

Heti alusta alkaen kannattaa puhua päälääkärille niistä SSRI-lääkkeistä kuin itse saatanasta ja ilmaista, ettei todellakaan aio syödä niitä. Tunnen sellaisiakin oikeasti masentuneita, jotka ovat saaneet jatkaa hoitosuhdetta kallonkutistajien kanssa vaikka ovat kieltäytyneet syömästä noita myrkkyjä. Voi ne lääkkeet käydä ostamassakin (eivät maksa paljon), mutta ei niitä pidä mennä syömään. Tietenkin jäät kiinni lääkkeiden käyttämättömyydestä sitten verikokeissa, mutta kuten sanoin: loppukuu saikkua->työttömäksi työnhakijaksi->orjatuputus=saikuttamaan uudelleen. Ja käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin aiemminkin. Tietynlainen oravanpyörä tuokin rumba, mutta ei niin vittumainen kuin työskennellä aina vaam uudelleen ja uudelleen ilmaiseksi.

Saikulla saat sairaspäivärahaa ja siinä on 7 päivän omavastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo mulle konsteja, kun en pääse saikulle, vaikka olen ahdistunut enkä kestä mitään ryhmämuotoisia koulutuksia ja en saa töitä tehdyksi kun muisti pätkii.

Kerro lääkärille ahdistuksestasi ja kannattaa liioitella sen lamauttavaa vaikutusta, jos liioitteluun on tarvetta. Eli selität kuinka hankalaa on saada esim. kotona siivottua, käytyä pesulla, syödä, liikkua, olla ihmisten ilmoilla jne. Ja pidät naaman surullisen näköisenä ja pian olet masennusdiagnoosi hyppysissäsi.

Mutta. Joudut sitten asioimaan "päälääkärien" kanssa jatkossa, mutta älä suotta liikoja jännitä, sillä lapsikin osaa esittää surullista ja se sama tarina menee kyllä heillekin läpi. Äläkä suostu syömään heidän määräämiään SSRI-lääkkeitä. Ne ovat kyllä usein ehtona hoitosuhteelle, mutta venkuloi niin kauan vastaan kuin voit ja kun he lopulta vaativat syömään niitä, että hoitosuhde jatkuisi, niin sano edelleen kiitos ei ja pyydä kirjoittamaan loppukuu vielä saikkua.

Sitten kun se saikku on ohi, ilmottaudu työttömäksi työnhakijaksi. Ja kun työkkärin täti aloittaa orjatyön tuputtamisen, niin suorita koko rumba röyhkeästi uudestaan, sillä eihän se sinun masennuksesi ole mihinkään kadonnut.

Suosittelisin kyllä ennemmin filmaamaan lääkärille vaikka ennemmin olkapäävaivoja, niin pääsisit helpommalla (ei päälääkäreitä ja lääkevenkoiluja). Olkapäävaivat uusiutuvat helposti ja ovat sen vuoksi hyviä vaivoja toistuvaan saikutteluun. Toki aina parempi kun on päävaivoja ja toistuvia fyysisiä vaivoja lääkärin papereissa.

Nykyisin lääkäri tarkistaa, oletko ostanut ne SSRI-lääkkeet. Jos ei ole 2 vko aikana reseptin määräämisestä käyty ostamassa, niin hoitosuhde päättyy siihen ja saat tietoihisi merkinnän hoitovastaisuudesta.

Heti alusta alkaen kannattaa puhua päälääkärille niistä SSRI-lääkkeistä kuin itse saatanasta ja ilmaista, ettei todellakaan aio syödä niitä. Tunnen sellaisiakin oikeasti masentuneita, jotka ovat saaneet jatkaa hoitosuhdetta kallonkutistajien kanssa vaikka ovat kieltäytyneet syömästä noita myrkkyjä. Voi ne lääkkeet käydä ostamassakin (eivät maksa paljon), mutta ei niitä pidä mennä syömään. Tietenkin jäät kiinni lääkkeiden käyttämättömyydestä sitten verikokeissa, mutta kuten sanoin: loppukuu saikkua->työttömäksi työnhakijaksi->orjatuputus=saikuttamaan uudelleen. Ja käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin aiemminkin. Tietynlainen oravanpyörä tuokin rumba, mutta ei niin vittumainen kuin työskennellä aina vaam uudelleen ja uudelleen ilmaiseksi.

Tekeekö ne siis niitä lääkeainemäärityksiä verikokeista? Kuinka usein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei taida  tietää, että lukipa suunnitelmassa mitä tahansa, niin hänet voidaan määrätä valmennukseen, työvoimakoulutukseen ja jopa työkokeiluun. Kieltäytytymisestä tulee karenssi. Suunnitelmalla on merkitystä siinä, että jos sovittu asia (vaikka valmennus) on suunnitelmassa, niin silloin saa 9 €/pv kulukorvauksen. Jos ei ole sovittu, on pakko osallistua valmennukseen, mutta lisäkorvausta ei saa.

Ap eli minä olen kikkaillut systeemin kanssa jo vuosikausia ja koska olen oppinut saikutuksen salat, niin mikään eikä kukaan pysty enää koskaan pakottamaan minua yhtään mihinkään. Luuletko sinä oikeasti, että saa karenssia kun on saikulla?

En luule vaan tiedän, että saa. Jos et ole ilmoittanut sairauslomaasi TE-toimistolle, niin sitä ei ole. Jälkikäteen ilmoitetulla ei ole isoa merkitystä.

Sinulla taitaa nyt olla ajatus hieman kateissa. Silloin kun työkkärin täti alkaa antamaan ehtoja, että "kyllä sinun on nyt mentävä jonnekin, ei ole muuta vaihtoehtoa kun et ole työpaikkaa löytänyt..." tmsp, niin silloin otetaan ratti omiin käsiin ja ilmoitetaan työkkärin tädille, että minulla on vaivoja joista täytyy saada lääkärin arvio ja ei muuta kuin lääkäriin ja saikkulappu kourassa kotiin. Ja ilmoitat tietenkin työkkäriin ja kelalle, että et ole enää työtön työnhakija vaan olet saikulla. Mitään karensseja ei saikuttajille todellakaan tule.

Ap

Töitä thyiii! kirjoitti:

Kertokaa miksi olette suostuneet ilmaiseksi töihin? Entä miksi ette saikuta vaan suostutte ilmaiseksi töihin? Moraaliko estää? Eikö yhtään soi hälytyskellot, että moraaliton hallitus pakottaa teidät ilmaiseksi töihin ja vääristää vielä samalla yritysten välistä kilpailua? Peli meni rumaksi kun ihmisiä alettiin pakottamaan orjiksi, joten pelaa sinäkin samaa peliä. Saat kyllä vapaudut orjuudesta-kortin kunhan pelaat korttisi oikein.

Ap

Ihan omasta halustani olen orjaksi mennyt, ei ole koskaan ehdotettu :D Miksi? No, kotona päivät pitkät makaaminen käy pidemmän päälle tylsäksi. Lisäksi oon saanut päivärahaa korotettuna (nostanut n. 100€/kk tuloja) ja 9€/osallistunispäivä (nostanut n. 200€/kk tuloja). Kyllä mulle se 300€ enemmän on kelvannut. Rahan lisäksi olen päässyt pois neljän seinän sisältä, nähnyt muita seiniä ja ihmisiä. Saanut uusia ystäviä, kokemusta ja hetkellisesti elintasoa kohennettua. Toimeentulotukeen eivät ole vaikuttaneet, vaan ovat jääneet käteen ylinmääräiseksi.

Olen ollut aiemmin ilmaistöissä, ja sen vaikutus omaan elämääni oli enemmän positiivinen kuin negatiivinen (vaikka negatiivisiakin elementtejä siihen sisältyi). Ilmaistyö ei siis välttämättä aina huononna yksilön elämänlaatua.

Kannatan kuitenkin toisenlaista keinoa työllisyyden parantamiseksi pitkällä aikavälillä. Eli allekirjoitan ap:n kritiikin siitä, että kyse on lähinnä tilastojen kaunistelemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Sitten, kun joskus menet töihin, voi alkaa ottamaan korkea veroprosentti pannuun. Silloin kannattaa muistella, miksi niitä veroja joudutaan aika hitosti makselemaan - jotta työnvieroksujien elämä voidaan kustantaa. Ihan turha lätistä, ettei ole töitä, niitä on koko maa pullollaan. On vaan nirsoja ihmisiä! Kukaan ei esimerkiksi tahtoisi siivoojaksi, vaikka varmasti tulisi kauhea valitusvirsi, jos oma työpaikka olisi ilman siivoojaa. Alipalkattu alahan se on, mutta varmasti saa tehdä niin paljon töitä, että palkalla elääkin. Kyllä tekevälle löytyy aina työtä, itse teen tälläkin hetkellä kahta työtä, enkä ole ollut kuin 21 vuotta sitten 3 kuukautta työttömänä. Ja ei, minulla ei ole oikeastaan yo-tutkintoa kummempaa koulutusta edes. Mutta, ei muuta kuin hauskaa sohvaperunointia, välillä voit valittaa, kuinka kaikki on myös kovin kallista ja vetää vaikka vähän lisää suklaata ja euron burgereita, kaupantekijäisinä pääset nauttimaan diabeteksestä, kun persauskin vaan leviää...

Sohvaperunointi? Aloituksessa mainitsinkin, että olen työttömyydestä nauttiva ja minun kohdalla se tarkoittaa kyllä jotain ihan muuta kuin sohvalla makoilua. Harrastan monipuolisesti kaikenlaista kivaa. On nimittäin tuota aikaa harrastaakin, kun ei ole töitä sotkemassa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei taida  tietää, että lukipa suunnitelmassa mitä tahansa, niin hänet voidaan määrätä valmennukseen, työvoimakoulutukseen ja jopa työkokeiluun. Kieltäytytymisestä tulee karenssi. Suunnitelmalla on merkitystä siinä, että jos sovittu asia (vaikka valmennus) on suunnitelmassa, niin silloin saa 9 €/pv kulukorvauksen. Jos ei ole sovittu, on pakko osallistua valmennukseen, mutta lisäkorvausta ei saa.

Ap eli minä olen kikkaillut systeemin kanssa jo vuosikausia ja koska olen oppinut saikutuksen salat, niin mikään eikä kukaan pysty enää koskaan pakottamaan minua yhtään mihinkään. Luuletko sinä oikeasti, että saa karenssia kun on saikulla?

En luule vaan tiedän, että saa. Jos et ole ilmoittanut sairauslomaasi TE-toimistolle, niin sitä ei ole. Jälkikäteen ilmoitetulla ei ole isoa merkitystä.

Sinulla taitaa nyt olla ajatus hieman kateissa. Silloin kun työkkärin täti alkaa antamaan ehtoja, että "kyllä sinun on nyt mentävä jonnekin, ei ole muuta vaihtoehtoa kun et ole työpaikkaa löytänyt..." tmsp, niin silloin otetaan ratti omiin käsiin ja ilmoitetaan työkkärin tädille, että minulla on vaivoja joista täytyy saada lääkärin arvio ja ei muuta kuin lääkäriin ja saikkulappu kourassa kotiin. Ja ilmoitat tietenkin työkkäriin ja kelalle, että et ole enää työtön työnhakija vaan olet saikulla. Mitään karensseja ei saikuttajille todellakaan tule.

Ap

Mutta saikuttajana saat vähemmän rahaa kuin työttömänä, sekö ei häiritse lainkaan? Sairaana saat 24,64 e/vrk, työttömänä 32,40 e/pv. Lisäksi tästä tulee merkintä tietoihisi, joten kun seuraavan kerran ilmoittaudut työttömäksi, niin maksavaa lausuntoa ei voikaan noin vain antaa. Eli joudut odottamaan sitä työttömyysetuuttasi ja tekemään selvityksen siitä, miten sairauttasi hoidetaan jne.

Työkkärissä ollaan pelkästään iloisia, jos ymmärrät olla jatkuvasti sairauslomalla, mutta kuukaudessa saat lähes 200 e vähemmän rahaa kuin ollessasi työtön.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti saat karenssin :) Eikö hävetä elää muiden rahoilla? (Joo tiedän jo, ei)

En tule saamaan karenssia ikinä, sillä tiedän mitä teen. Ja ei hävetä pätkääkään. Enemmän hävettäisi olla orjana vääristämässä yritysten välistä kilpailua, polkemassa oikeiden työntekijöiden palkkoja alas ja näin ollen rapauttamassa yhteiskuntaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo mulle konsteja, kun en pääse saikulle, vaikka olen ahdistunut enkä kestä mitään ryhmämuotoisia koulutuksia ja en saa töitä tehdyksi kun muisti pätkii.

Kerro lääkärille ahdistuksestasi ja kannattaa liioitella sen lamauttavaa vaikutusta, jos liioitteluun on tarvetta. Eli selität kuinka hankalaa on saada esim. kotona siivottua, käytyä pesulla, syödä, liikkua, olla ihmisten ilmoilla jne. Ja pidät naaman surullisen näköisenä ja pian olet masennusdiagnoosi hyppysissäsi.

Mutta. Joudut sitten asioimaan "päälääkärien" kanssa jatkossa, mutta älä suotta liikoja jännitä, sillä lapsikin osaa esittää surullista ja se sama tarina menee kyllä heillekin läpi. Äläkä suostu syömään heidän määräämiään SSRI-lääkkeitä. Ne ovat kyllä usein ehtona hoitosuhteelle, mutta venkuloi niin kauan vastaan kuin voit ja kun he lopulta vaativat syömään niitä, että hoitosuhde jatkuisi, niin sano edelleen kiitos ei ja pyydä kirjoittamaan loppukuu vielä saikkua.

Sitten kun se saikku on ohi, ilmottaudu työttömäksi työnhakijaksi. Ja kun työkkärin täti aloittaa orjatyön tuputtamisen, niin suorita koko rumba röyhkeästi uudestaan, sillä eihän se sinun masennuksesi ole mihinkään kadonnut.

Suosittelisin kyllä ennemmin filmaamaan lääkärille vaikka ennemmin olkapäävaivoja, niin pääsisit helpommalla (ei päälääkäreitä ja lääkevenkoiluja). Olkapäävaivat uusiutuvat helposti ja ovat sen vuoksi hyviä vaivoja toistuvaan saikutteluun. Toki aina parempi kun on päävaivoja ja toistuvia fyysisiä vaivoja lääkärin papereissa.

Nykyisin lääkäri tarkistaa, oletko ostanut ne SSRI-lääkkeet. Jos ei ole 2 vko aikana reseptin määräämisestä käyty ostamassa, niin hoitosuhde päättyy siihen ja saat tietoihisi merkinnän hoitovastaisuudesta.

Heti alusta alkaen kannattaa puhua päälääkärille niistä SSRI-lääkkeistä kuin itse saatanasta ja ilmaista, ettei todellakaan aio syödä niitä. Tunnen sellaisiakin oikeasti masentuneita, jotka ovat saaneet jatkaa hoitosuhdetta kallonkutistajien kanssa vaikka ovat kieltäytyneet syömästä noita myrkkyjä. Voi ne lääkkeet käydä ostamassakin (eivät maksa paljon), mutta ei niitä pidä mennä syömään. Tietenkin jäät kiinni lääkkeiden käyttämättömyydestä sitten verikokeissa, mutta kuten sanoin: loppukuu saikkua->työttömäksi työnhakijaksi->orjatuputus=saikuttamaan uudelleen. Ja käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin aiemminkin. Tietynlainen oravanpyörä tuokin rumba, mutta ei niin vittumainen kuin työskennellä aina vaam uudelleen ja uudelleen ilmaiseksi.

Tekeekö ne siis niitä lääkeainemäärityksiä verikokeista? Kuinka usein?

No ei tee! En ole ainakaan koskaan kuullut, että niin olisi tehty, ja olishan se nyt ihan törkeää tirkistelyå ja yksilönvapauden rikkomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo mulle konsteja, kun en pääse saikulle, vaikka olen ahdistunut enkä kestä mitään ryhmämuotoisia koulutuksia ja en saa töitä tehdyksi kun muisti pätkii.

Kerro lääkärille ahdistuksestasi ja kannattaa liioitella sen lamauttavaa vaikutusta, jos liioitteluun on tarvetta. Eli selität kuinka hankalaa on saada esim. kotona siivottua, käytyä pesulla, syödä, liikkua, olla ihmisten ilmoilla jne. Ja pidät naaman surullisen näköisenä ja pian olet masennusdiagnoosi hyppysissäsi.

Mutta. Joudut sitten asioimaan "päälääkärien" kanssa jatkossa, mutta älä suotta liikoja jännitä, sillä lapsikin osaa esittää surullista ja se sama tarina menee kyllä heillekin läpi. Äläkä suostu syömään heidän määräämiään SSRI-lääkkeitä. Ne ovat kyllä usein ehtona hoitosuhteelle, mutta venkuloi niin kauan vastaan kuin voit ja kun he lopulta vaativat syömään niitä, että hoitosuhde jatkuisi, niin sano edelleen kiitos ei ja pyydä kirjoittamaan loppukuu vielä saikkua.

Sitten kun se saikku on ohi, ilmottaudu työttömäksi työnhakijaksi. Ja kun työkkärin täti aloittaa orjatyön tuputtamisen, niin suorita koko rumba röyhkeästi uudestaan, sillä eihän se sinun masennuksesi ole mihinkään kadonnut.

Suosittelisin kyllä ennemmin filmaamaan lääkärille vaikka ennemmin olkapäävaivoja, niin pääsisit helpommalla (ei päälääkäreitä ja lääkevenkoiluja). Olkapäävaivat uusiutuvat helposti ja ovat sen vuoksi hyviä vaivoja toistuvaan saikutteluun. Toki aina parempi kun on päävaivoja ja toistuvia fyysisiä vaivoja lääkärin papereissa.

Nykyisin lääkäri tarkistaa, oletko ostanut ne SSRI-lääkkeet. Jos ei ole 2 vko aikana reseptin määräämisestä käyty ostamassa, niin hoitosuhde päättyy siihen ja saat tietoihisi merkinnän hoitovastaisuudesta.

Heti alusta alkaen kannattaa puhua päälääkärille niistä SSRI-lääkkeistä kuin itse saatanasta ja ilmaista, ettei todellakaan aio syödä niitä. Tunnen sellaisiakin oikeasti masentuneita, jotka ovat saaneet jatkaa hoitosuhdetta kallonkutistajien kanssa vaikka ovat kieltäytyneet syömästä noita myrkkyjä. Voi ne lääkkeet käydä ostamassakin (eivät maksa paljon), mutta ei niitä pidä mennä syömään. Tietenkin jäät kiinni lääkkeiden käyttämättömyydestä sitten verikokeissa, mutta kuten sanoin: loppukuu saikkua->työttömäksi työnhakijaksi->orjatuputus=saikuttamaan uudelleen. Ja käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin aiemminkin. Tietynlainen oravanpyörä tuokin rumba, mutta ei niin vittumainen kuin työskennellä aina vaam uudelleen ja uudelleen ilmaiseksi.

Tekeekö ne siis niitä lääkeainemäärityksiä verikokeista? Kuinka usein?

Labrakokeet on todella kalliita. Jos niitä kaikille tehtäisiin, niin eihän siinä olisi järjen hiventäkään. Kukas sen maksaisi?